Instagram Travel Thursday: Matkojeni eläimet

by Annika

Matkustaessa tulee tavattua usein mitä mukavimpia ihmisiä. Eläinrakkaana olentona tosin tunnustan, että olen kyllä monesti enemmän hurmiossa eläinten näkemisestä, kuin kaksijalkaisten kanssa juttelemisesta! Siksipä kokosin tämän viikon Instagram Travel Thursday postaukseen mielenkiintoisimpia eläinkohtaamisia matkoiltani. Muita kiehtovia matkatarinoita voi käydä kurkkaamassa seuraavista blogeista: Running With Wild Horses, Kaukokaipuu ja Destination Unknown.

Yhtenä eläimellisistä kohokohdista olivat tietysti Australian kengurut. Sillon tunsin olevani todellakin kaukana kotoa, kun tuollaisia ihania karvaotuksia pomppi vastaan! Vaikka kannattaa tosin pitää mielessä, että kengurutkin voivat olla vaarallisia. Ilmeisesti jos kenguru tulee ihan lähellä ja pistää etutassut olkapäillesi (tiedä sitten, kuinka yleistä tämä on..) on se merkki siitä, että se aikoo viiltää vatsasi auki jalallaan..Että kivoja kavereita, näin siis kaukaa ihailtuna.

Ranskassa vaeltamassa polut menivät läpi peltojen ja kukkuloiden ja vastaan tuli useasti lähes vapaana laiduntavia hevosia ja lehmiä. Tässä kuvassa juurikin näkyy aitaa pätkän verran, mutta muualle ympäri katsoessa ei aidoista ollut tietoakaan. Hevoset eivät olleet kovin kesyjä, vaan lähtivät pois lähelle kävellessä ja siellä oli myös saman kesän varsoja, jotka olivat aivan hurmaavia pitkine jalkoineen! Mun suosikki oli kuitenkin tämä elämästä nauttiva polle. Kerran heppatyttö, aina heppatyttö, sanon minä. Voi kun pääsisin joskus ratsastuslomalle Ranskaan tai Irlantiin..Olisin onnesta soikeana!

2013-11-21_1385003236
Ja takaisin Australiaan, siellä nimittäin näkyi näitä veikeän näköisiä liskoja ihan joka puolella. Lähinnä puistoissa, joissa harjoitettiin aussien jokamiehen oikeutta eli grillausta julkisilla grillipaikoilla. Näiden seurana olivat monesti myös villikalkkunat. Mutta kyllä täytyy myöntää kun tällaisen ensi kerran näin, niin vähän kyllä säikähdin! En siis ole mitenkään kovin läheinen liskojen tai käärmeiden kanssa (ensimmäisen elävän käärmeen luonnossa näin vasta Australiassa -rannalla!!), joten tämä aiheutti kavereineen vähän sydämentykytyksiä, sillä osa näistä oli aika isojakin. Mutta pianpa niihin tottui ja niitä oppi bongailemaan / varomaan ruohikolla kävellessä.

2013-11-21_1385002963
Jordaniassa ja Egyptissä oli mahdoton välttyä kameleilta, ja Egyptissä jouduin jopa sellaisen selkään (vaikka silläkin kertaa oli hevoskyyti mielessä..). Tämä otus asusteli Jordanian Wadi Rum aavikon tietämillä ja oli ihan lempeän oloinen otus. Toista kertaa en kyllä välttämättä kamelin kyytiin lähde, sen verran keikuttava kyyti oli kyseessä, vaikka ei se sinänsä epämukava ollut. Mutta hevosella ratsastaminen on huomattavasti mielekkäämpää.

2013-11-21_1385003582
Ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Skotlannin ylpeys, hairy coo eli tuttavallisesti minun kielellä skottilainen karvalehmä. Näitä tuli Skotlannissa vastaan yllin kyllin ja söpöjähän nämä ovat kuin mitkä. Vauvaversiot näistä olivat aivan mahdottoman nättejä, mutta en nyt yhtäkkiä löytänyt yhtään kameralle tallentunutta. Kameralta ovat jääneet ikuistamatta myös valaat täällä Kanadassa. Tai siis kyllähän ne kameralla ovat, se 1/5 evästä minkä ehti näppäämään, vaikka näin niitä ihan enemmänkin livenä. Ei vain ollut tarpeeksi nopea liipaisinsormi!
2013-11-21_1385003441

Eläimellistä loppuviikkoa kaikille!

Saattaisit tykätä myös näistä

29 comments

Nella Kaukokaipuu November 21, 2013 - 1:30 am

Aivan ihana tuo kameli-kuva! Upeat väritkin. En ole vielä koskaan Ausseissa matkustanut, mutta voin niin kuvitella tämän fiiliksen: “Sillon tunsin olevani todellakin kaukana kotoa, kun tuollaisia ihania karvaotuksia pomppi vastaan!”

Mun paras kokemus tähän aiheeseen liittyen löytyy blogista ja siitä jutusta, kun ajettiin Kroatiassa Biokovo-vuoren huipulle. Vastaan tuli kilipukkilauma, kaksi jättiläismäistä sarvipäistä härkää (!!) ja takaisinpäin ajoimme villihevoslauman keskellä. Se on yksi unohtumattomimmista kokemuksistani ikinä.

Eli kyllä, täälläkin rakastetaan nelijalkaisia!

Reply
Annika November 21, 2013 - 7:59 am

Kiitos Nella! Huikea eläinkohtaaminen sulla! Härkien edessä olisin varmaan ollut melko varuillani, heheh. Villihevosissa on sitä jotain, vaikka ihan kokonaan villejä en ole koskaan nähnyt, vielä. Täällä Kanadassa (Albertassa) niitä oli vielä muutamia vuosia sitten, mutta ne kaikki otettiin kiinni, kun ne tuhosivat maata mukamas liiaksi..Mene ja tiedä. Mutta villihevosten bongailun voisi laittaa seuraavaksi bucket-listalle 🙂

Reply
Satu VW November 21, 2013 - 3:15 am

Tuo karvalehmä kolahtaa mulle! Omat eksoottisimmat eläinkohtaamiset löytyivät Ugandasta, siellä meloessa ei ihan täysin voinut rentoutua kun joen rannan kyltti varoitti uimisesta ja krokotiileistä…. 🙂

Reply
Annika November 21, 2013 - 7:57 am

Hahah, luulen että jokainen Irlannissa ja Skotlannissa asunut tuntee nuo olennot omakseen 😀 Ja jestas, krokotiilien seurassa en minäkään rentoutuisi!!

Reply
Tiina, Kinttupolulla November 21, 2013 - 4:04 am

Ihania otuksia! Mulla on vähän sama vika, että reissuilla isoimmat hymyt saa aikaan kohtaamani eläimet 🙂

Reply
Annika November 21, 2013 - 7:55 am

Eläimet on kyllä taattuja hymyn aiheuttajia, matkoilla ja kotona!

Reply
Laura November 21, 2013 - 4:44 am

Karvalehmät on ihania! Mä törmäsin kerran Meksikolaisessa pikkukylässä järkyttävän kokoiseen varaaniin ja sain melkein sydärin koska en ollut huomannut sitä ja yhtäkkiä se oli ihan siinä vieressä! Kiva postaus!

Reply
Annika November 21, 2013 - 7:55 am

Kiitos Laura! Apua, en kyllä haluais törmätä varaaniin missään, etenkään yllättäen! Mä olen tainnut välttyä ikäviltä ja pelottavilta eläinkohtaamisilta toistaiseksi, vaikka onhan niitä vähän enemmän kunnoitusta ja tervettä pelkoa herättäviä otuksiakin vaikka millä mitalla..Jos joskus tulee haita tai krokotiilejä vastaan, niin toivottavasti olen jossain hyvän välimatkan päässä 😉

Reply
Amanda November 21, 2013 - 6:23 am

Ihana postaus! Hahaa, päädyin googlamaan karvalehmän vauvaversion kuvia.:) Kyllä eläinten bongailu on vaan parasta.

Reply
Annika November 21, 2013 - 7:52 am

Kiitos Amanda! Eläimet on niin erilaisia eri puolilla maailmaa, paljon eksoottisempia kuin erinäköiset ihmiset eri maissa 😀

Reply
Kea November 21, 2013 - 6:25 am

Meillä on kuule paljon yhteistä! Mä oon usein sitä mieltä että nelijalkaiset ymmärtää mua paremmin kuin kaksijalkaiset… sen takia mä teenkin niiden vuoksi melkein mitä vaan. Lisäksi on huvittavaa, että ajattelin tällä kertaa että koirista postaaminen #igtravelthursdayn kunniaks olis jotekin poikkeuksellista, mutta kappas, sullakin oli täällä karvaisia ja vähemmän karvaisia kavereita. Ja komppaan tota kerran heppahullu, aina heppahullu-juttua. Olin joskus nuorempana aivan totaalisen pöpinä hevosiin. Mä haluaisin ratsastelemaan vuorille ja aavoihin maisemiin Wyomingiin, Utahiin tai Montanaan… se on ollu unelma jo kymmenvuotiaasta asti. Ehkä vielä joku päivä!

Reply
Annika November 21, 2013 - 7:51 am

Hahah, no meillä osui tosiaan aiheet yhteen! Oi ja joo, jossain jenkeissä ratsastaminen olisi ihanaa kanssa. Lännensatula hevoselle ja kohti auringonlaskua pöllyävän hiekan leijuessa meidän perässä…Ehkä meidän pitäisi alkaa järkkään blogi-ratsastusmatkaa tuonne naapurimaahan maisemiin 😉

Reply
Kea November 21, 2013 - 8:20 am

Todellakin järjestetään sellanen reissu! 😀

Reply
Annika November 21, 2013 - 8:40 pm

Joo ja hei Veerahan on heppatyttö kans, nii meitähän on jo jengi kasassa 😉

Reply
Heidi November 21, 2013 - 11:04 am

Kamelikuva on tosi hieno! Eläimet on ihan parhaita 🙂

Reply
Annika November 21, 2013 - 8:39 pm

Kiitos Heidi! Kamelit tunkivat itsensä kuviin tuolla Jordanian ja Egyptin reissulla ihan pyytämättäkin..Ja tämä kaveri oli kyllä ihan poseeraustyyppi 🙂

Reply
VeeraBianca November 21, 2013 - 1:27 pm

Aivan paras aihe postaukselle, ihastuin!

Reply
Annika November 21, 2013 - 8:37 pm

No kukas ei voisi ihastua karvaotuksiin 🙂 Tuli taas kauhea koirakuume näitä eläinjuttuja miettiessä. Joku päivä vielä…

Reply
Sofia November 21, 2013 - 2:03 pm

Onhan vaan onnellisen näköinen polle, ja ihan totta että kerran heppatyttö, aina heppatyttö 😉 Ihana postaus!

Reply
Annika November 21, 2013 - 8:37 pm

Kiitos Sofia! Tuo heppa on mun lemppari näistä, seo vaan on niin tyytyväisen näköinen ja ihanan värinen. Eikä taustassakaan ole valittamista 🙂

Reply
Katariina November 21, 2013 - 2:23 pm

Kaksi mieleenpainuvinta kokemusta elukoista:
1. Hyppäsin taksista ulos Vietnamissa, totesin että kapeaa katua tulee vastaan ainakin kaksikymmentä kuraista vesipuhvelia, hyppäsin taksiin takaisin turvaan. – Kuski nauroi ihan kippurassa.
2. Totesin kaverille Italian pikkutiellä, että mikäs hiekkapilvi se tuolla on, samantein oli sadoittain lampaita auton ympärillä. – Siinäpä sitten istuskeltiin vartti 😀

Reply
Annika November 21, 2013 - 8:36 pm

Apua, no olisin kyllä itsekin hypännyt taksiin takaisin! Kuulostaa ihan normaalireaktiolta, mutta on varmasti ollut koomisen näköistä 😀 Voi lampaat sentään, niitä oli Skotlannin ylängöilläkin ihan turhautumiseen asti. Mutta onneksi ne sentään on söpöjä (sen ekat 10 minuuttia, kun istut autossa jumissa..)!

Reply
Mari November 22, 2013 - 1:46 am

Tuo karvalehmä on kyllä tosi pop! 😀

Meksikossa muun muassa hämähäkkiapinat oli aika vekkuleita, ja yhä enemmän ja enemmän haaveilen laamojen näkemisestä – pitäisi vissiin joku reissu suunnitella Peruun tai Ecuadoriin joskus, vink vink! 😉

Reply
Annika November 22, 2013 - 8:03 am

Kuka nyt ei karvalehmistä tykkäis! Ja mikä ihme on hämähäkkiapina?? (Googleen…ok, kuvasta riippuen joko söpö tai pelottava!). Ja Peruun vaan mars, Adam haluais kans sinne Andeille 🙂 Maybe next year..;) Eiku siis sitten seuraavana!

Reply
Soile November 22, 2013 - 4:27 am

Hienoja kuvia ja hyvä idea, ehkä itsekin teen vastaavan 🙂

Mä ratsastin kamelilla n 1h Wadi Rumissa, se oli kyllä liikaa ilman niitä “stirrupseja” (jalustimet????), pystyin tuskin kävelemään sen jälkeen…

Reply
Annika November 22, 2013 - 8:01 am

Tee ihmeessä!! Uskon, että sinäkin olet matkoillasi nähnyt vaikka ja mitä 😀 Hui, mulla oli sentään jalustimet..Mutta ennen tuota ratsastusta olin ollut ainakin kaksi kokonaista päivää “Faaraon kirouksen” kourissa hostellilla, enkä ollut lähtenyt minnekään muualle kuin vessaan parin päivän aikana. Päätin sitten lähteä ulos tyylillä; päiväksi aavikolle kamelin selkään 😛 Paluumatkalla klaustrofobisessa metrossa lähtikin sitten taju, mutta onneksi ovet just avautuivat ja raikas ilma herätti saman tien 😀

Reply
Soile November 22, 2013 - 12:51 pm

No huh, kuullostipa hurjalta! Onneksi ei käynyt pahemmin.

Reply
Jenna November 22, 2013 - 5:11 am

Hienoja kuvia ja mahti aihe! Nyt löysin vasta sun blogin ja täällähän on vaikka mitä kivaa. Kamelit on cooleja 😉

Reply
Annika November 22, 2013 - 7:58 am

Heippa Jenna ja ihana kun löysit tänne ja kommentoit! Tervetuloa mukaan vaan 🙂 Ja kameleita coolempia ei olekaan, kunhan ne ei sylje naamalle! Onkohan tää muuten ihan urbaanilegenda, sillä en ole koskaan nähnyt kamelin sylkevän…(Jep, perjantai-aamu, teet ja kahvit vielä juomatta niin mielessä on tosi olennaisia asioita).

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.