Erämaan kutsu

Kuura

Olen tällä viikolla reissannut vähän ympäriinsä British Columbian Okanagan alueella, joka tunnetaan miedosta ilmastosta ja viinitiloistaan.  Tein kuitenkin pienen yön yli reissun vähän syrjemmälle erämaan keskelle. Kauas jäi kaupungin melu ja autojen hurina ja tilalle vaihtui tien yli pomppivat peurat, kumpuilevat metsät ja täydellinen hiljaisuus. Voi miten olinkaan tietämättäni kaivannut luonnon rauhaa ja äänettömyyttä!

Two chairs

Väkisinkin mieleen pyrki vertaus Suomeen. Peilityynet järvet, luontoa verhoava kuura ja aamun hiljaisuus toivat kotoisen fiiliksen. Olisin voinut istua auringossa mökkini edustalla teekuppi kädessä vaikka koko päivän katsellen majavien työtä järvellä ja keltaisen lehtien rauhallista leijumista maahan. Kun ulkona pikkupakkasessa tuli kylmä, sisällä oleva takkatuli odotti valmiina lämmittämään.

 

Forest lake

Olin aivan unohtanut miten luonto onkaan seesteinen ja rauhoittava. Yhtäkkiä ymmärsin heitä, jotka hankkivat mökin näennäisesti keskeltä ei mitään. Haaveilinpa itsekin hetken ajatuksesta pienestä pakopaikasta arjen hulinasta. Syksyn ensimmäiset pakkasasteet toivat kevyen valkoisen kuuran ja saivat järven höyryämään aamuauringossa, enkä voinut olla huokailematta kuinka kaunis talveen valmistuva luonto onkaan kaikessa karuudessaan.

Winter lake

Kyllä voi kirpeä syysaamu olla kaunis luonnon keskellä. Lyhyenkin luontoreissun jälkeen olo oli rauhallinen ja kiireetön, mikä tänä päivänä on melkein kultaakin kalliimpaa. Hieman vastahakoisesti kuitenkin kipusin autoon ja suuntasin takaisin jatkamaan matkaani, jonka työosio onkin pian päätöksessä.

12 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge