Québec – Kanadan kapinallinen

13667096123_6a1d4bf911_k

Facebookissa seuraavat saattoivatkin jo huomata, että mainitsin lokakuustani tulevan Kanadassa matkaamisen kuukausi. Ensi viikolla otan suunnan itärannikolle Nova Scotiaan seikkailemaan ja jos aika ja säät sallivat pian sen jälkeen teen täyskäännöksen ja lennän Kanadan länsilaidalle. Ehkäpä tästä pitäisikin tehdä koko kuukauden kestävä teema täällä blogin puolellakin, sillä yksistään noilta reissuilta riittää varmasti kerrottavaa. Aloitetaanpa kuitenkin ihan toisaalta kuin idästä tai lännestä – Aloitetaan ihan alusta, Uudesta Ranskasta.

Québec on aina ollut, miten sen nyt nätisti sanoisi, hankala. Vähän niinkuin kiukutteleva kakara, josta on vuosisatojen myötä tullut kapinallinen.

Kun opiskelin Québecissä käsitteli yksi kursseistani historiaa québeciläisittäin. Elkää säikähtäkö, en tee tästä historiapostausta vaan summaan pikaisesti mielenkiintoisimmat ja hauskimmat pointit. Kun ranskalaiset aikoinaan löysivät ja valloittivat Québecin, oli heidän tehtävänään tehdä alueesta samanlainen kuin Ranska, mutta parempi. Uskonnollisempi, sivistyneempi, suurempi. Sinänsä hyvä suunnitelma ja Pariisin herrat lähettivätkin laivalasteittain maanviljelijöitä ja muita käytännönläheisiä ammatinharjoittajia asuttamaan ja rakentamaan uutta upeampaa Ranskaa. Asutuksiin rakennettiin isoja, komeita katolisia kirkkoja joiden korkeat tornit ilmoittivat jo kaukaa, että täällä ollaan katolisia. Uskonnon puolesta Pariisin tahto oli siis saavutettu, Québeciläiset olivat tiukassa kirkon otteessa ja kirkko hallitsi ihan kaikkea; kouluja, kauppaa, politiikkaa, oikeusjärjestelmää.

Quebec

Uuden Ranskan väestö alkoi ajan myötä tietysti kasvaa, josta päästäänkin Pariisin herrojen tahtoon tehdä Québecistä sivistyneempi. Niin kuin mainitsin, Uutta Ranskaa asuttivat maanviljeljät ja muut kovan työn tekijät, ei suinkaan Pariisilainen hienosto. Ja mikä ero näillä kahdella sitten on? Kielipä hyvinkin. Puhuivatko maanviljelijät soljuvaa sivistyksen kieltä? No eivät todellakaan. Ranskaa kyllä, mutta erona on vähän niinkuin Suomen kirjakieli ja savon tai lappilaisten murre. Tämä oli karvas pettymys ranskalaisille herroille, jotka vierailivat Québecissä pari vuosikymmentä sen perustamisen jälkeen. Olette ehkä saattaneet kuulla, että edelleenkin Euroopan ranskan ja Québecin ranskan välillä on suuri ero ja se ei ole lainkaan liioiteltua. Moni québeciläinen tuttava on sanonut, että heillä on vaikeuksia ymmärtää ja tulla ymmäretyksi Ranskassa ja euroopassa québeciläisten ranskaa kutsutaan maalaisranskaksi.

Tiedättekö muuten mitä merkittävää tapahtui 1944? Naiset saivat Québecissä äänioikeuden! Siis kuvitelkaa, vain 70 vuotta sitten!! Tämä ehkä selventää sitä, miten voimakkaasti katolinen kirkko oli onnistunut hallitsemaan Québeciä. 1960-luvulla 90% québeciläisistä kävi kirkossa sunnuntaisin, säännöllisesti. Tämä kuitenkun muuttui ihan muutamassa vuodessa, kun hiljainen vallankumous tapahtui. Lyhyesti sanottuna polittiinen valtapuolue vaihtui vuosikymmenien jälkeen ja pisti kaiken uusiksi. Kirkon kävijämäärät romahtivat 6% hujakoille vain muutamassa vuodessa ja ihmiset riemuitsivat uudesta vapaudestaan, kun kirkko ei enää määrännyt elämää.

Apples

Hauska québecin ranskan ominaisuus on kirosanat, mikäs muukaan. Suuri osa kirosanoista québcin ranskassa nimittäin ovat uskonnollisia sanoja, jotka ovat muualla ranskankielisessä maailmassa ihan tavallisia sanoja. Québeciläisten vahva inho kirkkoa kohtaan synnytti monia kirosanoja, kuten calice (=ehtoollismalja) joka on aika mieto, vähän kuin englannin damn. Toinen suosittu astetta vahvempi kirosana on tabernacle (en tiedä suomen kielen sanaa, mutta tämä on esine roomalaiskatolisen kirkon alttarilla), vastannee sitä englanning f-sanaa. Pari muuta on vierge (neitsyt) ja mon hostie (ehtoollisleipä), joista jälkimmäinen on sitä laatua, ettei sitä todellakaan kannata sanoa julkisesti Québecissä. Sitten kun menee oikein huonosti voi nämä yhdistää yhdeksi komeaksi huudahdukseksi, jota euroopan ranskaa oppinut ei ymmärtäisi kirosanoiksi lainkaan.

Pakko mainita, nyt kun ollaan lokakuussa, että Québecissä tapahtui kummia lokakuussa 1970. Tällöin tankkerit ja armeija valtasivat kaupungit ja etsivät taloista terroristeja, eli Front de Libération du Québec ryhmän jäseniä, jotka halusivat Québecin itsenäisyyttä ja siinä tuoksinnassa kidnappasivat brittiläisen diplomaatin ja québeciläisen ministerin. Québec oli sotavalmiudessa ja muu Kanadakin heräsi seuraamaan, että mitäs hittoa siellä oikein tapahtuu. Toinen kidnapatuista kuoli, vahingossa tosin, ja kriisi jatkui aina joulukuuhun saakka.

lake

Québecistä ei tullut itsenäistä 70-luvulla, eikä 90-luvullakaan, jolloin asiasta äänestettiin. Tällöin itsenäisyys oli hyvin lähellä, sillä 49.3% kansasta äänesti itsenäisyyden puolesta. Nykyään itsenäisyyspuheet nousevat aina aika ajoin pintaan ja näin oli aiemmin tänä vuonnakin kun oikeistolainen puolue oli vallassa hetken aikaa. Toki jos québeciläisiltä itseltään kysytään, niin Québechän on jo oma maansa. Olen itsekin tavannut lapsia, jotka ovat vastanneet ‘Quebec’ kysymykseen: mistä maasta olet kotoisin.

Québecissä on myös mielenkiintoisia (eli täysin naurettavia) kielilakeja, kun onhan se todellinen huoli että 5 miljoonaa québeciläistä yhtäkkiä unohtaa ranskan kielen. Esimerkiksi quebeciläiset eivät saa laittaa lapsiaan englanninkieliseen kouluun, elleivät vanhemmat ole käyneet (englanninkielistä) koulua muualla Kanadassa. Pari vuotta sitten Montrealin ravintoloitsijat saivat vierailijoita Office Quebecois de la langue francaise– virastosta, eli kielipoliisilta. Eräs italialainen ravintola määrättiin muuttamaan menunsa, koska niissä oli liikaa italiankielen sanoja, kuten pasta. Monia paikkoja käskettiin vaihtaa englanninkieliset sanat kuten ‘steak’ ranskankielisiin vastineisiin ja yleisesti kaikillä yrityksillä täytyy olla ranskankieliset nimet, kyltit ja nettisivut. Jos nimi sattuu olemaan yleinen, kuten vaikkapa Starbucks, on siihen lisättävä selventävä sana, tässä tapauksessa Café. Jos olet menossa Québeciin, niin siellä todellakin on Café Starbucks Coffee -kyltit.

Gate

Eihän tässä voi kuin päätään puistella tälle provinssille! Mielenkiintoinen paikka ja taatusti erilainen kuin muu Kanada. Niin ja tosiaan, Québechän ei omien sanojensa mukaan ole osa Kanadaa, sillä La Belle Province ei koskaan allekirjoittanut Kanadan perustuslakia! Kaikista hölmöyksistä huolimatta, Québec on todella nätti paikka ja siellä mielenkiintoisia kaupunkeja, kaunista luontoa ja melkoisia erämaitakin. Suosittelen lämpimästi vierailua 😉

 

8 Comments

  • Annika says:

    Ah, kuulostaa niin ranskalaiselta 😉 mutta tosi mielenkiintoista, kiva kun kirjoitit aiheesta. En olekaan muuten koskaan ajatellut tuota kirkon (inhon) roolia, noissa kirosanojen käytössä. Espanjassa myös yksi käytetyimmistä kirosanoista on nimenomaan “hostia” (= ehtoollisleipä, joskus saattaa kuulua “hostia puta”), joka tosiaan Lattareissa tarkoittaa juurikin sitä ehtoollisleipää. Nyt heräsi mielenkiinto, onkohan sekin saanut alkunsa vasta vahvasti uskonnollisen diktatuurin myötä, siinä olisikin perää 🙂
    Annika recently posted…Epänormaalia arkea pitkästä aikaaMy Profile

    • Annika says:

      Todellakin, samanlaisuuksia löytyy. Vitsi nämä kielijutut ovat mielenkiintoisia! Jännä tuo espanjan ‘hostia’ -termi ja että sitä käytetään kirosanana Espanjassa, mutta ei lattareissa. Sisäinen kielitieteilijäni vallan innostuu tästä.. 😉

  • Hienoa, että Quebeckiläiset pääsivät eroon katolilaisen kirkon vallasta ja huvittavia nuo anarkistiset kirosanat 😀 Voin vaan kuvitella mitä mongerrusta siellä puhutaan, kun jo itse Ranska on niin vaikea kieli. Olen sitä pari vuotta opiskellut aikoinaan, mutta nyt kun pian sinne muutetaan, niin luulen etten osaa sanaakaan Ranskaa 😀
    Tiina, Kinttupolulla recently posted…Ympyrä sulkeutuuMy Profile

  • Tosi informatiivinen postaus ja heh, jotenkin koomisia nuo kielilait kyllä!

  • Todella mielenkiintoista :)! Historiasta voi tehdä kuivaa tai kiehtovaa ja onnistuit kyllä vangitsemaan lukijan :). Olen kuullut joitain pieniä juttuja kyseisestä alueesta, mutten todellakaan tiennyt, että asiat ovat noin…. “hullusti” :P. Ihan ihme paikka x). Jossa pitää varmaankin joskus käydä.
    Jerry / Pako Arjesta recently posted…I Left My Heart In TOKYO! Unelmista totta!My Profile

    • Annika says:

      Kiva kun tykkäsit Jerry! Québec on vähän sellainen päältäpäin rauhallinen, mutta sisällä kuohuu -tyyppinen paikka. Mielenkiintoinen silti 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge