Telttailua New Yorkin Adirondacks vuorilla

by Annika

Ahh, olihan viikonloppu! Ei nettiä, ei puhelinta, ei sähköjä eikä juoksevaa vettäkään. Tiedostan, että vietän paljon aikaa online maailmassa, eikä se minua juuri haittaa – se on nykyaikaa. Oli kuitenkin aika virkistävää, vaikkakin pakon sanelemaa, jättää kaikki modernit jutut taakse viikonlopuksi ja suunnata New Yorkin Adirondacks vuorille telttailemaan.

Vuoret on vähän harhaanjohtava sana ja luo ehkä mielikuvan teräväkärkisistä Kalliovuorista, mikä ei ikävä kyllä ole aivan totta. Adirondacksien alueen korkein vuori on Mt Marcy, 1629 metriä, mutta Pohjanmaan lakeuksien tytölle tuokin on mielettömän korkea. Eikä täällä Ottawan alueellakaan ole montaa yli 300 metrin korkuista nyppylää, joten olimme vallan tyytyväisiä näihin maisemiin.

Peakson the edge

Telttailupaikkanamme toimi sama paikka, jossa olemme ennenkin olleet ja tietenkin toivoimme, että viimekertainen hiljainen ja rento tunnelma toistuisi. Tämä oli niin ultimate fail ettei tosikaan, sillä saman viikonlopun oli valinnut myös jonkin sortin hiihtoseura, jonka seurauksena koko leiripaikka oli täynnä perheitä ja kirkuen juoksevia lapsia oli paikalla sanoisinko viitisenkymmentä. Piti jo miettiä paikan vaihtoa, niin otti päähän kyllä, etenkin kun Nisu ei ole lapsirakas koira söpöstä ulkomuodostaan huolimatta.

teltanvartijaDinner

Adirondacksien patikoille ominaista on se, että suurin osa reitistä kulkee metsässä ja vasta huipulla on palkintona maisemia. Korkeimmilla huipuilla tämä voi olla tuskastuttavan pitkä matka – opimme tämän kantapään kautta pari vuotta sitten yrittäessämme Mt Marcya, jonka jäi vain yritykseksi eli toisin sanoen samoilimme metsässä päivän ilman minkään valtakunnan maisemia. Tällä kertaa valitsimme Mt Roostercombin, joka oli mukavan mittainen retki about 4-5 tunnin pituudellaan.

Begin hikeReflection

RoostercombMeillä oli mukavan leppoisa tahti ja huipulla pysähdyttiin tietenkin lounastauolle ja maisemia ihastelemaan, ennen kuin palattiin takaisin leiripaikalle. Patikan jälkeen oli suunnitelma paistella hodareita yleisellä nuotiolla, mutta eihän siitä mitään tullut kymmenien lasten riehuessa vieressä. Pienensimme hieman suunnitelmiamme ja saatiin kuin saatiinkin hodareita syödäksemme. Kuten kuvasta näkyy, kovin oli vakavaa hommaa vegenakkien kärventäminen 😀 Hot dogs

Ja jos olette miettineet, millaista on telttailu ja ulkoilu pitkäkarvaisen koiran kanssa niin… voin kertoa että aivan ihanaa. Niin vallatonta suorastaan, että koiran kanssa telttailusta on tulossa ihan oma postauksensa!

Leafy Nisu

Olettekos te telttailijoita? Mua niin jo harmittaa, että loppuu kelit kesken eikä aiemmin kesällä päästy menemään! Nyt pitää odotella taas vaikka kuinka kauan – tai hankkia talviteltta 😉 

Saattaisit tykätä myös näistä

8 comments

Merja September 30, 2015 - 12:14 am

Kun lapset olivat kouluikäisiä, ostimme ison teltan ja pari kesää retkeilimme Suomessa sekä myös Ruotsin puolella. Sen jälkeen ei telttaa ole pystytetty kuin kenties takapihalle muutaman kerran. Mulla kokemusta parilta vaellusreissulta telttailusta eikä se hassumpaa ole. Toki sadepäivänä toivoisi, että saisi märät vaatteet jonnekin lämpimään kuivumaan. Aamulla nihkeän kosteita vaatteita on ikävä laittaa päälle. Kaveri on houkutellut Lappiin telttaretkelle ja joskus se vielä tehdään 🙂

Reply
Annika October 2, 2015 - 10:02 pm

Mullakin oli kyllä tosi pitkä tauko telttailussa, ei ole tullut juuri lapsuusvuosien ja ihan parin viime vuoden välissä paljon telttailtua! Mutta kiva, että on tullut uudestaan löydettyä tämä tapa matkailla, tosin en minäkään huonolla säällä siitä tykkäisi 😛 Lapissa olisi aivan mieletöntä käydä ruskavaelluksella telttaillen!

Reply
Laura/My post-University life September 30, 2015 - 3:44 am

Näyttää kyllä aivan ihanalta viikonlopulta! Meidän on pitänyt jo pari vuotta mennä telttailee tuohon läheiselle luonnonpuistoalueella mutta ei olla vieläkään saatu aikaiseksi 🙁

Ja hei, eihän telttailu voi olla muuta kuin kivaa tuon söpön karvaturrin kanssa 😉

Reply
Annika October 2, 2015 - 10:03 pm

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja teltta autoon ja matkaan 🙂 Meilläkin tahtoo aina mennä jahkaamiseksi, mutta joskus se on helpoin päättää parin päivän varoajalla ja lähteä vaan matkaan. Heheh, ei se oikeasti paha ollut telttailla Nisun kanssa, mutta olihan siinä omat haasteensa 😀

Reply
Minnas October 1, 2015 - 9:12 am

Me käytiin elokuussa Saratoga springsillä telttailemassa ja ne maisemathan on mielettömät, kun vuorille menee. No me tosin mentiin Mt. Equinoxin huipulle autolla, seitsemän henkinen porukka, joista nuorin on 4 ei montaa kilometriä patikoi. Lokakuussa mennään vielä ajamaan Vermont läpi ihan Kanadan rajalle asti, tosin nyt otetaan hotellihuone, meidän telttailuvälineet ei ole kovin häävit kylmälle kelille.

Reply
Annika October 2, 2015 - 10:05 pm

Vuorimaisemat on kyllä niin tajuttomia, että! Niissä kyllä silmä lepää. Aika patikkaporukka teilläkin on kyllä ollut ja jos koiran kanssa matkaaminen tuo omat haasteensa, niin varmasti sitä tuo myös lasten kanssa reissaus! Meidänkään telttailuvehkeet ei ole kylmään säähän sopivia, paitsi ehkä makuupussit. Kylmällä säällä on kiva olla vaikka jossain B&B:ssä 🙂

Reply
Tiina, Kinttupolulla October 2, 2015 - 4:04 am

Täällä on oltu ihan samoissa tunnelmissa, paitsi meillä ei ollut patikointikoiraa mukana. Vähänkö toi Nisu on taas mainio 😀 Palattiin eilenillalla Portugalin patikkareissulta sivistyksen (somen) pariin.
Telttailtiin autiorannalla ja hiekkadyyneillä 🙂

Reply
Annika October 2, 2015 - 10:10 pm

Voi teidän Portugali kuvat on niin uskomattomia! Mielettömät maisemat teillä kyllä, näytin Adamille ja sekin innostuin siitä Rota Vicentinasta 😀 Autiorannalla telttailu olisi aivan ..wau!

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.