Seikkailua ja sähellystä British Columbiassa

Niin kuin Facebookissa jo huikkasinkin, tänään alkoi syksyn toinen työmatka ja tällä kertaa näpyttelen teille upeasta British Columbian provinssista Kanadan länsipuolelta. Olen tällä hetkellä todella viihtyisässä B&B majoituksessa, joka kyllä ylittää kaikki perinteiset määritelmät samantyylisistä majoituksista. Ensinnäkin pihalla tervehtii 13 hevosta ja tämä paikka onkin ranch eli hevostila. Itse päärakennus on suuri hirsirakennus ja mun huoneesa olis tilaa vaikka minkälaisille pyjamapartyille. Niin ja about 15 metriä leveät ikkunat (ei mahtunut tuohon kuvaan kaikki), jotka aukeaa täältä kukkuloilta kaupunkiin ei oo yhtään hullumat nekään. No tulipa nyt hehkutettua tätä paikkaa, mutta melkeinhän tässä harmittaa, että huomenna jo vaihtuu osoite.

Heräsin siis tänä aamuna hävyttömän aikaisin 4:30 ja tuttuun tapaan nukuin aamulennon Albertan Calgaryyn. Heräsin juuri ajoissa molemmille juomis- ja napostelutarjoilulle, joten homma meni ihan niin kuin pitikin. Calgaryssa söin asiaankuuluvasti toisen aamiaisen, sillä aikaeron takia kello olin siellä vasta 9 aamulla paikallista aikaa. Jonkin aikaa käsittelin kuvia seuraavaa lentoa odotellessa, joka puolestaan meni sitten vuoristomaisemia ihaillessa.

Lopulta saavuin vähän ennen puolta päivää taas paikallista aikaaa Brittiläisen Kolumbian Kelownaan, joka sijaitsee Okanagan alueella sisämaassa ison järven rannalla. Tämän reissun järjestelyissä auttoi paikallinen tourism board, joka oli järkännyt mulle auton odottamaan kentälle ja johan siellä odottelikin oikein nätti ja näppärä valkoinen bemari. Sehän olikin sitten sen verran moderni kiesi, että hetken pään raapimisen ja wtf- tyylisen ajattelun jälkeen päädyin ihan oikeasti googlettamaan ‘kuinka käynnistää auto ilman avaimia’. Jep, Vuoden Blondi pystiä tänne vaan! Olin siellä jo hetken istunut, niin en nyt kehdannut mennä takaisin sinne vuokraamoon et ‘excuuuse me, siis miten tää auto niinku käynnistyy?’. Puolustukseni sanottakoon, että siinä ei siis tosiaan ollut avainta ollenkaan, vaan sellanen käynnistysnappi, jota piti painaa jarrun ja avaimen napin kanssa samaan aikaan, jotta moottori käynnistyisi. Toki olisin voinut katsoa ohjeet saman tien auton käsikirjasta, enkä googlettaa (Google ei muuten edes tiennyt mitä tarkoitin, se tarjosi vain laittomia auton käynnistyskeinoja).

BMW vai WTF

Anyway, pääsin sitten kuitenkin lopulta matkaan ja kylttien puutteessa valitsin vähän summan mutikassa suunnan.  Se oli väärä tietenkin, fakta jonka tajusin vähän turhan myöhään. Lopulta kun pääsin kääntymään takaisin, niin olinkin jo 30 kilometrin päässä Kelownasta. Lentokenttähän siis oli sen 13 kilsaa keskustasta. Jep jep. Eikä asiaa tehnyt yhtään paremmaksi se, että olin kaiken sähläilyn takia puolisen tuntia myöhässä lounaalta Tourism Kelownan edustajan kanssa. Nooh, sattuu kun tapahtuu… Lopulta pääsin kuitenkin perille ja löysin oikean paikan (vain yhdellä virhekäännöksellä!) ja sain ruokaa, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Todistaakseni, etten ole aivan toivoton suunnistaja ja autoilija haluan kuitenkin mainita, että pääsin tänne kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan majapaikkaani ihan sujuvasti ilman erheliikkeitä. Tänne kun pääsin niin huomasin sähköpostin yhdeltä tämän viikon majoittajalta, joka oli vähän huolissaan kun niiden alueella on nyt kovasti karhuja, kun on metsästyskausi ja kun mun suunnitelma oli pyöräillä sinne metsän keskelle. No voi sanonko mikä… En nyt kuitenkaan ehkä halua päätyä karhuan ruoaksi tai metsästäjän ampumaksi (kun epäilemättä neonvärisissä kuteissani näytän karhulta tai jalopeuralta vähintään), joten pitänee kehittää se kuuluisa plan B.

Huomisen ohjelmassa on mm. lounas viinitilalla ja visiitti laventelitilalla, joten toivottavasti huomisen ajot ja suunnistamiset menee vähän sujuvammin! Alkaa tuntua, että viinilasillinen tai pari ei olisi yhtään hullumpi idea päivän päätteeksi.