Mereen hylättyjen kalaverkkojen uusi elämä

Parin viime viikon aikana on ollut ihana bongata #ReilutBlogit Matkailu & Merien hyvinvointi kampanjaan osallistuneita blogipostauksia ja lukea bloggaajien kokemuksia ja mietteitä tästä aiheesta. Suuri kiitos kaikille jo osallistuneille!

Muistathan, että kampanjalla ei ole varsinaista päättymispäivää, eli vielä ehtii hyvin mukaan. Mulla on työn alla vielä yksi risteilyaluksiin keskittyvä postaus, ja tänään halusin puhua asiasta, joka on tullutkin esille monissa #ReilutBlogit postauksissa; merten roskaamisesta ja muovijätteestä meressä. Tämän postauksen kuvat liittyvät yhteistyöhön Partioaitan kanssa, siitä lisää hieman alempana.

World Economic Forum raportoi reilu vuosi sitten, että jos merten roskaaminen jatkuu nykyisellään, vuoteen 2050 mennessä meressä on enemmän muovia kuin kaloja. Pelottava ajatella, että tämä saattaisi tapahtua vielä minun elinaikana. Ehkä kuitenkin vieläkin pelottavampi tosiasia on se, että jos heittäisin nyt muoviroskia (vaikkapa muovipussin tai muovilasin) mereen, niiden hajoaminen vie vuosisatoja.

Tämä ei mielestäni ole mitenkään uutta tietoa tai vähän tunnettua faktaa, vaan aika perusjuttua, jonka uskoisi suurimman osan ihmisistä ymmärtävän maalaisjärjellä. Senpä takia onkin hirmuisen vaikea käsittää, että merta roskataan tahallaan ja siitä tietäen. Yksi isoimmista jätteentuottajista on kalastusalukset, jotka luonnollisesti käyttävät verkkoja kalojen pyytämiseen.

Oletko koskaan miettinyt, kuinka kauan kalaverkot on käyttökelpoisia ja mitä niille tehdään sitten kun niiden käyttöikä on ylittynyt? En minäkään ollut tätä koskaan miettinyt, siksipä olinkin äimän käkenä kun opin, että korkealaatuisesta nylonista valmistetut verkot vaihdetaan jopa parin vuoden välein, jotta voidaan olla varmoja niiden kestävyydestä kovassa käytössä.

Ideaalitilanne olisi se, että ne verkot kierrätettäisiin satamissa, mutta koska tämä tietää kalastajille lisämaksuja, verkkojen annetaan pudota mereen ja jätetään sinne.  Siellä ne lojuvat haamuverkkoina sitten pahimmassa tapauksessa vuosisatoja, vahingoittaen koralleja ja eläimiä, jotka takertuvat niihin kiinni. Kuinka paljon verkkoja sitten mereen päätyy? Noin 650 000 tonnia joka toinen vuosi – Nyt puhutaan sellaisista määristä, etten voi edes käsittää näitä enää.

Arvioiden mukaan haamuverkot ja muut muoviset jätteet johtavat jopa miljoonan vesilinnun ja noin sadan tuhannen meressä elävän eläimen kuolemaan. Miten voikin niin pieni ja mitätön asia saada niin paljon tuhoa aikaan!

Mutta niin kuin totesin jo edellisessä #ReilutBlogit postauksessani, aina on niitä, jotka tekevät asialle jotakin edistäen vastuullista käytöstä ja näitä yrityksiä meidän on ehdottomasti tuettava. Tänään haluan antaa teille yhden esimerkin tästä ihan käytännössä; hylätyistä kalaverkoista valmistettu sadetakki. Omaan korvaan tuo kuulosti nerokkaalta, voiko tämä olla ihan oikeasti mahdollista ja kuka näin tekee?

Asianosaisia ei tarvitse etsiä merta edempää, nimittäin ruotsalainen urheilu- ja vapaa-ajan tuotteiden valmistaja Tretorn on tämä idean takana ja Rain Jacket From The Sea-mallisto näkee päivänvalon Partioaitan kaupoissa (ja nettikaupassa) 1.4 eli tänä viikonloppuna. Kun Partioaitta kysyi haluaisinko lähteä mukaan heidän mainoskampanjaan tästä takista, niin todellakin halusin, sillä ajoitus ja aihe sopi niin yksiin #ReilutBlogit kampanjan kanssa, että! 

Tämä rajoitettu erä sadetakkeja on valmistettu hylätyistä kalaverkoista, jotka on kerätty korealaisilta kalastaja-aluksilta. Kalastajille on maksettu pieni palkkio tästä, eli päinvastoin kuin normaalikäytöntö, missä kalastajat maksavat siitä, että verkot kierrätettäisiin. Toivottavasti tämä käytäntö leviäisi, jotta kalastajilla olisi motivaatiota jatkaa tämän tekemistä ja vähemmän verkkoja päätyisi mereen.

Rain Jacket From The Sea- sadetakkien materiaali on kerätty yhdessä EcoAlf-yhdistyksen kanssa ja kierrätetystä, korkealaatuisesta nylonista muovautuu uusmateriaalia näihin takkeihin. Tässä takissa onkin erilainen tuntu, kuin sadetakeissa yleensä – se ei ole sellaista ohutta, kahisevaa materiaalia. Sen sijaan se tuntuu vahvalta (on kestänyt hyvin Nisun kynnet 😉 ), mutta samaan aikaan kevyeltä. Takissa on pituutta reilusti, mikä on minusta hyvä, niin säästyy reidetkin sateelta.

Bonuspisteitä tämä takki saa etenkin siitä, että kuulokkeet voi pujotella taskusta korviin takin sisältä JA kauluksessa on jopa pidike kuulokkeiden johdolle! Jes, tästä ideasta tykkään kympillä. Myös huppu on sen verran kookas, että sinne mahtuu kypärä alle, olipa sitten pyöräily- tai vaikka ratsastuskypärä. Tosin pyöräilykausi ei ole täällä vielä lähelläkään, enkä ole hevosia nähnyt pitkään aikaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla 😉

Vinkkiviitonen tosin, jos suunnittelet tilaavasi takin netistä – Nämä ovat unisex mallia ja sen vuoksi reilua kokoa. Mun takki on kokoa S ja se on kyllä tosi reilu S, hyvin mahtuisi lämpimiä kerroksia alle. Rain Jacket From The Sea- takkia voi siis bongailla Partioaitan kaupoista ympäri Suomen tai nettikaupasta.

Jos haluat kurkata miltä sama takki näyttää muutaman muunkin bloggaajan päällä eri väreissä, niin tsekkaapa tämä video!  

** Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Partioaitan kanssa, mutta mielipiteet takista ovat täysin omiani**