Kurkistus Etelämantereelle

Glacier

Viikko sitten maaliskuun 20. päivä aurinko laski mailleen Etelämantereella, eikä se nouse horisontin yli vasta kuin syyskuussa. Kuusi kuukautta pimeyttä on siis edessä ja matkailukausi maailman kaukaisimpaan kolkkaan on tauolla ensi lokakuuhun asti. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi fiilistellä taas omaa reissuani, sillä muistin että mullahan on vielä paljon kuvamateriaalia jakamatta!

Useimmiten Etelämantereelle haluavan matka alkaa maailman eteläisimmäksi tituleeratusta kaupungista Ushuaiasta, aika kirjaimellisesti maailman ääristä. Ushuaia ei ole mitenkään maailman hurmaavin kaupunki, vaikka ei siinä varsinaisesti mitään vikaakaan ole. Kaupungin valttikorttina on kuitenkin mielettömät maisemat – näiden vuorien yli lentäessä näkymät olivat aivan huikeat!!

Ushuaia

Ushuaia fin del mundo

Penguins

Ushuaia museo

Matka Ushuaista noin 1000km päähän Etelämantereelle on aika sanalla sanoen tylsä. Maisemat ei juuri muutu, joten laivalla järjestetty ohjelma on ainoa mahdollinen viihdyke, sekä tietenkin syöminen. Kyllä sitä voikin elää ateriasta ateriaan, kun ei ole muutakaan tekemistä! Tietysti jotkut, itseni mukaan lukien, viihtyivät hytissä ja jännäsivät lentääkö laatta vai ei, joten voiko sitä sitten tylsäksi matkaksi sanoa kuitenkaan 😉

Mutta voi sitten kun vihdoin saavutaan eteläisten Shetlanninsaarten tietämille ja ensimmäiset jäälautat tulevat näkyviin – kyllä sitä voi kuulkaas innostua näennäisesti vähästä kun on pari päivää tuijotellut pelkkää merimaisemaa. Arvatkaapa muuten kuinka pitkä tuo alla olevan kuvan jäälautta on?

Jäälautta

Tällä jäälautalla on pituutta noin kolme kilometriä! Voin kertoa, ettei se tosiaan niin valtavalta vaikuttanut laivan kannelta kuvattuna. Kun pääsimme vihdoin niin sanotusti perille eli itse mantereelle oli kaikki edelleen valtavan isoa; jäävuoret, jäätiköt, vuoret…Ihan kaikki. Etenkin pingviinien määrä oli aivan huikea! Alla olevassa kuvassa on tuhansia pingviinejä, jotka ovat ottaneet talveksi hylätyn tutkimusaseman kodikseen.

Research station

Pingu

Zodiacs

Iceberg

Zodiac-veneillä kruisaillessa huomasin myös sen, että pienemmätkin jäävuoret ovat sekä kiehtovia että pelottavia, etenkin kun näkee kuinka paljon niiden massasta on oikeasti veden alla. Satuimme myös kruisailemaan erään pienemmän jäävuoren luo, joka alkoikin yhtäkkiä keinua ja onneksi opas ajoi meidät kiireesti kauemmas, kun jäävuori pyörähti ympäri!

Nyt kun tästä matkasta on kulunut jo kuukausia, voisin ehkä kuvitellakin itseni palaavan noille seuduille – aika on selvästi kullannut kamalan laivamatkani muistot 😉 Tosin jos menisin takaisin joskus, niin selvittäisin kyllä lentämisvaihtoehtoa 😀 Summa summarum, Etelämantere oli aivan uskomaton paikka ja epäilen vahvasti tuleeko jotain näin ainutlaatuista kohdetta enää vastaan.

Annika

Cruising

View from Argentinian station

Onko sulla kohdetta, joka on ollut niin ainutlaatuinen, että luulet ettei mikään voi sitä peitota upeudessaan?

Tarinoitamaailmalta.com

3 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge