Matkakohteena Palestiina

by Annika

Viime viikolla kerroin aikeestani postata tänne blogin puolelle aiemmin lehdessä ilmestyneen artikkelini muutaman vuoden takaa. Pidemmittä puheitta, tässä hitusen lyhennetty versio alunperin Matkalehdessä 11/2010 julkaistu artikkeli matkastani Palestiinan länsirannalle.

Etsin katseellani bussiasemaa Itä-Jerusalemin vilinässä, ohjeideni mukaan sen piti olla lähellä. En nähnyt kuin sotkuisen parkkipaikan ja pari hedelmäkojua, joiden tuotteet olivat epäilemättä kärsineet ohiajavien autojen pakokaasuista. Kävelin lähemmäksi ja parkkipaikka paljastuikin etsimäkseni bussiasemaksi. Lähestyin rupattelevaa miesjoukkoa, sanoin kysyvästi ”Hebron?” ja minut ohjattiin ystävällisesti oikeaan bussiin.

Bussin virkaa toimitti parhaat päivänsä nähnyt pakettiauto. Se oli aivan eri luokkaa kuin ilmastoitu 50-paikkainen bussi, jolla olin pari päivää aikaisemmin saapunut Tel Avivista Jerusalemiin. Auto oli melkein täysi, mutta sain kuitenkin paikan musliminaisten vierestä takapenkillä ja matkani Länsirannan palestiinalaisalueille alkoi.

Jäin kyydistä Hebronin bussiasemalla, jota tuskin voi sanoa bussiasemaksi, sillä se oli vain kadunpätkä, jossa oli jonossa muutama samanlainen rähjäinen pakettiauto. Yritin soittaa tuttavalleni, jonka kanssa olin sopinut tapaamisesta, mutta puhelimeni ei enää toiminut. Ohikulkija kertoi, että löytäisin Internet-kahvilan vastapäisen rakennuksen viidennestä kerroksesta, mutta kun pääsin sinne, ei kahvilasta ollut tietoakaan.

old refugee camp

60 vuotta vanha pakolaisleiri

Yksi toimisto oli kaikki, mitä viidennestä kerroksesta löysin. Hetken mietittyäni kurkistin avoimesta ovesta ja kysyin, tietäisivätkö he, mistä voisin löytää etsimäni paikan. Minut pyydettiin sisälle pieneen, kirkkain vaaleanpunaisin sävyin sisustettuun toimistoon, jossa työskenteli kolme nuorta musliminaista. Seinältä huomasin paikan nimen, Jomana Media. Ilmeisesti viereisessä huoneessa puhelimeen puhunut nainen oli paikan pomo, jonka ovikyltissä luki Jomana Tamimi.

Eteeni tuotiin kuppi arabialaista kahvia ja hetken kuluttua nainen viereisessä huoneessa lopetti puhelunsa ja toinen seurassani olleista naisista sanoi jotakin arabiaksi minuun viitaten. Jomana esitteli itsensä ja viittoi peremmälle huoneeseensa ja istutti minut tietokoneensa ääreen ja sanoi kannustavasti ‘internet!’. En löytänyt internetkahvilaa, mutta kuitenkin sain kahvia ja nettiyhteyden. Sain kaiken lisäksi käyttää heidän puhelintaan, jolla viimein sain yhteyden tuttavaani.
Tällaista vieraanvaraisuutta en osannut odottaa. Tarjouduin maksamaan heidän avustaan, mutta naiset vain nauroivat ja tarjosivat lisää kahvia. Lähtiessäni huomasin Jomanan vasemman kämmenen puuttuvan kokonaan, enkä voinut olla miettimättä, oliko hän menettänyt sen jossakin yhteenotossa israelilaisten kanssa.

Hymyilevien musliminaisten pyörittämä firma modernissa toimistossa ei ollut aivan sitä mitä palestiinalaisalueilta saattoi odottaa, mutta Hebronin Vanhakaupunki totisesti oli. Rakennukset olivat rähjäisiä, hyökkäyksien kohteeksi joutuneita ja näyttivät hylätyiltä, vaikka niissä asuttiin. Selvästi väkijoukosta erottuva vaalea naismatkailija herätti huomiota, sillä muita matkailijoita ei näkynyt lainkaan. Joka puolelta kuulin aidosti ystävällisiä ”welcome” -toivotuksia ja sain osakseni uteliasta, mutta ystävällistä tuijotusta, joka oli aivan erilaista kuin muutamaa viikkoa aiemmin Jordaniassa saamani tungetteleva päästä varpaisiin tutkiva tuijotus.

ramallah

Stars & Bucks kahvila Ramallahissa

Kävelin hiljaisella basaarialueella ja yllätyksekseni huomasin taas naisten pitämän pienen käsityökojun, jonka tuotteet olivat paikallisen naisten käsityöpajan valmistamia. Jordaniassa olin tottunut siihen, ettei naisia näy katukuvassa eikä ainakaan töissä, joten olin positiivisesti vaikuttunut tapaamistani työskentelevistä musliminaisista. Samalla hiljaisella basaarialueella tapasin iäkkään, englantia taitavan herrasmiehen, joka muisteli aikoja, jolloin basaari oli täynnä elämää ja matkailijoitakin vielä oli.

Lukuisten konfliktien, israelilaisten kauppasaarron ja iltaisen ulkonaliikkumiskiellon jälkeen Hebron sai huonon maineen ja matkailijat katosivat. Hieman myöhemmin opin, että osasyynä turistien vetäytymiseen ovat myös eri maiden matkustustiedotteet, jotka kehottavat välttämään Hebronia.

Betlehem on Länsirannan ainoa paikka, jossa turistit eivät ole harvinainen näky. Jerusalemin lähellä oleva kaupunki houkuttelee uskonnollisia matkaajia, joille Jeesuksen syntymäkirkko ja muut Raamatusta tutut paikat ovat ensisijainen syy vierailuun, palestiinalaisten olojen jäädessä taka-alalle.

Minä suuntasin paikallisopas Samin matkassa päivän ympäri Betlehemiä. Sami on mielenkiintoinen palestiinalaismies, noin 35-vuotias, naimaton ja ateisti, joka sanoo asiat niin kuin ne ovat ja vastaa kaikenlaisiin kysymyksiini konfliktista ja elämästä Israelin miehityksen alla. Kävimme eräässä rauhaa ajavassa kansalaisjärjestössä tutustumassa Israel-Palestiina -konfliktin kulkuun ja tutkimme myös kartoista, minne asti juutalaisten laittomat siirtokunnat ovat levinneet. Myöhemmin tähyilimme kukkulan laelta siirtokuntia ja heidän upouusia, vain israelilaisille tarkoitettuja teitä, kunnes suuntasimme vähemmän huolletuille palestiinalaisten teille ja kohti turva-aitaa. Israelin mukaan vain väliaikaiseksi tarkoitettu aita halkoo kaupunkeja kahtia, erottaen maanviljelijät maistaan ja sympaattisen oppaani sukulaisistaan. Aita on ruma ja masentava näky. Paikalliset ja vierailijat ovat jättäneet viestinsä aitaan erikielisten kirjoitusten ja graffitien muodossa.

wall3

wall2

Pysäyttävin kuva on aseen tähtäimessä oleva valkoinen rauhankyyhky, mutta myös teksti ”made in USA” panee miettimään. Satoja kilometrejä pitkä ja useita metrejä korkea betoniaita ei vaikuta kovin väliaikaiselta. Matkalla tarkastuspisteeseen ohitamme pakolaisleirin, joka on kehittynyt telttaleiristä rähjäisiksi rakennuksiksi, asukkainaan palestiinalaiset, jotka ajettiin kodeistaan yli 60 vuotta sitten.

peace bird

Sanon hyvästit oppaalleni, jolla ei ole lupaa päästä aidan toiselle puolelle. Tarkastuspiste on lentokenttäterminaalin tapainen iso rakennus, joka on minulle, selvästi ulkopuoliselle läpihuutojuttu. Edelläni oleva palestiinalaisnainen lapsineen ei pääse läpi aidan toiselle puolelle, ilmeisesti nuorin lapsista, sylivauva vasta, ei ole merkittynä äidin läpikulkulupaan ja nuori naissotilas viittoo minua ohittamaan ruuhkaa aiheuttavan naisen. Passiani ei edes vilkaista.

Seuraavana päivänä etsin rähjäisen palestiinalaisbussin ja suuntaan kohti Jerusalemia. Matkalla pysähdymme tarkastuspisteeseen, jossa sotilas tarkistaa paletiisnalaisten kulkuluvat eikä edes huomioi yritystäni näyttää passiani. Jerusalemissa kävelen toiselle bussiasemalle, josta isot ilmastoidut israelilaisten bussit lähtevät ja otan suunnakseni Tel Avivin, Israelin vapaamielisen rannikkokaupungin.

Illalla osallistun erään hotellin katolla järjestettäviin allasbileisiin. Katsoessani juhlivia israelilaisia mietin, moniko heistä tietää, millaista on elämä toisella puolen tarkastuspisteitä, kauppasaartoa ja turva-aitaa.

Saattaisit tykätä myös näistä

32 comments

Emiilia May 11, 2015 - 2:34 am

En voi olla kommentoimatta luettuani kirjoituksesi. Pidän todella paljon blogistasi ja se on saanut monta kertaa hymyn huulilleni. Mutta ei tänään.
Turva aidat on rakennettu palestiinalaisten raketti iskujen takia. Israel ei synnytä huonoja oloja palestiinalaisalueille, vaan ne palestiinalaiset, jotka terrorisoivat Israelia.
Eivät Israelilaiset ilkeyttään tee tekojaan, vaan siksi, että he voisivat suojella maataan. Jos Hamasin joukot ja muut terroristit pääsisivät liikkumaan Israelissa vapaasti, ei olisi olemassa maata nimeltä Israel.
Se, miten palestiinalaiset joutuvat elämään, on järkyttävää. Mutta vielä järkyttävämpää on se, miten Israelia syyllistetään heidän oloistaan, vaikka oikeat syylliset löytyvät palestiinalaisten omista joukoista.
Se, miten me länsimaalaiset suhtaudumme koko lähi-idän tilanteeseen on naurettavaa. Emme näe tekojen oikeita tekijöitä ja syyllisiä, vaan liian usein syyttävä sormi osuu Israeliin. Ainoaan demokraattiseen maahan lähi-idässä.
Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.

Reply
Annika May 11, 2015 - 8:11 am

Kiitos Emiilia kommentistasi! En yhtään ihmettele, että tästä aiheesta kimpoaa keskustelua ja olen tästä asiasta kanssasi aika eri mieltä suurilta osin. Suurin osa israelilaisista on tosi ihania ja suurin osa palestiinalaisista, jotka tapasin kolmen kuukauden reissullani, olivat myöskin ihania ihmisiä. En lähtisi yleistämään siis, että kaikki palestiinalaiset terrorisoivat Israelia, koska näin ei suinkaan ole. En väitä olevani tässäkään aiheessa ekspertti, mutta jonkin verran olen asiaan kuitenkin perehtynyt.

Minusta olisi tässä vaiheessa tärkeää vetää viiva palestiinalaisten ja Hamasin joukkojen välille, ne kun ovat kaksi eri asiaa –Kaikki palestiinalaiset eivät ole osa eivätkä tue Hamasia ja heidän toimintaansa, vaikka sen kanssa joutuvatkin elämään. Myöskään kaikki israelilaiset eivät tue oman maan johtonsa äärioikeistollista politiikkaa, muurin jatkuvaa rakentamista ja uusien, laittomien (YK:n mukaan) asutusten rakentamista palestiinalaisten alueille. Suosittelen kurkistamaan Breaking the Silence nettisivustoa, jossa israelisotilaat kertovat Palestiinan miehityksestä ja iskuista –eivät promotakseen lisää väkivaltaa, vaan paljastaakseen Israelin vääryydet (heidän, israelilaisten, sanojaan, ei minun).

Niin sanottuja syyllisiä nykyiseen tilanteeseenn voi nimetä varmasti vaikka kuinka monta: Israel, Palestiina, Hamas, Yhdysvallat, (joka hiljaa tukee Israelia, jotteivat maiden välit menisi huonoiksi), YK ja Haagin tuomioistuin, jotka tunnistava laittomuudet, mutteivat tee mitään konkreettista asian eteen. Mikä tähän tilanteeseen sitten olisi ratkaisu, kun Israelin päämies on sanonut, ettei kahden maan ratkaisu ole koskaan tapahtumassa? Molemmilla on oikeus olla siellä missä ovat, mutta se joka tämän ratkaisee ansaitsee kyllä Nobelin rauhanpalkinnon.

Reply
Kohteena maailma / Rami May 11, 2015 - 2:39 am

Mielenkiintoinen postaus. Oletko seurannut, onko tilanne muuttunut viidessä vuodessa mihinkään suuntaan? Muuri on tosiaan karu ja tietysti väliaikaisratkaisu kuulostaa melko naurettavalta sanalta tämän suhteen. Toisaalta jos mietitään alueen historiaan, niin 100-200 vuotta kaiketi menee vielä väliaikaisratkaisusta 😉

Reply
Annika May 16, 2015 - 11:49 am

Kiitos Rami! En ole nyt ihan viime aikoina niin tiivisti seurannut, kuin tuon reissuni jälkeen, mutta tilanne ei ole muuttunut parempaan suuntaan lainkaan. Väliaikainen on toki suhteellinen käsitys, olihan se Rooman Valtakuntakin vain väliaikainen loppupeleissä 😉

Reply
Jenna May 11, 2015 - 2:54 am

Huh, aikamoinen ajatuksia herättävä reissu. Voi kuinka hyvälle tuulelle tuosta naisten ystävällisyydestä ja avusta varmasti tuli 🙂

Reply
Annika May 16, 2015 - 11:50 am

Nuo naiset olivat kyllä erittäin miellyttävä ensikosketus Palestiinaan 🙂

Reply
Pirkko / Meriharakka May 11, 2015 - 4:26 am

Kiitos tästä harvinaisesta postauksesta! Ei taida tuolta alueelta tosiaan paljon matkajuttuja olla. Mekin tajusimme vasta paljon myöhemmin, kun tarkemmin maabongausharrastuksen myötä aloimme laskea maita/alueita, joissa olemme käyneet, että olemmehan me, tuon Betlehemin myötä käyneet Palestiinassakin, mutta tosiaan tuota oikeaa Palestiinaa emme liiemmin tuolloin nähneet.

Reply
Annika May 16, 2015 - 11:51 am

Olepa hyvä Pirkko! En ole tainnut itsekään montaa juttua lukea tältä alueelta, siksipä sen halusinkin postata 🙂

Reply
Lotta Watia | Unagidon May 11, 2015 - 4:46 am

Olipa hyvä teksti! Tosi mielenkiintoinen kokemus varmasti.

Reply
Annika May 16, 2015 - 11:51 am

Kiitos Lotta! Tämä oli kyllä monella tavoin vaikuttavin reissu, jonka olen tehnyt.

Reply
Ansku BCN May 11, 2015 - 8:56 am

Olipa mielenkiintoinen kurkistus paikkaan, josta tietää juttuja vain uutisten perustella! Tämä on just hyvä puoli matkablogeissa, kun saa vähän syvempää näkemystä paikoista, joissa ei ole koskaan käynyt. Kiitos tästä!

Reply
Annika May 17, 2015 - 9:57 am

Ole hyvä Ansku ja osuit aivan naulan kantaan tuolla mikä on matkablogien parhain puoli 🙂

Reply
Venla May 11, 2015 - 10:09 am

Huh, tämäpä mielenkiintoista ja erikoisen kuuloista! Itse ei varmaan tulisi ensimmäisenä lähdettyä Palestiinaan, joten siksikin kiva lukea paikasta. Ihanaa vieraanvaraisuutta näkyi löytyvän Palestiinastakin 🙂

Reply
Annika May 17, 2015 - 10:34 am

No joo myönnettäköön, ettei se itsellänikään ollut ihan ekana reissulistalla, mutta kun kerran olin noilla suunnilla, niin en halunnut jättää välistä!

Reply
Satu VW I Destination Unknown May 11, 2015 - 1:58 pm

Mielenkiintoinen postaus ja kokemus, tuolta ei tosiaan varmasti paljon matkablogijuttuja ole kuten Pirkko mainitsi!

Reply
Annika May 17, 2015 - 10:35 am

Kiitos Satu! Oli kyllä varsin erikoinen reissu itsellenikin.

Reply
Heidi May 11, 2015 - 7:25 pm

Hieno, ajatuksia herättävä teksti. Sinulla on varmasti ollut avartava reissu!

Reply
Annika May 17, 2015 - 10:35 am

Kiitos Heidi kommentistasi! Avartava ja ajatuksia herättävä, sitä se oli nimenomaan!

Reply
Martina May 12, 2015 - 3:51 am

Mielenkiintoinen juttu! Kiitos tästä. Jotenkin tarina kuulostaa etäisesti tutulta. Ehkä olen lukenut alkuperäisen jutun sen ilmestyessä..?

Reply
Annika May 17, 2015 - 10:36 am

Joo tämä tuli jo yli viisi vuotta sitten painettuna ulos, joten voi ollakin että luit sen jo aiemmin 🙂

Reply
Jenna / Journey Diary May 12, 2015 - 12:06 pm

Mahtava postaus ja mielenkiintoinen matkakohde! Luin alusta loppuun (-:

Reply
Annika May 17, 2015 - 10:36 am

Kiva kuulla Jenna! 🙂

Reply
Meri / Syö Matkusta Rakasta May 13, 2015 - 4:10 pm

Yksi viikon mielenkiintoisimmasta postauksista! Kiva lukea tällaisia harvinaisuuksiakin välillä! 🙂

Reply
Annika May 17, 2015 - 10:36 am

Kiitos Meri! Minusta on kans kiva lukea muiden blogeista vähän erikoisemmistakin kohteista 🙂

Reply
sarrrri May 13, 2015 - 4:45 pm

Juu, täytyy yhtyä muihin kommentoineisiin siinä, että eipä ole tällaista postausta tullut aiemmin tässä perus matkablogosfäärissä vastaan. 🙂 Hieno kuvaus Palestiinasta, kiitos siitä!

Reply
Annika May 17, 2015 - 10:37 am

Kiitos Sarrrri! Kiva kun tykkäsit 😀

Reply
Terhi / Muru Mou May 15, 2015 - 7:35 am

Samaa mieltä aikaisempien kommenttien kanssa: mielenkiintoinen postaus! Kiitos, että jaoit tekstin täällä, vaikka sen onkin julkaistu jo useampi vuosi sitten. Tuo rauhankyyhkykuva oli pysäyttävä.

Reply
Annika May 17, 2015 - 10:38 am

Monet noista graffiteista sun muista oli tosi vaikuttavia ja tietysti ne veti mielen matalaksi aina välillä :/

Reply
Ida - idaloveslife May 16, 2015 - 11:44 am

Pööh, kirjoittelin pienen romaanin tämän postauksen upeuden leveleistä ja ties mistä, mutta se hävisi jonnekkin. Enihuu, siis vau mikä kirjoitus! Tämä oli todellinen nojatuolimatka! Tai siis meikäläisen tapauksessa työtuolimatka… Kirjoitustyylisi on mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava; unohdin laittaa pyykit kuivamaan kun mietin noita “internet”-kahvilan naisia. Kiitos Annika, tämä oli viikon paras lukupaketti 🙂

Reply
Annika May 17, 2015 - 10:39 am

Voi ei hävinneelle kommentille! Mutta kiitos että vaivauduit kommentoimaan toiseen otteeseen 🙂 Ja hei, mäkin harrastan työnojatuolimatkoja, ne on parhaita 😉 Ja oops, sori noista pyykeistä, ei ollut tarkoitus 😀

Reply
Alex May 19, 2015 - 10:01 am

Wautsi, tässä on matkakohde mun makuun! Pitkään on ollut haaveissa Lähi-Idän tarkempi tutkiminen. Tosi hieno ja kuvaileva artikkeli, pääsin upeasti noihin tunnelmiin mukaan! 🙂

Reply
Annika May 19, 2015 - 6:27 pm

Kiitos Alex! Suosittelen kyllä tuolla vierailua, tosi mielenkiintoinen kohde!

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.