Pieni postaus syksystä, Nisusta ja vähän suunnitelmistakin

Olin päättänyt tänä viikonloppuna tehdä jotain radikaalia: olla postaamatta mitään blogiin. Minulla ei ollut juttuideaa mielessä ja tuumasin, että keskityn muihin juokseviin juttuihin, joista tosin osa silti liittyy blogiin. Siinä taisi kuitenkin käydä niin, että huomasin olevani blogiaddikti. Jos nyt ihan pikkupostauksen laittaisin kuitenkin?

Joten tässä sitä ollaan blogin äärellä ilman mitään varsinaisesti matkailuun liittyvää asiaa. Hmm. Onneksi olin kuitenkin kaukaa viisas ja otin kameran mukaan lenkille hetki sitten niin on edes kuvamateriaalia. Adam vei Nisun aamulla aikaisin ulos, mutta kun mä aloin puoli kahdeksan aikaan nautiskelemaan mangosmoothietani ja juomaan aamuteetä, niin karvakasa oli palannut lenkiltä ja ehtinyt jo tylsistyä.

Tiedättekö muuten mitä tekee tylsistynyt sheltti? Tornadotanssia. Nisulla on niin pitkät häntäkarvat, että se saa hyvin hännästään kiinni ja sitten se hetken pyörii ympyrää häntäänsä jahdaten ja sen kiinni saatuaan vaan jatkaa pyörimistä ja kohta heilahtaa kahvipöytä, karvat pölisee ja yleensä homma loppuu siihen kun se tömähtää sohvan reunaan pahki. Oikeasti sheltit on yksi fiksuimpia koirarotuja…näin mulle on kerrottu.

Lähdin sitten Nisun kanssa lenkille polttamaan enimmät energiat, Adam jäi kotiin syysflunssan kouriin teekupin kanssa. Ulkona oli aurinkoista ja vihdoinkin kirpeän raikasta. Hymysyin laitoin takin vetoketjun kiinni ylös asti ja hihittelin, että jes vihdoin on oikeasti syksy, lempivuodenaikani. Olin kyllä vähän pettynyt, kun huomasin, että suurin osa puista on silti aivan vihreitä eikä maassa ole kuin muutama hassu ruskanlehti. Pöh. Viime vuonna tähän aikaan oli jo aivan ruskaista.

Oli se silti ihan nättiä ulkona vihreistä lehdistä huolimatta. Selfietäkin koitin ottaa, mutta hitto vie sehän on vaikeeta isommalla kameralla, kun tarvii molemmat kädet kameran pitämiseen. Kyllä, tämä on ehdottomasti sarjassamme #firstworldproblems.

Eilen ostettiin Nisulle talo, eli koppa eli siis tuommonen boxi. Ulkosuomalaisuuden huipentuma, kun ei ole hajuakaan mikä on “crate” suomeksi. Pikainen googletus paljastaa, että kuljetushäkki saattaisi olla oikea termi.

Tosin tämä on niin julmetun iso, että huh hei. Mutta kun tästä pienemmässä koossa tuo miniherra ei mahtunut edes istumaan niska suorassa eikä lainkaan makaaman kyljellään – kuka sitä nyt suorana mahallaan nukkuisi. Pitää olla tilaa pötköttää, joten vaihdoimme isompaan boxiin ja näyttää toimivan.

Koirathan yleensä totuteaan näihin pennusta pitäen, mutta meillä tässä kesti hieman. Syynä tähän ostokseen ei oikeastaan ollut se, että Nisu tarvitsi nukkumapaikan, vaan se että näyttää siltä että Nisukin pääsee lentomatkalle ensi keväällä/kesällä. Adam valmistuu vihdoin huhtikuussa ja me ollaan aika valmiita jatkamaan matkaa jonnekin. Ja ennen kuin kysytte että minne, niin kertoisin, jos tietäisin. Tässä vaiheessa voin varmaksi sanoa, että joko reilusti itään tai reilusti länteen.

Että tämmöinen sunnuntain minipostaus! Ei mulla tämän ihmeellisempiä, kunhan nyt halusin jotain jutustella 😀 Kivaa viikkoa kaikille!