Havahduin juuri siihen, että on melkein elokuun loppu. Tämä oli hätkähdyttävää ensinnäkin siitä syystä, että kohta on jo kesän viimeinen kuukausi! Täällä Atlantin toisella puolen kesäilmat jatkuvat siis usein syyskuun puolivälin tienoille ainakin. Toinen syy on se, että se oli juurikin elokuun loppu huikeat seitsemän vuotta sitten, kun pakkasin rinkkani ja jätin Suomen taakseni.
Siis seitsemän vuotta! Se kuulostaa aika pitkältä ajalta, mutta toisaalta onhan tässä kyllä tullut tehtyäkin monenmoista. Nyt kun ajattelee taaksepäin, niin olihan sitä 21-vuotiaana kauhean nuori – Silloin ei tietenkään siltä tuntunut. Kuvistakin päätellen oli tukka takana ja elämä edessä. Siinä sitä ollaan uuden asunnon edessä muuttokuorman kanssa. Kuvassa siis kaikki, mitä toin Suomesta mukanani, tosin tuo kellertävä reppu oli matkakaverin. Taidokkaasti on rinkkaan köytetty vähän vaikka ja mitä!
Edinburghissa meni ensin kaksi vuotta yliopistossa ja olihan ne mahtavat pari vuotta. Rakastuin myös ihan täysillä Edinburghiin kaupunkina. Se taisi olla niin mojova ensirakkaus ettei se haihdu koskaan!
Sattuipa se olemaan jälleen elokuun loppu, tällä kertaa viisi vuotta sitten, kun muutin Kanadaan ensimmäistä kertaa. Olin juuri viettänyt koko kesän Lähi-Idässä ja piipahtanut Suomessa reilun pari viikkoa todistamassa veljen häät ja siskon kasvavan vauvamahan. Ja eikun menoksi kohti Québeciä.
Kulttuurishokki oli suurempi kuin Skotlantiin muuttaessa, koska vaikka Kanadassa olinkin niin Québecissä englanninkieli on kuin kirosana. Montrealin lentokentällä tullivirkailija kysyi, puhuinko ranskaa. Totesin englanniksi että en vielä hirveästi. Tullivirkailija tuumasi, että sietäisi osata, nyt ollaan Québecissä. Mahtavan lämmin tervetulotoivotus!
En villeimmissä unelmissanikaan osannut kuvitella kuinka paljon vuoteni Québecissä muuttaisi, noh, kaiken. Yliopistolla oli kuitenkin eräs pitkä ja komea ranskankielen opiskelija, joka hurmasi tämän neidon ja sen jälkeen en olekaan muuttanut yksin yhtään minnekään. Adam oli aina haaveillut Skotlantiin muuttamisesta, joten teimme unelmista totta ja suuntasimme takaisin Edinburghiin.
Vuosi Skotlannissa vilahti äkkiä ja pian olikin valmistuminen ja uudet suunnitelmat työn alla. Kun on kaksi päätä haaveilemassa, suunnitelmatkin tuppaavat totetutumaan nopeampaa tahtia… Pian olimmekin sitten muuttamassa jälleen haaveiden perässä Australiaan, joka oli ollut yläasteikäisestä lähtien suurin unelmakohteeni. Sattuipa taas olemaan elokuun loppu, ihan oikeasti 😀 Tällä kertaa kolme vuotta sitten.
Australiassa vierähti noin nelisen kuukautta rentoutuen rantaelämästä nauttien. Se on niin valtava maa, että edelleen siellä olisi mahdottomasti nähtävää, joten Australia on edelleen matkalistallani tulevaisuutta varten. Ausseista matka jatkui sitten maahanmuuttoprosessin kera Kanadaan. Pari kolme kuukautta olin ensin vain turistina ja alkoihan se sydäntalvella käydä vähän tylsäksi. Sain ensin vuoden työluvan ja sitten 8 kuukauden hakuprosessin jälkeen pysyvän oleskeluluvan.
En olisi ikikuuna päivänä uskonut, jos joku olisi kertonut 21-vuotiaalle minälle että tulen joskus muuttamaan Kanadaan! Mutta niin siinä vaan kävi, enkä valita. Vuoden päästä on toivottavasti Kanadan kansalaisuus hankittuna myös. Näihin seitsemään vuoteen on mahtunut seikkailuja ja paljon odottamattomia käänteitä, mutta en ole katunut että lähdin matkaan.
Alunperin yksi syistä miksi lähdin ulkomaille oli saada matkailualan koulutus ja tietenkin alan töitä, joks Suomessa tuntui hieman hankalammalta. Tämän suhteen olen ollutkin todella onnekas, sillä tutkintoni jälkeen sain koulutustani vastaavan työn jo ennen valmistumista Skotlannissa ja Ottawassa olin vuoden verran hotellissa töissä mahtavien (työ)kavereiden kanssa. Sitten iskinkin melkoiseen kultakimpaleeseen seikkailu/aktiivimatkojen osalta ja nykyisen firman parissa on vierähtänyt jo yli vuosi. Viime viikolla aloitin uudessa roolissani ‘Canadian Product Developer’-tittelin alla, eli suunnittelen uusia vaellus- ja pyörämatkoja Kanadassa. Haastavaa, mutta tosi mielenkiintoista!
Ja blogi on pysynyt matkassa jo monta vuotta. Teitä lukijoita on matkan varrella kerääntynyt koko ajan enemmän seuraamaan ulkosuomalaisen matkaani ja on ollut ihanaa jakaa se teidän kanssa.
Ihanaa sunnuntaita kaikille!
22 comments
Ihanan pirteää muistelua matkaltasi. Paljon olet ehtinyt saamaan aikaan 7 vuodessa! Juuri olen itse miettinyt omaa tulevaisuuttani ja sitä mitähän elämä tuo tullessaan. Pidän kuitenkin tätä vuotta ja yliopiston aloittamista käännekohtana elämässäni ja tämän puolen vuoden aikana olen jo ehtinyt kokea ja tehdä kaikkea, mikä ei käynyt pienessä mielessänikään esim. vuosi sitten. Eikä koulu ole edes vielä alkanut..hehhe:D. Otan innolla kaiken vastaan ja innolla seuraan sinun seikkailujasi myös jatkossa! 🙂
Kyllä elämä on jännittävää.
Kiitos Katja! Kyllä tähän 7 vuoteen on kyllä mahtunut monenmoista. Elämä on kyllä jännittävää, eikä koskaan tiedä mitä sitä tulee tapahtumaan! Juurikin yliopiston aloittamisesta mullakin lähti tämä kaikki liikkeelle. Pidä mieli avoimena, niin hyvä siitä tulee 🙂
Onnea seitsemästä seikkailun täyteisestä vuodesta 🙂
Kiitos Milla! Ja eikun lisää seikkailuja, eihän nämä tähän vielä lopu 😉
Juuri tässä havahduin muutama päivä sitten ihan saman asian kanssa. Seitsemän vuotta sitten lähdin maailmalle – Skotlantiinpa juuri. 🙂 Ja vain vuotta myöhemmin Kanadaan. Niin se aika rientää!
Meillä on kyllä hyvin samanlaisesti alkanut matka! Itse asiassa olin itsekin mennä Aberdeeniin opiskelemaan, mutta valitsin sitten Edinburghin kuitenkin. Tiiä vaikka oltais tunnettu toisemme koulun kautta jos olisin mennyt Aberdeeniin 😀
Voihan Annika, joko siitä on seittemän vuotta?? :’) Oon kyllä niin ylpeä susta ja nostan hattua noille kaikille maailman ristiin rastiin seikkailuille! Ja ihanaa, kun Kanadasta löytyi samanhenkinen herrakin mukaan (elämän) matkaan! 🙂
Kiitos Mari! Ja kyllä siitä on kuule kulunut jo niin kauan! Vastahan tässä läksiäisiä vietettiin 😀 Ei silloin ihan ollut tällainen reitti mielessä, mutta en varmaan olisi pannut vastaan vaikka olisin tiennytkin 🙂
Elämä on kyllä täynnä yllätyksiä ja kun pitää ovet avoinna, niin sitä voi löytää itsensä vaikka mistä 🙂
Niin totta Tiina!! Sitähän ei tiedä mihin tässä vielä päätyy 😉
Hihi, hieman kuulosti tutulta tuo tullivirkailijan tervetulotoivotus. 🙂 Itse sain kuulla pariin otteeseen samantyylisen vastaanoton Luxemburgissa, ja ei ihan hirveästi nostanut motivaatiotani opiskella kieltä…
Voi ei! Ikäviä nuo tullivirkailijat 😀 Mulle tuli Quebecissä niin kielikylpy, ettei ollut ihan tosikaan. Kyllä sitä oppi kun pakko oli! Ja ihan hyvä niin 🙂
Ihana kirjoitus ja hauska lukea sun “tarina” ulkosuomalaisuudesta. Opiskelukavereita kun Annikan kanssa ollaan niin mullakin tulee ens kuussa kuluneeksi 7 vuotta siitä kun lähdin Aberdeeniin opiskelemaan 🙂 kyllä tää aika vaan rientää!
Kiitos Laura! Älä muuta sano, kyllä se aika menee vikkelään 🙂 Hauska ajatella, että oltiin kaikki kolme samassa maassa ihan uusia opiskelijoita 7 vuotta sitten 😀
Onnea vuosipäivästä! Se on kyllä jännä miten sitä päätyy eri paikkoihin asumaan. Olimme poikaystäväni, nyk. mieheni kanssa ihkaensimmäisellä yhteisellä ulkomaan reissulla Alpeilla vaeltamassa, ja muistan vielä kun tuumasin junan ikkunasta katsellessani, että vielä joskus mä asun näissä maisemissa. No, vajaa vuosi meni ja siellä sitä sitten asuttiin, sen seitsemän vuotta! Ensimmäinen reissumme Ranskasta suuntautui Barcelonaan, ja samat tuumailut: tänne mä haluan. Ja niin, täällä ollaan! Tavallaan ajautumalla, tavallaan tilaisuuksiin tarttuen 🙂
Kiitos onnitteluista! Voi ihansti teilläkin mennyt suunnitelmat. Se on kyllä aivan mahtava jos vaan pystyy noin tekemään, siis että pystyy muuttamaan toiseen maahan noin vain ja on vielä joku jonkun kanssa muuttaakin! Mihinkäs meinaat seuraavaksi? 😀
Oli kiva lukea tämä! Aivan mahtavia juttuja oot elämässäs jo ehtinyt tehdä ja kokea. Ja mitä kaikkea sitä onkaan vielä edessä 🙂 Mielenkiintoinen työnkuvakin sulla!
Kiitos Teea! Jos joku olisi laittanut tuon listan eteeni 7 vuotta sitten, niin olisin varmasti ollut että ohhoh, jopas on paljon tehtävää 😀 Työnkuva on kyllä tosi mielenkiintoinen, sattui kaikki asiat meneen just kohilleen, että tämän tehtävän sain!
Hmm… luulin, että kommentoin tätä jo aiemmin, mutta ilmeisesti unohdin :P. Eli lyhyesti sanottuna on mahtavaa, millaista elämää olet elänyt tähän asti :)! Sinusta voi moni ottaa mallia!
Kiitos Jerry! 🙂 Jatketaanpa mallin näyttämistä!
Seitsemän vuotta! Aivan ihanat muistelot menneiltä ajoilta ja uusi työsikin kuulostaa melkolailla täydelliseltä, jokos pistetään blogimatkoja pystyyn pyöräretkiä testailemaan? :p
No ei yhtään hullumpi idea blogimatkoista 😀 Tiiä mihin tässä vielä päätyy,heheh.