Kulttuurieroja Kanadalaisittain

13667014154_44c22a9ffa_k

Olin eräänä päivänä lähdössä töistä, kun pomoni sattui vielä olemaan toimistolla. Siinä hyviä viikonloppuja toivotellessa hän tuli myös sanoneeksi jotain, joka sai minut ihan häkeltyneeksi. Luulin, että olen asunut täällä jo niin kauan etten enää huomaa kulttuurieroja, mutta olinpas väärässä. Tämä pieni ilmaus, joka sai minut aivan miettimään mitä siihen vastata oli niinkin yksinkertainen sana kuin “kiitos”.

Ensireaktioni oli että niin mistä kiittelet, siitä että tulin töihin ja tein työni? Palkkaahan tästä maksetaan, en minä nyt sentään vapaaehtoistöissä ole tai tehnyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Samalla muistin, että aiemmissa töissäni kiiteltiin myös kovasti ja silloinkin se oli mielestäni yhtä kummallista. Toki ymmärrän kiittelyn, jos olen tehnyt jotain normaalista työnkuvastani poikkeavaa tai tehnyt jotain ylimääräistä ja niin edelleen, mutta että ihan normaalin työpäivän päätteeksi? Lainaan tähän erään työkaverini usein käyttämää ilmaisua; “oui, c’est weird“.

Vieux Quebec

Québec City

Toinen pikkujuttu mitä tässä kesän mittaan huomasin etenkin aamulenkeillä, oli että lenkkeilijät tervehtivät muita ulkoilijoita, tai ainakin katsovat silmiin hymyn kera. Tähänkin on tosin oma kaavansa, huomasin, ja tämä pätee vain jalkaisin liikkuvien kesken. Tervehtimisetikettiin ilmeisesti kuuluu, etteivät pyöräilijät tervehdi juoksijoita, tai edes toisia pyöräilijöitä. Ehkä tässä on jonkinlainen solidaarisuus aamulenkkeilijöiden kesken ajattelumallilla, että joku muukin on raahautunut sängystä ylös ennen kuutta urheilemaan, se ansaitsee hyvän huomenen toivotuksen. Tervehtimisten määrä vähenee lähes nollaan päivän edetessä, mutta aamulenkillä voi aina luottaa siihen, että tervehditään. Suomessa en kyllä muista katseita saatika sanoja vaihtaneeni muiden kuin tuntemieni lenkkeilijöiden kanssa.

Palataanpa hetkeksi takaisin meidän pikkutoimistoon. Oli puhe lasten kouluun menosta, sillä työkaverin 5-vuotias aloitti koulutaipaleensa tänä syksynä. En tietenkään voinut olla kommentoimatta, että tuossa iässä Suomessa ei vielä mietitäkään koulujuttuja vaan odotetaan kiltisti 7-vuotiaaksi ennen kuin aloitetaan koulutie. Työkaverini mietti, että minkä kumman takia, ettekö te ole tarpeeksi fiksuja kouluun vielä 5 vuoden iässä? Kyllä piti jo purskahtaa nauruun tuossa vaiheessa. Kun selitin, että itseasiassa suomalainen peruskoulujärjestelmä tuottaa todella hyviä tuloksia, siirryttiin kauhistelemaan että sittenhän päivähoidosta pitää maksaa 6-7 vuotiaaksi asti! Äskettäin Sydneyn toimistosta siirtynyt aussivahvisteemme shokeerasi meitä kaikkia kertomalla, että hän maksoi Sydneyn metropolialueella päivähoidosta $90 AUD (€62 ) päivässä! Minulla ei ole hajuakaan mitä lastenhoito maksaa täällä tai Suomessa, mutta on kai tuo nyt aivan järkyttävä hinta?

Ja pysytäänpä nyt sitten tässä lapsiaiheessa, josta en tiedä juuri mitään, mutta voin silti olla järkyttynyt. Eräs työkavereistani (jälleen kerran, tunnen minä oikeasti muitakin ihmisiä kuin vain työkaverini) sai ensimmäisen lapsensa tässä kesällä. Facebookin kertomana näin hänen kommenttinsa, että sairaalaan oli menty iltapäivällä neljältä ja he menivät takaisin kotiinsa jo puoli kymmeneltä samana iltana!! Ensinnäkin, on mahtanut olla nopea synnytys (minähän tiedän vain ne kauhutarinat 20 tunnin synnytyksistä), mutta jestas sentään että saman tien lähettävät kotiin, samana päivänä! Käsittääkseni Suomessa sairaalassa viihdytään päivä jos toinenkin etenkin ensimmäisen lapsen jälkeen?

montreal

Montreal

Tästä olen ennenkin napissut maininnut, mutta tämä Pohjois-Amerikkalainen (tai taitaa olla englanninkielisessä maailmassa yleensäkin) tapa viljellä etunimeä joka paikkaan, aiheuttaa välillä päänvaivaa. Olen koettanut parhaani mukaan oppia käyttämään tätä nyt kun työnkuvani on siirtynyt vähän ‘virallisempaan’ suuntaan, mutta aina se vain kuulostaa yhtä oudolta. “Thank you Paula! So nice to have met you Paula. I look forward to meeting you again, Paula!”. Argh. Ihan omanlaisensa ongelmansahan tästä saa, jos ei muista henkilön etunimeä…

Opiskelen juuri parhaillani autoilun saloja ja toivottavasti saan ensi viikolla paikallisen ajokortin. Tästä prosessista kerron lisää, sitten kun vihdoin selviää mitä kaikkea siihen oikeen pitääkään tehdä, mutta opin sen, että täällä ei saakaan harrastaa samantyyppisiä perjantain huviajeluita, kuin Suomessa. Siis sellaisia, missä kuski on tietenkin selvin päin, mutta muut autossa matkustavat saattavat maistella jotain vettä vahvempaa. Ei sillä, että tämä olisikaan suosikkiharrastukseni, mutta oli mielenkiintoista huomata tämä ero. Alkoholin nauttiminen autossa on siis täysin laitonta touhua täällä, autossa ei saa olla yhtäkään avointa alkoholipulloa edes. Jos olet humaltunut ja saat jostain syystä idean nukkua autossasi, ei tätäkään saa tehdä jos auton avaimet ovat auton sisällä. Miten autoon sitten pääsee ilman avaimia, sitä en tiedä, joten olettaisin että autossa päissään nukkuminen on vältettävien asioiden listalla.

IMG_4195

Ottawa

Tulipas nyt mainuttua monta negatiivista juttua, onhan täällä nyt paljon hyvääkin! Esimerkiksi paikallinen miesväki. Todella huomaavaisia ja kohteliaita kaksilahkeisia tulee vastaan koko ajan, mikä on tietysti suuri plussa. Ovet avautuu, ravintolalaskut maksellaan, kysellään kuulumisia ja osataan small talkia. Tämä nyt kyllä pätee  paikalliseen naisväkeenkin, mutta tiedoksi kuitenkin kaikille sinkkunaisille 😉 Ja tämä on siis ihan yleistä kohteliaisuutta, eikä vain sellaista missä yritetään tehdä vaikutus toiseen. Kanadalaiset ovat hyvin kohteliasta porukkaa.

Yksi Kanadan vahvuuksista, etenkin maahanmuuttajalle, on monikulttuurisuus. Vaikka Kanada on hiljattain kiristänyt maahanmuuttopolitiikkaansa, otetaan tänne siitä huolimatta aika paljon maahanmuuttajia. Työnhaussa ei haittaa, vaikka nimi kuulostaisikin ulkomaalaiselta, sillä se ei vielä kerro mitään siitä kauanko henkilö on Kanadassa ollut. Maahanmuuttajathan ovat luoneet Kanadan ja paikallisten sukunimissä vilahtelee yhtälailla brittiläisiä ja irlantilaisia sukunimiä, kuin italialaisia, puolalaisia ja niin edelleen. Olenpa törmännyt muutamaan suomalaisen sukunimen omaavaan henkilöön, jotka olivat kolmannen polven maahanmuuttajia, eivätkä osanneet suomea sanaakaan tai olleet siellä käyneet.

Inner harbour

Victoria

Vielä lopuksi yksi kauhistusta aiheuttava uutinen täällä hetki sitten oli suomalaisille tutut rahapelit kaupoissa. Uhkapelejä, ruokakaupoissa, kaikkien nähtävillä! Onhan se oikeastaan aika kummallista, mutta en ollut sitä koskaan noin ajatellut. Täällä vastaavia rahapelejä ei löydy kuin kasinoilta, joten jos on aina olettanut että vastaavia masiinoita löytyy vain suljettujen ovien takaa, niin olisihan se varmasti aika shokki löytää niitä joka nurkan takana Suomessa.

Ei kun vielä yksi juttu; maapähkinävoi. Jestas sentään, että se voi olla Pohjois-Amerikkalaiselle kuin ruisleipä suomalaiselle. Maapähkinävoita on ihan joka paikassa: paahtoleivän päällä aamupalalla, kekseissä, smoothieissa, joskus ruoassakin. Suomessa tai Skotlannissa asuessa en koskaan huomannut maapähkinävoita kaupoissa, saatika maistanut sitä. Täällä on suuri kansanilo, kun maapähkinävoi on alennuksessa (se on oikeasti aika kallista).

Näyttääpäs siis siltä, että vaikka ulkomailla asumista on takana jo seitsemän vuotta, niin edelleen tulee huomattua jonkinlaisia kulttuurieroja. Oikeastaan odotan innolla sitä, että jonain päivänä taas muutan uuteen maahan ja huomaan kaikki pikkukummallisuudet!

Minkälaisia kulttuurieroja teillä on tullut vastaan, matkoilla tai ulkomailla asuessa?

 

10 Comments

  • haha, mulla oli ikävä niitä moikkauksia Suomessa lenkkeilessä, ja varsinkin kun pukkaa noita mukuloita aina saa sen “way to go mama” tai “oh well that’s a workout, good for you” niin eihän sitä millään jaksanu samanlailla juosta 😉
    kuin myös monesti olen väsynyt Kanadalaisten ylikohteliaisuuteen, mutta Suomessa tuli “excuse me” -ta aika nopeaa ikävä.
    Joo meille oli sillon opiskeluaikana vaikea tottua tohon ei juomiseen autossa, nykyään aina pitää itteä muistuttaa laittaa viinipullo konttiin eikä vaan etupenkille…
    Mutta alkaahan Suomessakin esikoulu jo 6-vuotiaana, mutta nää nimet täällä on ihmeelliset, ku preschool alkaa jo siis monilla jo 2-3-vuotiaana, mikä ei siis kyllä mistään normi päivähoidosta poikkea, siellä vaan ollaan puolipäivää tai muutama tunti, sit 5-vuotiaana alkaa kindergarten joka sit on esikoulu, monissa provinsseissa vaan puolipäivää, täällä 8:30-2:30 eli yhtä pitkä kun koulupäivä ja sit grade 1. alkaa 6-vuotiaana, ja muute koulu on joka päivä samaan aikaa, joka musta on tosi instutionaalista, mutta varmaan kaikkiin after school care yms. töissä käyville tosi hyvä. Jatketaan tätä koulujärjestelmän arvostelua kun meijän muksut on koulussa haha.

    Muista että vaikka liikennevalo on punainen sää kääntyä oikealle ja yksisuuntaiselle vasemmalle 🙂 ps. se ajokoe on vaikia, meni vasta tokalla läpi haha.

    ja joo määpähkivoi ja vaahterasiirappi, sitä on joka tuotteessa.
    Jenni Manninen recently posted…#2My Profile

    • Annika says:

      Joo kivaahan se on moikkailla kanssalenkkeilijöitä 🙂 Niin tosiaan, ei vissiin saa se suljettukaan viinipullo olla missään kuskin ulottuvilla. Tarkkaa puuhaa!
      Hahah, palataan vaan ruotimaan tätä koulujuttua kunhan sulla on omaa kokemusta 😀

      Täällä on muuten vielä niinkin, että Ontariossa saa kääntyä punaisista oikealle, mutta muistaakseni Quebecissä, eli joen toisella puolella, ei saa. Mutta enhän mä onneksi siellä sitä testiä teekään 😀 Ja hui elä pelottele tuosta kokeesta, oon jo nyt ihan hermona, kun se on vielä älytön hässäkkä järjestääkin..

  • Annika says:

    Kanadan ajoilta erikoisia muistoja löytyy tohon alkoholilainsäädäntöön liittyen yliopiston home coming -vkonlopun aikaan. Mitään alkoholia ei saanut “julkisesti” kadulla juoda, vain omalla pihalla, joten siinä sitten omakotitaloista muodostuvan “student ghetton” pihoilla syynättiin onko kaljan juoja omalla nurmialueella vai meneekö varpaat jalkakäytävän puolelle. Ja tää oli oikeesti “iso juttu”, josta puhuttiin.

    Olin muuten silloin vaihdon aikana yliopiston kahvilassa töissä, sitä hoidettiin opiskelijavoimin ja työvuorot oli 3-4 tunnin pituisia miten kukakin sai ne luentojen mukaan sutvittua. Meidän “pomot” oli ylempien vuosien opiskelijoita myös ja aina työvuoron päättyessä heittivät perään “thanks Annika”. Ihan kiva tapa viestittää, että työpanosta arvostetaan 🙂

    • Annika says:

      Juu, eihän sitä nyt hyvänen aika viinipullo kädessä saa käveleskellä kaduilla! Paperipussissa sen olla pitää 😉 Tuostapa en tiennytkään, että omalla pihalla saa juopotella, kunhan varpaat on omalla pihalla. Tarkkaa touhua tämäkin…

      Onhan se siis positiivinen asia loppupeleissä tuo kiittely ja kiva, että huomioidaan. Mutta ensireaktio on aina alkaa miettimään, et hmm teinkös mä tänään jotain erikoista!

  • Tytti says:

    Pakko myös näihin lapsiin liittyviin kommentoida. 😉

    Suomessahan moni lapsi on päivähoidossa 5-vuotiaana sen saman ajan, mitä kindergartenilainen Pohjois-Amerikassa. Esikoulupäivä 6-vuotiaalle on noin 4-tuntinen, mutta harvassa ovat ne lapset, jotka eivät mene iltapäivähoitoon eskaripäivän jälkeen. Eli samanmittaiset päivät suunnilleen. Ja kindergartenia tosiaan sanotaan just kouluksi, vaikka mun käsittääkseni siellä vasta harjoitellaan koulujuttuja, eli on eskari.

    Päivähoidosta maksetaan eskariin asti, joka sitten on ilmainen, mutta iltapäivähoito maksaa. Kunnallinen päivähoitomaksu yhdestä lapsesta on maksimissaan käsittääkseni reilut 200 euroa kuussa.

    Synnytyksestä: ainakin jenkkisairaaloissa pidetään se muutama päivä sisällä normaalisti, etenkin jos on ensimmäinen lapsi kyseessä. Birth centereistä sen sijaan potkitaan ulos melko pian, 4-12 h synnytyksen jälkeen voi olla talossa (itse olin 6 h kun oli jo toinen lapsi). Suomalaissairaaloissa pidetään myös se 2-3 päivää, mutta nykyään voi jo pyytää ns. polikliinistä synnytystä eli sama muutaman tunnin sairaalassololaika synnytyksen jälkeen. Ei kyllä mun ymmärtääkseni tarjota ensisynnyttäjille. Jos vielä kolmas joskus tulee niin en tosiaankaan halua jäädä osastolle yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko. 😀

    • Annika says:

      No hyvä, että asiaa tuntevat kommentoivat näitä lapsijuttua, kun mun jutut on lähinnä kuulopuheita 😀 Enpäs ollut noista birth centereistä kuullutkaan, kaikkea sitä oppii. Tosin opin tässä samalla Suomenkin käytännöistä yhtälailla 😀

  • Tuazophia says:

    Hauskasti noita eroja huomaa jo esim. Suomen ja Saksankin välillä. 🙂 Suomessakin voi synnyttää ns. polklinisesti, jos kaikki menee hyvin eli sairaalasta pääsee nopeasti kotiin, vaikka osastolle jääminen toki yleisempää onkin. 🙂

    • Annika says:

      Minustakin on hauska bongailla näitä eroja varsin samanlaisten maiden välillä. Eihän tässä nyt missään Saudi Arabiassa olla, missä ihan kaikki olisi erilaista. Muistan Skotlantiin muuttaessakin, kun kaikki oli erilaista aluksi, mutta kaikkeen tottui aika äkkiä eikä sitten huomannutkaan niitä enää kulttuurieroiksi 🙂

  • Maria says:

    Tuosta päiväkodista: hinta riippuu siitä missä provinssissa asuu. Ontariossa on tosi kallista lystiä. Tuttava oli saanut työpaikan ja kahden lapsen hoito olisi maksanut jotain $1500 kuukaudessa niin hänen eläkkeellä oleva äitinsä tuli sitten muualta hoitamaan lapsia päiväksi. Quebecissa päiväkoti on kai aika halpaa, olisinkohan kuullut hinnan tyyliin $6/ päivä.

    Oletteko muuten huomanneet että vaikka autossa ei saa juoda niin on aivan normaali käytäntö lähteä baariin tai pubiin ja juoda muutama ja ajaa kotiin? En tiedä kuinka yleistä tämä on kaupungissa jossa muutenkin käytettäisiin paljon julkisia kulkuvälineitä mutta ainakin tuolla pohjoisessa tämä oli ihan normikäytäntö. Olen kuullut ties mitä teorioita eli esim. Ihan hyvin voi juoda yhden per tunti ja silti ajaa. Jeps… Tai että mä oon vaan juonu neljä! Puhalluttaminenhan ei mun käsittääkseni ole mahdollista että kai se raja on vähän häilyvä sitten kanadalaisen mielessä.

    Etunimien toistaminen: olen huomannut että teen tätä nykyisin myös Suomessa. Jää päälle. Varmaan yksi kulttuuriin kuuluva asia jota ei kunnolla tajua ennen kuin asuu englannin kielisessä maassa (vai oletteko huomanneet että onko asia samalla tavalla jossain Briteissä?).

    Kiittely: mua otti tuo kans päähän. Samoin töissä kun olin tarjoilijana ja työhöni kuului siis myös tiskata niin se pomo kiitteli KOKO ajan mua että thanks for doing the dishes, thank you for wiping the tables, thanks thank you thanks. Hermot meni kun siihenhän piti itse jotenkin vastata koko ajan että eipä mitään. Siitähän sä mulle maksat että mä tiskaan ne astiat että lopeta kiittely. 😀

    • Annika says:

      Minustakin Quebeicssä on halvempaa, kun provinssi antaa siihen tukea. Muistaakseni työkaverini sanoi maksavansa about $10 päivässä suurin piirtein. Kauheita summia kyllä, $1500 kuussa!!

      Tunnen aika vähän autollista porukkaa, niin en ole huomannut tuota baariin ajamista. Mielenkiintoiselta kyllä kuulostaa..

      Eihän tuo etunimen toistaminen paha asia ole sekään, mutta Suomessa sitä mielestäni käytetään ehkä enemmän negatiivisessa yhteydessä, tyyliin kun pitää vain yhdelle henkilölle motkottaa 😀 Täälläkin välillä on sellainen että tarkoittikohan tuo “Thanks, Annika” nyt sitä että minua korostettiin, eikä työkaveri ansaitse yhtään kiitosta 😀

      Ja hei kiitos Maria kun kommentoit 😉

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge