Tarina Maailmalta: Kuulustelussa lentokentällä

by Annika

Nyt kuulkaas sainkin älynväläyksen ja päätin ryhtyä heti tuumasta toimeen. Monissa blogeissa, joita itse seuraan on joku säännöllisesti ilmaantuva ‘juttusarja’, olipa se sitten viikon kuva, kuukauden vinkki tai muuta vastaavaa. Tuumin, että voisin aloittaa pienen juttusarjan vähän samalla teemalla kuin suosittu Eeppisiä Mokailuja- postaus, mutta vain yhden tarinan julkaisuvauhdilla. Tästä alkaa siis säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyvä Tarina Maailmalta-sarjan ensimmäinen osa. 

Israel lienee arvelluttavien lentokenttätarinoiden syntymäpaikka. Itsekin ennen sinne lentämistä olin kuullut monenlaista legendaa kohtaamisista Israelin maahantuloviranomaisten kanssa, mutta tietysti en olettanut että omalle kohdalleni mitään sen kummempaa sattuisi. Pääsinkin maahan ongelmitta, mutta kolmen kuukauden jälkeen maasta poistuessa tarina olikin ihan toisenlainen.

Lentoani edeltävänä päivänä vitsailin kaverini kanssa ja toivottelimme toisillemme hyvät onnet lentokentälle. Molemmat tietenkin oletimme että miespuolinen, Afrikan ja Lähi-Idän läpi 9 kuukautta reissannut kaverini nostattaisi epäilyjä lentokentällä, mutta hän raportoi että ei ollut ongelmista tietoakaan. Seuraavana päivänä meninkin kentälle rauhallisin mielin. Odottelin jonossa rinkkoineni, yksinäni, pellavapäisenä matkaajana. Kaikki olemuksessani huusi turisti. Mutta kas vain, kun lentokenttävirkailija tuli jutteleen ja veti minut pois jonosta.

stairs
Pitäisi kuulemma rinkka ja käsimatkatavarat avata ja esitellä. Jaahas, no OK katselkaa nyt sitten reissaajan kamat läpi. En ole koskaan nähnyt yhtä huolellista tavaratarkastusta, ihan kaikki otettiin rinkasta pois ja skannattiin sillä pikkupyyhkimellä. Rahapussinkin kävivät läpi! Siinä vaiheessa alkoi jo hieman kuumottamaan, kun muistin että siellä on käyntikortteja Palestiinan puolelta, eli varmoja todisteita jostain epäilyttävästä toiminnasta. Käyntikortit kuitenkin jäivät huomaamatta, mutta kun virkailija pyysi minua käynnistämään läppärini alkoi ainakin kuvaannollisia hikipisaroita syntyä ohimoilleni. Muistin että koneeni työpöydällä on kuvakansio, jonka nimi on tietenkin, mikäs muukaan kuin WEST BANK & PALESTINE. Englanniksi tietenkin, eihän sitä nyt suomeksi olisi voinut kutsua Länsirannaksi, mitä kukaan ei olisi ymmärtänyt.

Mutta onni oli matkassa, nimittäin virkailijat halusivat vain varmistaa että ulkoinen kovalevyni kuuluu tietokoneeseeni (se olin vähän vanhempaa ja järeämpää mallia, niin oishan sitä hyvällä mielikuvituksella voinut luulla pommiksi). Avasin koneeni, kun virkailija vielä tutki ulkoista kovalevyäni ja vaivihkaa siirsin Palestiina-kuvakansion toisen kansion sisälle. Phew! Ja kas vain, kovalevykin passasi koneeseen. Ihan täysin vakuuttuneita he eivät kai olleet, sillä minulle kauniisti ilmoitettiin, että matkustamoon et sitten vie kumpaakaan laitetta. Uskokaa tai älkää, niin mun pirteän punainen kannettava ja kovalevy matkasivat Tel Avivista Ouluun ruumassa, kahdessa eri boxissa ja tulivat vielä yhtenä, tai siis kahtena, kappaleena perille!

balcony

Mutta eihän tämä vielä tässä ollut. Seuraavaksi oli luvassa matkustajan kuulustelu ja tarkastus. Ensin verhon taakse ja päälyvaatteet pois, ihan vain että naisvirkailija näki etten ole tikittävä aikapommi. Sitten seurasi n. 45 minuuttia kyselyä eri virkailijoiden toimesta (samat kysymykset olivat, mutta odottivat kai eri vastauksia). Miksi olit Israelissa kolme kuukautta? Tunnetko täältä ketään? Missä yövyit? Miksi olit täällä niin kauan? Onko sukulaisia täällä? Miksi kävit Jordaniassa? Entäs Egyptissä? Ketä tunnen siellä? Tapasinko ketään siellä? Miksi olet yksin? Miksi sinulla on kannettava tietokone? Mihin olet menossa?

Tähän koko härdelliin meni 2.5 tuntia ja taisin päästä pälkähästä ihan vain sen takia, että olin juuri ja juuri myöhästyä lennoltani! Sainkin juosta sinne tavaroineni, tosin kevyt matkahan se oli ilman läppäriä.

Tarinan opetus, käykää toki Isrealissa mutta hyvän tähden menkää sinne lentokentälle ajoissa!!

Saattaisit tykätä myös näistä

21 comments

Soile May 28, 2014 - 2:30 am

Mun äiti oli puoli vuotta töissä Israelissa parikymmentä vuotta sitten, ja me lapset käytiin siellä kylässä. Oltiin siellä juhannuksen aikoihin, ja äiti pyysi koivunoksia. Pakattiin ne sanomalehteen. Kahden viikon reissun aikana kierreltiin paljon maata, käytiin sukulaisen luona Kibbutsilla, ja saatiin mukaan riikinkukonsulkia. Pakattiin ne samaan sanomalehteen, ja 12-v pikkusisko sai kantaa niitä lentokentällä. Oltiin myös oltu jossain Palestiinalais-alueella, ja äiti käski hävittää kaikki todisteet siitä.
Kentällä oltiin varmoja että siskon kantamaan käärön puututaan, mutta ei. Sen sijaan ainakin mun laukku käytiin läpi, ja kyseltiin missä oltiin käyty. Ja kovin paljon tivasivat miksi isä ei ollut mukana jne. Mutta kyllä me muistaakseni aika nopsaa päästiin läpi.

Reply
Annika May 28, 2014 - 7:49 am

Ohoh, no olipas ihme että saitte viedä sekä koivunoksat että riikinkukonsulat mukana! Ja hyvä ettei ne kovin kauheasti teitä kuulustelleet 🙂

Reply
Laura May 28, 2014 - 4:09 am

Loistava postaussarjaidea, näitä juttuja jään kyllä odottelemaan innolla!
Haha, ootkohan vaikuttanut turvatarkastajien ja tullin silmissä jo hieman liiankin viattomalta turistilta… 😀 Täytyypä pitää tuonne päin suunnatessa mielessä, että aina kannattaa varautua perinpohjaisiin turvatarkastuksiin ja esimerkiksi nimetä tietokoneelta löytyvät kansiot niin, etteivät ne takuulla herätä kenessäkään epäilyksiä 😉

Reply
Annika May 28, 2014 - 7:50 am

Kiitos Laura! Selvästi nyt joku pisti silmään mun viattomassa olemuksessa 😀 Mutta tästä kyllä opin, että kaikkeen saa varautua..!

Reply
Annika May 28, 2014 - 4:32 am

Pari vuotta sitten kun lennettiin Israeliin viettämään Nicon synttäreitä siskonsa luo, käytiin läpi aika samanlaisia juttuja. Nico lensi El Alilla, joten kuulustelut kesti sen tunnin verran ja reppu skannattiin verhon takana (!), jolloin hän ei itse nähnyt mitä siellä tehtiin. Hänen ipadinsa ei kuulemma myöskään “läpäissyt räjähdystestiä”, joten sen piti matkustaa erikseen ruumassa. Loppujen lopuksi kone oli ylibuukattu ja hän ei edes päässyt koneeseen, joten siinä sitten kaivettiin ipadit takaisin esiin yms.
Mä taas sain kyselyt heti Tel Aviviin lennettyä ja vielä lähtiessä. Just sellasia idioottikysymyksiä kuten, että “miten sulla on noin pieni kassi, jos olit 4 päivää maassa?” tai “miten et muka ole koskaan nähnyt poikaystäväs siskoa ennen?” Ööö.. no en ite asu Israelissa. Tosi veemäistä kuulustelua, jonka puolesta ei tee mieli ihan heti palata maahan takaisin. Mutta Nicon sisko oli mulle etukäteen sanonutkin, että nuoret, yksin matkustavat naiset on niiden kohderyhmää, koska ne epäilee, että palestiinalainen poikkis on tunkenut kamoihin pommin. Se ehkä selittää sunkin lähtösyynäyksen 😀

Reply
Annika May 28, 2014 - 7:54 am

Voi ei! Johan teillä on ollut kokemus kans..Kieltämättä oli hieman veemäinen ote niissä kysymyksissä. Enpäs ajatellutkaan tuota potentiaalinen poikaystävä-skenaariota, mietin että jos ne luuli mua journalistiksi tai ihmisoikeusaktivistiksi, kun oli tosiaan läppäri ja se kovalevykin mukana. Mutta hyvin todennäköistä, että luulivat jonkun muun laittaneen tavaroita laukkuihini! Jotenkin niin vaikea kuvitella, että yksinmatkaavat naiset olis niiden kohderyhmä, kuulostaa niiin hullulta 😀

Reply
Anne May 28, 2014 - 4:57 am

Hui, mä varmaan menisin aivan paniikkiin ja joutuisin epäilyttävänä henkilönä jonnekkin putkaan, jos mua ruvettais noin kuumottelemaan jossain kentällä 😀 Oon kuullut kyllä Israelista juttuja, että siellä kollataan kamat ja haastatellaan aika tarkasti – erityisesti nuoret matkailijat.

Reply
Annika May 28, 2014 - 7:56 am

Joo kyllä siinä alkoi itseäkin vähän hermostuttamaan, mutta onneksi osaan ulospäin näyttää coolilta vaikka sydän hakkaiskin tuhatta ja sataa 😀 Mä en yhtään tiennyt kuin vasta nyt, että nuoret matkailijat olisivat siellä jotenkin epäilyttäviä..! Mutta uskotaan sitten 🙂

Reply
Laura May 28, 2014 - 5:22 am

Taa onkin tosi kiva postaussarja idea ja kivalla tarinalla aloitit! Tai no, eihan kokemus ollut kiva tietysti, mutta oli mielenkiintoista lukea siita. Ja noi on kylla aika kuumottavia tilanteita, onneksi paasit kuitenkin loppuenlopuksi hyvin maasta pois!

Reply
Annika May 28, 2014 - 7:58 am

Kiitos! Onneksi tosiaan tämä kuulustelu oli vasta maasta poistuessa, jos olisi ollut sinne saapuessa niin olisin varmaan vihannut koko maata jo ennen kuin sinne pääsin 😀 Nyt tämä kuitenkin jo naurattaa, mutta jos oon joskus vielä menossa, niin parempi olla menemättä yksin 😀

Reply
Tiina, Kinttupolulla May 28, 2014 - 6:26 am

Kiva kun jaoit tämän tarinan 🙂 Ihmeellistä syynäystä…

Reply
Annika May 28, 2014 - 7:59 am

Kiitos Tiina kommentista! Kyllä todellakin oli merkillistä tavaroiden ja matkustajan tutkimista..Mutta tulipahan sekin koettua!

Reply
Anna Koskela May 28, 2014 - 8:26 am

Mulla on toimittaja kavereita, jotka lähtiessään Israeliin muuttavat facebookin tilinsäkin jo kuukausia ennen eri nimelle. Näkee heti kuka on lähdössä sinnepäin, kun tilinhaltijan nimi vaihtuu tyyliin Maria -> Neiti Helsinki. Voivat siten postailla sieltä sitten vähän vapaammin, kun ei heti yhdistetä oikeaan tyyppiin.

Mua ei ole koskaan (kopkop) tutkittu oikein kunnolla. Ei taida nelikymppinen nainen olla se potentiaalisin epäilty. Kaveria on vähän kovisteltu. Ihmettelin mihin ystävä jäi Singaporen maahantulossa. Oli tempaistu syrjään ja viety erihuoneeseen puoleksitunniksi selittelemään niin nopsaan, että ei ehtinyt mulle edes mitään huikata. Syy: Miksii pyrkii maahan vaaleanpunaisella pikapassilla. Kiva oli istuskella kentällä ja miettiä, että ufotko ne mun miehen tosta jonosta vei ?

Reply
Annika May 28, 2014 - 8:51 am

Hahah, ihan loistava! Ufot kävi nappaamassa mukaansa 😀

Reply
Annika May 29, 2014 - 7:52 am

Apua, kaikenmoisia varatoimia sitä saakin järkätä, kun FBkin eri nimelle..

Oikeesti mä olisin varmaan panikoitunut enemmänkin, jos matkakaveri olisi kadonnut näkösältä!! Hyvä ettei ufot kuitenkaan 😉

Reply
Nina May 28, 2014 - 8:38 am

Naita sattuu ja tapahtuu aina silloin talloin…. Itsellani on samanlaisia kokemuksia Venezuelasta ja Kiinasta. Kiinasta lahtiessa katselivat passiani useamman virkailijan voimin ja kysyivat kysymyksia Kiinaksi. Ja minun Kiinan kielen taitoni riittaa vain keskustelemaan saasta, ruokasta ja every day jutuista, joten ei mitaan tietoa, mista oli kyse.
Ja kerran Lontoossa sain extra kysymyksia, kun en kuulemma nayttanyt ollenkaan samalta kuin mita passin kuvassa.

Reply
Annika May 29, 2014 - 7:54 am

Voi ei, olisi kyllä kauhea jos ei olis edes kunnolla yhteistä kieltä! Mullakin on 10 vuoden passi vielä pari vuotta voimassa ja ihmettelen suuresti, ettei koskaan ole kysytty sen kummempaa kun omasta mielestäni olen aivan eri näköinen..

Reply
Amanda May 28, 2014 - 12:31 pm

Hui mitä kovistelua! Hyvä tietää, jos joskus tonne suunnille tulee yksin lenneltyä.

Reply
Annika May 29, 2014 - 7:55 am

Jep, näköjään kaikkeean kannattaa varautua!

Reply
Eija June 6, 2014 - 8:33 am

Jes, juttusarja! 🙂 Lisää näitä! Ja huh, mihin tarkastukseen olet joutunut! 😀

Reply
Annika June 6, 2014 - 2:17 pm

Jee, kiva että tykkää! Lisää tulossa ihan heti kohta justiinsa 🙂

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.