Tarina Maailmalta: Kun minusta matkaopas tuli..

by Annika

Vähän tunnettu fakta; olen toiminut matkaoppaana. Hyvin epävirallisena oppaana tosin ja täysin suunnittelematta molemmissa kohteissa, mutta näin on tätäkin nuoruuden unelmahommaa tullut kokeiltua. Tässäpä tarinaa kuinka minusta tulikaan kaupunkiopas Lähi-Idässä ja Skotlannin ylänköjen asiantuntija.

Ala-asteen loppupuolella ja yläasteellakin olin aika vakuuttunut, että minusta pitäisi tulla matkaopas. Uskoin näin siihen asti, kunnes opin ettei matkaoppaan työllä rikastu ja jossain vaiheessa keski-ikäisten Kanarian matkaajien kaitseminen ei tuntunutkaan enää hyvältä uravaihtoehdolta.

square
Vuosia myöhemin löysin itseni Israelista vapaaehtoistöistä hotelli-majatalosta, 200 vuotta vanhasta arabikartanosta, joka oli vast’ikään muutettu hotelliksi. Pääasiassa olin vastaanotossa töissä nelisen tuntia päivässä, tosin termi ‘vastaanotto’ on aika laaja käsite, ottaen huomioon ettei käytössä ollut tietokoneita tai edes vastaanottotiskiä.

Hotelli-majatalossa oli pari muutakin vapaaehtoista, mukaan lukien yksi pitkäaikaisvapaaehtoiseksi tullut amerikkalainen nainen, joka oli ottanut asiakseen järjestää kaupunkikierroksia Nasaretin vanhassa kaupungissa. Kävinkin hänen kaupunkikierroksellaan heti kun saavuin Nasaretiin, jotta oppisin tuntemaan kaupunkia vähän paremmin. Tämä oli kuitenkin lähes turha toivo, sillä Nasaretin vanhakaupunki on hyvin suunniteltu (vai suunnittelematon?) sokkelo. Autot eivät mahdu vanhan kaupungin kapeille kujille, eikä kadunnimistä ole kuultukaan. Kaikki kapeat kujat näyttävät samalta.

Stairs
Kun kaupunkierroksia vetävä nainen lähti kehittämään vaelluspolkuja ja hänen varalleen suunniteltu vapaaehtoinen lähti Jerusalemiin, sai paikan omistaja loistoidean – Annikasta kaupunkiopas! Parin päivää ehdin kiertää vapaaehtoiskaverini kierroksella mukana kynä sauhuten muistiinpanoja kirjoittaen ja ennen kaikkea reittiä ulkoa opetellen. Opaskaverini lohdutti minua sanoen, että ei se haittaa vaikka eksytkin, kunhan vaan jatkat puhumista. Kävelykierrokseen kuului muutamissa uskonnollisissa paikoissa vierailu, perinteinen teen maistelu pikkukahvilassa, maustebasaarilla kiertely ja kaupungin vanhimmassa moskeijassa käynti. Ensimmäisellä kierroksellani moskeijavierailu oli tuottaa ongelmia, kun yrmyilmeinen mies ei tunnistanut minua, mutta kun yhteisen kielen puutteessa toistin hotelli-majapaikan nimeä, ovetkin aukenivat. Yleensä ainakin, joskus vastaanotto oli vain huitomista ja huutamista, joten aloin varoittamaan ‘asiakkaitani’ etukäteen, että moskeijaan saatetaan päästä tai sitten ei.

Kävelykierrokset olivat 2-3 tunnin mittaisia ja teinkin niitä monta viikkoa. Vaikka olin muutoin vapaaehtoistöissä, asiakkaat maksoivat kävelykierrokset suoraan minulle, mikä oli oikein tervetullutta budjettimatkaajalle. Eksyin ainakin pari kertaa ja joskus kierrokset venähtivät hyvinkin pitkiksi, kun juttua ja kysymyksiä riitti. Jonain päivänä haluaisin mennä takaisin testaamaan, vieläkö osaan navigoida Nasaretin kujilla -ilman perässä seuraavaa ryhmää kiitos!

Ben Nevis copy

Tästä vielä pari vuotta myöhemmin olin mukavassa toimistotyössä Skotlannissa järjestelemässä ranskalaisille ryhmille matkoja ympäri Skotlantia. Olin juuri valmistunut yliopistosta ja olin palkattu sen takia, että puhuin ranskaa (Isossa-Britanniassa on pula kielitaitosista työntekijöistä, vink vink). Työnäni oli järjestää ryhmille oppaat ja varata kaikki vierailut linnoihin, viskitislaamoihin ja hoitaa muut järjestelyt.

Eräänä päivänä saimme soiton yhdeltä oppaaltamme, joka kertoi että hänen on lähdettävä heti takaisin Ranskaan ja Invernessin huitteilla oleva ryhmä tarvitsee heti uuden oppaan. Oli heinäkuu eli sesonkiaika ja oppaat piti varata kuukausia etukäteen. Pieni toimistomme soitteli läpi koko Skotlannin oppaat tarjoten työtä nyt heti samantien, mutta vain yksi oli vapaana eikä hän lähtenyt lyhyellä varoitusajalla minnekään. Pomoni päätti, että kun minä kerran puhun ranskaa, niin voisinpa mennä vaikka vetämään bussikierrosta 5 päiväksi. Ehh, what?

inveraray
Siitäpä siis pikainen soitto Adamille että hei meen nyt äkkiä kotiin hakemaan vähän vaatetta ja sitten lähden seuraavalla junalla pohjoiseen ja tuun ens viikolla takas, moi! Hujautinkin sitten junalla  ja taksilla ryhmän luo ja kiertelin Skotlannin ylänköjä muutaman päivän. Tein kyllä selväks ryhmälleni, että en ole opas, mutta lupasin kertoa niin paljon tietoa kuin vain osasin. Oletteko koskaan koettaneet saada 30 hengen ranskalaisryhmää ajoissa viskitislaamosta pois? Voin sanoa, että minä olen ainakin hartaasti yrittänyt, useimmiten siinä onnistumatta. Tulipahan siis tämäkin koettua, mutta vastaisuudessa taidan jättää opashommat ammattilaisille.

 

Saattaisit tykätä myös näistä

12 comments

Annika July 13, 2014 - 1:01 pm

Hahah, hauskoja tarinoita 🙂 Mä olen toiminut oppaana vaan perheelle ja ystäville, siinäkin on välillä haastetta ihan tarpeeksi, joten nosta kyllä hattua ammattilaisille, jotka jaksavat aikuisia ihmisiä kaitsea kun pikkulapsia 😀

Reply
Annika July 13, 2014 - 1:10 pm

Hah, no todellakin on haastetta saada ihmismassaa liikkumaan mun suomalaisen kellon tarkan aikataulun mukaan 😀 Nasaretissa ei ollut pahakana, kun se oli vaan kävelyä paikasta toiseen, mutta tuo Skotlannin reissu sisälsi vierailuja sun muita..Niin ja kaikkein pahin oli kääntää skottilaisia ruokia ranskaksi, kun ei ollut hajuakaan mitä ne sisältivät 😀

Reply
Laura July 13, 2014 - 3:56 pm

Tämä oli kiva postaus, hauskoja tarinoita on aina kiva lukea! Mä kyllä kanssa nostan hattua oppaille, siinä työssä tarvitaan varmasti roppakaupalla kärsivällisyyttä!

Reply
Annika July 13, 2014 - 6:05 pm

Kiitos Laura! Kyllä noiden kokemusten perusteella mielelläni kannattaisin palkankorotusta oppaille..! Tosin nämä Skotlannissa toimivat oppaat kyllä nettosivat ihan kivasti viikon reissuillaan ja useimmat olivat tietenkin koko kesän melkein joka viikko töissä ja ottivat talven vähän rennommin. Mutta ei se tosiaan ole kovin helppoa hommaa 😀

Reply
Laura July 14, 2014 - 6:10 pm

Olipas mahtavaa kuulla sun matkaopasajoistakin – kaikenlaisiin tilanteisiin ja paikkoihin sitä onkin mahdollista joutua! 😀 Oppaana työskentely on takuulla ollut melko kasvattavaa ja opettavaista hommaa ihan itsellekin eikä tuollaisesta työkokemuksesta ole myöskään koskaan mitään haittaa: päinvastoin 🙂 Mäkin oon miettinyt matkaoppaan töitä jossain vaiheessa valmistumisen jälkeen, sillä vaikka tiedän työn olevan raskasta ja suhteessa sen määrään melko huonosti palkattua, olisi sitä silti mukavaa päästä kokeilemaan!

Reply
Annika July 16, 2014 - 3:29 pm

No älä muuta sano Laura- Sitähän ei tiedä mistä sitä itsensä vielä löytää..:D Matkaoppaan työ vaikuttaa olevan aikalailla elämäntyylivalinta, kun siinä työssä on sitten kiinni koko ajan. Mutta mikäs siinä, jos siitä työstä tykkää ja on upeissa maisemissa 🙂

Reply
Jenni July 16, 2014 - 8:56 am

Hauskoja tarinoita! Minäkin olen joskus pienempänä miettinyt matkaoppaaksi lähtemistä, mutta juurikin tuo Kanarialla ihmisten kaitseminen ei sitten olekaan kuulostanut unelmaduunilta. Mutta opastaminen sen sijaan on hauskaa, ja sitä pääsin kokeilemaan yhden kesän ollessani töissä suomalaisella majakalla. Ensin otin sinun tavoin isot stressit siitä, että meneehän nyt faktat ja numerot varmasti oikein, mutta lopulta tajusin, että hymyily ja fiilis olivat kierroksessa paljon tärkeämpiä. Juttuja myös oli lopulta päässä tarpeeksi kahdelle kierrokselle, joten silmä kehittyi pian arvioimaan, minkä kuuloisista jutuista juuri tämä ryhmä voisi perustaa.

Reply
Annika July 16, 2014 - 3:25 pm

Kiitos Jenni! Mäkin muistan, että kyllä sitä muutaman päivän jälkeen sit rentoutui ja ei se niin justiinsa niiden numeroiden päälle ollut 😉

Reply
Anna July 16, 2014 - 9:51 am

Todella mielenkiintoinen ja upea blogi sinulla! Olen itse alkanut viime aikoina ihan vakavasti suunnittelemaan ulkomaille muuttamista ja löysinkin nettiseikkailujen tuloksena äsken blogisi 🙂

Täytyypä perehtyä postauksiisi ihan ajan kanssa kunnolla, tosi mielenkiintoisia seikkailuja ja paljon hyviä vinkkejä näyttää löytyvän täältä! 🙂

Reply
Annika July 16, 2014 - 3:15 pm

Terve Anna! Voi kun kiva, että löysit tänne! Niin kuin varmaan huomasit, niin suosittelen ulkomaille muuttoa kovasti 😉 Bongasitkohan jo aiemman postauksen “Miksi muuttaa ulkomaille” (https://tarinoitamaailmalta.com/miksi-muuttaa-ulkomaille/) ihan vain jos kaipaat lisää syitä, heheh. Minne sulla on haaveissa muuttaa?

Reply
Anna July 17, 2014 - 1:46 am

En ollutkaan vielä ehtinyt bongata tuota postaustasi, kiitos kun linkitit sen 🙂 Olen haaveillut muutosta Englantiin tai Irlantiin. Englannissa on tullut käytyäkin hiljattain ja tykkäsin kyllä kovasti olla siellä. Ensin kuitenkin teen täällä Suomessa tutkinnon loppuun ja sit vois suunnitella melko lailla vapaasti 😀

Reply
Annika July 17, 2014 - 3:13 pm

Englanti ja Irlanti kuulostaa ihanalta! 🙂

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.