Skotlannissa opiskelu – Elämäni paras päätös

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä eräänä iltana viinilasillisen tai parin siivittämänä olin oikein filosofisella tuulella ja pohdin vähän kaikkea mielessäni. Oli aurinkoinen sunnuntai-ilta, nautiskelin poikkeusellisen hyvää jumalten juomaa aikaavievän illallisen kokkailun ohella ja kelailin elämääni taaksepäin hymysuin. Monelaista sitä on tullut tehtyä ja kaikkea tuumittuani tulin siihen tulokseen, että jos pitäisi valita yksi päätös, joka on muokannut elämääni eniten, niin se on ehdottomasti päätös Skotlannissa opiskelusta. Sitä en vaihtaisi pois, en ikikuuna päivänä. Jos en olisi sitä päätöstä tehnyt, niin olisin jäänyt paitsi niin paljosta, etten voi edes kuvitella.

Tällä ei nyt ole oikeastaan mitään tekemistä sillä, että kielitaitoni nousi aivan uusiin sfääreihin tai että opin vaikka ja mitä matkailualalta. Päätös Skotlantiin muuttamisesta oli elämäni paras päätös, koska –miten sen nyt oikein kliseisesti ilmaisisi– opin elämästä ja siitä, mitä elämältäni haluan. Niin siinä vaan jännästi käy, että kun tekee yhden ison päätöksen elämässä, niin sen seuraavan ison päätöksen tekeminen on puolet helpompaa.

Untitled design

Miksi lähteä Skotlantiin opiskelemaan?

Miksi Skotlantiin opiskelemaan lähteminen sitten oikein oli parikymppisen pohjanmaan tytön paras päätös? Suurin syy tähän on ehkä vähän abstrakti, mutta sanon sen silti: sain rohkeutta olla oma itseni. Nythän se tuntuu vähän hölmöltä edes sanoa tuota ja varmasti kaikki nippa nappa toisella vuosikymmenellä olevat nuoret kokevat ihan saman olivatpa ulkomailla tai eivät. Kuitenkin, kun pienen kylän jokseenkin ahdasmielinen ympäristö rajoitettuine mahdollisuuksineen vaihtuu puolen miljoonan asukkaan kulttuurikaupunkiin, uuteen yliopistoon ja ympäristöön, missä oikeastaan mikä vain on mahdollista… Sitä voi olla paras mahdollinen versio itsestään, juuri se joka haluaa olla.

Kansainvälisyys on aina ollut minulle magneetti. Välillä kansainvälisyyttä sai kaivaa kiven alta pikkukaupungista, mutta etsivä löytää senkin, uskokaa pois. Muutto kansainväliseen matkailukaupunkiin ja integroituminen monikulttuuriseen yliopistoon takasivat, että kansainvälisyyttä oli kaikkialla ja tämä oli minulle unelmien täyttymys. En kaivannut Suomea tippaakaan. Vähän tyly kommentti, mutta täyttä totta.

Maailma oli vihdoin avoin ja täynnä mahdollisuuksia. Ja voi mitä mahdollisuuksia sitä tulikaan vastaan! Osa meni ohitse, osa oli naurettavia ja osaan tartuin miettimättä. Vaihto-opiskelua Meksikossa, Ranskassa vai Kanadassa? Vapaaehtoistöitä Mosambikissa vai Israelissa? Työpaikka loistohotellissa, risteilijällä vai matkailutoimistossa? Viikonloppu Lontoossa vai Dublinissa? Haggista vai uppopaistettua mars-patukkaa? Valinnanvaraa oli ihan kaiken suhteen ja joka kulman takana oli läjä uusia mahdollisuuksia.

Untitled design (1)

Kuka tahansa voi lähteä, sinäkin

Mitä sitten tarvitsee olla ja omistaa, että voi lähteä opiskelemaan Skotlantiin? Täydellinen kielitaito, puhelias persoonallisuus, pullea kukkaro? Vastaus: Ei mitään näistä! Ei nuo tietysti yhtään hidasta matkantekoa, mutta edellytyksiä ne eivät missään tapauskessa ole. Itselläni oli englanti M, olin (huom. mennyt aikamuoto) hiljaisempaa sorttia ja opintotuki oli todellakin tarpeen. Kielitaito kehittyy paikan päällä takuuvarmasti ja yliopistoissa voi opiskella myös ESL (English as a second language) kursseja normaaliopintojen ohella.

Ulkomaille itsekseen muuttaminen tuo roppakaupalla itseluottamusta ja minua tuskin kukaan enää tohtii hiljaiseksi sanoa 😀 Skotlannin KELAa vastaava laitos maksaa EU-kansalaisten lukukausimaksut ja Suomen KELAlta saa korotettua ulkomaanopintotukea ja lisäksi Skotlannissa opintotunteja on verrattain vähän (itselläni oli 9-13 tuntia viikossa), joten aikaa jää vaikka osa-aikatyöhön, jos siltä tuntuu.

En tiedä mihin olisin päätynyt, jos en olisi lähtenyt Skotlantiin. Eikä sillä ole niin väliksikään, koska tämä oli ehdottomasti se oikea päätös minulle ja haluan ehdottomasti kannustaa kaikkia tätä asiaa ruudun takana miettiviä lähtemään. Ainahan sieltä pääsee takaisin, mutta sitä sopivaa hetkeä ja varmuutta odotellessa asiat voivat muuttua (poika/tyttöystävien kuvioontulo, lemmikkien hankinta, mielenkiintoinen työtarjous, asunnon ostaminen jne) niin, että lähteminen ei enää olekaan niin yksinkertaista myöhemmin.

Untitled design (2)

Just go

Rakastan sitä tunnetta, jonka koin monta kertaa Edinburghiin muuttamisen jälkeenkin, kun olen juuri laskeutunut lentokentälle rinkallinen tärkeimpiä tavaroita seuranani. En tunne uudesta paikasta yhtään ketään, en tiedä millaisessa paikassa tulen nukkumaan tai keitä tulen tapaamaan. En tiedä ymmärränkö kieltä tarpeeksi, tykkäänkö koko maasta enkä oikeastaan tiedä ollenkaan, mihin sitä on taas tullut ryhdyttyä. Tiedän vain, että edessä on uusi seikkailu ja on aika ottaa ensiaskel, eli heittää rinkka selkään ja järkätä kyyti pois lentokentältä. Milloinkahan seuraavaksi?

Haaveiletko ulkomaille muuttamisesta? Aloitin Facebook ryhmän kaikille ulkomaille haluaville, tervetuloa mukaan! Ryhmän tarkoitus on koota yhteen ulkomaille töihin ja opiskelemaan haluavia, kysyä kysymyksiä, löytää vertaistukea ja innostaa ylipäätään 🙂 

31 Comments

  • Huippu postaus Annika! Jaan oikeastaan kaiken fiiliksen tästä postauksesta. En mä nyt olisi huitelemassa Bilbaossa, jos en olisi Skotlantiin lähtenyt. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja Skotlanti teki minusta vielä enemmän uteliaan. Sain uskoa siihen, että kaikki on mahdollista. Opin, että Suomi on upea maa, mutta se ei ole niin täydellinen kuin kuvitellaan. Opin itsestäni ihan kamalan paljon ja tiedän, että ilman Skotlantiin lähtöäni voisin olla ihan erilainen tänä päivänä. Tää juttu vois olla mun omasta kynästä 🙂
    lena / london and beyond recently posted…Mitä kulkuvälineitä olet reissuillasi käyttänyt?My Profile

    • Annika says:

      Kiitos Leena! No en minäkään varmasti olisi Kanadassa, koska se ei käynyt edes mielen vieressä ennen kuin menin Quebeciin vaihtoon. Ja totta, unohtui aivan mainita, tuo että Suomestakin oppi paljon. Jotkut asiat on hyvin ja jotkut huonommin ja kukin päättäköön sitten itse mistä tykkää enemmän 😀 Mua ei kyllä enää Suomeen saa mitenkään takaisin. Skotlantiin tosin voisin palata!

  • Tämä pisti miettimään omaa käännekohtaani – tai no ei sitä tarvinnut kauaa miettiä: vaihto-opiskelu Malesiassa. Lähdin viideksi kuukaudeksi ajatellen, että en voisi koskaan kuvitellakaan olevani vuotta pois Suomesta. Mutta kuinkas ollakaan, en minäkään kaivannut Suomea tippaakaan ja palasin Suomeen vasta vuotta myöhemmin päättämään opinnot kiireesti. Kuulemma opintoja olisi ollut jäljellä 1,5 vuotta, mutta minulla oli kiire takaisin maailmalle ja sain koulun loppuun puolessa vuodessa tuon 1,5 v sijaan. Virallisena valmistumispäivänä olin jo maailmalla ja nyt lähes 7 vuotta myöhemmin olen edelleen sillä tiellä.
    Todella hyvä postaus! 🙂 Ja ai niin: minulla oli englanti C ja hyvin olen pärjännyt 😉
    Terhi / Muru Mou recently posted…Lake Toba: kun kerta ei riitäMy Profile

    • Annika says:

      Kiitos Terhi! Vaihto-opiskelu Malesiassa on varmasti ollut aika huisi kokemus! Tuntui, että jo Skotlannissa menin erilaiseen kulttuuriin, niin Malesiassa se tunne oli varmasti moninkertainen. Ja vau mikä suoristus summata 1.5 vuotta opintoja puoleen vuoteen – maailma on loistava motivaatio 🙂

  • Hyvä bloggaus!! Omalla kohdalla myös vaihto-opiskelulla on ollut iso merkitys siihen, mihin suuntaan oma elämä on lähtenyt kulkemaan. Lähtiessäni Belgiaan vaihtoon, en oikeasti uskaltanut puhua englantia ja lukiosta pääsin läpi rimaa hipoen B:n kirjoitettuani. Mutta niin vaan sitä oppii ja uskaltaa! Tällä hetkellä huomaan olevani onnellisempi ulkomailla kuin Suomessa ja näköjään nämä kotimaassa oleskelut ovat vuosi vuodelta vain lyhyempiä. Mielessä on myös käynyt ihan pysyvä muutto mutta näin on hyvä nyt.

    • Annika says:

      Kiitos Sari! En oikeasti voi ymmrtää, miksei kaikki opiskelijat, joilla mahdollisuus on, lähde vaihto-oppilaaksi! En ole kuullut kenenkään vielä sanovan, että no eipä olisi kannattanut lähteä vaihtoon 😉 Ja ei sitä tosiaan tarvi olla akateeminen ylisuorittaja lähtiäkseen.

  • Mahtavan kannustava teksti! Kyllä kannattaa lähteä, lyhyemmäksi tai pidemmäksikin ajaksi, kukin halunsa mukaan. Ihan jo senkin takia, että se on nykyään niin paljon vaivattomampaa kuin ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Kansainvälisyys ja kontaktit muihin yliopistoihin ovat kyllä Suomessakin jo ihan eri tasolla kuin 80-luvun lopulla, jolloin minä opiskelin. Ulkomaille päädyin työtarjouksen myötä. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ranskankielentaito taskussa. Menolipulla lähdin. Paluuta pohdin sitten eläkeiässä.
    Aino Salminen recently posted…Nostetta syksyyn – LiftedMy Profile

    • Annika says:

      Kiitos Aino, toivoinkin että tämä kannustaisi muitakin lähtemään maailmalle. Ja todellakin nykyään on niin paljon mahdollisuuksia ja kansainvälistä kokemusta arvostetaan Suomessakin erilailla kuin ennen (toivoisin). Loistavaa kuulla, että olit oikeassa paikassa oikeaan aikaan 🙂

  • aNNa says:

    Ihanan positiviinen postaus. Mäkin sanoisin, että (lukio)vaihtoon lähteminen oli elämäni paras ratkaisu, koska tämä kokemus muokkas mua ihan erilaiseksi ihmiseksi (luulisin?). Sain nimenomaan rohkeutta ja paremman itsetunnon. Jäin vaihdon ja lukion jälkeen vielä Suomeen opiskelemaan (vaikka tässä vaiheessa mietinkin mm. Skotlantia), koska olin löytänyt suomalaisen poikakaverin. Lähdin ensimmäisen vuoden jälkeen vaihtoon Kreikkaan ja sen jälkeen tajusin, et en todellakaan haluu elää mitään perhe-elämää Suomessa – ainakaan siinä vaiheessa. Tulin kotiin ja tein nopeasti opinnot loppuun ja sen jälkeen oon ollu ulkomailla. Nyt syksyllä jatkan opintojani, tällä kertaa tosin Sveitsissä. Tiedän, että monella ei ole minkäänlaista hinkua lähteä ulkomaille asumaan, mutta niillä joilla on edes pieni halu lähteä: JUST GO!
    aNNa recently posted…Vaihto-oppilasvuodesta on jo 10 vuotta!My Profile

    • Annika says:

      Kiitos Anna! Mulla ei jostain syystä käynyt lukiovaihto mielessäkään, meille sitä ei taidettu juuri edes mainostaa mahdollisuutena. Vasta jälkikäteen olen kuullut muutamilta, jotka ovat olleet. Voi jos olisin tajunnut, niin olisin ehkä lähtenyt itsekin! Mutta parempi “myöhään”, kuin ei milloinkaan 🙂 Mulle tuli ihan sama havainto kuin sulle, tajusin että nyt näyttää pahasti siltä, että elämä alkaa suuntautuun tylsään suuntaan ja väärän ihmisen kanssa. Joten adios ja suunnaksi unelma ja ulkomaat 🙂

  • Laura says:

    Olen haaveillut Skotlannissa opiskelusta ikuisuuden, mutten ole koskaan uskaltanut lähteä. Psykologian opiskelu on suurin unelmani, mutta Suomessa sisäänpääsystä on turha edes haaveilla. Opiskelen tällä hetkellä Suomessa matkailu- ja ravintola-alaa ja olen päättänyt lähteväni työharjoitteluun ja vaihtoon ulkomaille. Ehkä joskus uskallan toteuttaa myös unelmani Skotlannissa opiskelusta ja opiskelen vielä psykologiksi.. Ihana postaus ja mahtava blogi! Kiitos tuhansista inspiraatioista 🙂

    • Annika says:

      Kiva Laura, että kommentoit! Toivon minäkin, että pääset joskus vielä toteuttamaan haaveesi, koska ei missään nimessä kannata tyytyä vähempään 🙂 Ehkäpä työharjoittelu ja vaihto ulkomailla auttaa sinutkin alkuun ulkomaille muuton konkretisoimisessa 🙂

  • Niinpä…Skotlantiin opiskeluiden perässä lähteminen on tainnut muuttaa aika monenkin elämän 😉 Minähän lähdin sillä asenteella Skotlantiin opiskelemaan että aina sieltä pääsee takaisin Suomeen ja kuinkas kävikään. 8 vuotta tuon ensimmäisen lähdön jälkeen olen edelleenkin tälle saarella – tällä kertaa vaan hieman etelämmässä 🙂 Ulkomailla opiskelu tuo ihan mielettömiä mahdollisuuksia ja kokemuksia ja olenkin aina ensimmäisenä vaakuuttamassa muillekin että se todellakin kannattaa! Kiva postaus!
    Laura/My post-University life recently posted…Perinteiset viikkokuulumisetMy Profile

    • Annika says:

      No todellakin Skotlanti on muokannut monen elämää! Onhan se iso juttu vaihtaa asuinmaata, joten ei ihmekään että tulee monenlaisia elämänmuutoksia siinä mukana 😀 Sulla on kyllä niin ihana klassikkotarina, kun jäit samaan maahankin asumaan ja häät tiedossa ja kaikkea ihanaa 🙂

  • Tosi hyvä teksti. Tuli vahvasti omat mietteet ja kokemukset mieleen. Mulla Skotlantiin lähtöä varmasti helpotti jo aiemmin tehty päätös vaihtoon lähtemisestä. Ja se oli vaikea päätös se. Vaikken lähtenytkään suomalaisesta pikkukaupungista (vaan Helsingistä), niin kyllä aikalailla ahdasmielisestä kaveriporukasta ja maisemasta. Voi että teki hyvää se maisemanvaihdos. Ja sille tielle jäin, vaikka tie toikin myöhemmin takaisin Helsinkiin 🙂

    • Annika says:

      Kiitos Annika! Minäkin muuten ensin olin ihan lähdössä vaihtoon ja itse asiassa idea Skotlannista tuli siitä, että en olisi voinut mennä sinne vaihtoon kuin vain yhdeksi lukukaudeksi ja halusin koko vuodeksi. Jostain sitten sain selville, että siellähän voisi tehdä koko tutkinnon… 😀
      Hyvä pointti tuokin, että ei tarvitse olla pikkupaikasta halutakseen maiseman vaihdosta!

  • Fiia says:

    Olipas kiva postaus! Skotlanti on yksi niistä maista, joihin tulen yliopistoon nyt talven aikana hakemaan – sen näkee sitten joskus seuraavan vuoden aikana, että onko se vai joku muu maa se lopullinen kohde sitten mihin tulen muuttamaan. Mutta joo, sitä jo odotellaan, että pikkukunnan piireistä pääsisi johonkin karkuun! 😀
    Fiia recently posted…Blogging from A to Z: W is for WanderlustMy Profile

  • Marimente says:

    Yhdyn tässä muiden kommentteihin, huippu postaus! Tässä näin viinilasillisen äärellä pohdin itsekin, että aina on kannattanut lähteä kun siihen on tarjoutunut mahdollisuus, olipa kyseessä sitten vaihto, työharjottelu tai töiden perässä ulkomaille muutto. Nuo kokemukset on antaneet niin paljon ja toivottavasti edessä on vielä roppakaupalla uusiakin seikkailuja!

    Ja voisin niin allekirjoittaa tuon tunteen kun saavut rinkkoinesi ja tavaroinesi uuteen paikkaan, oot alkuun ihan hukassa etkä tunne ketään…mutta se mieletön vapauden tunne <3
    Marimente recently posted…Hotellikokemus Roomassa: Locanda CarmelMy Profile

    • Annika says:

      Kiitos Mari! Viininlasin äärellä pohtiminen on aina hyvän kuuloinen vaihtoehto 🙂 Ja tuon vapauden tunteen perässä voisi kyllä mennä vuosi toisensa jälkeen!

  • Aaah tuo tunne jonka mainitsit lopussa! Olen ehkä jo hieman ehtinyt koukuttua siihen. Se tunne kun uusi seikkailu on alussa, eikä tulevasta ole vielä mitään tietoa. Siksi olenkin jo näitä vaihtoja ja ulkomaan harjoitteluita ahminut siihen malliin, että kevään Istanbulin vaihto on jo kolmas mun yliopistouran aikana 🙂 Kieltämättä mielessä pyörii aika paljon maisterin tutkinnon teko ulkomailla, olen vain jotenkin huomannut ulkomailla eläväni niin paljon enemmän. Skotlanti on pyörähtänyt mielessä, koska olisi ilmainen, mutta jotenkin vaan se ei maana taas kiinnosta yhtään 🙁 Pariisissa ja Genevessä olisi tosi mielenkiintoisia ohjelmia, mutta ne taas ovat niin kamalan kalliita (ja lukukausimaksujen lisäksi myös asuminen ja eläminen), etten tiedä onko niiden harkitseminen edes vaihtoehto – ellei sattuisi onni potkaisemaan ja saisi jonkun stipendin. Mutta mielenkiintoinen kirjoitus, pitää tutustua lisää vielä muihin sun opiskelu Skotlannissa -teksteihin, jospa mäkin siitä vielä innostuisin, ehkä. Ja alussa sanoit, että opiskelu ulkomailla on ollut sun paras päätös. Niin munkin, näin niin kuin vaihto-opiskelun muodossa. Ulkomailla asuminen, opiskelu ja työskentely ei ikinä valu hukkaan, sen olen todennut jo tässä viime vuosina 🙂

  • Riikka says:

    Mielenkiintoinen postaus! Suoritan itse yliopistotutkintoa Etelä-Koreassa ja vaikka mulla on täällä paikallinen aviomies apuna, on päätös ulkomailla opiskelusta ollut jo tähänkin mennessä todella kasvattava kokemus. Aina ei oo helppoa ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle on astuttava, mutta en vaihtaisi tätä pois.

    Maksetaankohan nuo lukukausimaksut Skotlannissa maisteriopiskelijoillekin? Kunhan valmistun on aika lähteä jonnekin muualle. Mun mies haluaisi Kanadaan (Vancouver) ja mua itseä kiinnostaisi sen ohella myös Eurooppa, Suomikin on käynyt mielessä ilmaisten opintojen takia, mutta jatkaisin kyllä opiskeluja enemmän kuin mielelläni englanniksi. 🙂
    Riikka recently posted…Review: Tony Moly Pokémon CollectionMy Profile

    • Annika says:

      Moikka Riikka! Minusta noita maisterinopintoja ei makseta, ellet sitten saa koululta tai muulta taholta saa apurahaa / stipendiä :/ Kanadassa sama juttu, tosin maisterinopinnot Briteissä ovat yleensä vain vuoden, kun taas Kanadassa ne kestävät kaksi vuotta. Molemmissa on varsin yleistä saada apurahaa myös, joten aina kannattaa hakea sitäkin.
      Skotlannissa voi minusta edelleenkin opiskella Brexitistä huolimatta, nehän ovat kovasti EU:sta lähtemistä vastaan ja ovat moneen otteeseen sanoneet, että ulkomaailaiset ovat edelleen tervetulleita asumaan ja opiskelemaan.

  • Riikka says:

    Edelliseen kommenttiin lisäten tajusin vasta nyt, että tämä olikin vuoden vanha postaus. Saa nähdä miten ero EU:sta vaikuttaa Eurooppalaisten oleskelu- ja rahoitusmahdollisuuksiin Briteissä. :/

  • Ronja says:

    Moikka! Oon ollut jo pitkään kiinnostunut opiskelusta ulkomailla ja hinku Skotlantiin menemisestä ei ole haihtunut vuosien varrella. Erityisesti nyt kun valmistuin lukiosta viime vuoden keväänä, eikä opiskelupaikkaa tuntunut löytyvän Suomen oppilaitoksista (janoan kansainvälisyyttä ja kielten opiskelua).
    Olisin kiinnostunut kuulemaan asumisesta: missä asuit, oliko mahdollisuutta esim koulun asuntolaan ja kuinka rahat riittivät vuokraan (en tiedä yhtään hintatasosta siellä, mutta joskus joku valitteli ettei Suomen ulkomaanopintotuki tunnu riittävän). Aina tällaiset käytännön asiat huolestuttavat ja mietityttävät vaikka pitäisi vain uskaltaa repäistä ja hakea 😀 kirjoituksesi rohkaisi meikäläistä jälleen, kiitos 🙂

    • Annika says:

      Moikka Ronja! Ehdottomasti jos kansainvälisyys ja kielet kiinnostavat, niin Skotlantiin vaan! Ensimmäisen vuoden opiskelijat voivat yleensä asua asuntolassa, mutta itse asuin kimppakämpissä muiden opiskelijoiden kanssa. Asuntola on hinta-laatutasoltaan usein huonompi vaihtoehto kuin huoneen vuokraaminen, mutta tämä varmasti riippuu mistä yliopistosta on kyse! Mulla oli opintotuki + laina ja niillä pärjäsi ihan hyvin. Välillä tein töitä mm. tarjoilijana häissä ja tapahtumissa ja keräsin matkakassaa 🙂 Mä sanoisin, että ehdottomasti kannattaa hakea (tammikuun haku on varmasti jo käynnissä, jos ei jo päättynyt) ja jos pääset sisään niin sitten sumplia käytännön asiat, jotka varmasti aina järjestyvät! 🙂

  • Deo says:

    Moi olisin halukas lähteä opiskelemaan Skotlantiin 2019 keväällä. Mihin kaikkeen joutuu varautumaan kun muuttaa Skotlantiin ?

  • Jenni P says:

    Heippa! Hukkuukohan mun kommentti kokonaan kun näinkin vanhaan postaukseen sen lähetän, toivottavasti ei!:D Mutta Skotlantiin haluaisin ehdottomasti lähteä opiskelemaan, oonkin selannut kaikki yliopistot läpi ja enkkua/ranskaa + historiaa tai esim business/accountancya olen miettinyt – ja noitahan vaihtoehtoja löytyy jokaisesta.

    Siispä kysynkin sulta vinkkejä; kaupunkina mikä oisi miellyttävä (tietty tää on vähän ympäripyöreä kysymys), mutta etenkin yliopistoasuntolat mietityttää, ja itse en mieluusti asuisi bilehileiden keskuudessa, heh. Glasgowista oon lukenut tarinoita homeisista ja kylmistä taloista, Edinburgh ja Aberdeen ilmeisesti kivoja, Stirling pikkukaupunki (liiankin?) tai entäs Dundee?

    • Annika says:

      Moikka Jenni! Ei hukkunut kommenttisi 🙂
      Ihana kuulla, että säkin olet lähdössä Skotlantiin, toivottavasti! Ja tosi mielenkiintoisia aiheita oot myös miettinyt. Mä voin kyllä suositella Edinburghia erittäin lämpimästi, se on loistava opiskelijakaupunki neljällä yliopistollaan. Mä en koskaan asunut yliopiston asuntolassa, koska ei ne tosiaan kovin hääppöisiä olleet. Etsin siis itse kämpän, jonka jaoin 3 muun opiskelijan kanssa joka tapauksessa. Se vaan oli paljon kivempi ja kotoisampi asunto 🙂 Kylmiä taloja löydät varmasti jokaisesta kaupungista, Skotlannin asunnot ei ole rakennettu samalla lailla kuin Suomessa 😉

      Glasgow on paljon rosoisempi kuin huolitellumpi Edinburgh. Itse en kovin paljoa perustanut Glasgowsta, vaikka ei se mitenkään kamala paikka ole. Tykkäsin vaan kauniimmasta ja pienemmästä Edinburghista enemmän! Stirling on myös kiva, pienehkö, mutta siellä on suht iso yliopisto myös joten sinänsä vilkas kaupunki. Dundee on tosi tosi pieni, ainoa ehkä näistä kaupungeista, johon en lähtisi itse asumaan. Aberdeen vähän pohjoisempana on myös yliopistokaupunki ja siellä on ihan hyvämaineinen yliopisto, kannattaa tsekata. Mutta ei sekään ylitä Edinburghia 😉 Tosin tässä vaiheessa lienee reilua sanoa, ettei yksikään kaupunki missään päin maailmaa ole vielä ylittänyt Edinburghia minun mielessä, joten… 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge