The mountains are calling and I must go

14620541911_769bc23162_h

Tiedättekö mikä tekee vuoristossa vaeltamisesta kaikkein hienointa? Se, että edessä on vain yksi polku, joka vie seuraavaan majapaikkaan ja ainoa tapa saavuttaa se määränpää on askel askeleelta. Ei ole vaihtoehtoja, joista miettiä mikä on tehokkain, kanssamatkaajille sopivin ja itselle mielekkäin. On vain mentävä eteenpäin, kun ei muutakaan voi.

Tuo kuvaus voi kuulostaa jonkun korvaan vähemmän ideaalilta, mutta minusta se kuvaa lähes täydellisen mielenrauhan tilaa. Päivän tehtävä ei ole näpytellä kiireessä kymmeniä sähköposteja, ottaa muistiinpanoja kokouksessa, hoitaa juoksevia asioita kaupungilla, maksaa laskuja ja päivittää sosiaalisen median kanavia. Vuorilla päivän ainoa tavoite on vain kävellä.

Jonkun mielestä aktiivinen loma ei tulisi mieleenkään, jos tarkoituksena on rentoutua. En kuitenkaan äkkiseltään keksi yhtään simppelimpää tapaa viettää viikkoa tai kahta kuin sivilisaation ulottumattomissa, lumihuippuisten vuorien kohotessa korkeuksiin joka puolella minne katseensa kääntää. Päivän patikoimisen jälkeen keho sen verran väsynyt, että uni tulee saman tien ja aamulla voi taas herätä tietäen, että päivälle on vain yksi tavoite; laittaa jalkaa toisen eteen.

Voi kunpa olisi useammin päiviä, joille olisi vain yksi tavoite.

17 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge