Kasvissyöjänä Väli-Amerikassa

by Annika

Kasvissyöjänä matkaillessa tulee aina pohdittua, että minkälainen on kohdemaan ruokakulttuuri ja saakohan siellä kuitenkin mahansa täyteen. En nyt varsinaisesti ollut huolissani Väli-Amerikan reissusta ja vaikka vaihtoehdot olivat yleensä aika rajoitetut, niin jotain sain aina lautaselle tilattua. Tässä siis pientä kokoelmaa tämän reissun kulinaristisesta puolesta!
IMG_5668
Vaikka kotioloissa syön lähes pelkästään vegaaniruokaa, päätin jo etukäteen etten ala matkan päällä kyselemään sisältääkö esimerkiksi pasta kananmunia tai vastaavia pikkujuttuja. Loppujen lopuksi vaikutti kuitenkin, että suurin osa eväistäni oli vegaaneja ihan luonnostaan! Monipuolisuudesta ei kyllä kasvisvaihtoehtojen yhteydessä voi puhua ja söinkin enemmän pastaa kuin koko viime vuonna yhteensä. Mutta oikein maukkaita olivat ateriat joka tapauksessa, eikä tosiaan hinnalla pilattuja, kun illallinen maksoi siinä 1.90€-4.50€ välillä Nicaraguan puolella ja jonkin verran enemmän Costa Rican puolella.

IMG_5672
dinner time
Tyypillinen aamupala sekä Costa Ricassa että Nicaraguassa on gallo pinto eli riisiä pavuilla, joka yleensä tulee eri lailla valmistettujen kananmunien ja vähän feta-juustoa muistuttavan juuston kanssa. Itse en ollut tuon juuston ylin ystävä, vaikka se kyllä pieninä annoksina meni leivän päällä. Jätin aamupaloistani pois tuon kanamunavaihtoehdon, joten yleensä se korvattiin tietenkin milläs muulla kuin ekstamäärällä tuota juustoa. Mutta onneksi itse papu ja riisi oli todella täyttävä aamupala, jonka voimalla jaksoi reissata. Costa Rican lodgessa oli kyllä kattavin aamupala; hedelmälautanen, paahtoleipää, riisi-papu sekoitus, juustosiivuja ja friteerattuja (?) banaaneja, joita autuaasti luulin perunoiksi ennen maistamista. Ne oli aika jännä sekoitus makeaa ja paistettua, eikä niitä kyllä kovin paljoa olisi voinut syödä.

Costa Rica breakfast
breakfast
Aamupalat tarjoiltiin myös useimmiten (aina?) tuoreiden hedelmien kanssa. Lautaselta löytyi eri yhdistelmiä ananasta, banaania, papaijaa ja vesimelonia. Ja tuon reissun suurin ruokarakkaus taisi muuten olla tuorepuristetut mehut, batidos. Oletteko koskaan juoneet vastapuristettua ananasmehua? Aivan järjettömän hyvän makuista! Eikä tuoreessa appelsiinimehussakaan ollut mitään vikaa, vaikka perinteiseltä kuulostaakin.

batidos
Granadaan päästyämme hihkuin onnesta, kun ravintoloita oli valittavaksi asti, kun aiemmin olimme olleet sidottuja majapaikkamme ravintolaan eli pasta-annoksiin minun tapauksessa. Kun huomasimme meksikolaisen ravintolan, joka vielä tarjosi ilmaista margaritaa (tai jotain cocktailia) ruoan kanssa, suuntasimme sinne oitis. Olen suuri meksikolaisen ruoan ystävä normaalioloissakin, mutta pasta-annoksien jälkeen ajatus nachoista kuulosti taivaalliselta. Koskaan emme kyllä margaritoja saaneet, vaikka niistä kysyimme ja tarjoilija oli suorastaan epäluuloinen tilatessani nachoja ilman kanaa tai lihaa. Jopa suoraan kysyi “oletko ihan varma, että haluat nachoja?”, mikä pisti kyllä epäilemään että mikäs niissä oli vikana. Kun varmistin, että juu haluan nachoja ja btw olen kasvissyöjä, niin tarjoilijakin näytti ymmärtävän. Pisti kyllä naurattamaan tarjoilijan epäluuloisuus! Ja olihan ne hyviä, nam!

nachos
San Juan del Surissa napattiin pienestä take-away paikasta oikein maukkaat burritot lounaaksi eräänä päivänä. Mahdottoman sotkuiset syödä, mutta olivat kyllä hyviä. Kuvan ottaminenkin oli vähän sinne päin, kun joka paikka oli kastikkeessa ja pelkäsin päästi irti burritosta ettei se hajoa kokonaan. Ruokakuvaamisen tuskaa 😉 Näihin liittyvä hauska juttu oli se, että Taco Stopissa mistä me nämä ostettiin oli kaksi tiskiä ja tilattiin Marin kanssa eri tiskeiltä. Marin maksoi 90 cordobaa ja mun 80, vaikka siis samanhintaiset piti olla molemmat. Marin myyjä vain ystävällisesti lisäsi tipin oma-aloitteisesti, mitä tuolla muuten tehdään aina ravintoloissa. Siis tippi on suoraan laskussa kerrottu, kuinka paljon se on. Tämä oli kyllä kuitenkin ihan vaan sellanen kioski, eli en  tiedä miksi ne luulivat tippiä ansaitsevansa…

burrito
Eli siis hyvin onnistui matkaaminen lihattomalla linjalla näissä maissa, joskin mitään kulinaristin ihmematkaa ei kannata odottaa, ellei sitten ole koko ajan paikoissa, joissa on monta ravintolavaihtoehtoa. Ja näitä kuvia valkkailessa tuli suorastaan nälkä, vitsi kun ois nachoja nyt tähän hätään. Hmm.

Saattaisit tykätä myös näistä

7 comments

Mari March 1, 2014 - 7:05 pm

Nonniin, nälkähän tässä jo tuli näitä katellessa, kiitos vaan..! 😀

Reply
Annika March 1, 2014 - 7:13 pm

Hahah, ole hyvä vaan Mari 😉 Nälkä on kyllä itselläkin, pitänee alkaa metsästämään Ottawan meksikolaisravintoloita..

Reply
Tiina, Kinttupolulla March 2, 2014 - 7:45 am

Burrito näytti herkuimmalta 🙂 Vegaanina reissatessa on kyllä aina omat haasteensa ja sen vuoksi turvaudun usein omiin eväisiin. Onneksi on kuitenkin joitakin vakkarijuttuja, jotka ovat taatusti kasvissyöjälle sopivia, kuten mun suurin herkkuni rullafalafel 🙂

Reply
Annika March 2, 2014 - 9:24 am

Voi falafelit on ihania! Muistan kun Lähi-Idässä reissasin, niin en juuri muuta syönytkään ja silloin en vielä ollut kasvissyöjä. Mutta söin herkullisia falafelejä 3kk enkä juuri ollenkaan lihaa, niin huomasin palattuani, että kas ei muuten juuri liha enää maistu 🙂

Mullakin on monesti omat eväät mukana, riippuen vähän kohteesta. Tuolla tuli tosi huonosti vastaan kunnon ruokakauppoja, monet oli sellaisia pikkuisia kioskeja mistä sai tyyliin vettä, keksejä ja sipsejä 😛 Mutta kesällä kun meen Mt Blancille vaeltaan, niin otan kyllä jotain camping ruokaa mukaan (siis sellasta mihin laitetaan vaan kuuma vesi sekaan ja annetaan kypsyä pussissa), koska sillä alueella ei tosiaan veget juhli ja ruokakauppoja ei ole kuin kylissä ja kaupungeissa.

Reply
Tiina, Kinttupolulla March 25, 2014 - 7:56 am

Haha, mun piti tulla vielä uudestaan lukemaan täältä Väli-Amerikan pöperoistä, kun Marimente linkkasi mut tänne 😀 Ja reissu sinnepäin varmistui vasta äskettäin, niin nyt on syytä perehtyä asiaan oikein kunnolla 😉 Tuo Gallo Pinto on kyllä hyvä perusruoka ja tuoreet hedelmät sen kaverina aamuisin. Eli riisiä ja papuja tiedossa…paljon!!

Reply
Annika March 25, 2014 - 7:59 am

Hahah, saa lukea vaikka toiseenkin kertaan, en pistä pahakseni 😀 Gallo Pinto oli ihan hyvää ja se riisi on siis ihan maustettua, ettei nyt ihan paljasta riisiä tarvi maistella 😉 Ja tosi hyvän aamupalan siitä kyllä saa, jaksaa pitkälle kun syö riisiä ja papuja aamulla 🙂 Ja hedelmiä, nam!

Reply
Joka aamu gallo pintoa - Väli-Amerikan kulinaristiset elämykset | MarimenteMarimente March 25, 2014 - 3:05 am

[…] Vielä vinkkinä kasvissyöjille: linkin takaa löytyy reissuseurani Annikan hieno postaus vegaaniruokavaihtoehdoista Väli-Amerikassa […]

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.