Aavikolla auringonlaskusta auringonnousuun

by Annika

Kun selvisi, että matkani käy Marokkoon, en voinut edes kuvitella reissua ilman aavikolla käyntiä. Punainen hiekka varpaiden välissä, pitkät laskevat auringonsäteet ja dyynien takaa nouseva hehkuva valo – Tätä en halunnut jättää välistä. Toisaalta joku saattaa pohtia, että mikä siellä oikein kiinnostaa, kun … eihän siellä ole yhtään mitään.

Me vietimme Adamin kanssa loppupeleissä aika vähän aikaa Saharan aavikolla, mutta totesimme, että eipä siellä olisi kamalasti ollut tekemistäkään kauemmaksi, ellei lähde pidemmälle kameli-tai jeeppiretkelle. Saavuimme majapaikkaamme jonkin verran ennen auringonlaskua, suorastaan tuli kiire kivuta dyyneille kuvaamaan. Majoituksemme, vaikka se tuntuikin olevan tuhannen kaukana, oli sentään todella lähellä isoja hiekkadyynejä.

Oasis

Cracks

Path

night camping

Tiesimme yöpyvämme teltassa tämän yön aavikolla ja olimme käsittäneet, että siellä ei tietenkään edes olisi muuta vaihtoehtoa. No vielä mitä, meidän ‘telttaleiri’ oli hotellin yhteydessä. Pitää myöntää, että olin hieman pettynyt ja mietinkin, että no mikä itu tässä nyt sitten on teltassa yöpyä, kun hotelli on ihan vieressä. Vaikka eipä siinä mitään, telttamajoitus oli ihan mukava sekin, siellä oli siis pehmeä ja iso sänky sekä sähköt. Se vaan oli vähemmän eksoottinen, kuin pelkän teltan varassa oleminen keskellä aavikkoa.

Ne lähellä olevat dyynit ei muuten olleetkaan ihan niin lähellä kuin kuviteltiin, mutta ehdimme kuvailemaan hetken aikaa, ennen kuin meni aivan pimeäksi. Ja onhan se auringonlasku Saharan aavikolla aivan uskomattoman kaunis! Kun aurinko painui mailleen, oli täysikuun vuoro nousta taivaalle valaisemaan – ja se valaisikin todella paljon! Itse asiassa se oli jopa häiriöksi asti, sillä tähtitaivas ei voinut loistaa kaikessa komeudessaan. Onneksi se täysikuukin oli aika hienon näköinen, joten ei parane valittaa 😉

Sunset

Sahara

JUmp

night view

Illan kiireisestä aikataulusta onkeemme ottaneena selvitimme hotellilta, moneltako aurinko nousisi seuraavana aamuna ja olimme tosi hyvissä ajoin liikkeellä. Kun taaplasimme kohti dyynejä aamun sarastaessa (juuri ja juuri) tapahtui jotain aika koomista ja samalla aika tyypillistä marokkolaista. Olimme ainoat ihmiset Adamin kanssa näköpiirissä ja jostain kaukaa näimme mopon valon heijastavan ja ajelevan ympäriinsä. Pian mopedi olikin meidät bongannut ja kaahaileva beduiini tuli meluisella mopollaan meitä kohti. Olimme onneksi jo niin hiekkaisella alueella, ettei se aivan lähelle tullut mopolla, mutta oli aika selvää, että tämä yritteliäs beduiini oli päättänyt, että näille kahdelle aamuauringon ihastelijoilla on myytävä jotain ja heti.

Ajatelimme, että beduiinimies alkaa pian esittelemään jotain myytäviä tavaroita, mutta mitä vielä. Hän käveli noin 20metriä meidän jäljessä aika kauan ja lopulta kävi ilmi, että hän halusi lähteä meidän oppaaksi. Siis näyttämään sen auringonnousun. Oikeasti, kuka tarvii oppaan auringon etsimiseen? Tuolla on aika itsestään selvää (etenkin kun jo olimme melkein dyynien huipulla), että minne kannattaa mennä katsomaan ja mistä päin se nousee 😀

Beduiinimies luovutti meidän suhteen, kun ei yhteistä kieltäkään löytynyt (paljastui, että mies puhui montaa kieltä, mutta EI englantia!), mutta pian hän löysi uuden yksinäisen uhrin, joka harhaili dyynejä kohti hotellilta. Tätä tapahtuu hyvin paljon Marokossa, aina on joku tarjoamassa itseänsä oppaaksi tai taskuista löytyy jotain myytäväksi kelpaavaa.

Pääsimme sitten kuitenkin nauttimaan auringonnoususta rauhassa – ja kas olimme osanneet itse löytää paikkaan, josta se valopallo nousi! Ja komeastihan se nousikin, vai mitä tuumitte?

Sun

sandy sunrise

sand

Early morning Annika

**Aavikolle (ja sieltä pois!) meidät kuskasi Incoming Services Morocco

 

Saattaisit tykätä myös näistä

5 comments

Marimente January 16, 2016 - 9:43 am

Upeita auringonlaskuja!

Tuli tuosta mainitsemastasi “oppaasta” mieleen Etelä-Chilen Valdivia, jossa julkisilla autojen pysäköintipaikoilla oli yleensä epävirallinen tyyppi tai pari muka vahtimassa parkkipaikkaa, ja lähtiessä kattovat, että jokainen maksaa siitä pientä vaivanpalkkaa. Jos et maksa niin autolle voi käydä äkkiä huonosti ja nämä tyypit varmasti muistaa sut, etenkin jos viivyt paikan päällä pitempään!

Reply
Annika January 16, 2016 - 10:25 am

Kiitos! 🙂 Ja kuulostaapa kovin epämääräiseltä tuo parkkipaikanvahti…Ihan mafia meininki 😀 Parempi tieten muutama lantti heittää niille, niin on vuokra-auto kunnossa reissun jälkeenkin!

Reply
Johanna Hulda - Discovering Sunbeams January 16, 2016 - 12:12 pm

Vau, ihana tunnelma näissä kuvissa! Auringonnousu Saharassa tai miksei jollain muullakin aavikolla on kyllä yksi omistakin unelmista, mikä täytyy vielä joskus päästä kokemaan. Telttaleiri näyttää tosi kodikkaalta, harmillinen yllätys varmaan että vieressä pönöttikin hotelli.

Reply
Annika January 16, 2016 - 12:15 pm

Kiitos Johanna! Oli tässä telttaleiri / hotelliyhdistelmässä se hyvä puoli kuitenkin, että vessat ja suihkut ja ravintola oli ihan vieressä 😀 Suosittelen kyllä aavikko reissua jonnekin, ne on todella mielenkiintoisia paikkoja. Mun seuraava tavoite on yöpyä aavikolla, tällä kertaa oikeasti keskellä ei mitään ja tähtitaivaan alla. Sitäpä suunnittelemaan…:)

Reply
Anna / Muuttolintu January 20, 2016 - 6:11 pm

Wau, komeasti nousi indeed! Bucket listalla! Täysikuussakin on varmaan ollu tunnelmaa vaikka tähdet ei niin hyvin näykään.

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.