Löysin vanhan postauksen, jonka olin siirtänyt edellisestä blogista suoraan tänne. Editoin sitä hieman, kun kielten opiskelu on edelleen ajankohtainen ja mielestäni tärkeä aihe. Eli kannattaako kielten opiskelu? Arvaatte varmaan mitä mieltä olen!
Kielten opiskelu suomalaisille nykyään itsestäänselvyys, kun jo heti ala-asteella aloitetaan englanti ja muutama vuosi sen jälkeen ruotsi. Ja jos kiinnostusta on, heti sen jälkeen voi ottaa kolmannen kielen, neljännen kielen ja niin edelleen. Ei siis ihme, että suomalaiset ovat tunnetusti kielitaitoista kansaa. Esimerksiksi Skotlannissa opiskellessani minun (ja norjalaisten opiskelukavereiden) ei tarvinnut tehdä kielitestiä saadakseni opiskelupaikan, koska yleinen ymmärrys yliopistolla oli, että pohjoismaalaiset osaavat englantia tarpeeksi joka tapauksessa. Toisin oli esimerkiksi saksalaisten, ranskalaisten, italialaisten jne opiskelijoiden kohdalla, jotka joutuivat läpäisemään kielitestin päästäkseen opiskelemaan.
Suomen kieli on mielestäni todella hyvä pohja lähteä opiskelemaan muita kieliä, koska suomi on niin erilaista, ettei se sekoita uuden kielen oppimisessa. Suomen kielessä ei myöskään ole samanlaista vahvaa aksenttia, kuin esimerkiksi ranskan tai italian kielessä, joiden puhujilla se aksentti usein pysyy vaikka kieli vaihtuisikin. Eiväthän suomalaisetkaan samantien heti natiivipuhujilta kuulosta, mutta vieraita kieliä on helpompi imitoida. Ja päivän pikkutieto: suomea ja italiaa puhutaan suun samalla osalla, minkä takia italian ääntäminen on suomalaisille helppoa! Näin ainakin eräs italianopettajani vakuutteli 😉 Alla kuvaselitys numeroiden sanomiseen eri kielillä. Edelleen vuosien ranskan opiskelun jälkeen, kun numerot menee 90 yli, pitää miettiä tovi että hetkonen, mites se nyt sanottiinkaan. Siis tuo alla oleva kuva on ihan todenmukainen! Ranskalaista logiikkaa bien sûr.
Netin syövereistä löysin Helsingin Sanomien pääkirjoituksen “Kielten opiskelu on ajanhukkaa”, jossa kirjoittaja tuumii, että koulussa kielten oppiminen on ilmanaikoista, koska se vie aikaa pois muilta aineilta eikä sitä opittua kieltä sitten hallita loppujen lopuksi ollenkaan. Jaa-a, itse opiskelin lukiossa englantia, pitkän ruotsin, ranskaa ja italiaakin kansalaisopiston kursseilla iltaisin. Ihan hyvin tuota selvisi ja aikaa riitti. Mutta olen kyllä kirjoittajan kanssa samaa mieltä, ettei se koulussa saavutettu taso yleensä riitä kovin pitkälle, mutta minusta sen tarkoitus onkin inspiroida ja kannustaa jatkamaan kielen oppimista. Eihän lukiossa psykologiaa tai fysiikkaa opiskellut ole ylioppilaskirjoitusten jälkeen alan asiantuntija! Artikkelin loppua kohti kirjoittaja alkaa kuitenkin muuttaa kantaansa ja tuleekin siihen tulokseen, että jos jatkaa ulkomaille töihin tai opiskelemaan, niin kannattaa se kieltenopiskelu sittenkin. Ärsyttävän negatiivinen kirjoitus kuitenkin, vaikka kirjoittaja lievensikin otsikon väittämää loppua kohti.
Ja esimerkiksi englannin kielen osaamisen taso ihan vain yläasteenkin jälkeen on paljon korkeampi suomalaisilla kuin esimerkiksi italialaisilla. Muistan jutelleeni saapasmaan tuttujen kanssa, ja he aloittivat englannin opiskelun paljon myöhemmin eikä aiheena ei suinkaan ollut peruskielioppia, vaan Shakespearen tuotelmia! Toki siellä jossain sitä kielioppiakin tuli, mutta pitää myöntää, etten ole Shakespearea opiskellut kuin äidinkielen tunneilla lukiossa..Eli edelleen olen sitä mieltä, että kieltenopiskeluun saa valtavan hyvän pohjan Suomen koulujärjestelmältä.
Eli olen todellakin sitä mieltä, että kielten opiskelu kannattaa. Skotlannissa sain heti yliopiston jälkeen työpaikan nimenomaan sen takia, että osaan ranskaa. Iso-Britanniassa ranskan osaaminen on todellakin valttikortti, ikävä kyllä täällä aivan Québecin provinssin rajalla se ei sitä ole, sillä täällä on niin paljon täysin kaksikielisiä asukkaita. Tästä huolimatta ranskan osaaminen on aina mainuttu positiivisena asiana palkkauksen yhteydessä ja vaikka en enää ranskaa käytä päivittäin, tarvitsen sitä melko usein edelleenkin. Puolet toimistostamme on ranskankielisiä, joten kuulen ranskaa kyllä joka päivä, mikä on tosi kiva ja hyödyllinen juttu.
Ennen Väli-Amerikan reissua aloin kertaamaan espanjaa ja olen sitä nyt jatkanut reissun jälkeenkin. Opiskelen sitä lähes poikkeuksetta päivittäin, mutta vain noin 5-15 minuuttia päivässä eli hyvin pieninä annoksina. Mutta tämä kyllä toimii hyvin! Toivon vain, että kuulisin espanjaa enemmän. Pitänee lähteä matkalle taas espanjankieliselle alueelle? Ottawassa toimii myös sellaisia language exchange-ryhmiä, joissa voi käydä juttelemassa haluamallaan kielellä natiivipuhujan kanssa. Kunhan saan vielä vähän rohkeutta espanjan kanssa, niin haluaisin kyllä tuota kokeilla.
Mulle kielet ovat aina olleet mun juttu. Kielioppi tuntuu järkevältä, kun taas matikan yhtälöistä on hyvin rajallinen ymmärrys. Olettaisin siis olevani ns. kielipersoona, jolle kielet ovat suht helppoja oppia, vaikka eivät ne itsestään tule -Töitä niiden eteen saa siltikin tehdä! Mutta kiinnostusta kieliin on kyllä vaikka vähän muillekin jakaa. Mitenkäs teillä lukijat, taipuuko kielet helposti vai aiheuttaako kielioppi hiusten repimistä? Oletteko olleet tilanteissa, joissa olisitte toivoneet puhuvanne (enemmän) jotain vierasta kieltä?
8 comments
Todella mielenkiintoinen postaus ja olen ehdottomasti samalla kannalla kanssasi tässä asiassa. Olen aina pitänyt vieraiden kielien opiskelusta… paitsi ruotsin :P. Aloitin englannin opiskelun jo tarhassa ja nykyään olen kielenkääntäjä, joten kielitaidosta on ollut lievästi sanottuna hyötyä. Erityisesti englannin osaaminen avaa niin valtavasti ovia ympäri maailmaa.
Vihasin opiskella ruotsia, koska sitä oli pakko opiskella. Se oli kaiken lisäksi tehty todella tylsällä tavalla. Tykkäisin varmasti ruotsista paljon enemmän, jos sitä olisi voinut opiskella vapaaehtoisesti. Mielestäni Suomessa on hyvä opetusjärjestelmä kielien suhteen, mutta nykyään tiedetään paljon tehokkaampia ja tavallisuudesta poikkeavia tapoja, joita voisi myös edes testata.
Ymmärrän, että kielioppi on tärkeää (kaikkein tylsintä kielten opiskelussa), mutta innostavampaa olisi oppia puhumaan kieliä kunnolla. Monien vuosien opiskelun jälkeen monetkaan eivät osaa oikeasti puhua kieltä, vaikka he sitä ymmärtäisivätkin. Tämä johtuu siitä, ettei puhumista painoteta tarpeeksi. Se on kuitenkin se kaikkein tärkein osuus vieraissa kielissä.
Koko viime vuoden Tokion reissuni oli juuri sellainen, että olisin halunnut osata puhua enemmänkin japania kuin pari sanaa. Siellähän ei hirveästi englantia osata, joten paikallisten kanssa kommunikointi jäi melko alkeelliselle tasolle.
Suosittelen katsomaan tätä linkkiä, jos entistä nopeampi kielen oppiminen kiinnostaa:
http://www.fourhourworkweek.com/blog/2014/03/12/how-to-learn-a-foreign-language/
Mukavaa pääsiäistä sinulle 🙂
Kiitos Jerry kommentistasi! Hahah, mä olen niinkin kieliin hurahtanut, että pidin jopa ruotsin opiskelusta 😀 Vaikka nykyään sitä ei kyllä tule käytettyä ollenkaan, mutta kyllä se tuolla jossain pääkopassa on sekin vielä.
Pakko yhtyä tuohon kommenttiin tuosta puhumisen harjoittelusta. Etenkin meillä suomalaisilla on niin korkea kynnys alkaa puhumaan vierasta kieltä, kun pelottaa että tekee virheitä. Meillä kävi yläasteella ja lukiossa ns. vaihto-opettajia aina lukukauden ajan Briteistä ja Yhdysvalloista ja niiden kanssa aina harjoiteltiin puhumista. Paitsi että ne oli tosi turhautuneita, kun eihän kukaan niille uskaltanut puhua..! No paitsi minä ja muut samanlaiset kieli-intoilijat, jotka olivat kuitenkin vähemmistö.
Mutta esimerkiksi juuri ruotsissa ja ranskassa joita opiskelin ylä-asteella olisi ollut todella hyödyllistä kuulla sitä oikeaa ranskaa, eikä niitä iänikuisia nauhoituksia. Olisi mielenkiintoista tavata ranskanopettajani nyt ja kuulla millainen aksentti heillä on, nyt kun osaisi itse sitä paremmin arvioida.
Kas, enpä ole koskaan ajatellut ettei Tokiossa puhuttaisi englantia!! Olen aina ajatellut tilanteen ihan päinvastaiseksi. Opiskeletko muuten japania vai olitko ihan vain muuten vain reissussa Tokiossa? Kääntäjän työ oli pitkään haaveeni, mutta se kariutui viimeistään siinä vaiheessa kun tänne muutin, täällä kun näitä kaksikielisiä on ihan turkasen paljon.
Ja hei kiitos tuosta linkistä, todella mielenkiintoinen artikkeli!
Kivaa pääsiäistä sullekin 🙂
Ole hyvä vain 🙂
Kaikkein pahintahan juuri on tuo, että suomalaiset ovat muutenkin ujoa kansaa eivätkä todellakaan halua puhua esimerkiksi englantia, jos ei sitä osaa täydellisesti. Mutta, kun ei sitä opi olemalla hiljaa :P! Opiskelin englantia painottavalla “kielisuihkuluokalla” koko yläasteen, joten pääsin opiskelemaan englantia, historiaa ja maantietoa aivan mahtavan brittiläisen opettajan johdolla. Siitä oli todella paljon hyötyä, kun pääsi puhumaan ihan natiivin kanssa (joka ei osannut suomea).
Englannin puhuminen on todella vähäistä koko Japanissa. Tokio on ehkä siitä “parhaimmasta päästä”, mutta sielläkin vain murto-osa tuntui puhuvan edes auttavaa englantia. Välillä ihan yllättyi, kun joku osasikin puhua sitä kunnolla :P. Mutta tiedostin sen jo ennen matkaa. Oli mukavaa huomata, että elekielellä ja parilla japanilaisella sanalla pääsee pitkälle.
Olen käynyt japanin pienen alkeiskurssin jopa puolitoista kertaa läpi x). Eli en siis opiskele sitä, mutta Japanin kulttuuri on kiinnostanut aivan mielettömästi jo pitkän aikaa. Siispä Tokion reissu oli pitkäaikainen unelmani, jonka sain toteutettua viime lokakuussa.
Kääntäjien asema Suomessa on tällä hetkellä todella huono, joten hyvä, ettet valinnut sitä ammatiksesi (vaikka asutkin ulkomailla) ;).
Eipä kestä :). Se on todella pitkä, mutta mielettömän hyvä artikkeli, jos vain jaksaa perehtyä siihen. Hyvä, jos tykkäsit siitä.
Kiitos 🙂
Mulla esimerkiksi ranskan opiskelu lähti aikoinaan siitä, kun en ekan kerran Pariisissa käydessä puhunut kieltä sanaakaan ja tämä jäi niin paljon harmittamaan, että lukiossa piti hamstrata saksan (ja enkun ja ruotsin ja italian…) lisäksi vielä ranskakin siihen joukkoon kirjavaan 🙂 Sittenhän olikin mukavaa, kun kaikki kielet sattu samalle jaksolle, ja italian tunnilla tuli kaikki mieleen vaan ranskaksi ja päin vastoin!
Oon huomannut, että maailmalla monia ihmetyttää suomalaisten hyvä kielitaito, ja esimerkiksi eräs englantilainenkin suorastaan ujosteli sanoessaan, ettei oikeasti puhu mitään muuta kuin äidinkieltään, kun ei ole koskaan varsinaisesti tarvinnut opiskella muita kieliä. Ja esimerkiksi Meksikossa välillä luultiin, että Suomessa puhutaan virallisena kielenä englantia 😀
Sitten taas kun päästään esimerkiksi Italiaan, jossa nuorisokin puhuu verrattain vähän mitään muuta kuin omaa äidinkieltään koska englanninkielisetkin tv-ohjelmat dubataan italiaksi, eivätkä yksinkertaisesti varmaan pääse kuulemaan mitään muita kieliä, koska maan suuntauksena on vaalia kaunista ja ainutlaatuista, vain yhdessä maassa puhuttavaa kieltään.
Nyt täytyy tunnustaa myös, että mulla vähän jäi se portugalin opiskelu Duolingossa, jotenkin silti tuntuis hyödyllisemmältä ja mielenkiintosemmalta pitää sitä espanjaa yllä! 🙂
Joo tuo kielen osaamattomuus on kyllä ikävä tilanne! Kun olin Lähi-Idässä niin olin lähes koko ajan pihalla ihan kaikesta, kun en edes bussiaikataulun nimiä voinut lukea kun ne oli arabiaksi tai hepreaksi 😛 Tosin ei tullut hinkua opetella kumpaakaan kieltä, sen verran vaikeita ne mahtavat olla.
Hahah, muistan kans kun lukiossa oli ranskaa, ruotsia ja italiaa samassa jaksossa, se oli aivan parhautta 😀 Tykkäsin ihan hulluna. Oikeasti!
Hahah, mun Duolingo harjoittelu jatkuu yhä, tosin ihan ei enää joka päivä vaikka se pöllö kuinka muistuttelee 😀
Multa on jäänyt tämmönen postaus ihan huomaamatta, kun jäi pääsiäisenä blogien seurailu muutenkin ihan nollalle 🙂
Täällä yksi kieli-intoilija ilmoittautuu. Mä alotin kielten opiskelun itse asiassa ala-asteella ruotsilla ja enkku tuli vasta seuraavana vuonna. Silloin vuosia sitten oli vielä mahdollista aloittaa englanti vasta seiskalla (!). Pari luokkakaveria luki ala-asteella ruotsia ja ranskaa pitkänä. Ehkei enään tänä päivänä olis mahdollista, ei ainakaan mun vanhassa koulussa siskon kokemuksesta päätellen.
Suomessa tosiaan on kielten opiskelu huomattavasti paremmalla mallilla kuin muualla maailmalla. Sisiliassa lukiovaihdossa ollut kaverini kertoi italialaisten oppilaiden mm. englannin ja ranskan suullisessa kokeessa puhuneen lähinnä sisilian murretta ranskalaisella korostuksella ja läpi meni. Maikka ei huomannut mitään tai ainakin antoi ymmärtää niin.
Mulla on samoja kokemuksia kun Marilla, että monessa maassa kuvitellaan, että Suomessa puhutaan englantia ihan virallisena kielenä.
Oon sitä mieltä, että Suomessa kouluissa kielten opettamista pitäis kehittää niin, että mukaan tulis jotain suullisia kokeita. Mulle ainakin suulliset kokeet vaikka ylppäreissä olis ihan varmasti tuoneet “lisäpisteitä” ennemminkin kuin päinvastoin. Meidän luokalla ainakin oli just sellasia kympin oppilaita, jotka ei sitten kuitenkaan saaneet ikinä sanaa suustaan. Ei varmaan olleet poikkeuksia 😉
Mutta, all in all, oon tosi tyytyväinen miten paljon Suomessa painotetaan kielten opiskelua ja miten hyvätasoista se on (verrattuna moneen muuhun maahan). Siitä on tosiaan ollut hyötyä maailmalla. Huomaa kyllä, että ruotsi on ainoa kieli, jota en ole joutunut niin paljon livenä käyttämään ja se on aina ollut se suullisesti heikoin, vaikka toisaalta sitä olen kaikkein eniten taas koulussa opiskellut (10 vuotta!).
Jee, hyvä että muitakin kieli-intoilijoita löytyy 🙂 Mä halusin aloittaa 5. luokalla ruotsin, mutta ei meidän pienestä pitäjästä löytynyt tarpeeksi innostuneita, että se olisi ollut mahdollista. Olin vähän masis, mutta siskoni (6 vuotta vanhempi) opetti mulle samoja juttuja ruotsista mitä se itse opiskeli yläasteella 😀 Erikoinen tuo sun tilanne, en ole koskaan kuullut että ruotsin voisi aloittaa ennen englantia!
Jep, suullista osaamista pitäisi kehittää kouluissa ehdottomasti ja kannustaa oppilaita puhumaan muutenkin. Mä muuten tein lukion lopussa suullisen englanninkielen testin, joka oli vapaaehtoinen, mutta siitä sai jotain lisäpisteitä kurssiin! Ei yo-kokeisiin liittynyt, mutta johonkin kurssiin itsessään.
Ehh, munkin ruotsi livenä on varmasti aika heikkoa, kun olen oikeasti ehkä 3 kertaa sitä joutunut/saanut käyttää 😀 Pitänee suunnata Tukholman lomalle…
Oho, jännä tosiaan miten eri lailla voi kouluissa noi kielihommat mennä. Kai se riippuu resursseita. Aloitin ruotsin kolmannella ja enkun nelosella, muutama kaveri aloitti sitten nelosella ranskan. Venäjä olis myös ollut mahdollinen aloittaa kolmosella, mutta sillon siitä innostuneita oli liian vähän (itse en ollut ilmoittautunut), niin sitä ei lopulta järjestetty. Eli aika hyvät mahikset on vielä sillon 20 vuotta sitten olleet 😀 Nykyään ilmeisesti lapsia on sen verran vähemmän, että ruotsi ja enkku alkaa molemmat mun vanhassa koulussa ala-asteella (saa kai silti järjestyksen vielä päättää), jottei tule liikaa ryhmiä ja tartte seiskalla järjestää alkeiskursseja.
Juu, Tukholmaan vaan lomalle 🙂
Tosi hienoa, että teillä on ollut mahdollista tehdä suullisia kokeita. Niitä pitäis olla enemmän!