Oletko joskus miettinyt millaista on ulkomailla asuvan arki? Onko se yhtä ruusuilla tanssimista vai tavallista taivallusta niin kuin koto-Suomessakin? Sain idean muutamista seuraamistani blogeista, joissa on esitelty millaista on itse kunkin bloggaajan arki. Kurkatkaapa vaikka miltä näyttää kaimani Annikan arki ja Suomeen paluu Espanjassa ja muualla maailmalla asumisen jälkeen. Usein tulee kirjoiteltua vain matkustamisesta tai jostain spesiaalijutuista, joten päätin että on aika näyttää mitä on ihan tuikitavallinen arki täällä Ottawassa.
Päivä jota käytän esimerkkinä on tämän viikon keskiviikko, koska mikäs sen tavallisempaa kuin arkipäivä keskellä viikkoa. Tässä tulee samalla esille tätä meidän ah niin ihanaa pentuarkeakin, kun on tuo pikkuinen karvapallo kotona. Siihen onkin ollut vähän tottumista ja myönnettäköön, että vaikka en normaalisti juokaan kahvia kuin satunnaisesti, mut nähty aika usein Starbucksin kahvijonossa tällä viikolla.
05:20 Nisu alkaa vinkumalla kertoa, että olisi parempi viedä se ulos ja vikkelään. Vaikka ei yhtään innosta astua ulos kylmään aamuyön syleilyyn, olen silti kiitollinen että Nisu tahtoo pihalle eikä pissaile minne sattuu, vaikka ikää ei ole vielä edes 9 viikkoa. Kumpparit jalkaan, myssy päähän ja pitkä takki pyjaman päälle. Onneksi ulkona on pimeää, tämä catwalk asu jääköön salaisuudeksi muulta maailmalta.
05:30 Takaisin lämpimän peiton alle! Nisu haluaisi jatkaa leikkimistä vielä, mutta hetken kuluttua sekin luovuttaa ja pistää nukkumaan.
06:50 Herätyskello soi ja minä pomppaan ylös saman tien. Minä en torkutuksista perusta, vaan nousen ylös viipymättä. Nisu on käpertynyt omaan sänkyynsä ja katselee unisin silmin, että miksi nyt jo nousen ylös..ah, miten ironista. Laitan teeveden kiehumaan, leivän paahtimeen valmiiksi ja heitän marjat, hedelmät sun muut blenderiin odottamaan. Nisukin kömpii keittiöön ja laitan sillekin aamuruoan tarjolle. Nisun syödessä koitan saada ylikasvaneesta ja muotonsa menettäneestä hiuspehkostani vähemmän pelottavan näköisen.
07:15 Nisu alkaa pomppimaan eteisessä hihnaansa kohden ja vinkumaan taas -Aika lähteä ulos. Kirpakka syysilma on piristävää ja puoliaurinkoinen aamu näyttää oikeastaan aika mukavalta, vaikka yöllä on satanut vettä ja ruoho kimaltelee vesipisaroista. Käymme pikkulenkin läheisessä puistossa ja koitan parhaani mukaan juoksennella päättömästi, jotta Nisu väsyisi. Naapureilla on varmasti hulvattoman hauskat näkymät.
07:30 Suuntaamme takaisin sisälle. Kaivelen kaapista jouluisen teemukin ja julistan joulukauden alkaneeksi. Jatkan aamupalan valmistamista ja pian istunkin läppärin äärellä ja selailen blogia, Facebookkia ja uutisia aamupalaa syödessä.
07:50 Nisulla on villitys päällä ja kovasti energiaa, joten lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja nostan Nisun sänkyyn, jossa Adam on vielä nukkumassa. Koetan uudelleen saada hiuksiani tottelemaan kohtalaisella menestyksellä.
08:14 Suuntaan ulos odottamaan bussia jonka pitäisi saapua 08:19. Adam ja Nisu tulevat hetkeksi aikaa pitämään seuraa kun odottelen bussia.
08:33 Bussi saapuu vihdoin ja viimein, myöhässä kuten yleensä.
08:53 Olen vihdoin keskustassa ja kipitän nopeasti lyhyen matkan bussipysäkiltä toimistolle. Ensimmäinen tehtävä tietokoneen käynnistämisen jälkeen on laittaa teevesi kiehumaan. Teen voimalla käyn läpi sähköpostia toisen jälkeen.
10:30 Työkaverin kanssa tulee puhe hiuksista ja muistan vihdoin varata kampaaja-ajan loppukuulle! Kampaaja parkani jo luuli, että hylkäsin hänet kokonaan, kun viime kerrasta on kulunut.. noh, ihan vähän liian kauan.
11:05 Aika päivän ensimmäisille naposteluille, tosin nyt en yhtään muista mitähan se mahtoi olla. Todennaköisesti omena?
12:00 Pikkunaposteluista ei tullut kuin paha mieli, joten oli aika lämmittää mukaani ottama kasviskeitto. Toimiston nettikin päätti lakata toimimasta juuri sopivasti, joten seuraava tunti menikin työkavereiden kanssa juorutessa, meiltä kun ei onnistu yhtään mikään ilman nettiä. Korjaajamies kyselee kaiken maailman kysymyksiä, johon me vastaamme olan kohautuksella, kun emme tiedä vastausta yhteenkään tekniseen kysymykseen. Yhden maissa nettikin on taas takaisin.
14:00 Työnteko vissiin jatkui, kuten jatkui mun napostelutkin. Mitäpä sitä muuta töissä tekisi kuin söisi säännöllisesti? Ihan terveellisellä hedelmälinjalla kuitenkin, elkää huoliko. Adam lähetti ihanan kuvan Nisusta nukkumassa käpertyneena sohvalle ja halusin niin olla kotona!
14:35 Lounastauon paikka! Syön yleensä töissä samalla kun teen töitä (paitsi tänään just sattui olemaan netti alhaalla niin tuli tehtyä kaikkea muuta) ja pidän sitten lounstaukoni erikseen, yleensä myöhemmin päivällä. Suuntasin joulutunnelmoimaan keskustan kauppoihin. Löysin ihania kynttiloitä, joita mallailin hyviksi väriyhdistelmiksi, mutta kauhukseni huomasin että kassajono oli ihan hävyttomän pitkä. Siirryin selailemaan kirjoja sillä olin juuri edellisenä päivänä vihdoinkin saanut päätökseen yli 600 sivuisen ranskankielisen romaanin, jota luin kirjaimellisesti koko kesän ja syksyn.
15:35 Palaan toimistolle kirjoittelemaan lisää sähköposteja viimekuiseen British Columbian reissuuni liittyen ja alan katselemaan kelloa, joko se olisi aika lopettaa työnteko.
17:30 Kaverini Becky ja Gitano tulevat hakemaan mut toimistolta, koska olimme sopineet kahvitreffit. Emme ole nähneet pitkään aikaan ja on ihana jutella pitkästä aikaa! Menemme varsin mielenkiintoiseen raflaan, Moscow Tea Room-nimiseen paikkaan, joka on kivasti sisustettu hämyinen paikka. Tarjoilijat ovat paikan nimelle uskollisina pukeutuneet tiukkoihin kirkkaanpunaisiin ja vesirajaa hipoviin mekkoihin, vaikka kyseessä on siis pubi-kahvilatyyppinen paikka. Kyllähän sieltä sitä vodkaakin olisi saanut, mutta olimme kaikki teelinjalla. Yllättävän hyvää teetä olikin!
19:15 Becky tarjoutuu ajamaan mut kotiin, ihan sillä verukkeella että se voi tulla katsomaan Nisua. Ulkona on turkasen kylmä! Nisu rakastuu kavereihini, jotka molemmat tuoksuvat koiralle. Se saa mahdottomia hepulijuoksukohtauksia, jotka kertovat siitä, että sitä jo väsyttää. Se alkaakin haahuilemaan keittiössä katsellen pöydälle, jonne sen ruokakippo on nostettu, joten annan sille iltaruoan.
20:10 Kaverini lähtevät ja vien Nisun ulos leikkimään ja juoksemaan. Adam huokaisee helpotuksesta, kun on jokin muukin viihdyttämässä pentua, kouluhommien teko on kuulemma aika mahdotonta Nisun kanssa. Illalliseksi on pikaruokaa (tarkoittaen siis nopeasti valmistettavaa ruokaa); riisiä, stir fry kasviksia ja maustettuja tofupaloja, joka valmistuukin puolessa tunnissa.
20:50 Syömme illallista ja koska olemme molemmat väsyneitä, katsomme Hawaii five O:ta samalla. Täydellinen aika ajatella ei yhtään mitään!
21:45 Löydän Adam löytää vihdoin etsimäni e-kirjan ja luen ehkä eka sivun Kelley Armstrongin Omens-kirjasta. Vaikuttaa jännältä, sellaiselta kirjalta mitä ei lueta yksinään. Kellon ajasta huolimatta saan vienon toiveen tehdä bravuurikeksejäni, jotta Adam saa energiaa jatkaa opiskeluja yömyöhäiselle. Minuahan ei tarvitse kahta kertaa käskeä, kun on suklaakekseistä kyse. Näin tuli sitten mukavaa naposteltavaa seuraavaksi päiväksi töihin. Keksien paistuessa lueskelen sivusilmällä blogeja Nisun kanssa lattialla leikkien.
23:00 Vien Nisun pihalle taas vaihteeksi ja koitan väsyttää sen niin, että se nukkuisi pitkään. (jälkihuomautus, ei toiminut! Nisu vinkui seuraavana yönä puoli neljän aikaan ulos). Sisälle päästyäni koetan rauhoittaa Nisua, ettei se vetäisi naapurien iloksi kauheaa juoksurallia huoneesta toiseen.
23:30 Menen sänkyyn ja haluan kovasti lukea uutta kirjaani. Olen kuitenkin iiihan liian väsynyt ja etenen vain muutaman sivun ennen kuin alan nuokkumaan ja pudotan puhelimeni naamalleni. Auts. Laitan kellon herättämään taas 06:50 ja nukun antaumuksella, kunnes Nisu alkaa taas aamuyöllä vinkumaan. Ja ei kun sama uusiksi…
Pakko myöntää, että tämä pentuarki on hurjan paljon väsyttävämpää mitä muistinkaan. Meillä ei voi vain päästää Nisua takapihalle pissalle, vaan se pitää viedä hihnassa aina ulos ja tietysti kun se on noin nuori niin sisällä ollessa se joko leikkii tai nukkuu. Ja jos sen kanssa ei leiki, niin kohta on vessapaperirulla, sukat tai lattialle jääneet vaatteet matkalla jonnekin. Mutta onhan se silti niin ihana. Tämmöistä siis meillä, taitaa olla aika samanlaista arjen puurtamista kuin muillakin 🙂
5 comments
Tällaiset arkipostaukset ovat aina mielenkiintoisia, kiitos ! Ja Nisu on niin söpö 🙂
Kiitos Zella! Kiva jos kiinnosti, itsestä tuntui melkein hölmöltä tätä kirjoittaa 😀
Mun mielestä näitä on kiva lukea, ehkä olen vaan utelias erkki luonteeltani 🙂 Nisu on niin söpö!!
No minäkin tykkään näitä itse lukia muista blogeista, siksi ajattelinkin tehdä tämän 🙂 Nisua söpömpää on aika hankala löytää tällä hetkellä 😀
Kiva, kun teit postauksen omasta päivästä 🙂 Kuulostaa väsyttävältä pentu-arjelta, mutta on se varmasti sen arvoista 🙂