Aitojen matkakokemusten perässä- Miten tutustua paikalliseen kulttuuriin?

arts

Tutustuminen paikalliseen kulttuuriin on monien reissaajien perimmäinen syy matkustamiseen; elämänmeno maailman toisella puolella on kiehtova aihe. On kuitenkin hämmästyttävän helppoa käydä lomalla kaupungissa tai jopa koko maassa ja silti olla tietämättä, millainen se kohdemaan kulttuuri oikeasti onkaan ja millaista elämää paikalliset viettävät. 

Jos näin käy, niin kohteen matkailuviranomaiset ovat todennäköisesti onnistuneet ohjailemaan lomaasi aivan huomaamatta (tai sitten et ole lähtenyt aidatulta hotellialueeltasi minnekään, mutta ethän sinä sellaista tekisi!). Jotkut maat ovat oikein taitavia matkaajien ohjailussa, esimerkiksi Myanmar on kuulemieni tarinoiden perusteella taidokas näyttämään maan parhaimmat puolet ja piilottamaan ne huonot puolet, joista turistit eivät pitäisi. Useimmiten tämä ei onneksi kuitenkaan ole se syy miksi ehkä missasit ne aidoimmat kokemukset, vaan se että uskollisesti seurasit muiden matkaajien tai opaskirjojen perässä.

Here

Olen joskus matkoillani uskonut opaskirjoja ja netin matkailusivustoja ja vieraillut esimerkiksi “aidoilla käsityöläismarkkinoilla”, joissa muuta aitoa ei ollut kuin ehkä se että myyjät olivat paikallisia. Kun ne kuuluisat kaikki muutkin lukevat suositun kohteen vinkit on tilanne väistämättä se, että markkinoilla on enimmäkseen turisteja kamerat kaulassa ostamassa ylihinnoiteltuja tuotteita, kun paikalliset ovat jossain ihan muualla. Turistimarkkinoiden sijaan kannattaa tehdä vähän etukäteistutkimusta ja selvittää missä sijaitsevat ne torialueet, joilta paikallismummot ostavat mangonsa ja muut tarvikkeensa ja lähteä sinne seikkailemaan. Internetin matkailuaiheiset keskustelupalstat (kuten Pallontallaajat ja Lonely Planetin Thorn Tree), blogit ja tietenkin paikalliset itse ovat parhain lähde tällaisten paikkojen selvittelyyn.

market

Kaupunkia tutkiessa kannattaa suosia kävelyä tai pyörän vuokraamista autolla ajamisen/bussikierrosten sijaan. Toki opastetut bussikierrokset ovat hyviä, jos aika on kortilla ja tarkoituksena on nähdä vain ne päänähtävyydet, mutta auton ikkunasta harvemmin näkee mitään pintaa syvemmältä. Auton kyydissä tulee myös missattua ne kaikki ihanat ja kamalat tuoksut ja äänet, jotka hitaammin matkaavat taatusti kokevat. Myönnän kyllä itsekin, että joskus on kiva kiertää kaupunkia ihan oppaan kanssa etenkin tippipohjaisilla kävelykierroksilla. Olen käynyt tällaisilla kierroksilla mm. Jerusalemissa ja New Yorkissa ja tykkäsin molemmista kierroksista kovasti. Useasti oppaat suosittelevat ravintoloita ja joskus ihan vain sen takia, koska ne ovat hyviä. Joskus taas oppaiden taskuun kilahtaa kolikoita, jos he vievät asiakkaita tiettyyn ravintolaan, joten kannattaa kyseenalaistaa miksi opas suosittelee jotain tiettyä paikkaa. Etenkin jos kehoitetaan viemään “terveisiä” oppaalta ravintolaan tai jos opas lähtee paikan päälle viemään, niin kannattaa varautua siihen ettei paikkaa suositella sen laadun takia.

Vegan

Matkakohteen aktiviteettienkin suhteen kannattaa tehdä vähän taustatyötä, eikä välttämättä lähteä sen räikeimmin mainostetun matkaan. Esimerkiksi Costa Ricassa on suosittua käydä kahvitilalla oppimassa kahvinviljelystä ja -tuotannosta. Google antaa heti monta vaihtoehtoa Costa Rican kahvikierroksille, hinnat on heti esillä ($22-$30 hinnat amerikan dollareissa) ja viisi kertaa päivässä starttaavien kierrosten lähtöajatkin näkee samantien. Voi miten helppoa! Click click ja kierros varattu. Epäilemättä paikan päällä odottaa kahvitilakierros, mutta tämän esimerkkifirman kierroksella mukana olisi lähes 40 muutakin uteliasta. Todennäköisesti informatiivinen kierros ja taidolla järjestetty, mutta jos minä olisin kierroksella noin monen muun matkaajan kanssa, niin paikan “aitouspisteet” romahtaisivat aika alas.

Nicaraguassa kävin kahvitilakierroksella Marin kanssa, kun jostain matkablogista bongasimme  pienen luomukahvitilan, jossa voisi kahvintuotantoon tutustua. Paikka oli aika pieni, siellä ei ollut etukäteen sovittuja aikoja kierroksille – eikä kyllä sen puoleen muita turistejakaan. Saimme itse vaikuttaa kierrokseen pituuteen ja mitä siihen sisältyi, ja hinta oli noin $5 vesipullon kanssa. Kaikki järjestettiin ilman etukäteisvarausta, menimme paikan päälle ja odotimme hetken ja lähdimme oppimaan. Aitouspisteet huipussaan!

Coffee beans 2

Slummien miljonääri-leffan jälkeen slummiturismi on kasvanut reilusti. Kuuluisia slummituristikohteita ovat mm. Rio de Janeiro, Mumbai, Johannesburg ja Jakarta. Jakartan slummien vierailun pohdinnasta voit lukea lisää Tämä Matka-blogin Annalta. Itse en ole koskaan käynyt slummikierroksella missään ja aika kiistanalaisiahan ne ovatkin. Toki näillä kierroksilla aitoa elämää näkee, mutta kuka siitä hyötyy?  Aitoudellakin on rajansa ja kun tällaisesta aktiviteetista lähdetään rahastamaan, niin se ei yleensä päädy hyvin. Jos tiedätte eettisiä slummikierroksia jossain päin maailmaa, niin vinkatkaa toki!

Matkan päällä kannattaa myös pitää silmät auki, eikä paahtaa kohteesta toiseen (niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, syyllistyn tähän itse useasti). Jälleen esimerkki Nicaraguan matkaltamme: kävelimme Marin kanssa aamuisen Granadan kadulla matkalla suklaamuseoon, kun näimme avoimesta ovesta mielenkiintoisen näyn; huone täynnä värikkäitä kudelmia ja paikalliset niiden parissa hääräämässä. Hetken pohtimisen jälkeen kurkkasimme sisään ja pian olimmekin värikkäiden riippumattojen kimpussa! Paikan omistaja-isäntä tuli esittelemään itsensä ja paikan toimintaa ja paljastui, että se oli eräänlainen keskus vähäosaisille ja lievästi kehitysvammaisille nuorille ja siellä tehtiin mm. riippumattoja. Saimme kiertää koko rakennuksen läpi ja nähdä koko tuotantoprosessin ja kuvien ottamista suorastaan rohkaistiin. Uteliaisuus kannatti ja nämä matkaajat lähtivät Granadasta riippumatot rinkoissa!

hammocks

Matkakohteet, joilla on joko kiemurainen historia tai kinkkinen polittiinen tilanne nykyäänkin ovat taatusti mielenkiintoisia kohteita etenkin heille, jotka ovat perehtyneet alueen historiaan tai haluavat oppia siitä. Joskus tällaisissa kohteissa historiaakin voidaan tulkita kahdella eri tavalla, riippuen siitä keneltä kysyy; esimerkkinä matkani vähintäänkin kiistanalaiselle Länsirannalle. Aidon matkakokemuksen lisäksi halusin saada todenmukaisen kuvan tilanteesta. En halunnut kuunnella propagandaa puolelta tai toiselta, vaan kuulla mitä oikeasti oli meneillään. Löysinkin pienen kansalaisjärjestön (non-governmental organization), josta sain mitä hainkin. Suosittelen siis tekemään vähän taustatutkimusta etukäteen paikoista, jotka ovat eettisiä ja niin sanotusti oikealla asialla. Paikan päällä voi olla hankalampi erottaa mitä paikkaa kannattaa suosia ja mitä ei.

Summauksena tähän superpitkään postaukseen sanon vielä, että aitoja matkakokemuksia varten kannattaa tehdä tutkimusta etukäteen välttääkseen niin pettymykset kuin suoranaiset huijauksetkin paikan päällä. Kun on valppaana matkalla, niin näkee paikallisten elämää sitä oikeastaan edes huomaamatta ja aina kannattaa suosia niitä vähemmän tallattuja reittejä (mutta ei kuitenkaan niitä pimeitä kujia keskiyöllä!).

 

Tags

9 Comments

  • Anna Koskela says:

    Meillä on Myanmar yhtenä vaihtoehtona nyt jouluajan matkalle. Tutkittuani useamman päivän valmiita retkivaihtoehtoja ja luettuani blogeja, sain juuri saman käsityksen kuin sinäkin. Myanmariin matkustaminen oli muutenkin ajatuksissani hieman ongelmallista. Maa joka on juuri avautumassa suuremmalle turistimäärälle kohtaa väkisinkin myös turismin varjopuolet. Katsotaan nyt päädytäänkö sinne.

    Kiitos linkkauksesta!

    • Annika says:

      Myanmar olisi kyllä tosi mielenkiintoinen, mutta niin kuin sanoit on sillä varjopuolensakin. Työkaveri oli siellä tammikuussa ja hän kyllä tykkäs, mutta sanoi että se on vähän kiistanalainen tunne vierailla siellä. Saatan sinne itsekin vielä joskus päätyä, mutta teen kyllä varmasti tutkimusta ennen kuin menen..Innolla odotan, menettekö te sinne!

  • Hyvä kirjoitus taas jälleen! Mä niin tykkään lukea näitä sun pohdiskelevampiakin tekstejä 🙂

  • Hyviä huomioita ja pohdintoja :)! Tuollaisella kävelykierroksella (kuten tuo New York reissusi) voisi käydä joskus itsekin 🙂

    • Annika says:

      Kiitos Jerry! Suosittelen kyllä lämpimästi noita tippipohjaisia kävelykierroksia, Sandemans New Europe järjestää niitä nimensämukaisesti myös monissa Euroopan kaupungeissa 🙂

  • Marimente says:

    Vieläkin lämmöllä muistelen tuota Nicaraguan kahvikierrosta, kun oppaalla ois riittänyt asiaa vaikka kuin paljon ja kierroshan meinasi lopuksi laajentua myös apina-aiheiseksi, jos oltais haluttu – ei ollut tosiaankaan suoraan kaupan hyllyltä ne Josen opastukset! 🙂

    Tuli muuten mieleen myös Pohjois-Korea tuosta mainitsemastasi seikasta, että viranomaiset yrittää vaikuttaa siihen millasien kuvan turisti saa kohteesta. Jostain luin jonkun toimittajan artikkelin, jossa ryhmän tarkkaan valvottu ja opastettu kierros olikin täyttä kuttua ja pelkkää showta vierailijoille – normaalisti kuulemma edes juna-asemalla, jonne saapuivat ei ole valaistusta eikä sitä käytetä toiminnassa kuin turistiryhmiä varten näyttämään, että kaikki toimii muka hienosti. Jännää…

    Oon kans vähän kahden vaiheilla noiden slummikierrosten kanssa, etenkin tulevan Rion reissun suhteen. Tavallaan toki kiinnostaisi, mutta en tiedä kuinka eettisestä oikein on mennä katselemaan toisten ihmisten kurjuutta. Just katoin Armanin viimesen ristiretken jakson, jossa se meni Filippiinien rikosjengien hallitsemaan slummiin töihin, jaiks! En kyllä semmostakaan vaihtoehtoa meinannut harkita, vaikka siinä ois aitoa paikalliskulttuuria varmaan kerrassaan koettavaksi! 🙂

    • Annika says:

      No lämmöllä nimenomaan muistelen minäkin, olihan se aika tuskaisen kuuma päivä kiivetä vuoren rinnettä ylös 😀

      Joo, Pohjois-Korea kyllä varmasti on sellainen ohjattu paikka, varmasti enemmän kuin mikään muu! Mä en tiedä mitä ajatella noista slummikierroksista, tulisi vähän tirkistelijän olo..Mut joo, elä jää sinne slummiin ainakaan töihin 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge