Cape Breton – Aktiivilomailijan unelma

Skyline

Nova Scotian pohjoinen Cape Breton on luonnonkaunis alue, jossa aktiivilomailijat iloitsevat. Rantaviivaa riittää niin pitkälle kuin silmä näkee ja vaikka Atlantin vesi on hiukkasen viileää uimiseen, käy se melomiseen mitä parhaiten. Pyöräilijöiden keskuudessa eeppinen 300km:n Cabot Trail tarjoaa haastetta enemmän kuin uskoisikaan (nimimerkillä ‘no eihän ne nyt niin kauheita mäkiä voi olla’) ja kumpuilevat ylämaat kutsuvat patikoimaan.

Suuria sanoja, mutta niin totta! Olin lukenut juurikin vastaavanlaisia ylistyksiä ja siksipä Cape Bretonille meninkin, toivoen upeita elämyksiä. Niitä tuli roppakaupalla! Cape Breton Highlands National Parkia reunustava Cabot Trail on ainakin pohjois-amerikkalaisittain tunnettu road trip kohde ja haastavuudestaan kuuluisa pyöräilykohde. Cabot Trail kutsuu etenkin kokeneita pyöräilijöitä, jotka haluavat haastaa itsensä ja tiesin jo heti kättelyssä, ettei minusta olisi tekemään tätä reittiä kokonaisuudessaan. Olen aika ‘tavallinen’ pyöräilijä, poljen töihin ja välillä kesäisin pidempääkin matkaa, mutta kokenutta pitkän matkan pyöräilijää minusta ei saa tekemälläkään. Lähdin kuitenkin hyvillä mielin 33km:n mittaiselle reitille Cabot Traililla, koska eihän tuo ole matka eikä mikään. Suunnittelin vielä lähteväni patikoimaan pyöräilyn jälkeen. Hah, niin vissiin!

Cycle route

Pyörävuokraamostakin muistuteltiin, että vaikka kyseessä onkin yksi helpommista pätkistä, ei se ole helppoa poljettavaa. Reisilihakseni saivat kokea tämän heti alussa, sillä Cabot Trailin varrelta on vaikea löytää tasaista tietä. Jokaiselle ylämäelle on kuitenkin aina alamäkensä, mikä antaa vähän lohtua pyörätaipaleelle. Tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä mainita, että nämä mäet (joita paikalliset kutsuvat vuoriksi) ovat useiden satojen metrien mittaisia. Vaihteet ykkösellä, hiki otsassa hiljalleen taivalsin mäkiä ja osan totesin toivottomaksi ja kävelin ylös. Alamäet menivät aina harmillisen nopeasti. Maisemat olivat kuitenkin oikein lupaavat ja reittini loppui huikeaan reilun kahden kilometrin mittaiseen alamäkeen! Siinä sai jo pitää pyöränsarvista kiinni ja toivoa, että jarrut pelaa ja että tie on tasainen. Pisin alamäki mikä tuli koko reissun aikana vastaan oli huikaisevat neljä kilometriä pitkä! Kuvitelkaa, neljä kilometriä silkkaa alamäkeä upean merimaiseman avautuessa edessä. Tämä neljän kilsan alamäki oli toki aika siksakkia, mutta tuossa kahden kilsan pätkässä oli vain loivia kaarteita ja sitä oli mahtava päästellä menemään.

hiking

Toki nuo mahtavat alamäet on toisinpäin poljettaessa ylämäkiä ja näinkin erään aika hard core pyöräilijän taivaltavan tuota neljän kilsan pätkää ylöspäin..Huh, ei voinut kuin lähettää sympatiat hänen suuntaan. Pyöräily Cape Bretonilla on siis melkein hullun hommaa, mutta patikointia löytyy monen eri tasoista. Cape Breton Highlands National Parkissa on hyvinhoidettuja ja -merkittyjä reittejä, mutta haastavimmat reitit löytyvät kansallispuiston pohjoispuolelta, aivan Atlantin rannikolta. Oma suosikkini oli kuitenkin puiston sisäpuolelta löytyvä helppo 9 kilsan näköalareitti Skyline Trail, jonka tiesin olevan patikontipolkujen voittaja ja myös hyvin suosittu. Seurasta ei tuolla reitillä ollut puutetta, mutta ei ollut niistä näköaloistakaan. Tästä reitistä voi tehdä lyhemmän 7 kilsan edestakaisen matkan, jonka näytti tekevän about 95% muista patikoijista, sillä kahden kilometrin lisäpätkällä ei ollut juuri kukaan. Maisemat olivat sitä laatua, että välillä sai nipistää käsivarresta varmistaakseni, että onhan tämä ihan oikeasti silmien edessä.

Kayaking

Melomistakin tuli tällä reissulla kokeiltua ja ensimmäistä kertaa tuollaisessa ‘oikeassa’ kajakissa (ei siis avokajakissa). Ei tule kyllä olemaan viimeinen kerta, se oli aivan huippua! Kajakit vuokrannut erämies lähti melomaan hetkeksi kanssamme ja kertoi huikeita haaksirikkotarinoita, jotka olivat kulkeutuneet sukupolvelta toiselle. Rantaa reunustavat puut olivat kuin tulessa syysruskan väreissä, aivan upea tausta melomiselle. Päivä oli kääntymässä tuuliseksi, joten emme menneet kovin pitkälle avomerelle vaan pysyimme lahdenpoukamassa ja siellähän vierähti parisen tuntia ainakin. Melomista täytyy ehdottomasti testata uudelleen, tosin olen varma etten koskaan uskalla edes yrittää pyörähtää alakautta ympäri – Onneksi se ei vaatimus olekaan! Sen verran hurahdin kuitenkin tähän touhuun, että huomaan miettiväni milloin ja missä onnistuisi seuraavan kerran lähteä melomaan.

Colours

Jos on aktiiviloma suunnitteilla niin kannattaa kyllä harkita Kanadan itärannikkoa. Kanadan länsirannikosta puhutaan aina ja se lienee tunnetumpi Kalliovuoristaan ja upeista maisemistaan, mutta täytyy kyllä nyt puhua itärannikon puolesta, että ei se kyllä ole yhtään huonompi! Täysin erilainen kuin länsirannikko, mutta ehdottomasti tarkemman tarkastelun arvoinen.

8 Comments

  • Pyöräily lähellä sydäntä ja kajakoinnista haaveiltu niin kauan kuin jaksaa edes muistaa! Nuo mäet kuulostaa kyllä raskaille. Olen kerran mennyt mummopyörällä mummolasta kotiin (55km) ja matkalla oli mäkiä ylös ja alas. Perillä päätin ettei koskaan enää mutta viikon päästä oli jo uudet reitit mielessä mutta vähän paremmalla pyörällä! Joo! Tuonne. 🙂
    Maarit Johanna recently posted…Se kuuluisa Kultainen kierros!My Profile

    • Annika says:

      Ahah, voi mummopyörät! Ne on niin mukavia kunnes tulee mäkiä vastaan 😉 Aktiivimatkailu yleensäkin on aika koukuttavaa, mulla himottaisi kovasti testailla melomista taas.. Ensi viikko menee pyöräillessä niin tulee varmaan siitä saatua ihan tarpeeksi 🙂

  • Marimente says:

    Ääks, mä en olisi varmaan selvinnyt tuota 33 km:n lenkkiä pyörän päällä, ainakaan niitä mainitsemiasi pitkiä ylämäkiä! Muutenkin ihan pelkkä kaupunkipyöräily on vähän jäänyt…noh, nimim. “pyörä napottaa edelleen Kajjaanissa” 😀 Upean näköisiä maisemia tuossa reitin varrella, ja ruskan värit antaa vielä lisähöystettä menoon. Ja huippua että pääsit kajakoimaan (onko tuo ees sana?), sekin on mulla vielä kokematta. Eikö me sillon ekana opiskeluvuonna Kajaanissa skipattu joku melontareissu, en kyllä muista miksi? 😀
    Marimente recently posted…Airbnb-kokemus: viikonloppu Rion favelakodissaMy Profile

    • Annika says:

      No et usko kuinka hitaasti minäkin niitä taivalsin 😀 Kaupunkipyöräily on ihan oma lajinsa..Mä pyöräilen töihin, mutta 95% pyörätiellä, ettei tarvi autojen seassa törttöillä. Kajakointia itsekin mietin, mutta melominenkin tieten on ihan hyvä vaihtoehto 😀 Hmm, en kyllä muista tuota eka vuoden melomisreissua Kajaanissa, mutta ei mulla siihen kyllä suurempaa kiinnostusta ole ollut ennen kuin nyt vasta, joten hyvin mahdollista että skipattiin sellainen 😀

  • Vau mitä maisemia! Olen käynyt tuolla joskus 11-vuotiaana vanhempien kanssa, ja silloin taisimme patikoida jonkun ihan lyhyen pätkän ja käyttää loppu aika Cabot Trailin ajamiseen. Merten tyrskyt ovat jääneet yhäkin mieleen, vaikka tuosta on jo useampi vuosikymmen.
    Jenni / Globe Called Home recently posted…Viikonloppu BerliinissäMy Profile

    • Annika says:

      Joo tuolla oli kyllä melkoiset aallot!! Niitä oli kiva tuijotella, paitsi oli kyllä aika tuulista niin ei kovin kauaa kärsinyt 🙂

  • Vaikuttaa todella upealta paikalta kaikkinensa! Olispa hienoa meloa noissa ruskan värjäämissä maisemissa joskus 🙂
    Milla – Pingviinimatkat recently posted…Sumusta SingaporeenMy Profile

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge