Arvaatkas mitä tein tänään? Kävin luistelemassa! Enkä edes lentänyt pyrstösulilleni kertaakaan. Ottawan Winterlude talvitapahtuma on taas virallisesti avattu tänä viikonloppuna ja pitihän se käydä luistimet testaamassa. Olivat muuten jonnin verran ruostessa ja pölyn peitossa..Hups! Mutta pölyt lähti puhaltamalla ja ruostekin jäi jäälle, joten ei hätää, en pilannut luistimiani.
Käytiin pyörähtelemässä siis tuossa vaatimattomasti maailman pisimmällä luistinradalla, joka on tuossa Rideaun kanaalilla asuntomme vieressä. Koko lähes 8 kilometrin matkaa ei sentään viiletetty, mutta mentiin muutama kilometri lähimpään jääkioskiin, josta sai ylihinnoiltetua kuumaa omenasiideriä. Mutta kylmähän siinä tuli sitten kuitenkin lopulta, joten me heitettiin luistimet olalle ja suunnattiin kahvilaan lämmittelemään. Tee lämmitti hetken aikaa ja voimistuvan lumisateen enteillessä taas uutta lumimyräkkää syvennyimme Adamin kanssa haaveilemaan lumettomasta elämästä, koiran ottamisesta, auton ostamisesta..Näistä perusjutuista, mitkä kaikki vaativat jonnekin kauas muuttoa. Nyt värisen edelleen kylmästä olkkarin sohvalla peittojen alla ja lämmittimen puhaltaessa kuumaa ilmaa naamalle.
Kahviloissa istumisesta puheenollen, olen tietoisesti tässä kuussa käynyt vähemmän useasti Starbucksissa, joka tietenkin sekin sijaitsee aivan työpaikkani vieressä. Joulukuussa siellä tuli käytyä vähän turhan useasti, joten eräänlaisena uuden vuoden lupauksena otin asiakseni rajoittaa siellä ramppaamista. Itse asiassa se onkin mennyt ihan hyvin ja lompakko on kiittänyt! Mutta selvästikään en ole aivan täysin sieltä pysynyt poissa, sillä kun maanantaina pyörädin sieltä nappaamassa snacksin iltapäivän pikkunälkään (siis ihan vain biscotin, en juomaa) oli Starbucksin poika aivan pettynyt: “Tämä vain, ei kahvia? Ja minä olisin muistanut nimesi ja kaikki! Anniehan se oli, eikö?” Tässä vaiheessa tuli sellainen fiilis, että hmm hetkonen oonkos mä nähnyt tämän tyypin ennenkin? Ei nimittäin yhtään rekisteröitynyt tutun näköiseksi Starbucks-baristaksi. Lupasin kuitenkin tulla takaisin myöhemmin kahviostoksille. Meninkin muistaakseni jo tiistaina ostamaan lounastunnillani työkaverilleni kahvin ja tilasin caramel macchiaton mukaan. Taas samainen poika huikkasi sieltä espressolaitteiden takaa; “Hei Annie, eihän tää sulle ole tulossa? Tässä kun ei ole soijamaitoa?” Juu, hyvin on muistanut barista meikäläisen tilauksen ja juu ei ole mulle vaan työkaverille!
Ja perjantaina aamulla (joo joo, oikeasti koitin pysyä sieltä pois ja seli seli) menin tilaamaan vihdoin itselleni kahvin. Starbucks tyyppi, Jamie siis nimeltään, (ajattelin että on sentään kohteliasta edes lukaista sen nimikyltti ja muistaa nimi!) päätti sitten vihdoin palkita mun kauan odotetun kahvitilaukseni astetta isommalla juomalla. Ja niin kuin varmaan monet teistä tietävät, nuo Starbucksin isommat juomat ei tosiaan ole mitään minikuppeja! Ensinnäkään mulla ei olis edes varaa ostaa noita isompia juomia (jotain 6 dollarin luokkaa soijamaidon sun muiden lisukkeiden kanssa..En siis tosiaan juo mitään normipannukahveja :P) säännöllisesti, saatikka että kykenisin säännöllisesti juomaan 4,7 desin kahvijuomia. Mutta kerrankos sitä, kun kerran ilmaiseksi saa! Olin töissä kuin salama ja näppäimistö savusi niin, että havahduin vasta kello 16:20 siihen, että en ollut pitänyt lounastaukoa. Hups. Noh, hyvinhän siinä ehti tunnin ruokatunnin pitää ennen kuin lähdin töistä 17:30.
P.S Muuten viikko enää reissuun!! Kohta luvassa pakkauspostausta ja lähtöpaniikista purkautumista.
9 comments
Ihana tyyppi :p joo en ole minäkään koskaan saanu starbucksissa juomaa oikealla nimellä ulkomailla. Mariet tais lukea viimeksi 😀
Mä en edes yritä pyytää omalla nimellä, vaikka eihän Annika nyt niin vaikea olekaan. Mutta Annieksi mua kutsutaan täällä melkein joka paikassa muutenkin, joten se käy 🙂
Hehee, mä olen ollut mm. Awa ja Eiy, kun olen yrittänyt Starbucksissa tavata, että E-I-J-A. 😀 Sittemmin olen vaan alkanut keksiä peitenimiä ja väittänyt olevani Tina.
Hei Tina, kokeile ens kerralla jotain “Beyonce” tai jotain vastaavaa julkkisnimeä 😀 Tuon Eijan tavuttaminen ois kyllä varmaan ihan haasteellista englanninkielisille, vaikka lyhyt nimi onkin. Mä inhoan englanniksi tavaamista, just E ja I menee aina sekaisin ja tietty töissä joudun tavuttaan paljon sähköpostiosoitteita..Brhh.
Miulla on nimi hyvinkin kansainvälinen, vaikka suomalaisittain siinä onkin pidennetty vokaali. Mut silti se näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikea. Nykyään kaupoissa, jos kysytään sposti osoitetta, annan vain henkkarit ja sanon et se on etunimi alaviiva sukunimi 😀
Luistelemaan kyllä mieli halajais, mutta ei ole luistimia. Siskontytön luistimet on miulle kyllä luvattu, kohan jäävät ensin toiselle pieneksi. Uskomatonta mutta totta, et luistimissa miulle sopii koko 36. Täällä ois koko 6 sopiva jos se ei ois niin kapea. 6 1/2 W tuntuu liian pitkältä, mutta onneksi muuten sopiva niin voin käyttää. Mut siis luistimista, muistan kuinka vanhoissa luistimissa naula pyrki aina kantapään kohdalla ylöspäin. Piti heittää menemään, kun ei se naula suostunut pysymään alhaalla vaikka kuinka sitä hakkasi. Osaakohan sitä enää edes luistella… Hokkareita miekin oon kyl miettiny et jos niillä yrittäis, mut jos sitä vain lentää nurin niillä.
Starbucksissa en ole kyl melkein vuoteen kohta käyny. Tai ainakaan 10 kuukauteen. Mie oon niin tykästyny tuohon Timppaan, et järestään aina eksyn sinne 😀
Voi ei, oot liian kanadalaistunut! Mä en varmaan pääse tuolla True Canadian tasolle, jossa kävisin Timpan luona 😀
Mulla se vasta hauskaa oli Québecissä,kun sukunimikin piti sanoa “ranskalaisittain”.. 😀 Siinä on r ja monta vokaalia peräkkäin…Päädyin myöskin tavuttamaan sen. Siinäpä sitä syytä mennä naimisiinkin, niin saan helpomman sukunimen!
Aika hurjia luistelukokemuksia sulla, ja vitsi pienet on luistimet! Mulla on Suomesta ostetut ja katoin just et ne on tosi isot, koko 39! Normaalisti siis 37 jalka, mutta mahtuupahan villasukka ja ne on kans tosi kapeat ja “tyttömäiset” vaikka mustat ovatkin. En ole koskaan hokkareilla luistellut, en taida kokeillakaan..:D
Kyllä nyt kaikki merkit nimen ja soijamaidonkin muistamisineen viittaa siihen, että yhden jos toisenkin kerran on tainnut tie siellä käydä Starbucksiin..? 😀 Kerran oon ite uskaltautunu Helsingin keskustaan avattuun ketjun kahvilaan, jonne jono oli liikkeen ulkopuolelle asti ja kaiken sen vaivan jälkeen niillä ei ollu enää saatavilla Toffee Nut Lattea… Noh, ei se mitään, sillä vaihtoehtoinen Orange Mocha maistui ihan Fazerinan suklaalta! (tästä analyysistä päätellen en nyt voi itekään kieltää tuon kahvilan koukutusta 🙂 )
Ehh…busted! Mutta teillä näyttää kyllä olevan ihan eri maut kuin meillä! Ei täällä vaan orange mochaa ole?? Kuulostaa ihanalta! Joku kuuma uutuus on Caramel Flan latte, joka nyt ei oikestaan ole kuin caramel latte kermavaahdolla 😛 Ei sillä että minä asiasta mitään tietäisin, kunhan olen nähnyt mainoksia vain. Ihan vain kaukaa olen ihaillut. I promise!
Muutahan en tietty epäillytkään moisten puheitten jälkeen… 😉 Nuo oli jotain joulukauden juomia, en oo varma saako niitä vieläkin..jos on lauantaina kentällä aikaa niin pitää käydä pyörähtämässä ja tutkimassa asiaa!