Etelämantere & Elämäni kamalin laivamatka

Ice formation

Nyt kun vuosi on vaihtunut ja olisi oikeastaan hyvä aika suunnitella tulevia reissuja, minä muistelen vielä loppuvuoden seikkailua Etelämantereelle. Taisin luvatakin, että kerron ikimuistoisesta laivamatkastani tuolle kylmimmälle mantereelle. Ikimuistoinen tämä matka ei suinkaan ollut maisemien tai ylellisten palveluiden vuoksi (niinkuin voisin kuvitella Karibian risteilyn olevan) – se oli ikimuistoinen, koska siitä tuli elämäni kamalin laivamatka.

Ortelius

Matka alkaa

Kun laivani Ortelius saapui Ushuaian satamaan, se pysähtyi jättimäisen matkustajalaivan viereen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että eihän se voi olla noin pieni! Tuollako minun pitäisi seilata Etelämantereelle läpi pahamaineisen  Draken salmen? Tiesin kuitenkin, että laivani oli pienestä koostaan huolimatta luotu nimenomaan näihin vesiin ja jääolosuhteisiin, joten nousin hyvin mielin laivaan.

Matkan alussa kapteeni toivotti meidät tervetulleeksi shampanjan kera ja myöhemmin aaltojen keikuttaessa laivaa tunsin oloni hitusen verran levollisemmaksi tietäen, että kapteeni oli suomalainen! Itse asiassa oloni oli aika paljonkin levollisempi juuri tuon takia. Jännä juttu, mutta kyllä sitä suomalainen suomalaiseen luottaa. Kapteeni mainitsi tervetulopuheessaan, että Draken salmi voi olla leppoisa kuin iso järvi tai sitten se voi heittää 10 metrin monsteriaaltoja. Noh, meidän ylitys oli enemmän tuota jälkimmäistä, sillä jäimme myrskyn sisälle.

Captain

Kapteeni Leskinen

HyttiTiesin jo etukäteen, että Draken salmi tulisi olevaan keikuttavaa kyytiä, joten laitoin pahoinvointia estävän laastarin (kuten 98% muistakin matkustajista) ja toivoin parasta. Toivominen ei kuitenkaan auttanut, sillä jo toisen päivän iltana nauttimani vegaani-illallinen suoritti ylösnousemuksen heti kun palasin hyttiini ravintolasta. Ilmeisesti täysi vatsa ja keikkuminen ei ole hyvä yhdistelmä! Tämän jälkeen aloinkin puntaroimaan onko ravintolaan (joka luojan kiitos oli samalla kannella kuin hyttini!) meneminen sen arvoista, sillä liikkuminen myrskyssä olevalla laivalla on aivan hemmetin hankalaa.

Seuraavana päivänä söin pikaisen aamupalan ja pakko myöntää, että olihan se hieman taistelua pitää sekin sisällä. Kolmas päivä laivalla meni siis hytissä makuullaan tehden ei sitten yhtään mitään. Jos nousin istualleen, niin vaihtoehtoina oli palata makuulleen tai rynnätä vessaan, joten valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Se niistä maukkaista lounaista ja illallisista!

Olin niin totaalisen yllättynyt omasta reaktiostani, sillä en ole ollenkaan matkapahoinvoivaa tyyppiä. En tosin siedä minkään valtakunnan huvipuistolaitteita, vaan kierrä ne kaukaa. Rautainen hyttikaverini, joka uskollisesti kävi joka aterialla, kertoi että osallistumisprosentti meni aika alhaiseksi ravintolassa, joten en suinkaan ollut ainoa pahoinvoiva. Lisäksi kuulin tarinoita myöhemmin matkustajilta, jotka olivat olleet huomattavasti heikommassa jamassa kuin minä.

Calm

Tyyni meri

Orca

Siellä on valas! (jos oikein tihrustat..Kunnon zoomi olis ollut poikaa)

Helpotuksen huokaus – liian aikaisin

Seuraavana päivänä vähän helpotti ja pääsin taas laivalla olemisen pääaktiviteetin eli syömisen pariin. Olimme vihdoin päässeet pahimman yli ja kapteeni paljasti, että itse asiassa aallot olivat 10-12 metrisiä ja muutama 15 metrinenkin tuli vastaan, tuulen voiman ollessa 65 solmua, mikä vastaa 120km/tunnissa. Ei siis ihmekään, että raskas metallituoli hytissäni lensi keskellä yötä hytin toiselle puolen tai että sain pitää sängyn laidasta kiinni, etten pyörähtänyt lattialle!

Saimme myös uutisia, niin kuin jo mainitsin blogin Facebook sivulla, että kaksi muuta laivaa olivat kärsineet vahinkoja merellä. Yksi näistä laivoista oli se jättimäinen matkustajalaiva jonka näin aiemmin satamassa, sen matkustajat evakuoitiin moottorihuonepalon vuoksi pelastusveneisiin.  Toinen laiva juuri Draken salmen ylitettyään meni liian läheltä jäävuorta, joka repäisi 12 metrin reiän laivan kylkeen – tämän he onnistuivat onneksi paikkaamaan väliaikaisesti  ja laiva kääntyi takaisin, juuri kun he olivat päässeet Etelämantereelle.

Olimme vihdoin perillä Etelämantereella ja tyynillä vesillä ja elämänilo palautui tällekin matkaajalle. Uutiset muiden laivojen kohtaloista saivat yhden jos toisenkin arvostamaan kokenutta kapteenia ja tukevaa laivaa. Juttelinkin kapteenin kanssa useaan otteeseen, sillä laivalla olleen toisen suomalaisen kanssa olimme ensimmäiset suomalaiset matkustajat kapteenimme pitkän uran aikana! Taisimme olla itse kukanenkin iloinen maanmiesten seurasta.

Annika on ice2

Hymyilevä bloggaaja

Cute seal

Hymyilevä hylje

Paluumatkalle pahempaa

Etelämantereelle matkaavien kannattaa pitää mielessä, että sää on erityisen arvaamaton noilla leveyksillä. Olimme siis jo päivän myöhässä aikataulusta menomatkalla ja pettymys valtasi aika monen mielen, kun kuulimme, että kolmen päivän Etelämantereella olon jälkeen meidän pitäisi palata takaisin päivän etuajassa, koska paluumatkalla olisi taas myrsky tulossa. Menomatkalla menimme suoraan aaltoja kohti, kun paluumatkalla ne tulisivat sivusta, mikä tulisi aiheuttamaan merkittävää keinumista. Kapteeni vinkkaisikin, että pahoinvointilaastari olisi parempi laittaa paikoilleen (korvan taakse) saman tien ja tein työtä käskettyä.

Joten ei kun valmistautumaan pahimpaan. Paluumatkaa varten varauduinkin paremmin ja kävin vain noin yhdellä aterialla päivässä ja napostelin energiapatukoita ja hyttikaverini tuomia banaaneja kolme paluupäivää. Luojan kiitos minulla oli läppäri mukana ja siinä tv-sarjoja ja leffoja katsottavana! Ne ruokailut, joille menin olivatkin aika koomisia vesipullojen pyöriessä lattialle ja lautasten ja lasien hivuttautuessa pöydän reunalta toiselle. Siinä vaiheessa, kun tuolini keikahti aaltojen voimasta reilusti irti lattiasta vaikka tukevasti istuin siinä koko takamuksellani, tuumasin että parempi lähteä heittelehtimään kohti hyttiä ja taistelemaan painavien palo-ovien avaamisen kanssa.

Sunny Antarctica

Aurinkoinen ilma ja peilityyni meri olivat muisto vain!

Snow on deck

Viimeinen kuva reissultani -3 päivää ennen sen loppua. Pian tämän ottamisen jälkeen kannet suljettiin ja myrkyinen paluumatka alkoi.

Kaikista kamalin osa tätä matkaa oli ehkä se, että kun yöllä yritin puoliunessa nukkua ja jatkuvasti hiissauduin edestakaisin sängyssäni aaltojen voimasta. Ensin jalkopäätä kohti ja hetken kuluttua takaisin tyynyjä kohti, eikä sitä voinut estää mitenkään ja se vain jatkui ja jatkui. Välillä säpsähädin hereille ajatellen, että hemmetti ei tämän sängyn pitäsi olla näin pystyasennossa!

Kameran ja läppärin pidin sängyssäni seinää vasten ja onneksi pidinkin, nimittäin paluumatkalla tavarat lentelivät. Hyttimme tuoli, rinkat ja suurin osa irtotavaroista paiskautuivat kamalan kolinan kera hytin vastakkaista seinää vasten, mutta epäluuloisimmat katseet vaihdoimme hyttikaverini kanssa yöllä, kun pöytämme pöytälaatikot lensivät nekin hytin toiselle puolen. Ne eivät siis vain auenneet, vaan irtautuivat kokonaan pöydästä ja lensivät tavaroineen pitkin lattiaa. Sillon mietin, että eikö tämä matka jo loppuisi.

En ole aiemmin koskaan toivonut matkan loppuvan pian, mutta nytpä tuli sekin koettua. Polar notes

Legendaarisen suuri myrsky?

Oliko tämä sitten vallan kamala ja harvinainen myrsky? Ei alkuunkaan, eikä suinkaan pahin minkä läpi kapteeni oli tätä laivaa ohjannut. Menomatka Etelämantereelle oli tavallista pomputtavampi ylitys, mutta kokonaisuudessaan koko matka oli aika perussettiä, mutta kylläkin siitä myrskyisemmästä päästä. Tämmöistä se ilmeisesti on, maailman ääriin matkustaminen!

37 Comments

  • Ei hitto miten kamalan kuuloista! Olin ennen Alaskan risteilyä kuvitellut, etten tule merisairaaksi, mutta niin vaan meikäläinen joutui kyselemään pahoinvointipillereitä yhtenä meripäivänä, jolloin oli aallokkoa. Eikä se aallokko todellakaan ollut varmasti yhtään mitään verrattununa siihen mitä teidän reissulla oli. Tämä kertomasi siis hieman murskaa haaveitani Etelämantereen risteilystä. Ei meinaan kuulosta ollenkaan sellaiselta nautinnollisen rentouttavalta laivamatkalta, jollaisiin olen tottunut. :/
    Elina | Vaihda vapaalle recently posted…Luoteja varten kasvatetutMy Profile

    • Annika says:

      No hei, onhan siihen hyvät mahdollisuudet, että sun Etelämantereen matka olisi oikein leppoisa 🙂 Ei se aina kamalaa myrskyä ole, tosin siihen kannattaa varautua..minut se pääsi vähän yllättämään!
      Ja mäkin kysyin laivan lääkäriltä, josko oisin saanut ottaa pahoinvointipillereitä tuon laastarin lisäksi, mutta ei herunut lupaa 😀 Olis kuulemma vain tuplaantuneet sivuoireet, jotka oli ne itsessäänkin jo aika voimakkaita 😛

  • Omg. Tuo tekemäsi reissu on ollut haaveenani, mutta ei isona sen takia, että laivat on liian öhöm, “vähähienoisia”, minulle. Tiesin, että meriolosuhteet voivat olla pahoja, mutta kyllä se nyt alkaa vahvistua, että menen katsomaan suloisia hylkeitä eläintarhaan vaikkapa 😉 Mitäpä sillä been there, done that kehulla tekee, jos joutuu rukoilemaan hengissäselviämistä laivalla. Kiitti tarinasta ja hyvä että laivanne pääsi kohteeseen saakka. Pojot laivalle ja kapulle.
    Kthetraveller recently posted…Instagram Travel Thursday: Vuoden 2015 suosituimmat Insta-kuvaniMy Profile

    • Annika says:

      Ennemmin niitä hylkeitä kannattaa luontoon mennä katselemaan, kuin eläintarhaan 😉
      Ja kyllä sitä sietää vähän kärsiäkin, arvostaapahan perille pääsyä sitten enemmän 😀

  • NO NYT! Tätä postausta oon oottanut 😀 Ihan ehdottomasti suunnitellaan matkaa Etelämantereelle heti kun on sen verran paksu lompakko, että se olisi mitenkään mahdollista. Mulla tosiaan tulee huono olo jo bussissa, joten mie varmaan tulisin oikeasti ihan kirjaimellisesti merisairaaksi. Silti. Olis ihan pakko mennä!
    Ihan mahtavaa, että oli suomalainen kapteeni! Onko Leskinen jatkossakin kapuna juuri Orteliuksella? Sama laiva olis aika mieletöntä ottaa, jos päästäis reissuun.
    Tosi harmi, että teidän maissaoloaikaa lyhennettiin myrskyn takia. Myrskyyn jääminen ei olis kyllä ollut hauskaa sekään. 😀
    Maarit Johanna recently posted…Fabula kantaa kirjat puolestasi reissussaMy Profile

    • Annika says:

      Voi toivottavasti sun matkalle tulee leppoisa ylitys sitten joskus! Kannattaa välttää aivan alku-ja loppukautta, tosin voi se olla pomppuista joulu-tammikuussakin. Ja on myös reissuja, joissa toisen pätkän voi lentää, joten ehkä sekin vois olla vaihtoehto!
      Suomalainen kapteeni oli kyllä ihan huippu sattuma! Ja joo Orteliuksella ja käsittääkseni ehkä myös sisarlaiva Planciuksella se on töissä, aina 4 kk kerrallaan ja sitten taas 4kk lomalla. Kesäkaudella sitten Huippuvuorilla samoilla laivoilla. Ei pöllömpää 🙂

  • Ei hemmetti, että kuulostaa pahalta. Aivan mahtavia toki nuo kuvat periltä, kun on tyyntä, mutta luulenpa että itseltäni jäisi kuitenkin tuollainen reissu tekemättä. Mulla ei kakarana tuntunut mikään heiluminen missään, mutta tässä kolmenkympin tuntumassa tilanne on muuttunut, ja nykyään joudun vetämään matkapahoinvointipillereitä aallokon takia, jos laiva on vähänkään ruotsinlaivaa pienempi tapaus. Ei toisin sanoen olisi luultavasti kovinkaan nautinnollinen tuollainen matka. Lisäksi pelkäisin aivan taatusti, että laiva uppoaa…
    Jenni / Unelmatrippi recently posted…Interaktiivinen vakoilupläjäys: Spy Museum, BerliiniMy Profile

    • Annika says:

      Ikimuistoista, niin kuin mainitsin 😉 Mä pelkään, että tulen nyt tämän jälkeen entistä helpommin matkapahoinvoivaksi, vaikka se ei ennen ole ollut ongelma. Nähtäväksi jää…:)

      • Toivottavasti niin ei käy!

        Minun toistaiseksi äärimmäisin matkapahoinvointikokemukseni on Australiasta Suurelta Valliriutalta. Laivassa ollessani kuvittelin, että olo helpottaisi, kunhan pääsisimme veteen snorklaamaan, mutta vedessä ei tuntunutkaan yhtään helpommalta kuin laivassa. En kuvaile enempää 🙂

        Kun astuin pari vuotta myöhemmin uudelleen pieneen turistiretkilaivaan huomasin aluksi, että pahoinvointi meinasi alkaa “vanhasta muistista”. Sain kuitenkin oloni onneksi nopeasti psyykattua paremmaksi, eikä pahoinvointi sen jälkeen enää palannut. Kyseessä oli valasretki Sri Lankassa ja se kesti vain muutamia tunteja, mutta meno oli hyvin kuoppaista. Seuraavilla kerroilla veneessä ei ole enää Valliriutan huono kokemus painanut.
        Maria / Amerikkaa ymmärtämässä recently posted…Roadtrip Kaliforniaan, Las Vegasiin, Grand Canyoniin ja UtahiinMy Profile

  • Whoah mikä reissu! Vaikken itekään ole merisairasta tyyppiä tulis kyllä vähemmästäkin paha olo. Tiedän ton tunteen kun yöllä ajattelee ettei tän pitäisi olla näin. Ukkosmyrskyssä teltassa nukkuminen oli sekin ihan riittävä kokemus. 😀
    Kea | Deep Red Blues recently posted…Waterton LakesMy Profile

  • Annika says:

    Voi ei, teltta ja ukkosmyrsky kuulostaa erittäin huonolta yhdistelmältä 😀

  • Huuhhhuh! Melkee tuli jo pahoinvointia jo pelkästä lukemisesta. 😀 Mutta on varmasti kaiken sen matkan ja heilumisen arvoista. Lähtisin itsekin heti jos vain joku matkaa tarjoaisi, viis siitä, että ihan ehkä vähän muutenkin olen aina pahoinvoiva.
    Katja | Historia de Viajes recently posted…2015 ikimuistoisimmatMy Profile

    • Annika says:

      Joo pitää myöntää, että nyt reilun kk reissun jälkeen alkaa tuntua, että voishan sitä uudellenkin joskus mennä – Aika kultaa muistot vai miten se meni 😉 Ja joidenkin kohteiden vuoksi joutaa vähän kärsimäänkin hehe

  • Ihmettelinkin miksi mainitsit Marokon vuoden 2015 kohokohdaksi Etelämantereen sijaan, tämä selvitti hieman asiaa.
    Esa | Reissuesan matkablogi recently posted…Ostrogin luostari, MontenegroMy Profile

    • Annika says:

      No joo osittain tämän takia, koska vaikka Etelämantere kohteena oli aivan omaa luokkaansa, niin kokonaisuudessaan se matka ei ollut niin miellyttävä 😀 Vertailun vuoksi Marokossa olin paremman puoliskoni kanssa mukana, kukaan ei voinut pahoin ja kelit oli mitä parhaimmat 😀

  • Voin vain kuvitella tunteen ja voida pahoin pelkästä ajatuksestakin…. Merellä pahoinvointi on kamalinta mitä tiedän juuri siksi, että se on niin hallitsematonta eikä myöskään lopu kuten vaikka ne huvipuistolaitteet. Satamaankin päästyä aina vaan keinuttaa. Kaikesta tästä ja kokemuksestasi huolimatta jatkan haaveilua matkasta tuonne maailman ääriin 🙂
    Milla – Pingviinimatkat recently posted…Annetaan maailmalle takaisin #TBGB2016 ja MATKA 2016 –lippujen arvontaMy Profile

    • Annika says:

      No sepä se, kun sitä tunnetta ei saa loppumaan!! Mulla se kyllä heti helpotti, kun laiva ei enää pomputtanut, mutta kun tietää, että pomppumatkaa on jäljellä vielä kaksi PÄIVÄÄ niin aika toivoton on olo 😛

  • Oi voi, sattuipa sinulle aikamoinen merimatka! Olit siis reissussa joulukuussa – onko sinulla tietoa, onko säävaihtelut aina tällaisia vai enemmänkin kausittaisia? Kuulin muuten Afrikan reissullani, että pahoinvointilaastareiden sijaan kannattaa käyttää pahoinvointirannekkeita. Ainakin eräs nainen oli sen turvin selättänyt lentopahoinvointinsa ja useat Afrikan pomppuisilla teillä matkapahoinvoinnin autossa. Mutta kiitos siis postauksesta ja vinkeistä, nyt tiedän mitä ainakin pakkaan mukaan… 🙂
    Anna-Katri / Adalmina’s Adventures recently posted…Karibian väriloistoaMy Profile

  • Annika says:

    Olin itse asiassa reissussa marraskuussa, ja kyseessä oli tämän laivan kauden ensimmäinen matka. Alku-ja loppukausi ovat tunnetusti hieman pomppuisempia kuin joulu-tammikuun matkat. Kuulemani mukaan huonoin keli on myöhäisillä maaliskuun lähdöillä – mutta mitään kiveen kirjoitettuja nämä ei ole, sillä isoja aaltoja voi tulla milloin vaan ja maaliskuussakin voi sattua tyyniä päiviä. Joten jokseenkin arpapeliä 😀
    Meidän reissulla oli kanssa muutamia, jotka käyttivät noita rannekkeita. Yksi mies käytti sekä laastaria, että ranneketta ja oli siitä huolimatta merisairas :/ Noissa laastareissa on sivuoireita ja ne huomasin kyllä heti; kuiva suu ja blurred vision (en voinut lukea kännykässä olevaa kirjaa vaikka miten sirritin silmiä), mutta ne kesti ehkä päivän vain. Jos on kysyttävää, niin kerro toki 🙂

  • Nykyään jo Itämeren laivoilla matkustaessa kärsin vakavista tasapaino-ongelmista (en onneksi koskaan tule varsinaisesti pahoinvoivaksi), joten en voisi kuvitellakkaan, että selviäisin 3 päivää tuollaisessa merenkäynnissä! 😀 Huh. Mutta hei, rispektit tolle kapteenin vyölle! Stam1na \m/
    Anne | Metallia Matkassa recently posted…IG Travel Thursday: Vuosi 2015 metallimatkaajan silminMy Profile

  • Olemme oikeasti muutamaan otteeseen kevyesti pohtineet myös Antarktikselle menemistä, mutta oikeasti osittain (korkean hinnan lisäksi) tuo Draken salmi on vähentänyt intoa. Useimmat lukemani kuvaukset ovat saman tyyppisiä, eli useita päiviä merisairaana myrskyssä.

    Merisairaudesta ja myrskystä on kokemuksia purjeveneestä Itämerellä, mutta silloin myrskyn ja matkan tietää loppuvan viimeistään vuorokaudessa.

    Tarpeeksi tiukat olosuhteet ja kaikki taitavat tulla merisairaiksi. Purjeveneellä oksennus tuli sisätiloissa helposti vähemmänkin tiukassa tilanteessa, jos vaikka lapsi oli ensin oksentanut ja joudut sitten sitä siivoamaan.

    Mieheni, joka ei yleensä tullut koskaan merisairaaksi, alkoi hänkin tuntea lievää pahoinvointia kun pahaa myrskyä (yli 20 m/s vastatuulta) oli jatkunut yli puoli vuorokautta ja pitää käydä sisällä vessassa ja siinä yhteydessä kumartua riisuessaan haalaria.
    Pirkko / Meriharakka recently posted…Maita, joissa on melkein käytyMy Profile

  • Mua hieman harmitti, että meillä ei ollut aikaa eikä rahaa käydä Ushuaiasta käsin Etelämantereella, mutta tämän luettuani ei oikeastaan ehkä harmitakaan 😀 Mulle tulee kanssa helposti huono olo kulkuvälineissä, nuorempana oksensin jokaisella koulun bussiretkellä. Nykyään kestän busseja jo ihan hyvin, mutta pitkät yölennot on edelleen paha, kun menee ruoka- ja unirytmit sekaisin.
    Hanna / Ranskatar reissaa recently posted…Reissuvuosi 2015 = Kuukausi maailmanympärimatkaa takanaMy Profile

  • Vaikka uskon että sun matka Etelämantereelle oli ihan unohtumaton (varmasti monessakin mielessä!) niin tää kuulostaa kyllä kamalalta! Melkein tuli jo huono olo vaan tätä kirjoitusta lukiessa. Mä en ikinä uskaltaisi lähteä ei vaan sen vuoksi että tulen merisairaaksi pienimmästäkin keinunnasta mutta omaan myös vilkkaan mielikuvituksen ja pelkään aina kamalasti jotain onnettomuutta merillä….
    Laura/My post-University life recently posted…Ihana, rento lomaMy Profile

  • Huhhuh, mikä reissu! Kaikenlaisille matkoille sitä tulee lähdettyä. Täytyy pitää mielessä tämä, jos tuonne joskus erityisesti alkaa haluamaan…

  • Soile says:

    Hui! Todella hurja reissu. En kärsi minäkään matkapahoinvoinnista, mutta tuolloin varmasti olisin. Varmasti ikimuistoisin reissu!

  • Marimente says:

    Hui saakeli, en osaa edes kuvitella 15 metrin aaltoja! Onneksi teidän paatti selvisi hengissä ja varmasti suomalainen kapteeni luo turvaa tuossa tilanteessa.

    Muistelin tässä juuri Nicaraguan kiikun kaakun-venereissua, joka ei tainnut olla mitään verrattuna tuohon! Vaikka ylösnousemustarinoita päästiin todistamaan sielläkin.. 😀
    Marimente recently posted…CreateTrips -mobiiliopas VenetsiaanMy Profile

  • Vintagella says:

    Wow mikä tarina! Mulle tuli paha olo jo pelkästään tätä lukiessa!

  • Kiitos kokemuksen jakamisesta! Minäkin olen jo vuosia haaveillut Etelämantereen-reissusta, ja on todella hyvä tiedostaa, että jos sinne joskus lähden, laivapäivät saattavat olla kaikkea muuta kuin rentouttavia.

    Nuorempana mietin jopa, että Etelämanner voisi olla ihana häämatkakohde, kun iso osa reissusta ollaan laivassa, ja se antaisi mahdollisuuden viettää kahdenkeskistä aikaa oman rakkaan kanssa. Luovuin siitä ideasta jo aikoja sitten, mutta kun luin kuvauksesi, en voinut olla kuvittelematta, miten kaamea häämatka siitä olisi voinut tulla. Puistattaa ajatellakin.

    • Annika says:

      lol kyllä se upea paikka on, mutta ei hyvänen aika häämatkalle… 😀 😀 Ajatuksena todellakin ihana, mutta toteutus voi olla iiihan toinen, jos sattuu huono sää. Kiitos Maria kommentistasi 🙂

  • Mä tulin vasta nyt lukemaan tän sun tarinan ja voi luoja… Musta oli jo epämiellyttävää, kun iso risteilyalus meni parin metrin aalloissa jossain Bahamalla. Siis BAHAMALLA! Vähän oli “kova tuuli”. Pitää miettiä uudestaan, haluanko sittenkään koskaan Etelämantereelle.
    Jenni / Globe Called Home recently posted…Häämatka Karibialla: paras loma ikinä!My Profile

  • Ensinnäkin on pakko nostaa hattua paitsi kapteenille, myös muulle henkilökunnalle, että pystyvät työskentelemään tuollaisissa olosuhteissa, jotka vetävät tavalliset tallaajat hetkessä kumoon! Toiseksi, tätä mun oli ihan pakko ihmetellä: “Toinen laiva juuri Draken salmen ylitettyään meni liian läheltä jäävuorta, joka repäisi 12 metrin reiän laivan kylkeen – tämän he onnistuivat onneksi paikkaamaan väliaikaisesti ja laiva kääntyi takaisin, juuri kun he olivat päässeet Etelämantereelle.” – 12 metrin reikä laivan kyljessä ei kuulosta ihan pikkujutulta. Paluumatka tuon aluksen kyydissä on varmaan ollut aivan jäätävä kovassa myrskyssä tietäen, että paattia pitää kasassa väliaikaiset paikkaustoimenpiteet. Huh. Aika hurja reissu! 🙂
    Saana · Live now – dream later recently posted…Tammikuun tähtihetket InstagramissaMy Profile

    • Annika says:

      Siis minä en käsitä tuota henkilökuntaa, ne oli kyllä niin rautaisia eivätkä olleet moksiskaan! Ja todellakin, en olisi halunnut olla tuossa laivassa, joka koki jäävahinkoja… Se laiva oli vielä satamassa paikattavana (kunnollisesti) kun mun laiva palasi reissultaan ja olihan se jumatsuikka iso reikä. Tai ei se enää reikä ollut, kun sitä vielä hitsailtiin umpeen, mutta kyllä ne jäljet näkyi vielä reilusti. Iltapäivällä, kun uudet matkustajat nousivat tähän vahingoittuneeseen laivaan (joka oli siis ollut noin viikon jo korjattavana), oli se käännetty ympäri, niin että hitsausjäljet ei näkyneet siltä puolen mistä noustiin laivaan 😉

  • Kiva lukea tämmösistä vähän erikoisemmista kohteista. Mua rupes päässä jo keikkuu tätä lukiessa, vaikka en itsekkään mitenkään älyttömän helposti kärsi pahoinvoinnista. Aika hauska sattuma että suomalainen kapteeni. Ja ai jestas mitä niille muille laivoille kävi! Miten ihmeessä tarjoilijat sai kannettua ruuat pöytään/hytteihin 😀

    • Annika says:

      Kiitos Sara! Siis oikeasti se oli ton reissun suurin mysteeri, että miten ne tarjoilijat pystyi tarjoilemaan ruoat pöytiin :O Oli keli mikä hyvänsä niin ne vaan hymyilivät ja hoitivat hommansa. Toki ne oli tottuneet tuohon menoon, mutta silti…Aika rockstaroja 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge