Paketillinen Suomea ja vuosi Kanadaa

by Annika

Eilen aamulla olin hiukkasen järkyttynyt, kun katsoin ikkkunasta ulos ja siellä näkyi vain valkoista tuiskua. Lumi pöllysi niin mahottomasti ja lensi vaakasuoraan ja alhaalta ylöspäin, mutta ei vielä kuitenkaan jäänyt maahan asti pidemmäksi aikaa. Sisaltä päinhän ulkona tuiskuava lumi näyttää oikein mukavalta teemukin ääressa, mutta mulla nyt sattui olemaan pakottava tarve lähtea ulos.

Sain nimittäin postikustilta lapun, että siellä olisi paketti odottamassa lähimmässä postitoimistossa, joten sinnehän piti ryykätä heti aamusta, eikä lumisade paljoa hidastanut! Myönnettäköön, että lumituiskussa seisokellessa mielessä kävi, etta oiskohan sitä voinut nyt kuitenkin odottaa sen verran, että lumentulo lakkais…No eipä vissiin juu. Kylmä matka (no ei oikeesti tainnut olla edes kahta pakkasastetta, mutta tuuli niin pirusti) palkittiin kuitenkin ihanalla joulupaperiin käärityllä paketilla, jonka postimies luovutti vitsaillen aikaisesta joulusta.

Pakettihan sisälsi, ja sisältää edelleen, joululahjoja, jotka olen kuuliaisesti jättänyt rauhaan, tosin pari juttua sieltä kaivoin, kun kotoa päin tuli komennus. Ja sieltähän löytyi ulkosuomalaisen joulunajan pelastaja: glögimaustetta! Nyt ei kuin punaviinin ja jonkilaisen mehun ostoon, niin saan glögiä, eikä edes tarvi sitä IKEAsta asti hakea. Ja sitä paitsi se IKEAn glögi on ihan liian makeaa mun makuun..Ja tietenkin paketista löytyi glögin kyytipojaksi myös äitin tekemiä lusikkaleipiä ison Muumirasiallisen verran ja suklaata. Taitaa olla ne kuuluisat joulukilot tulossa tänne päin!
jouluNyt mun pitäis sitten katsella käärittyjä joulupaketteja kuukauden verran..! Huh, kärsivällisyyyttä koetellaan. Mutta näyttääpähän ainakin jouluiselta asunto, ja siinä paketissa tuli myös sellainen pieni valkea koristekuusi valoineen päivineen! Mulla kauheasti himottais jo alkaa laittaan joulujuttuja kämppään, mutta oon laittanut itselleni aikarajaksi joulukuun ensimmäisen – Sitä ennen niitä joulukoristeita ei minun mielestä tarvi. Ostoskeskuksissa ja kaupoissa täällä kyllä jo joulumusiikki raikaa ja joulukoristeet tuli heti kun Halloween kamat otettiin pois, mutta kuka oikeesti jaksaa katella joulukoristeita kahta kuukautta? Itse asiassa yhdessä apteekki-posti-osta mitä vain-myymäläketjussa (Shoppers Drugsmart tietty niille jotka tuntee ketjun) alettiin soittaa joulumusiikkia jo 1. marraskuuta, mutta ne sai niin paljon valituksia asiasta, etta ne pisti joululaulut pannaan joulukuuhun asti.
canalNyt tuli ihan muutama päivä sitten kuluneeksi vuosi siitä, kun jätin Australian aurinkorannat taakseni ja tulin silloinkin hyiseen Ottawaan. Marraskuun loppu on kyllä varmaan kaikista kauhein aika tulla Kanadaan! Ei vielä lunta, ei enää lehtiä puissa, ei lämpimiä syyspäiviä jäljellä..Mutta tästähän se ei voi kuin parantua! Tässä vuoden aikana on kyllä tapahtunut yhtä ja toista, vaikka kuitenkin tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeaa. Vuosi sitten me asuttiin Adamin tädin luona, ennen kuin löydettiin meidän oma pikkukämppä, jossa me asuttiinkin kesään asti. Adam meni aika pian töihin Bridgeheadille ja minä odottelin työlupaa, joka tuli tammikuussa -Vaikka töitä en saanut vasta kuin maaliskuussa. Nyt jos oisin tämän tiennyt, niin en olisi hakenut työlupaani heti kun sen sain tammikuussa, vain vasta sitten kun sain työpaikan, koska nyt menetin melkein kaksi arvokasta kuukautta työluvastani, joka siis astui voimaan heti kun sen rajalta hain. Ja tämä tulee nyt todennäköisesti potkimaan mua persuksille, koska jos en saa oleskelulupaa tammikuuhun mennessä, niin joudun lopettaan työt 🙁
IMG_2056Anyways, töitten kanssa kävi kuitenkin ihan hyvä tuuri, Body Shop oli hauska paikka olla töissa, vaikka palkka ei ollut kummoinen. Sitten sainkin tämän nykyisen työni ja samassa paikassa olen edelleen nyt 8 kuukauden hotellielämän jälkeen. Ottawa tuntuu jo paljon pienemmaltä ja etenkin nyt kun asutaan melkein keskustassa, se tuntuu ihan kotikaupungilta. Ja meidän oma ihana asunto tuntuu ihan oikealta kodikkaalta paikalta, jossa voi viettää ainakin seuraavat pari vuotta 🙂 Outoa ajatella, nyt monen vuoden matkustamisen jälkeen, että olen todennäköisesti vielä parin vuoden päästäkin Ottawassa, ellei Adam sitten innostu vaihtamaan koulua tai muuta radiaakaalia, mitä ei kyllä ole suunnitelmissa. Ennen oli asunnot yleensä lukuvuodeksi kerrallaan ja taispa nuo maatkin vaihtua melkein lukuvuoden välein! Onko tämä nyt sitä aikuistumista sitten?

Ja siinäpä se on ensimmäinen vuosi sitten mennytkin töiden parissa ja muuttoja suunnitellen. Mahottoman vähän on tullut esimerkiksi reissattua missään, kun on mennyt aika tätä omaa kaupunkia tutkiessa. Mutta nyt kun täällä alkaa vihdoin asiat vakautua työn ja asunnon puolesta (eli ei tarvi säästää rahaa kämpän kalustamiseen tms) niin tässä voi jo vähän suunnitella reissujakin.

Saattaisit tykätä myös näistä

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.