Muutama viikko sitten lämpimän kesäpäivän kunniaksi kävimme läheisessä Gatineau Parkissa sijaitsevalla seikkailuradalla leikkimässä aamupäivän verran. Köysiratoja, nuorallakävelyä, ylös ja alas kiipeilyä..Kaikin puolin siis hauskaa ja näin lievästä korkeanpaikan kammosta kärsivänä paikoin vähän turhankin jännittävää touhua!
Heti aluksi saatiin valjaat päälle ja turvallisuusvalistus, jotta muistamme olla kiinnitettyinä vaijeriin koko ajan. Ja sitten ei kun menoksi! Radalla tuli vastaan eritasoisia “esteitä” ja välillä ne kaikkein helpoimman näköiset olivatkin hurjasti huojuvia ja päätyivät olemaan niitä eniten sydämentykytyksiä aiheuttavia paikkoja. Alla siitä loistava esimerkki; helpon näköiset askelmat, jotka ensinäkemältä voi pomppia läpi. Mutta kas, vaijerit oli solmulla parista kohtaa, mikä aiheutti vapinaa ja tarpeeksi kun uskalsi laittaa painoa, niin nehän pyörähti alta pois! Heti kuvan ottamisen jälkeen jäin ensimmäistä kertaa roikkumaan vaijerin varaan ja räpiköimään saadakseni jotain jalkojeni alle. Eihän tuosta oikeasti voi tipahtaa, mutta kyllä se voi oikeasti siltä tuntua, trust me.
Osa noista zip line köysiradoista oli tosiaan aika hyvän mittaisia, ehti suorastaan ihastella maisemiakin samalla kun mietti, että entä jos vauhti loppuukin kesken kaiken…Ei kuitenkaan loppunut, vaan vauhdilla mentiin loppuun asti! Noissa piti siis kädellä hidastaa vauhtia (sen takia kunnon raksahanskat), mutta noilla pitkillä radoilla piti vain olla varoivainen, ettei ala liian aikaisin jarruttamaan. Meikäläinen on siis tuo pieni pinkki piste tuolla vihreän keskellä. Ja matka vain jatkui!
Nuoralla kävely veti kyllä naaman vakavaksi, vaikka olikin kaksin kappalein (vapisevia) tukivaijereita. Tuolla oli siis kaksi rataa päällekkäin, tuolla alhaalla näkyy lasten rata ja aikuisten rata menikin sitten hyvän verran ylempänä. Vaikka tuossa pätkällä mottona oli “elä katso alas, elä katso alas, elä katso alas..”
Oli kyllä hauska aamupäivä, tuli omia rajoja testattua ja todistettua, että vaikka vähän vapiseekin, niin kyllä siitä yli pääsee. Toisen kerran luiskahdin pois yhdeltä pätkältä ja jäin käsivarsieni varaan roikkumaan, minkä takia tuliaisina olivat komeat mustelmat! Hyvää tasapainoharjoittelua kuitenkin, vaikka edelleenkin olen sitä mieltä, että ne ensimmäiset korkea tikkaat (siis maan tasalta lähtevät) oli kaikkein pelottavimmat 😀
8 comments
Näyttääpä hauskalta paikalta, tuollainen aikuisten leikkipuisto. Varmasti viihtyisin 🙂
No se oli just sitä! Ihana oli heittäytyä ihan lapsenmieliseksi välillä 🙂
Levilläkin on tommonen ei varmaan yhtä hieno mutta just huippua!! Toivottavasti pääsisi joskus testaan!!
Me on kans testattu kerran aiemmin Quebec Cityssa tai siellä päin ja on noi kyllä hauskoja! En tiennytkään, että Leviltä moinen löytyy, pitääpä laittaa sille “sitten joskus kun olen Suomessa pidempään” listalle..:)
Levillä tosiaan on vastaava seikkailurata. Pojat on ihan innoissaan joka kesä menemään sinne. Tosin pituusraja tulee vastaan ettei rataa voi suorittaa kokonaan. 1-4 ratoihin menee aikaa noin 2,5 – 3 tuntia ja viimeistä ei olla suoritettu, koska kunto ei riitä, ei edes kaikilla aikuisillakaan. Kannattaa käydä. Terv. Minna
Joo pari tuntia tuossakin hurahti! Tais mennä vähän enemmänkin, kun alussa piti odotella muita meneviksi. Meidän edellä meni yks tyttö, joka oli ihan järkyttävän peloissaan, se vaan jähmetty eikä liikkunut minnekään..Mutta ei sen auttanut kun jatkaa matkaa, kun alasmeno pisteitä oli vain silloin tällöin! Eli ei tosiaan korkeanpaikan kammoisille…
hei, ekaa kertaa kommentoin vaikka pidemmän aikaa olenkin kirjoituksiasi lueskellut.
Halusin jakaa omia kokemuksia vastaavasta paikasta: jäin kerran liu’un keskelle => henkilökunta hinasi pois :). Viimeisen liu’un jälkeen piti tulla liinaverkkoa alas, ainut paikka ilman varmistinta! => tulin selälleni maahan. Kävin lanssilla tyksissä, mutta vammoitta säilyin. Ei jäänyt kammoa, vaan aion mennä uudelleenkin, oli sen verran mukavaa touhua. Olin siis Turussa Flowparkissa, samalta puljulta löytyy ilmeisesti nykyään myös Lappeenrannasta seikkailupuisto.
No kiva kun kommentoit Maajo 🙂 Aikamoinen kokemus sulla ollut, auts!! Mulla olisi kyllä varmasti tullut kammo tuosta..Onneksi ei käynyt pahemmin! Tuolla ei tainnut olla missään kohti paikkaa, jossa olisi ollut ilman varmistinta, jopa niissä maan tasalta lähtevistä tikkaissa oli renkaat, joihin piti kiinnittää itsensä. Ehkä taas ens kesänä uudestaan, tai pitää metsästää jostain läheltä toinenkin paikka missä noita ratoja on 🙂