Multa toivottiin tarkempaa selostusta mun Lähi-Idän reissusta, kun olen siitä tainnut aiemmin mainita vain sivulauseissa. Ja mikäs sen mukavampaa, kuin muistella menneitä reissuja! Jos tästä vaikka ois jotain apua muillekin, jotka haaveilevat vapaaehtoistöistä ulkomailla.
Pari vuotta sitten etsin itselleni vaihtoehtoa kesän viettämiselle Suomessa ja aloin tutkia eri vapaaehtoisjärjestöjä ja vastaavia keinoja saada työkokemusta ulkomailla. Järjestöjähän on vaikka millä mitalla, mutta mun periaatteena oli se, etten ala vapaaehtoistyöstä maksamaan. Siis kysehän on vapaaehtoistyöstä eli järjestölle/ työnantajalle ilmaisesta työvoimasta. Toki jos olisin halunnut maksaa muutaman tonnin, olisin voinut viettää kesän jossain Karibialla kilpikonnia suojellen, mutta se ei ihan sopinut mun budjettiin!
Ecoteer-sivusto oli mielestäni paras paikka etsiä ilmaisia ja hyvin vähän maksavia vapaaehtoishommia ja siellä olikin niitä aika kivasti. Sivustolle voi mennä kuka vain selaileen, mutta järjestöjen tarkemmat yhteystiedot ovat näkyvillä vasta sen jälkeen, kun rekisteröityy sivulle. Tämä kustansi mulle £10, mutta nyt näkyi vuoden mittainen rekisteröinti olevan noussut £15. Jos joku miettii just Ecoteeriä, niin voin todistaa, että se on ihan oikea ja luotettava järjestö, eli ei yksi monista huijariyhtiöistä.
Ecoteeristä sitten löysinkin mielenkiintoisen vapaaehtoispaikan, pienen guest house/hotellin Israelin palestiinalaiskaupungissa, johon otin yhteyttä, muistaakseni joskus marras-joulukuun tienoilla. Sain sieltä aika nopeasti vastauksen ja mielellään olivat toivottamassa matkailualan opiskelijan vapaaehtoiseksi kesän ajalle. Muutamien sähköpostien avulla selvitettiin aikatauluja ja viisumiasioita yms. Koska menin sinne alle kolmeksi kuukaudeksi (nippa nappa), niin menin Israeliin turistiviisumin voimin.
Juuri kun suunnitelmat olivat aikalailla selvillä, joulukuun lopussa uutisissa alkoi olemaan huolestuttavia kuvia Israelin ja Palestiinan välisestä kärhämästä, jossa kuoli 4 israelilaista ja 465 palestiinalaista Gazassa. Näihin tämän vuoden syys-talven tapahtumiin asti, tuo konflikti oli isoin ‘viime aikaisista’. Mutta niin kuin yleensä, asiat rauhoittuivat Gazan suunnalla (eli hävisivät uutisista) ja päätin pitäytyä suunnitelmassani lähteä Israeliin. Olin menossa vasta toukokuussa ja ihan toiselle puolen maata Gazasta, joten en kokenut tarpeelliseksi perua suunnitelmiani.
Toukokuussa sitten lensin Tel Aviviin ja sieltä jatkoin kohti Nasaretia, joka siis oli määränpääni. Nasaret on yksi harvoista ja muistaakseni isoin palestiinalaiskaupunki, joka sijaitsee Gazan ja Länsirannan ulkopuolella. Käytönnössä tämä siis tarkoitti sitä, että valtaosa kaupungin asukkaista on kristittyjä tai muslimeja, eli palestiinalaisia. Työskentelin leppoisat neljä tuntia päivässä Fauzi Azar Inn hotellissa, joka oli oikeastaan sekoitus hostellia ja hotellia, koska siellä oli niin monen hengen dormeja kuin pienempiäkin huoneita. Suurin osa asiakkaista tuli Israelin ulkopuolelta ja oli reppureissaajia tai muuten vaan pidemmällä matkalla, ja tuli kyllä tavattua niin mielenkiintoisia henkilöitä että! Itse asuin ilmaiseksi aivan hotellin takana olevassa rakennuksessa, jossa oli muutama huone, yhteinen keittiö, olkkari jne muiden vapaaehtoisten kanssa, joita tais olla about 5 parhaillaan samaan aikaan.
Tämän hienompaa hostellin dormia en ole kyllä koskaan nähnyt! Kuva Fauzi Azar Inn
Pääasiassa olin hotellin respassa töissä, mutta huomautettakoon tähän väliin, että kun henkilö tuli hotelliin, me tarjottiin niille teetä ja kakkua ja pyydettiin istumaan alas kahvipöydän ääreen. Siinä jutustellessa sitten otettiin passin numerot ja muut tiedot ylös ja kirjoitettiin tiedot kansioon, ei siis tietokoneelle. Ah, oispa vieläkin noin yksinkertaista! Sitten näytettiin kädestä pitäen tie huoneeseen ja muut hotellin alueet jne eli siellä oli todella mukava ja läheinen ilmapiiri. Hieman myöhemmin sitten aloin vetämään vanhan kaupungin kävelykierroksia, jotka kestivät noin pari kolme tuntia ja niistä sain pitää tulot ja tipit itselläni, mikä oli oikein mukava bonus budjettimatkalaiselle. Eli jos joku tarvii monikielistä Nasaretin vanhankaupungin opasta, täältä löytyy.
Mutta eihän sitä pelkkää työntekoa jaksa kukaan (noi neljän tunnin päivät olikin aivan mahottomia) ja koska tuon paikan omistaja ja pomot on aivan huippuja, ne kannusti meitä menemään tutkimaan ‘lähimaastoja’ eli Israelia ja Jordaniaa. Huomasin pian, että Israel on ihan turkasen pieni maa! Tel Avivissa kävin rentoutumassa ‘länsimaisessa’ ympäristössä muutaman kerran ja nauttimassa rantaelämästä. TA on kyllä niiiiin erilainen kuin muu Israel, lähinnä tulee Australia mieleen pitkästä rantaviivasta ja korkeista pilvepiirtäjistä, klubeista jne. Turvatarkastuksia ja metallinpaljastimia kannattaa odottaa bussiasemilla, ostareissa, klubeilla jne, ne on ihan arkipäivää Tel Avivissa. Ne tuntuu vähän kummilta, mutta toisaalta nehän ovat siellä vain ehkäisemässä pommituksia ja muita vastaavia.
Jerusalemissakin kävin totta kai ja se pitäis varmaan mainita erikseen Kaupunkien Parhautta-osassa, oli sekin nimittäin aika vaikuttava kaupunki. Mua viehättää kaupungeissa historia ja Jerusalemissa jos missä sitä piisasi! Hetken mielijohteesta lähdin myös käymään Länsirannalla, jonne suuntasin itä-Jerusalemista tuhannen vanhalla minibussilla. Kävin Betlehemissä saamassa paheksuvia katseita, kun en kumartunut Jeesuksen syntymäpaikalla olevalle pienelle alttarille (joka oli melkein klaustrofobisessa luolassa). Betlehemin läheltä löytyi myös surullinen totuus tämän päivän Israel vs Palestiina konfliktista, eli aina vain jatkuva ‘turva-aita’, johon oli taiteiltu graffiteja jos jonkinlaisia:
Yövyin Länsirannan isoimmassa kaupungissa, Ramallahissa, jossa NGO:t ja hyväntekeväisyysjärjestöt pitävät toimipaikkaansa. YK:n autoja ja vastaavia näkyi siellä täällä katukuvassa, mutta muuten Ramallah oli aika moderni paikka, eikä vaikuttanut mitenkään vaaralliselta tms. Hebron sen sijaan oli vähän toinen juttu, en ole koskaan tainnut olla niin aidosti tervetullut minnekään! Ihmiset hymyili melkein ujosti ja ne jotka uskaltatui juttusille, kehotti kertomaan muillekin, että Hebron on OK käydä vierailemassa. Yks vanhempi mies sanoi, että Hebron oli kuulemma ennen muinoin suht eläväinen kaupunki, mutta nykyään kukaan ei tule enää. Katsoin sitten huvikseni ulkoministeriön tiedotuksen Länsirannalta, niin sehän sanoi oikein erikseen, että Gazan lisäksi Hebron on se paikka jossa tapahtuu, joten sinne menemistä tulee välttää ja että siellä on ulkonaliikkumiskielto ilta-aikaan. Hups! Nooh, siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä. Oli kyllä todella silmiä avaava matkakohde, kääntyi päälaelleen moni ennakkokäsitys. Mua myös haastateltiin City lehteen reissuni tiimoilta, jutun voipi lukea tästä. Jutussa tosin sanotaan minun sanoneen, että Hebron oli ‘pommitettu lähes maantasalle’, jota en kyllä muista sanoneeni, eikä se ihan totuutta vastaa. Mutta pommitusten jäljet olivat kyllä näkyvissä melkein joka puolella. 
Paluulento lähti elokuun alkupuolella, mutta reissasin lisäksi Jordaniassa ja Egyptissä. Pidin Nasaretia tukikohtanani, josta käsin tein reissuja ja jonne palasin aina tovin päästä, mikä oli oikein hyvä idea, koska pystyin jättämään kaikki ylimääräiset tavarat vapaaehtoispaikkaani. Kokonaisuudessaan työskentely-reissaus suhde oli varmaan niin että olin Nasaretissa ehkä 5 viikkoa ja muualla 3-4 viikkoa -Kuka näitä yksityiskohtia nyt enää muistaa..Jordanian ja Egyptin valloituksen jätän kyllä eri tarinaksi, eli niistä lisää myöhemmin!