Chamonix & Aigulle du Midin valloitus

aigulle du midi

Chamonix-Mont-Blanc eli lyhemmin vain Chamonix on yksi Ranskan vanhimpia hiihtokeskuksia ja nykyään niin talviurheilun kuin kiipeilijöiden ja vaeltajienkin mekka. Ensimmäiset talviolympialaiset pidettiin muuten juurikin täällä, vuonna 1924. Alle kymmenen tuhannen asukkaan kaupugissa vallitsee rento tunnelma; vaelluskengät, reppu ja sporttinen asustus on täysin hyväksyttävä varustus ravintolaan mennessä.

Chamonix
Itse kaupunki on suhteellisen pieni, mutta siellä on sattuneesta syystä johtuen valtava määrä urheiluvälineliikkeitä. Jos siis unohdat jotain kotiin ja aloitat vaeltamisen/maastopyöräilyn/kiipeilyn/laskettelun Chamonixista, voit varmasti ostaa sen paikan päältä. Osa liikkeistä myös vuokraa teknisempiä välineitä, kuten jäähakkuja ja jäärautoja.

Pharmacy

Town square
Yleisilme kaupungissa on tyypillien ranskalainen, mutta paikan resorttimaisuus ei jää epäselväksi englannin kaikuessa kaduilla ja hotellien määrää katsoessa. Tykkäsin Chamonixista silti, sillä se on todella nätti paikka laaksossa vuorten välissä. Kaupungin halki kulkee nopeasti virtaava joki, jonka vesi on haalean siniharmaata johtuen jäätiköiltä ja vuoristoista tulevista materiaaleista.

dogs
Chamonix
Alppien pääkaupungista käsin voi myös ottaa gondolihissin korkeuksiin. Tarkemmin sanottuna ensimmäinen hissi menee 2500 metrin korkeuteen ja siellä vaihdetaan toiseen, joka ei pysähdy vasta kuin reilun 3800 metrin korkeudessa. Alhaalla Chamonixissa (n. 1000 metrin korkeudessa) oli lähtiessämme sumuista, emmekä edes nähneet vuorten huippuja, mutta lipunmyyjät vakuuttivat että sää kolme kilometriä korkeampana on loistava. Läksimme matkaan ja itse kyyti olikin yllättävän nopea, tosin pieni ajoittainen keikutus sai kyllä sydämenlyönnit tihenemään.

Half way point
Hississä oli suurin osa turisteja, mutta pari kiipeilijääkin oli menossa aloittamaan reissunsa korkeuksista -Patongit reppujen sivutaskuun köytettynä totta kai. Perillä Aigulle du Midi-vuoren huipun tienoilla oli luonnollisesti kylmä (-5 muistaakseni) ja tuulista, mutta kuten meille oli alhaalla luvattu; sää huipulla oli todella selkeä ja aurinkoinen.

Aigulle
Ylhäällä oli pari eri näköalatasoa, kahvila-ravintola, matkamuistokauppa ja lisää hissejä, jotka menivät Italian puolelle. Maisemat, kuten arvaatte, olivat uskomattomat!

Aigulle du midi
mountains
Näissä maisemissa ja korkeuksissa vierähtikin reilu pari tuntia ja oltiin niinkin reippaita, että käveltiin alas alemmalta hissiltä, jotta saatiin meidän vaellushommat alkuun. Olihan muuten jalat hyytelöä,  kun äkkiseltään alamäkeen käveltiin reilun pari tuntia!

 

19 Comments

  • Panun matkat says:

    Lukaisin muutkin postauksesi aiheesta – ja vau, hienoilta vaikuttavat vaelluskokemuksesi! Itsekin haluaisin alkaa harjoitella vaellusta enemmän, koska vuoristomaisemat ovat myös minun heikkouteni. Nyt on vasta muutamia “vaillinaisia” kokemuksia takana. Ehkä vielä jonakin päivänä…

    • Annika says:

      Jostain se on Panu aloitettava tuo vaeltaminen, joten ei muuta kuin matkaan! Niin kuin tuolla aiemmin jo kommentoinkin, niin ensimmäinen pidempi vaellus tämä mullekin oli ja oli loistava paikka aloittaa. Nyt kuume vaan kasvoi ja tekisi mieli käydä kokeilemassa miten onnistuu vaellus yli 3000 metrin lukemissa..

  • Anna Koskela says:

    Hyi hemmetti noita hissejä ja korkeita paikkoja. Vaikka olin ns. mestoilla ja ylös monelle huipulle olisi päässyt helpolla, ilmoitin että muu perhe voi mennä, minä jään alas!

    Mies vielä yritti epäreilusti houkutella juuri maisemilla minua innostumaan ajatuksesta, mutta pidin pääni 😉

    • Annika says:

      Hahaah Anna, olisit vaan pistänyt silmät kiinni ja hypännyt hissiin 😉 Tuo meidän hissi oliki pakattu niin täyteen eikä siinä 20 minuutin matkan aikana juuri ehtinyt tajuta missä on. Myönnettäköön, että itsekin katselin hissin lattiaa maisemien sijaan sinne mennessä, mutta ylhäällä sitten maisemia senkin edestä 🙂

  • Jumaliste mitkä huiput! Palattiin just eilen Pohjois-Norjasta ja ehdin minuutti sitten julkaista päivityksen miten onkaan vuoristoa ikävä. Tämä ei yhtään helpota reissukuumetta joka tahtoo vain takaisin jonnekin missä on vuoria. 😀

    • Annika says:

      Jep, samaa minäkin mietin tuolla ollessa 😀 Musta vuoret jotka on tuollaisia terävähuippuisia on jotenkin vielä “tavallisiakin” vuoria upeampia..Ja ei muuten oo täällä Ottawassakaan kukkulan kukkulaa näkösällä. Pöh.

  • Marimente says:

    Ai vitsi, ihan henkeäsalpaavia maisemia, ja pikkusen naureskelin tuolle “patongit repun sivutaskuihin köytettynä” -mielikuvalle! 😀 Ja ihanan pirtsakan värikäs sun asustus – erottuu todellakin lumesta! ;D

    • Annika says:

      Noista patongeista on kuvatodisteitakin! 😀 Ja todellakin olin värikäs, mua ei ois saanut hukattua vaikka olis yrittänyt 😀 Alempi takki joka pilkottaa ton vihreen alta on heti niin hot pink ettei tosikaan 😀

      • Marimente says:

        Laitapa johonkin väliin patonkikuvaa kehiin 😉 Muistan kun viime kesänä näin jollain reissaajalla Helsingissä ruisleivän, semmosen kunnon reikäleivän köytettynä reppuun..taitolaji sekin 😀

  • Muakin alkoi patongit kiinnostamaan 😀 Ja upeet on maisemat!

    • Annika says:

      No voi patongit 😀 Mulla on kyllä kuva siitä, mutta se on vähän sumea..Pitää laittaa se seuraavan postaukseen piristämään 😀

  • Laura says:

    Kerta kaikkiaan HUIKEITA maisemia, vautsi vau! 😀 Tässä vaiheessa alan kyllä olemaan jo valmista kauraa skippaamaan Karhunkierrokset sun muut ja hyppäämään suoraan asiaan… 😉

  • VAU!! Ihailin maisemia jo instassa mutta tulin vielä tännekin ihailemaan 🙂 Ihan mahtavia.
    Mä olen menestyksekkäästi (ja tahattomasti) onnistunut välttelemään alppeja vaikka lähellä ovatkin.

    • Annika says:

      Jee, saa täällä blogin puolellakin käydä katsomassa, se on suorastaan suositeltavaa 😉 Joo mullakin se vaati Kanadaan muuttamisen, ennen kuin Alpit alkoivat kiinnostamaan 😀

  • Annika says:

    Huikeita kuvia ja maisemia taas. Tästä vaan Alppivaellusta suunnittelemaan 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge