Ulkosuomalaisen elämän valintoja

Elämä on valintoja, niinhän se on. Näin Suomessa vieraillessa omat valintani läiskähtävät aina kasvoille, kun pitää jättää hyvästit perheelle ja kavereille Suomessa. Olen tietoisesti valinnut elämän kaukana Suomesta ja se on se “mun juttu”, jonka koen omakseni. Aina joskus kysytään, suunnittelenko tai voisinko kuvitella muuttavani takaisin Suomeen, niin kyllä täytyy vastata negatiivisessa muodossa, mikä näyttää joskus olevan monille hankala ymmärtää. Toki Kanadassa on Adam, se meidän oma arki ja työt houkuttamassa takaisin, mutta uskon, että ilman niitäkin asuisin Suomen ulkopuolella. Siitä huolimatta, että valintani asua kaukana poissa Suomesta on omani ja ehdottomasti sitä mitä haluan, onhan se aina hirveän haikeaa jättää hyvästit lentokentällä, etenkin kun saattaa olla vuosikin, ennen kuin seuraavan kerran näkee.

Erityisen sydäntäsärkevää on koettaa saada 3-4 vuotiaat sisarusten lapset ymmärtämään, miksi se täti taas lähtee, kun vasta tuli ja leikit on ihan kesken. Toivon, että sitten kun heistäkin kasvaa isompia, lähteminen vähän helpottuu ja hekin ymmärtävät tilannetta vähän enemmän. Ja että saan joskus heitä vierailullekin, kunhan ovat vähän isompia! Odotan innolla olevani se täti, kenen luo voi mennä viettämään osan kesälomasta ja oppimaan englantia. Ja eihän sitä ikinä tiedä, vaikka vielä joskus asuttaisiin lähempänä Iso-Britanniassa, josta voisi vierailla useamminkin. Vaikka sitä varten kyllä tarvitsisi aika rahakkaan työn, joita puolestaan voi olla haastavaa löytää Briteistä!

Suomen reissu on nyt aivan loppumetreillä, sillä kirjoittelen tätä Helsingistä. Kymmenen päivän reissuun mahtui kyllä monenlaista touhua ja tekemistä ja olin jopa niin järjestelmällinen, että ehdin jo aloittaa vähän joulushoppailuja! Kanadasta käsin on ikävän kallista ja aikaa vievää lähettää paketteja Suomeen (enkä ikinä tajuaisi lähettää paketteja ajoissa), joten olen yleensä ostanut joululahjat suomalaisista nettikaupoista. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että sain vähennettyä nettishoppailuja jo reilusti. Ehdin myös nähdä kavereita ja vähän suunnitella pientä reissun tapaista jo alkuvuodelle!

Lennän taas Lontoon kautta, ja sinne odotetaan nyt pahinta myrskyä 25 vuoteen. Just. Eli lähtöasetelma voisi olla parempikin, toivottavasti pääsen ajoissa Lontooseen sekä myös sieltä pois. Vaikka toisaalta, jos pääsisin Lontooseen ja siellä olisi pakollinen parin yön pysähdys lentoyhtiön piikkiin, niin toki sekin kävisi. Harmi vain, ettei se ole oikein realistinen toive! Toki Lontoon kentällä on tullut vietettyä aikoinaan pitkiäkin aikoja lentoja odottaen, kerran istuskelin Cafe Nerossa melkeinpä koko yön läpi katsoen Prison Breakia läppäriltä ja jutellen kahvilahenkilökunnan kanssa. Nyt kuitenkin mieluiten kuluttaisin aikaa ihan lentokoneessa, istuimella, jossa toimivat leffatkin (tulomatkalla eivät nimittäin toimineet Toronto-Lontoo välillä, grr).

Kävin juuri kahvilla kaverini kanssa Helsinki-Vantaan Starbucksissa pikaisesti ja nyt istuskelen kentän lähistöllä olevassa Best Western Pilotissa, joka onkin kiva, koska sieltä saa ilmaiset kuljetukset kentälle ja aamupala alkaa jo aamuneljältä, joten aikaisiinkin lentoihin saa aamupalan. Itse suuntaan sinne huomenaamulla noin viiden aikaan ja kuuden aikaan sitten kentälle. Täytynee tästä alkaa nukkumaan, jotta jaksan aamulla heräillä aikaisin ja taas matkustaa!