Pidättekö te matkapäiväkirjaa? Mulla kulkee aina matkoilla mukana reissuvihko, johon pitää aina illan päätteeksi raapustaa päivän tapahtumat. Jotkut tekevät tämän hyvin minimalistisesti muistiviivoin, mutta minä yleensä kirjoitan pitkät tekstit päivässä, siis ihan sivukaupalla. Joskus tekisi pitkän päivän jälkeen vain rojahtaa sänkyyn, mutta jostain sitä intoa tai velvollisuuden tunnetta vaan aina löytyy ja pian kynä sauhuaa.
Näin jälkikäteen olen ollut todella kiitollinen ja taputtanut itseäni olkapäälle siitä hyvästä, että olen jaksanut väsyneenäkin kirjoittaa tuntoja ylös. On niin monia pieniä hetkiä ja huomioita, joita en enää näin vuosien päästä muistaisi ellen niitä lukisi matkapäiväkirjasta, joka kuljettaa minut takaisin noihin hetkiin vuosien taa.
Innostuin La Vida Loca blogin ansiosta kaivelemaan jo huolestuttavasti pölyttyneet matkapäiväkirjani esille ja nostamaan sieltä esille muutaman helmen menneiltä reissuilta. Tässäpä siis näytteitä siitä, mitä kaikkea sinne matkapäiväkirjan sivuille tuleekaan iltamyöhällä kynä sauhuten kirjoitettua.
Amsterdam, 28. Maaliskuuta 2008 – Hostellielämän hienouksia
Sveitsiläisetkin tuli jo kahdeksan aikaan hostellille, kun toinen niistä oli ihan jurrissa.
Tämäpä summaa Amsterdamista jääneen mielikuvan aika hyvästi, jostain syystä en oikein syttynyt tälle klassikkokaupungille.
Leeuwarden 4. Huhtikuuta – Vaihdossa olleiden ystävien luona vierailulla
Eilinen päivä meni hengaillessa, kokkailtiin, värjättiin hiuksia, juotiin viiniä ja syötiin suklaakakkua.
Ei sitten vissiin ollut tarkoituksena paljon varsinaista matkustamista tehdä? Oli kyllä ihan loistava reissu; kaverit, viini ja suklaakakku, mitäpä sitä muuta tarvitsisi? Oiva esimerkki siitä, että aina matkustamisen syynä ei tarvitse olla se itse kohde!
Wien, 16. elokuuta 2008 – Totuuksia matkan päältä
Lauantai-ilta Wienissä oli vaikenemisen arvoinen
Kylläpä piti purskahtaa oikein raikuvaan nauriin tämän luettuani! Seuraava ilta meni sitten vissiin kuitenkin vauhdikkaammin:
Olihan olo aamuyöllä, kun kävin hereillä! Tänään siis ohjenuorana juoda yhtä paljon vettä kuin viiniä…
Nasaret, 27. toukokuuta 2009 – Unohtuneita hetkiä
Nyt istun kattoterassilla, söin uunituoreen sämpylän, viinirypäleitä ja nektariinin ja kuuntelen moskeijan ja kirkon kutsuhuutoja.
Juuri tällaiset pienet hetket yleensä katoavat jonnekin kauas mielestä, mutta kun luin tämän pystyin niin hyvin kuvittelemaan itseni tuonne kattoterassille istumaan auringon laskiessa, kirkon kellojen ja moskeijoiden rukouskutsujen kaikuessa vanhan kaupungin kujilla.
19. Tammikuuta, 2013 –Synttäripäivä New Yorkissa
Suuntana oli Darbar intialainen ravintola, joka oli ehkä hieman kauempana kuin luultiin, mutta käveltiin sisulla vaikka jalat huusi hoosiannaa.
Ruoan jälkeen hoiperreltiin mahat enemmän kuin täynnä hotellille, rojahdettiin sänkyyn, eikä liikuttu ennen aamua.
Tokihan synttäripäivänä pitää syödä hyvin! Olihan muuten hyvä ravintola, vieläkin muistelen kaiholla. Mutta päivän korkkareissa tepsuttelun jälkeen ja maittavan illallisen (ja synttärikakun!) jälkeen oli kyllä niin väsy, että ei ikinä.
11. Helmikuuta, 2014 – Löydettiin apinoita Nicaraguasta ensimmäistä kertaa
Hyvän aikaa otettiin kuvia, kunnes oksat alko heiluun siihen malliin, että oli ehkä kavereita tulossa kans. Ja sitten!!! Jumalaton örinä!! Hitto ihan kuin ois joku gorillapoppoo ollut. Tosi karmaiseva ääni. Turistit otti ja lähti juoksujalkaa takaisin. Tosin sit pelättiin jokaista oksan raksahdusta, kuin parhaimmatkin vainoharhaiset.
Voi tästä tarinasta on tullut jo klassikko! Mutta jestas, en kyllä ole oikeasti ollut noin peloissani eläinkohtaamisista kovin monesti, jos ikinä. Nämä kaverit kun ei olleet sellaisia hotellien lähellä hengaavia, turistien syöttämiä pulleroita vaan ihan omissa metsissään eleleviä villiotuksia. Ja pelottavia sellaisia!
18. Kesäkuuta 2014 – Vaeltamassa Sveitsin Alpeilla.
Päivä alkoi lupaavasti ja oli hyvä, aurinkoinen ilma. Sitten mentiin väärään suuntaan ainakin 1.5 tuntia ylämäkeen. Vitutti kuin mitäkin, mutta pakkohan se oli mennä alas. Sää huononi, vettä satoi, oli sumuista, ei näköaloja. Ylämäkeä paljon. Sitten samantien alamäkeä. Joen läpi kävelyä. Ei lounastaukoa. Kun alkoi jo näyttää hyvältä, oltiin lähellä loppua, mentiinkin väärään suuntaan tai siis ei otettu short cuttia. About tunti ylimääräistä. Relais d’Arpette sijaitsee saakelin kaukana korkealla kukkulalla. Omistaja nyrpeä. Ruoka ok.
Aina ei kaikki mene putkeen ja vaelluksella väsymys on kyllä aivan uusissa sfääreissä! Pakko on näköjään kuitenkin ollut tämäkin päivä vihkoon, tässä tosiaan oli melkein koko päivän kertomus. Lisää tuosta keljusta päivästä ja muista mutkista matkalla voi lukea tästä postauksesta.
Kertokaapas, kulkeeko teillä vihkot ja kynät matkassa, kirjoitatteko suoraan tietokoneelle vai keskityttekö ihan vaan lomailuun? Mun on kyllä pakko myöntää, että olen sen verran hajamielinen, että unohtaisin monenlaisia pikkujuttuja, etenkin hinnat, jos en raapustaisi niitä ylös!
16 comments
Hauskoja juttuja! Mua harmittaa, että se vihkon päivitys yleensä jää. Tältä Guatemalan reissulta oli tarkoitus kirjoitella, mutta se jäi Lontoon lentokenttä-kohtaan vihossakin. Viimeisten 10 v. matkoilta taitaa vaan kahdelta olla jotain raapustuksia. Pitäisi vähän ryhdistäytyä! 🙂
Joo tähän pitää ehdottomasti olla tottunut, mutta jostahan se on aloitettava 😀 Mulla löytyy yleensä pakkauslistat tai muuta matkaan valmistautumiseen liittyvää listaa aina ennen reissua ja sitten itse reissutarinat. Hauska juttu muuten, mulla on nyt ollut kolme matkavihkoa ja jokainen niistä alkaa siitä, että olen lentokentällä ja kone on myöhässä 😀
Minä olen saanut neljänä vuonna peräjälkeen kivan kokoisen Paulo Coelhon kalenterin ja aina olen ajatellut siitä reissupäiväkirjaa. No, tammikuun olen jaksanut/muistanut kirjoittaa ja sitten se jää. Ei ole minusta päiväkirjan pitäjää. Pieni vihko tosin kulkee aina mukana, mutta kirjoitan siihen ylös lähinnä ravintoloiden ym. nimiä ja osoitteita.
No mutta hyvin hyödyllistä tuokin Ansku! Siis tuo nimien ja osoitteden kirjoittaminen, mun pitäisi tehdä sitä enemmänkin. Nimet kyllä muistan yleensä kirjoittaa, mutta osoitteet jää kyllä myöhemmin netistä selviteltäviksi!
Aivan mainio postaus! Rehellisiä tuntoja, vain itselle kirjoitettuja. Nykyään istun helposti luppoaikoina kirjoittelemaan iPadille, ja niistä muistiinpanoista muotoutuu blogijuttuja. Harmittaa, että ajalta ennen blogia on vain valokuvat ja satunnaisia muistoja, onnellisesti sekaisin meneviä paikkoja ja olenko tuollaisenkin nähnyt -ihmettelyä. 🙂
Kiitos Annika! Nimenomaan, nämä on sellaisia itselle kirjoitettuja juttuja, jotka sitten päätyy hyvin eri muodossa blogiin 😀
Hahaa, nää on mahtavia! Ja voi sitä viiniä, kunpa aina muistaisi juoda yhtä paljon vettä….
Kiitti Sarrrri ja kiitos vielä ideasta 🙂 Vesi & viini on aika lyömätön yhdistelmä 😉
Mä olin ennen pitänyt vain sellaista fakta-vihkoa minne kirjasi kaikki matkan tärkeät tiedot (lennot, hotellit, rahan meno) ylös. Vain Intian reissusta on matkapäiväkirja (9 v sitten kirjotettu) ja kyllähän sitä lukiessa monet naurut saa. Pitäisi siis kyllä harrastaa ihan tuntojenkin kirjaamista ylös, eihän niitä muuten niin hyvin enää myöhemmin muista 🙂
No nimenomaan, unohtuu ne sen hetkiset fiilikset vaikka jotkut tietty vois mielellään unohtaakin 😀 Tosin noista faktojen kirjaamisesta ylös on huomattavasti enemmän hyötyä!
Mä kirjoitin aikoinaan tosi säntillisesti päiväkirjaa joka päivä. Sinne oli pikkutarkasti merkitty päivän syömiset ja tekemiset. Lasten synnyttyä se jäi ja nykyisin kirjoitan vain matkoilla ollessa päiväkirjaa. Niitä on hauska lukea myöhemmin ja monta yksityiskohtaa olisin jo unohtanut, ellei niitä olisi ylös kirjoitettu. Nämä sinun poiminnat päiväkirjoista olivat mainioita, varsinkin se viini… 🙂
Kiitos Merja kommentista! Minä kirjoittelin kans nuorempana päiväkirjaa, kai se silloin jo alkoi tämä innostus kirjottamiseen 🙂
Ihan mielettömän kiva postaus 🙂 Mun mustakantinen reissukirja on kyllä ehdoton osa reissaamista. Noita juttuja on niin kiva lueskella ja muistella jälkeenpäin.
Voi kiitos Jenna! 🙂 Mulla oli tummakantinen matkavihko ennen, mutta hukkasin se koko ajan. Nyt kulkee mukana värikkyyttä 🙂
Nyttemmin kirjoittelen mukana olevasta varustuksesta riippuen puhelimelle, iPadille tai tietokoneelle – aikoinaan ihan päiväkirjaa (ei siis mitään avautumisia vaan journalin tyyppistä päiväkirjaa, vähintään muutama lause per päivä, että voi myöhemminkin rekonstruoida, että missä milloinkin tuli oltua ja mitä siellä tehtyä).
Tuo vaikka puhelimelle tekstin luonnostelu on kyllä hyvä juttu: Kiotossa seisoimme jossain vaiheessa liikenneruuhkassa varmaan yli tunnin ja bussissa monet alkoivat jo vähän hermostua, mutta minä uppouduin päivän muistiinpanojen kirjoittamiseen, puhelimella, kun ei silloin sattunut muuta olemaan mukana, ja havahduin sitten jossain vaiheessa, että hei, joko me lähdetään …
Kiva Pirkko kun kommentoit! Mä en millään jaksaisi puhelimella näpytellä, tuntuu että sen tekstarin näpyttely on liikaa vaadittu 😀 Lisäksi mulla ei ole puhelimessa ääkkösiä, niin senkin puolesta hankalaa. Läppärille olisi kyllä kiva kirjoittaa myös, mutta se ei aina ole matkassa mukana ja tuossa paperi & kynä yhdistelmässä on kyllä jotain romantiikkaakin 🙂