Tarina Maailmalta: Tästä se kaikki alkoi

by Annika

Jostain se on tämä minun loputon matkakuumeeni ja ikuinen kaukokaipuu aikanaan saanut alkunsa ja tänään halusin teille kertoa mistä ja milloin tämä kaikki oikein alkoi. 

Perheeni kanssa matkustelimme Suomea ristiin rastiin kun olin nuorempi ja kiersimme Pohjoismaat Islantia lukuunottamatta. Virossakin tuli käytyä luokkaretkellä ja siskon kanssa, mutta menetin sydämeni matkailulle ollessani 16-vuotias. Silloin otin osaa kansainväliseen kulttuurivaihtoon muutaman muun kotipaikkakuntani nuoren kanssa ja lähdimme kahdeksi viikoksi Italian Ravennaan. Ideana oli että me menemme sinne kesällä ja joukko italialaisia nuoria tulee meidän luo sitten joulukuussa. Ja niin siinä siis kävikin, ei tämä suunnitelmaksi jäänyt.

Venetsia
Voi sitä innostuksen määrää, kun paras kaverini pääsi myöskin mukaan reissuun ja olimme yhdessä lähdössä valloittamaan maailmaa. Tätä tietenkin suunniteltiin monta kuukautta ja muistaakseni kesäkuussa 2002 lähdimme matkaan. Ensimmäistä kertaa lentokoneessa, ensimmäistä kertaa reissussa ilman perheenjäseniä ja oikeasti “ulkomailla”, kun Pohjoismaathan ovat melkein kuin Suomen jatkumo. Voi sitä fiilistä!!

Tämä reissu ajoittui aikaan, jolloin meikäläinen vielä kuvaili kovasti filmikameralla ja kaikki kuvamateriaali on turvallisesti koti-kotona Suomessa, joten nämä kuvat ovat muilta Italian reissuiltani. Ravenna sijaitsee Emilia Romagnan alueella Italian pohjois-osissa, noin tunnin päässä Bolognasta ja pari tuntia etelään päin Venetsiasta Adrianmeren rannalla. Ihan kaikeassa rehellisyydessä muistikuvat Ravennasta itsestään ovat aika hatarat, sillä majoituimme parin sadan metrin päässä Adrianmerestä olevalla leirintäalueella, mutta muistan siellä olleen paljon mosaiikkeja, kauniita rakennuksia ja historiaa. Parin vuoden päästä lukion historian tunnilla opinkin sitten lisää Ravennan historiasta läntisen Rooman valtakunnan pääkaupunkina ja lukuisista UNESCOn maailmanperintölistan kohteista.

fountain2

Tähän kulttuurivaihtoprojektiin osallistui myös nuoria Bulgariasta ja Saksasta, joten siellä tuli heti kerralla kansainvälistyttyä. Yksi voimakkaimmista muistoista liittyy, yllätys yllätys, syömiseen. Söimme yleensä leirintäalueen lähellä ravintolassa, jossa opin italian alkeet menuista. Meillä oli aina ehkä kolme neljä vaihtoehtoa illalliseksi ja pianhan sitä oppi että jos jossain on sana pollo niin se tietää kanaa, pésce puolestaan liittyy kalaruokiin jne. Ja italialaisten joulukuiseen visiittiin mennessä olinkin jo opiskellut italian alkeet läpi lukion iltakurssilla.

gondola copy
Tällä matkalla opin myös kahvinjuonnin jalon taidon ja cappucinojen ihanuuden. En ole koskaan ollut suodatinkahvin ystävä tai oikein ymmärtänyt miksi sitä kukaan juo (enkä kyllä ihan suoraan sanottuna ymmärrä vieläkään…) enkä ollut ennen tuota reissua edes kahvia juonut. Mutta ah niin ihanat italialaiset cappucinot veivät sydämeni ja taatusti tilailin niitä aivan väärin aamu 11 jälkeenkin. Jossain vaiheessa kahden viikon visiitillämme tajusimme myös, että voimme ostaa alkoholia -hurraa! Oletan kyllä että sielläkin on 18  vuoden ikäraja, mutta ei kenelläkään näyttänyt olevan ongelmaa hankkia kaikenvärisiä Bacardi Breezereitä iltaa piristämään.

1-P6240014
Samalla reissulla pääsimme kiertämään myös lähialueita ja kävimme muun muassa San Marinon minivaltiossa, Riminin rantakohteessa ja kaupungissa, jossa rakkauteni Italiaan sinetöityi; Venetsiassa. Kevyen kaoottinen (eli perus italialainen) ilmapiiri, suussa sulavaat gelatot ja myöhään illalla koettu kolari vesitaksissa jättivät lähtemättömän vaikutuksen. Yhä edelleen, 24 maan jälkeen, Italiaan ja myös Venetsiaan palaisin aina vain uudelleen. Olisi hurjan mielenkiintoista käydä uudelleen myös Ravennassa jonain päivänä katsomassa itsekin paikan päällä mistä rakkaus matkustamiseen ja ikuinen kaipuu Italiaan aikanaan alkoi.

Entäpäs te, mistä paikasta teidän matkailuinnostus alkoi? Kävikö jollekin muulle niin, että ensimmäisestä itsenäisestä kohteesta tuli se kohde minne aina vain palaisitte uudelleen?

Saattaisit tykätä myös näistä

18 comments

Jerry / Pako Arjesta June 7, 2014 - 5:43 pm

Kaikenlaiset vaihto-opiskelut yms. ovat aina kiehtoneet minua, mutten ole koskaan kuitenkaan lähtenyt itse toteuttamaan niitä. Hienoa, että sinä olet uskaltautunut tekemään niin :)!

Oma matkakuumeeni lähti siitä, kun aloimme käymään perheeni kanssa Espanjassa vähintään joka kesä. Jatkoin samassa paikassa käymistä jopa sitten, kun aloin tekemään matkani avovaimoni ja kavereideni kanssa. Tätä jatkui viime vuoteen asti. Kuitenkin ensimmäinen kaukomaan reissu Tokioon vei sydämeni totaalisesti. Uskoisin, että siitä voisi kehittyä paikka, jonne haluaa mennä vaikka joka vuosi :). Toisaalta on kivaa nähdä uusia paikkoja, mutta toisaalta omat vakiopaikat ovat korvaamattomia 😉

Reply
Annika June 7, 2014 - 9:25 pm

Minä olen kyllä aina tunkenyt mukaan kaikenmaailman juttuihin, mitkä ovat jollain lailla liittyneet kansainvälisyyteen! On näitä kulttuurivaihtoja enemmänkin, vapaaehtoistöitä, vaihto-oppilaana oloa, ulkomailla opiskelua jne jne.

Mä olen tosi huono muuten palaamaan samoihin maisemiin, mutta Venetsia on ollut melkeinpä se ainoa kaupunki, johon olen palannut. Toisaalta olisi ihana, jos olisi joku tuollainen paikka kuin sulla Espanja, sellainen vakiopaikka minne palata. Noh, vielä ehtii 🙂

Reply
Maarit Johanna June 8, 2014 - 4:01 am

Aloitin oman blogini melko samanlaisella tarinalla viime marraskuussa. Meillä oli lukiossa myös kahden viikon “vaihto” Itävaltaan ja eipä ne reissut jääneet yhteen kertaan. Nyt on reissuja alppimaahan takana jo useampi ja vieraita on otettu vastaan Suomessakin monta kertaa. Vaihdon ansiosta uskalsin alkaa puhumaan englantia ihan ääneen ja matkustamaan yksin. 16-vuotiaana ensimmäistä kertaa lensin Rovaniemeltä Klagenfurtiin ja hengissä selvisin koko matkan takaisinkin :p sen jälkeen en ole muuhun halunnut rahojani säästää kuin uusiin lentolippuihin. Kokemus muutti elämän <3 ja ihana lukea muidenkin kokemuksia näistä!

Reply
Annika June 8, 2014 - 12:38 pm

Matkustaminen on kyllä sellainen juttu, että sen kun aloittaa niin sitä ei voi lopettaa 🙂 Rahat se kyllä vie, mutta vois sitä huonompiinkin juttuihin tulonsa laittaa 😉

Reply
Soile June 8, 2014 - 7:57 am

Mä en tiedä mistä mun alkoi, mutta lapsena ja nuorena reissattiin paljon pohjoismaissa ja Euroopassakin. 16-vuotiaana lähdin kaverin kanssa kielikurssille Englantiin ja 18-vuotiaana vuodeksi au-pairiksi Jenkkeihin. Ja sen tiesin jo opiskeluaikana, että valmistuttuani lähden ulkomaille töihin, niinkuin heti teinkin.
New York on mulla semmoinen paikka minne pitää päästä aina vain uudestaan.

Reply
Annika June 8, 2014 - 12:40 pm

Mä mietin kans kielikurssille lähtöä monesti, mutta ei tullut koskaan lähdettyä. Ja New York on kyllä monelle semmoinen must return-kohde, mikä kumma siinä on! Itsekin siis mielelläni sinne palaisin, en vaan osaa selittää miksi 😀

Reply
Annika June 8, 2014 - 8:34 am

Näitä tarinoita on aina hauska lukea! Jännä, että aloitit kahvin juonnin juuri espressokahvista.. mulle se oli pitkään aivan liian “jykevää”, koska olin tottunut suodatinkahvista tehtyyn maitokahviin pienestä pitäen 🙂

Reply
Annika June 8, 2014 - 12:43 pm

Jee kiva jos tykkäsit 🙂 Tosiaankin jännä tapa aloittaa kahvinjuonti, kun nykyään en enää cappucinoja juo kun ne on niin vahvoja 😀 Latteja kyllä senkin edestä. Mutta ne cappucinot oli niin pieniä, että niitähän nyt joi mennen tullen..:)

Reply
Laura June 10, 2014 - 4:50 am

Ihana tarina! Mua harmittaa, etten koskaan peruskouluaikana lähtenyt minnekään vaihtoon tai muuhun vastaavaan – tosin meidän koulu oli pienenpieni kyläkoulu, jolta ei tuota kansainvälisempää toimintaa liiemmin löytynyt… 😀 Haaveilin kyllä kielikursseista sun muista, mutta jostain syystä nekin jäi aina kokematta. Onneksi äiti on ollut aina lievästi sanottuna matkusteluun taipuvainen ja reissuja on tullut tehtyä vähän sinne sun tänne pienestä pitäen! Tuollainen kulttuurivaihto olis varmasti ollut kuitenkin kokemuksena äärettömän huikea ja takuulla kasvattaa ihmisenä melkoisesti 🙂

Mun ihan ensimmäinen ulkomaanreissu tapahtui 2-3 kuukauden ikäisenä Pohjois-Norjaan ja siitä on kyllä tullut paikka, jonne on tullut palattua monet kerrat jälkikäteenkin ja jonne matkustamisesta tulee tietyllä tapaa hurjan kotoisa olo. Toki asiaan vaikuttaa nyt sekin, että äiti on asunut siellä parin vuoden ajan, mutta uskoisin Norjan jääneen mun mieleen tästäkin huolimatta 🙂 Eka itsenäinen reissu oli rippikesänä kaverin kanssa Saksaan, ja vaikka matka oli unohtumaton, elämysrikas ja äärimmäisen opettavainen, en oo vielä tähän päivään mennessä ehtinyt palaamaan takaisin verestämään vanhoja muistoja.

Reply
Annika June 10, 2014 - 8:01 pm

Hih, kiitos 🙂 Mäkin olen pienestä kylästä, ala-asteella oli 50 oppilasta kuudella luokalla ja ylä-asteellakaan ei tainnut olla ku pari kolme sataa oppilasta. Eli mahdollisuuksia ei kauhesti ollut, mutta tartuin niistä kyllä jokaiseen 😀

Hei mäkin olen ollut Norjassa pienenä, muistaakseni 2-vuotiaana. Ei sillä että itse muistaisin, mutta näin on kerrottu 😀

Reply
Eija June 12, 2014 - 11:07 am

Kiva kirjoitus! Kirjoitin itsekin joskus viime syksynä hyvin samantyyppisen postauksen (http://vaillapysyvaaosoitetta.blogspot.jp/2013/10/mista-kaikki-alkoi.html) ja meidän kokemukset tuntuu olevan aika samanlaisia, joskin mulla kohteena oli Italian sijaan Hollanti. 🙂

Reply
Annika June 13, 2014 - 7:46 am

Kiitos! Jostain se hulluus aina alkaa..!

Reply
Teea June 15, 2014 - 12:42 pm

Tosi hauska tarina! Oli kyllä kiva kuulla miten innostuksesi on lähtenyt. Olet ollut myös onnekas kun olet noin nuorena jo päässyt reissaamaan itsenäisesti!

Itse en edes muista mistä matkailuinnostukseni lähti. Muistan haaveilleeni matkustelemisesta aina ja jo lähimetsät houkuttelivat seikkailuun :D. Reissaavilla isovanhemmilla (vaikkakin kävivät aina samassa paikassa) oli toki varmasti vaikutuksensa. Ja itseasiassa kyllä, palaan aina uudelleen ekaan itsenäiseen kohteeseeni :). Olin 17-vuotias kun lähdin yksin Lontooseen ja sinne olen useasti mennyt tuon jälkeenkin. Voin hyvin kuvitella käyväni siellä vielä monen monta kertaa, pidän sitä jollain lailla itsestäänselvyytenä. Ei Lontoo edes ole mikään ehdoton suosikkini, mutta kaipa se ensimmäinen reissu jätti niin syvän tunnejäljen, että sinne aina palaan.

Reply
Annika June 24, 2014 - 8:27 pm

Kiitos Teea kommentista, kiva kun tykkäsit 🙂 On kyllä ollut mahtava aloittaa matkustaminen nuorena. Vaikka nyt kun sanoit niin taisi mullakin lähteä lähimetsistä seikkailut ensin 😀

Reply
Jenni July 16, 2014 - 9:09 am

Hauska, että sulla on tuollainen kiinnekohta elämässä, mistä matkustusinnostus on alkanut. Musta taas tuntuu, että olen imenyt sen äidinmaidossa, ja muistan jo alle 10-vuotiaana selailleeni matkaoppaita innoissani ja esittäneeni mielipiteitä, mitä nähtävyyksiä lomakohteessa pitää ainakin käydä katsomassa. Taisin olla 8-vuotias kun vanhempani ulkoistivat minulle sopivan pakettimatkan etsinnän koko perheelle – antoivat hintahaarukan, hotelliluokituksen, minimivaatimukset (etäisyys rannasta, lämpötila marraskuussa), ja minä kävin lävitse kaikkien mahdollisten matkanjärjestäjien esitteet ja naputtelin Exceliin sopivia vaihtoehtoja. Taisin lopulta karsia vaihtoehdot viiteen, joista sitten vanhempani lopulta päättivät sopivan.

Reply
Annika July 16, 2014 - 3:27 pm

Wau, kuulostaa aivan huipulta tuo sun lapsuuden ura 😀 Mä selailin kans aina kaiholla aurinkomatkojen jne esitteitä, mutta en kyllä sitten tullut koskaan menneeksi. Hauska kyllä miten se aina jostain lähtee tämä matkailuinnostus 🙂

Reply
Meri July 23, 2015 - 9:19 am

Hei, ihan pakko kommentoida tähän, että olen itse ollut myös tällaisessa kulttuurivaihdossa Italian Ravennassa ja ihan samoja paikkoja koluttiin ja kierrettiin 🙂 Majoituimme myös leirintäalueella, vuosi taisi olla 2001 ja nuoria oli silloin Italiasta, Unkarista ja Saksasta. Taidamme olla samasta pohjois-pohjanmaan pikkukylästä kotoisin ;), koska muistelen, että näitä vaihtoja järjestettiin useamman kerran..

Minustakin olisi ihana käydä uudestaan samoissa paikoissa katsomassa ja muistelemassa minullekin ensimmäistä ulkomaan matkaa 🙂

Reply
Annika July 25, 2015 - 8:49 am

Hei no kuulostaa kyllä aivan samalta asetelmalta 😀 Voi miten hassu sattuma, mutta noita leirejä tosiaan järjestettiin monena vuonna.

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.