Tarina maailmalta: Koti-ikävä ja kanttuvei Kairossa

aavikkoa

Automatka Dahabista Kairoon oli hiostava, loputtoman pitkä ja pomppuinen. Muistikuvani tästä matkasta ovat pelkkää aavikkoa! Google Maps kertoo, että matkaa mahtoi olla noin 550km ja eipä siihen väliin juuri mitään muuta mahdu kuin hiekkaa silmänkantamattomiin.

Kairoon olin tietysti mennyt nähdäkseni Gizan pyramidit ja kokeakseni tämän kaoottisen suurkaupungin. Aikaa olin varannut muistaakseni noin neljä päivää ja matkaseurana oli Israelissa tapaamani saksalaistyttö Anne. Suunnitelmat olivat suuret ja tarkoituksena oli ehkä jatkaa matkaa myös Aleksandriaan tai ehkä Luxoriin eteläiseen Egyptiin. Tällä kolmen kuukauden reissulla olin jo aikaa sitten hylännyt tarkat suunnitelmat ja menin sen mukaan mikä vaikutti hyvältä sillä hetkellä.

Egypti oli viimeinen kohde reissullani ja odotukset olivat korkealla, koska olihan tämä maa täynnä maailmankuuluja nähtävyyksiä. Ensimmäisenä iltana Kairossa emme ehtineet juuri muuta kuin käydä syömässä paikallisessa ravintolassa hotellin lähellä ja suunnitella seuraavia päiviä.

Lähes kolme kuukautta olin matkannut Israelia ylös alas, Jordaniankin tutkin lähes päästä päähän ja Egyptissäkin olin ollut Punaisen Meren rannalla jo viikon, eikä mahavaivoista ollut tietoakaan missään välissä. Jossain välissä tuona kesänä aloin välttelemään auringossa hikoilevia kebab-lihoja ja aloin suosia turvallisemman oloisia falafeleja – tämä oli kasvissyöntini alkumetrejä!

Arvaatte varmaan kuitenkin mihin tämä pohjustus johtaa; suuret suunnitelmat tutkia Kairoa ja Egyptiä, mahavaivoista ei tietokaan koko matkalla…

cairo-997635_1920

 

Se kerta kun Kairo jäi näkemättä

Jep. Niinhän siinä kävi, että toisena päivänä Kairossa ei ollut puhettakaan, että olisin lähtenyt vessaa edemmäs matkaan. Matkakaverini oli onneksi rautavatsaisempi ja sain pitää vessan itselläni hän pääsi tutkimaan kaupunkia. Puolitoista päivää hengailin hotellissa vessan lähettyvillä sillä välin, kun matkakaverini seikkaili ympäri Kairoa paikallisoppaan kera ja raportoi näkemästään aina illalla.

Oloni oli suoraan sanottuna surkea sekä fyysisesti että henkisesti. Paluulentoni Suomeen oli kolmen viikon päästä, mutta tuossa olotilassa se tuntui itkettävän kaukaiselta ja ne hetket, joita en viettänyt vessassa, tutkin lentojeni aikaistamista. Tämä oli tähän päivään asti se yksi ja ainoa kerta, kun tunsin koti-ikävää ja olisin sata kertaa mieluummin ollut kotona kuin reissussa.

Lentojen siirtäminen olisi maksanut saman verran kuin lennot kokonaisuudessaan, joten vastahakoisesti luovuin tästä suunnitelmasta. Lopulta oloni parani sen verran, että uskalsin lähteä pienelle iltapäiväkävelylle ja koska se sujui hyvin, vakuutin itseni ja matkakaverini, että seuraavana päivänä olen valmis lähtemään pyramideille. Koska enhän hitsi vie matkustanut Kairoon asti ja jätä pyramideja näkemättä!

Giza pyramids

Nestehukka aavikolla

Päivä pyramideilla alkoi oikein lupaavasti ja olihan ne pyramidit niin iso juttu kuin olin niiden ajatellutkin olevan. Matkaseurani halusi ehdottomasti vuokrata kamelit, kun minä puolestaan olisin suosinut tasaisempaa kyytiä hevosella. Annoin kuitenkin periksi ja kamelilla siis mentiin – tulipahan sekin koettua.

On varmaan ihan sanomattakin selvää, että aavikolla oli tuhannen kuuma eikä varjoa ollut missään. Olin reissullani jo tottunut kuumaan ilmastoon, mutta toki elokuinen aavikko keskellä päivää on jokseenkin saunamainen. Oloni oli  kuitenkin noin yleisesti ottaen hyvä verraten pariin edelliseen päivään ja onnistuin nauttimaan nähtävyyksistäkin.

Egypti

Kun viimein lähdimme takaisin Gizasta kohti Kairoa, otimme kulkuvälineeksi metron, jonka järkeilimme olevan paljon nopeampi kuin aamulla ottamamme bussi. Olihan se nopeampi, mutta olihan siellä muutama muukin! Jälkeenpäin olen oppinut, että Kairon metro on kuuluisa siitä, että se on täyteen ahdattu.

En muista enää kuinka kauan metromatka oikeasti kesti, mutta se tuntui ikuisuudelta. Olin ollut koko päivän tulisen Egyptin auringon alla taatusti auringonpistoksen saaneena, ja sitä ennen kärsinyt vatsavaivosta pari päivää ja eittämättä molemmat olisivat erilläänkin aiheuttaneet nestehukan. Tämä yhdistettynä seisoskeluun täyteen pakatussa metrossa, jossa ilma oli kuumaa ja tukkoista, loi aika tukalan olotilan.

Jossain välissä aloin itsekin tajuamaan, että nyt taitaa jokin olla vialla. Tuumasin matkakaverilleni loogisesti, että otatko mun laukun, kun taidan pyörtyä tähän. Anne kuitenkin onneksi nappasi minusta kiinni ja jonkun paikallisen avustamana raahasi minut metron ovista ulos, sillä olimme juuri saapuneet asemalle – joka oli vieläpä meidän pysäkki!

Heti kun pääsin metrosta pois ja sain suhteellisen raikasta ilmaa keuhkoihini virkosin saman tien. Hörpin hetken vettä, kunnes olo tuntui siltä, että jaksoin jatkaa hotellille.

Olisinko voinut välttää vatsavaivat ja nestehukan?

No todellakin olisin voinut – ja halunnut- välttää molemmat! Tämä olisi ollut vieläpä aika yksinkertaista tehdä ennen matkaa, tai ainakin ennen Egyptiin menoa uuden bakteerikannan edessä. Suomalainen Vitabalans ja heidän Lacto Seven-maitohappobakteeri olisi tehnyt minun Egyptin matkastani paljon mieluisamman ja olisin ehkä nähnyt Kairosta muutakin kuin kauniin siniset vessan lattialaatat.

Lacto Seven maitohappobakteerit luovat vahvan vastustuskyvyn vatsalle jo ennen matkaa ja näin ollen vatsa on valmis haastaviinkin tilanteisiin, mikä saattaa pelastaa koko loman, etenkin jos aikataulu on tiukka eikä ole ekstrapäiviä voivotella hotellihuoneessa, kuten minulla oli. Jos olet suuntaamassa tropiikkiin tai muualle kaukomaille, niin etsipä tämän näköinen matkakaveri Apteekin hyllyltä:

 

Screen Shot 2018-01-07 at 1.34.40 PM

Tuon metrotapauksen jälkeen päätin, että nyt saa Egypti riittää ja pakkasin kimpsuni ja suuntasin takaisin Israeliin, joka tuntui turvalliselta ja kodinomaiselta, sillä olin siellä viettänyt suurimman osan kesästä. Luxor ja Alexandria jäivät siis näkemättä suurilta osin vatsataudin takia, sillä se loi vähän kulahtaneen kuvan koko Egyptistä. Ja ajatella, että koko ikävän tapahtumaketjun olisi voinut välttää niin helposti!

Matkat tropiikissa – #matkachat & Vitabalans

Tämä postaus ja 8. tammikuuta pidettävä #matkachat on tehty yhteistyössä Vitabalansin kanssa, ja #matkachatissa puhutaankin lisää matkoista tropiikkiin ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia siellä voi tulla vastaan. Luulen, että luvassa on aika hyviä tarinoita!

matkachat

#Matkachat alkaa tuttuun tapaan kello 20:30 ja kestää poikkeuksellisesti 45 minuuttia. Vitabalans arpoo chatin päätyttyä kaksi kappaletta matkailijan terveyteen liittyviä tuotepaketteja osallistujien kesken – joten tervetuloa chattailemaan! Lisätietoa Lacto Seven tuoteesta saa simppelisti osoitteesta lactoseven.fi.

Ohjeet Twitter-chattia varten: 

  1. Kirjaudu Twitteriin
  2. Seuraa hashtagia #matkachat 8.1.2018 klo 20:30
  3. Seuraa juontajien (minä (@annikarautiola), Marimente-blogin Mari (@marikomente) ja London & Beyond -blogin Leena (@leena_mari) kysymyksiä
  4. Vastaa kysymyksiin, ja osallistu keskusteluun. Keskustelu on usein lennokasta ja leppoisaa, joten rohkeasti vain mukaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge