Aika tarkalleen kuusi vuotta sitten lopettelin ensimmäistä ja viimeistä vuotta ammattikorkeakoulussa Suomessa ja kovasti suunnittelin kesän ja syksyn seikkailuja. Kesälle 2007 oli suunniteltu ensimmäinen omatoiminen reppureissu Sloveniaan, Kroatiaan ja Italiaan ja aika unohtumaton reissuhan siitä tuli; kolmisen viikkoa hujahti couchsurffaten Euroopassa.
Se kesä meni vikkelään ja elokuu toi mukanaan muuton Edinburghiin ja taas uuden maan, jonne en ollut jalallani aiemmin astunut. Ikää oli tuolloin mittarissa 21 vuotta (vaikka silloin tietenkin tunsin olevani vanhakin ja vähintäänkin melkein kaiken tietävä). Tuosta syksystä alkoi elämäni ulkosuomalaisena ja vaikka silloin jo aavistelin, että en ehkä palaa Suomeen pysyvästi, en olisi uskonut jos joku olisi sanonut, että kuuden vuoden päästä mulla on pysyvä oleskelulupa Kanadaan ja sitä ennen on tullut asuttua muutamassa muussakin maassa! Piti ihan pohtia miettimään, että olikohan tosiaan niin, että menin Suomeen vain ensimmäisen lukuvuoden jälkeen kesäksi, noin niin kuin pidemmäksi aikaa. Kyllä se taitaa niin olla, vaikka tietenkin olen lyhyempiä jaksoja käynyt kotona useammastikin.
Tuntuu ihan uskomattomalta, että muutamaa kuukautta vailla kuusi vuotta on kulunut siitä, kun pakkasin rinkkani ja reppuni ja suuntasin lentokentälle. Tuntuu, kuin se olisi ollut vasta ihan äskettäin! Vaikka onhan tähän väliin mahtunut ihan hirvittävä määrä tapahtumia, kun tarkemmin alkaa pohtimaan. Sen kummempia pitkän linjan suunnitelmia en koskaan tehnyt, mutta jotenkin sitä vain tuli päädyttyä vähän vaikka ja minne: vapaaehtoiseksi Lähi-Itään…
… freelancer toimittajaksi, vaihto-oppilaaksi Québeciin…
..tädiksi, mainoskasvoksi yliopiston esitteeseen, pitkäaikaisen unelman perässä Australiaan ja puolitoista vuotta sitten Ottawaan (siis mitä hittoa, onko siitäkin jo noin kauan!?).
Edinburghiin lähdin tietysti opiskelujen perässä, mutta myös päästäkseni pois tutuista ympyröistä ja Suomestakin. Ensimmäiset vuodet pysyttelin erossa suomalaisista, parin vaihtarin kanssa juttelin joskus, mutta sen enempää en halunnut suomalaisten kanssa kaveerata. Nyt vuosien jälkeen tilanne on täysin päinvastainen, vaikka toki välimatkaa Suomeenkin on enemmän. Mutta luulen, että taustalla on myös kasvanut arvostus suomalaisuutta kohtaan ja sen tiedostaminen, että en tule asumaan Suomessa, joten omasta suomalaisesta identiteetistä täytyy pitää kiinni kynsin hampain. Adam monesti toteaakin, että “you are so Finnish” ja minä mietin Sini-astianpesuharjalla muumimukeja tiskatessa ja niitä kuivaten Marimekkopyyhkeeseen, että mistä se nyt niin päätteli? Sitten Vaasan hapankorppuja rouskuttaen, jatkan vielä asian pohtimista… Jonkun juhlapyhän tai vastaavan suomalaisuuteen liittyvän asian tiimoilta kuulin tuolta armaaltani, että olen mukamas ylpeä suomalainen. Ensimmäinen reaktio oli, että ai miten niin muka -Mutta sitten oivalsin itsekin, että no niin olenkin. Ja aion reippaasti olla vastaisuudessakin! Etenkin, jos Suomi pärjää jääkiekossa 😉
Euroopassa asuessa Suomessa tuli käytyä paljon useammin, mutta valitettavasti se nyt toisella mantereella asuessa ja työelämän rajoittaessa on hankalampaa. Vaikka välillä iskeekin koti-ikävä ja hirveä halu nähdä perhettä ja kavereita, niin en vaihtaisi näitä kuluneita vuosia pois -Olen vain onnellinen, että nykyään on Skype, Facebook, sähköposti ja blogit keksitty! Nyt uuden työn alkaessa meni Suomen lomasuunnitelmat sekaisin, mutta kunhan tässä pääsen vauhtiin, niin pitää ehdottaa, että miten se ois parin viikon Suomen loma jossain välissä -Kuka työnantaja sellaisesta ei tykkäisi? 😀
Jotenkin mua aina hymyilyttää, kun mietin itseäni nuorempana. Itse en kokenut olevani varsinaisesti ujo, mutta epäilenpä että kyllä minua sellaisenakin, tai ainakin hiljaisena, pidettiin. En koskaan ollut mitenkään rämäpää tai yltiösosiaalinen, mutta niin sitä vaan tuli päädyttyä, kuten jo sanoin, vähän sinne ja tänne! Eikös sitä sanota, että niitä hiljaisia pitää varoa 😉
Ja just huomasin, että uusimmassa Matkalehdessä (5/2013) on mun kirjoittama ja kuvittama juttu Edinburghin festivaaleista! Jostain syystä oma nettilehti ei alkanut toimimaan, joten en ole itse vielä kyseistä juttua nähnyt printissä, enkä edes muista mitä kirjoitin, koska jutun luomisesta on reilusti yli vuosi! Mutta kansilehdestä päätellen jotain mun luomaa siellä on 🙂