Unelmista kiinni ennen kuin ne karkaavat

by Annika

Olen nuoresta asti suunnitellut haluavani hyvän (eli hyväpalkkaisen) työn ja näin itseni yliopistomaailmassa pidempäänkin kuin kandin tutkinnon verran. Kuvittelin, että minusta tulisi jonain päivänä ‘uranainen’, mitä ikinä se sitten tarkoittikaan. Monista syistä johtuen en suunnannut kohti maisterinopintoja ja matkustelun ja maahanmuuton kiemuroissa uraakaan ei ole tullut luotua. Välillä olen miettinyt edelleenkin jatkavani opintoja tai ainakin suuntaavani työtehtävät niin, että voin niitä hyödyntää sitä kuuluisaa kunnon työuraa varten. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt, että miksi ihmeessä?

Vaikka nykyinen työni on ihan mukavaa hommaa, en suinkaan aio sitä kovin kauaa tehdä, vaikka se tosin alkaakin näyttää huomattavasti mielenkiintoisemmalta tulevana syksynä uusien tehtävien myötä. Luulin, että halusin korkeamman koulutuksen ja paremman työn, jotta saisin enemmän vapautta elää elämääni niin kuin parhaaksi näen. Mutta jos korkeampi koulutus lopulta johtaa uratyöhön (koska eihän sitä varmaksi tiedä, kävisikö niin) niin sittenhän sitä on nimenomaan siinä; urassa. Sanakirjassa annetaan esimerkiksi ura-sanan kohdalla paitsi ammattiin liittyvät määritelmät myös esimerkki ‘karjan kulku-ura’, ‘ennalta merkitty kulkureitti’. Mielessäni näen jo itseni liikkuvan vertauskuvannollisen karjalauman mukana pitkin ennaltamäärättyä polkua, jolta ei sovi poistua. Missä se vapaus siinä on?

Afraid.jpg

Olen miettinyt, että ovatkohan nämä asiat sittenkään niitä, mitä haluan elämältäni vai olenkohan jahdannut ihan väärää unelmaa? Olen aina ollut vähän erilainen, sillä lailla sopivasti siis. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, etten ole koskaan juuri pelännyt tehdä jotain mikä olisi ‘erilaista’ tai jotain sellaista mikä poikkeaa siitä mitä minulta odotettiin. Tai vaikka olisin vähän pelännytkin, tein sen siitä huolimatta. Lähdin ulkomaille asumaan sen sijaan, että olisin pysynyt opinnoissani kotimaassa. Kesälomani vietin Suomessa loikoilun sijaan Lähi-Idässä yksin reppu selässä. Skotlannin yliopistosta kampanjointini tuloksena lähdin opiskelemaan ranskaa ei suinkaan Ranskaan, vaan Québeciin, jonne ei ollut edes vaihtosopimusta olemassa. Kun sain oman alan työpaikan jo ennen valmistumista huonoilla työmarkkinoilla, jätin sen 7 kuukauden jälkeen toteuttaakseni pitkäaikaisen haaveni ja muutin Australiaan. Alatte varmaan jo ymmärtää mitä tarkoitan?

Noita esimerkkejä lukiessa on vaikea kuvitella, että tuo sama henkilö olisi onnellinen uratyössä pakertaessa sitä perinteistä 9-5 työtä. En ole oikeastaan ennen ajatellut, että niin sanottu uratyö, olipa se sitten akateeminen tai businesshenkinen ei todennäköisesti tuo vapautta piirun vertaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Vapaudella tarkoitan sitä tunnetta, kun ei ole pakko tehdä jotain, jotta firma saa voittoa/ saavuttaa tavoitteensa, vaan tekee työtä jota itse haluaa tehdä ja josta oikeasti nauttii ja tienaa tuloja itselle. Työtä, jossa maanantai ei tunnu maanatailta.

new dream.jpg

Minusta tuntuu, että oma ikäluokkani täytyy olla tosi rohkeaa sakkia tai sitten tällaisesta oman vapauden tavoittelusta on tullut trendi viime vuosina, tai ehkä tämä on vain nykyään mahdollista enemmän kuin ennen. Nettimaailma on täynnä blogeja ihmisistä, jotka ovat jättäneet sen surullisen kuuluisan oravanpyörän ja lähteneet maailmalle. Itse en tietääkseni halua tätä varsinaisesti, sillä en ole lainkaan varma että minusta olisi viettämään nomadista elämää -tosin en nyt varmaksi sano, kun en ole koskaan sitä pidempiaikaisesti kokeillut. Ei se nyt ainakaan suunnitelmissa ole ihan heti.

Mitäkö sitten suunnittelen tekeväni niin sanotun tavallisen työn tai uran jahtaamisen sijaan? En ole oikeastaan täysin varma. Haluaisin keskitttyä enemmän kirjoittamiseen, sillä nyt tuntuu, että työ tulee harrastusten tielle, eikä vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja keskittymään siihen, mitä haluan tehdä. Se on niin inhottava fiilis, kun kovasti haluaisi tehdä jotain, mutta arkikiiret ja työhommat eivät jätä tilaa kalenteriin. Elämä on ikuista perjantain odotusta! Olen kuitenkin sen verran suunnitelmallinen persoona, etten nyt saman tien ole jättämässä työtäni ja alkamassa yrittäjäksi, mutta en sano etteikö jonkinlainen itsensä työllistäminen olisi käynyt mielessä tulevaisuutta varten.

Start.jpg
Toistaiseksi pitäydyn kuitenkin leipätyössäni, mutta jatkan unelmointia. Ehkäpä parin vuoden päästä katselen tätä postausta, kun vihdoin teen unelmista totta ja muistelen, että tuolloin se alkoi, tästä haaveilu. Ja nuo esimerkit ylempänä ulkomaille muuttamisista ja maailmalla seikkailuista -Niistä ihan jokainen alkoi hyvin pienestä nakertavasta tunteesta, että jokin voisi olla toisin.

Saattaisit tykätä myös näistä

26 comments

Maarit Johanna July 24, 2014 - 1:44 am

Opiskelen vielä korkeakoulututkintoa mutta fiilikset on niin samat tätä lukiessa! Luulen kyllä että täällä on lukijoiden joukossa varmasti useampikin joka on miettinyt samaa, edes ihan vähän. Kerrostalokaksio lapsuudenkotikylässäni ei ole ehkä se mistä juurikin haaveilen, mutta todennäköisimmältä paikalta lähitulevaisuuden elämälle se vaikuttaa olevan.

Reply
Annika July 24, 2014 - 4:53 pm

Sori tasta puuttuu kirjaimia kun nappailen tyokoneelta! Olen monesti miettinyt, etta jos olisin valinnut eri tutkinnon olisinko eri tilanteessa nyt, mutta mistas sita tietaa. Pitkan aikaa nykyinen tyoni oli se mista haaveilin, mutta kyllastyn kylla ajan myota samaan hommaan ja sitten tulee mietittya naita irtiottoja. Sen olen kylla oppinut, etta ei kannata tyytya vahempaan kuin mita haluaa…joten jos kerrostalokaksio ei ole sun juttu niin aina voi koittaa tehda uusia suunnitelmia 😉

Reply
Katja July 24, 2014 - 2:19 am

Olipas todella hyvä pohdiskeleva kirjoitus!

Itse olen myös aika ristiriitainen ihminen, olen kunnianhimoinen, mutta toisaalta ahdistaa vapauden menetys. Se “ura” todellakin pitäisi olla niin täydelliseltä alalta, että sitä työtä tekee mielellään, työajan ylitsekin.

Tässä juurikin opintojen loppusuoralla on toisaalta mahtava fiilis kun on väläytelty mahdollisuutta ns. oman alan hommiin nykyisessä työpaikassa, mutta sitten taas hieman pelottaa, että mitä jos siihen sitten kyllästyy muutamassa vuodessa ja se “hohto” haihtuukin. Olen aina ollut enemmän käsillä tekijä kuin papereiden pyörittelijä. Lohduttelen itseäni kuitenkin sillä, että ainahan sitä voi sitten siirtyä toisiin tehtäviin eikä ole mikään häpeä jos “kantti” ei kestä. Myös yrittäjän elämä pyörii 24/7 työn ympärillä ja vaikka itselläni oli kyseessä (minulla oli toiminimi) oma unelmatyöni niin sekin muuttui ajan kanssa raatamiseksi kun kaiken piti ajatella rahassa. Kaikessa on hyvää ja ei niin hyvää.

Ei muuta kuin ihanaa unelmointia ja sitten myös unelman toteuttamista! 🙂

Reply
Annika July 24, 2014 - 4:58 pm

Kiitos Katja kommentistasi 🙂 Ja sori olennaisten kirjainten puuttumisesta..vaaran mallinen nappaimisto alla!
Se muakin mietityttaa, etta olen kunnianhimoinen ihminen, ainakin olen itseani sellaisena pitanyt. Mutta toisaalta, kuka sen menestyksen maarittelee, voihan sita olla menestyksekas ilman pitkaa tyouraakin, esimerkiksi jollain omatoimisella luovalla alalla esimerkiksi. Olen ihan samaa mielta, etta aina voi muuttaa suunnitelmia myohemmin, ihan jo mielenterveyden takia en haluaisi samaa hommaa tehda koko ajan! Jatketaanpa siis unelmointia 🙂

Reply
Jenna July 24, 2014 - 3:24 am

Itse elän parasta aikaa vaihetta, jossa elämää määrittää pitkälti työ. Korkeakoulututkinto toi uran ja 8-16 työn, joka on haasteellista ja välillä kuluttavaa. Tätä aina halusin. Halusin hyväpalkkaisen työn ja korkeakoulututkinnon ja etenkin noh…uran! Olen siinä määrin uraihminen, että nautin työnteosta ja haasteista.

Mutta kolikon kääntöpuoli on nimenomaan vapaus. Sulla on 5 viikkoa vuodessa lomaa, jolloin saat tehdä, mitä haluat. On arki, joka pyörii vauhdilla. On viikonloput, jolloin olisi aikaa tehdä kaikkea, mutta välillä pitäisi levätä. On hankalaa yhdistää suuri vapaudenkaipuu, matkailukuume ja elämän nälkä, kun olet työelämän oravanpyörässä. Kaiken tämän yhdistäminen on onnistuu, se on vain itsestä kiinni, mutta helppoa se ei ole. Olen 98 % tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Pieni osa minusta haluaisi tehdä jotain ihan muuta.

Elämä on valintoja. Olet juuri oikeilla jäljillä. On hyvä, miettiä, mitä itse haluaa tehdä! Unelmistakin voi tehdä totta 🙂

Reply
Annika July 24, 2014 - 5:02 pm

Haasteita minakin kaipaan elamaani, ehdotomasti! Mutta en haluaisi tyon maarittavan elamaani liiaksi. Jos olisikin 5 viikon lomat niin olisin aika onnellinen 😀 En tunne taalla ketaan kenella on noin pitkat lomat, oletan tietavani pari tyyppia (eri firmojen johtohenkiloita) joilla on 4 viikkoa lomaa, mutta me tavalliset talliaiset karvistellaan 3 viikon lomilla -Ja sekos minua ahdistaa!

On kylla totta, etta on itsesta kiinni miten asiansa jarjestaa ja ihan huippua kuulla, etta sulla on asiat aika hyvin mallillaan 🙂 Unelmista voi ja pitaakin tehda totta 😉

Reply
Tiina, Kinttupolulla July 24, 2014 - 5:17 am

Hienoja ajatuksia ja paljon tuttuja fiiliksiä 🙂 On hyvä pysähtyä miettimään, että elääkö sitä oikeastaan omien toiveidensa mukaan, vaan vai niin kuin ympäristö olettaa. Kannatan kyseenalaistamista ja mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä enemmän arvostan vapautta päättää omasta elämästä. Minäkin jätin alkuperäissuunnitelman vastaisesti opinnot kandiin, vaikka taidealalla maisterin tai tohtorinkaan opinnot eivät tuo tullessaan rahaa, joka ei koskaan ole motivoinut minua elämässäni. Sen sijaan tällä hetkellä olen enemmänkin kiinnostunut mahdollisimman askeettisesta ja yksinkertaisesta elämästä, jossa tärkeintä on vapaus 🙂

Reply
Annika July 24, 2014 - 5:09 pm

Kiitos kommentista Tiina! Kyseenalaistaminen on ehka just mun juttu kans 😀 Muun muassa niita yhteison odotuksia kohtaan, totuttua ruokavaliota kohtaan, ammatin valintaa kohtaan jne.. Ja ehka se on ihan tervettakin 🙂 Jatketaanpa vapauden haaveilua ja suunnittelua 😉

Reply
Jenni July 24, 2014 - 5:31 am

Mulla itseasiassa hassusti ulkomaille muuttamisessa isoimpana tekijänä on ollut nimenomaan ura. Töiden perässähän minä olen muuttanut, Jenkkeihin miehen töiden ja Luxemburgiin omien töiden. Toki töitä olisi ollut Suomessakin, mutta maailmalle lähteminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut huolehtia rahasta. Tärkeää minulle kuitenkin on, että en elä töitäni varten, vaan teen töitä elääkseni. Kun pankkitili pullottaa työurakan jälkeen, on helpompi repäistä ja ottaa useampien kuukausien mittaisia vapaita.

Musta on hienoa, että nuori sukupolvi on ruvennut ajattelemaan muutakin kuin sitä 9-5-uraa, joka ainakin omien vanhempieni sukupolvelle tuntuu olevan usein kaikki kaikessa. Pitkään musta ongelmana tässä maailmassa on ollut, että työlle on annettu itseisarvo: on HIENOA tehdä uraa, pelkästään sen uran takia, ja jos vaikkapa ei ole tehnyt tutkintoa valmiiksi (hei vaan, kandi täälläkin…) niin ei ole “saavuttanut” jotain, vaikka koen kyllä saavuttaneeni paljon enemmän kuin moni Suomessa perusduunia puurtava maisteri. Ja tämä kaikki maailmassa, jossa ainakin minun mielestäni yhä enemmän töitä voisi automatisoida ja antaa koneiden tehtäväksi ja ihmisten työviikkojen pituuksia pitäisi pikemminkin lyhentää, että kaikille riittäisi sekä töitä että vapaa-aikaa.

Reply
Annika July 24, 2014 - 3:11 pm

Oikeassa olet Jenni, monet varmasti lähtevät ulkomaille juuri uran takia tai uran perässä. Minustakin on huippua, ettei olla jumituttu tuohon 40 vuotta samassa 9-5 työssä! Hyvä pointti tuosta työn itseisarvosta, mutta oikeasti miksi se loppujen lopuksi on hienoa, että on ura. Statuksen vuoksi? Rahan?

Reply
Kea / Deep Red Blues July 24, 2014 - 5:33 am

Tää vois olla kuin mun pääkopasta poimittua. Mulla on maisterintutkinto takataskussa, mutten koskaan ole lähtenyt kunnianhimoisesti tavoittelemaan uraa… mieluummin olen elänyt elämää niinkuin itse olen halunnut. Paino sanalla ELÄNYT. Olen kovin kiitollinen siitä mitä viimeiset 15 vuotta ovat minulle tarjonneet ja opettaneet, ja toivon että voisin jatkaa elämäntyyliäni mahdollisimman pitkään tehden sitä työtä mitä tällä hetkellä teen, jossa voin todella olla päivittäin tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa sen sijaan, että pakertaisin toimistolla koneella papereiden ja exceleiden, tai kokousten parissa. Elämä on sellainen millaiseksi sen itselleen tekee ja haluan uskoa, että hyvä tulee hyville! Kiitos tästä postauksesta. ♥

Reply
Annika July 24, 2014 - 3:08 pm

Huippua Kea, että sulla on sellainen tilanne minkä haluat ylläpitää! Aivan mahtavaa, että olet löytänyt haluamasi työn 🙂 Olet ihan oikeassa tuosta että se on itsestä kiinni millaisen elämän tekee, mikä on itsessään jo loistava vapauden tunne. Välillä toki pessimismi nostaa päätään esille villeimpien haaveiden kohdalla, mutta olen sitä mieltä että unelmiaan voi kyllä toteuttaa, mutta niidenkin eteen pitää nähdä vaivaa. Kiva kun kommentoit 🙂

Reply
Annika July 24, 2014 - 7:57 am

Samoja mietteitä täälläkin on pyöritelty. Olen aina ajatellut, että haluan luoda uraa ja saada hyvän työn, mutta toisaalta pikkuhiljaa todennut, ettei se välttämättä ole se ainoa oikea vaihtoehto. Olen myöskin aina tehnyt asioita vähän eri tavalla ja moniakin sellaisia valintoja, joita muut ovat kyseenalaistaneet.

Noin yleisesti ottaen meidän isovanhemmat ja toisaalta vanhemmatkin on sitä sukupolvea, joka loi uran yhden ja saman työnantajan palkkalistoilla, eikä joutunut miettimään mitä tehdä elämällään pätkätöitä etsiessä.. Luulen, että se on yksi suuri syy, minkä takia meidän sukupolvi arvostaa vapautta ja “downshiftaamisesta” on tullut päivän sana ihan eri tavalla kuin ennen. Tuntuu siltä, että välivuosi reppureissatessa Aasiassa ja Australiassa on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus ja yhä useampi tajuaa, että oravanpyörästä voi irrottautua. Mikä on tietenkin ihan mahtava juttu! Ja varsinkin se, että meillä toisaalta on siihen mahdollisuus, kun ei tartte olla koko elämäänsä samassa työpaikassa 🙂

Reply
Annika July 24, 2014 - 3:05 pm

Älä muuta sano, en mitenkään voisi kuvitella olevani 40 vuotta samassa työpaikassa, mutta ennen se oli suorastaan toivottua. Pätkätyöt ei kyllä ole kivoja ja varmasti samalla lailla epävarmuutta olisi esimerkiksi yrittäjyydessä myös. On se kyllä hieno juttu että meidän sukupolvella on enemmän valinnanvaraa tai rohkeutta tai mitä se sitten onkaan, tehdä asioita erilailla 🙂

Reply
Laura July 24, 2014 - 9:02 am

Hieno postaus! Itse olen ihan samoilla linjoilla, ja se on myös osasyy miksi päädyin journalismiin: jos kortit osaisi pelata oikein, voisi jossain vaiheessa elämää olla mahdollista tehdä freelancerina töitä jostain kaukaisemmastakin maailmankolkasta. Mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei musta ainakaan vuosikaupalla enää ole kököttämään samassa kaupungissa, sillä jo nyt paluu Suomeen vähän ahdistaa, kun ei ole yhtään tietoa milloin seuraavan kerran pääsee pois. Suomessa on kyllä ihanaa asua, mutta juuri nyt haluaisin vaan saada opintoja pakettiin sen verran että voisi lähteä hyvillä mielin vaihtoon.

Toivon, että onnistuisin pitämään saman fiiliksen yllä kuin sulla, hyppäämään uusiin seikkailuihin yhtä ennakkoluulottomasti ja epäröimättä 🙂

Reply
Annika July 24, 2014 - 3:00 pm

Kiitos Laura! Journalismi on kyllä hyvä ala juurikin sen joustavuuden vuoksi. Just tänään oli ihan kauhea asiakas töissä ja kyllä mietn pitkään ja hartaasti, että entä jos asuisin jossain palmun alla ja vain elättäisin itseni jotenkin ihan muuten 😀 Luoja kiitos asiakaspalveluhommat loppuu pian, joten sitä odotellessa näin ensi hätään ja sitten muita suunnitelmia 😉

Reply
Satu VW / Destination Unknown July 24, 2014 - 3:23 pm

Tuttuja fiiliksiä ja mietteitä täälläkin, itse olen opiskellut sen korkeammankin tutkinnon, hypännyt unelmatyöstä tyhjän päälle reissuelämään ja jälleen asettautunut aloilleen, tosin paikkaan missä olen aina unelmoinut asuvani. Mutta, kyllä ura voi tuoda myös vapauden. Aloittelen loppuvuodesta uuttaa uraa joka lupailee tuovansa juuri sitä. Vapauttaa päättää aika pitkälti itse siitä missä ja miten työni teen, ja silti tuoda vastuuta ja haasteita joita kaipaan työelämässä, varsinkin kun olen tässä ollut äitiyslomalla aika lailla viimeiset pari vuotta 🙂 Jos leipätyösi nyt tuntuu urauttavalta, se ei ehkä ole se oikea juttu, mutta kyllä se jokin sieltä vielä löytyy. Itse olen ainakin moneen kertaan huomannut että joskus pitää päästää irti kaikesta tutusta ja turvallisesta että se uusi ja itselle sopivampi juttu löytyy sieltä jostain taas. Niin kuin olet kyllä näköjään aikaisemminkin tehnyt….! 🙂

Reply
Annika July 24, 2014 - 5:14 pm

Hmm, hyva pointti tuosta uran tuomasta vapaudesta! Se riippunee aivan millaisesta urasta on kyse 😀 Nykyisessa tyossa, vaikka mukavaa onkin, on aika rajoitettu vapaus ihan jo senkin takia etta lomia on pohjois-amerikkalaiseen tapaan vain 3 viikko vuodessa -Eihan siina ehdi edes Suomeen! Tama on yksi syy siihen, miksi halusin uran ja paremman aseman tyossani, jotta saisin enemman vapaa-aikaa. Sitten kehitin tata ideaa, ja mietin etta jos olisikin itsetyollistetty niin se voisi tuoda enemman vapautta ajan kannalta, mutta toisaalta epavarmuutta taloudellisen tilanteen kannalta.

Hienoa kuulla, etta sulla on uusia tyokuvioita tiedossa! Minakin paasen syksylla vihdoin eroon kammoamastani asiakapalvelusta, joten ehka sekin vahan helpottaa tahan tilanteeseen 😉 Ja oikeassa olet, joskus sita pitaa vain repaista ja tehda jotain hullua!

Reply
Marimente July 24, 2014 - 6:02 pm

Osuit Annika aivan naulan kantaan tällä postauksella, ja on huojentavaa huomata, että aika moni muukin meistä täällä pohtii näitä samoja asioita!

Vieläkin välillä pyörittelen mielessäni, haluaisinko tehä maisterit esim. Englannissa, mutta mitä sen jälkeen, tai siis, että mihin se johtaisi? Siihen toimistontäyteiseen uraelämään, mitä oon koittanut tässä viime vuodet vältellä 😉 Ja ainoastaan huvin vuoksi ja pelkästä oppimisen mielenkiinnosta ei kannata alkaa makselemaan kalliita lukukausimaksuja. Nykyinen työ, missä en toki edelleenkään suunnittele luovani uraa sen pitempään kuitenkin tarjoaa tiettyä vapautta, kun omiin työaikoihin, lomien lisäksi kertyvien pekkasten ajankohtiin ja vaikkapa ylityömahdollisuuksiin voi itse vaikuttaa, mikä on aika harvinaista nykyään missään firmassa.

Oon itekin vähän siinä tilanteessa, että en oikein tarkalleen tiedä miten tästä pitäisi edetä, mutta kyllä tässä kohta pitää alkaa jokin uusi repäisy keksimään! 🙂

Reply
Annika July 25, 2014 - 9:26 pm

Kiitos Mari! En tosiaan taida olla ainut joka näitä on pohtinut, vaikka välillä tuntuu että ihan sekavia mietin 😉 Minustakin olisi ihana opiskella, koska tykkäisin hirveästi mennä takaisin yliopistoon ja siihen ympäristöön. Mutta en ole sitten ihan varma, että mitä opiskelisin ja täällä kun se tosiaan maksaakin törkeän paljon, niin ihan mututuntumalla ei tohdi lähteä opiskelemaan!

Olisi niin mahtavaa, jos meillä olisi mahis tehdä ylitöitä tai ottaa palkatonta lomaa, mutta ei onnistu..Just juttelin yhdelle paikalliselle kaverille, jolle kerroin että meillä on 3 viikkoa lomaa ja tuo Alppien reissu ei kuluttanut lomapäiviä, ja se oli aivan et voi oispa mullakin, siis tuohan on ihan hirveästi lomaa! Olin vähän että…ai mitä?? Eihän nämä riitä mihinkään 😀

Ja hei, välillä on hyvä repäistä todellakin, alkaa olla jo korkea aika meille molemmille 😉

Reply
Eija / Vailla Pysyvää Osoitetta July 25, 2014 - 5:20 pm

Mahtava postaus! 🙂 Nää sun jutut on kyllä niin lähellä mun omia aivoituksiani. Oon kyllä aina ollut suht rohkea jättämään turvallisen työpaikan tai lähtemään maailmalle, mutta jotenkin sitä aina oletti, että totta kai se oma unelmatyö on jotain fiksua ja akateemista. Viime aikoina olen sitten vähän alkanut kyseenalaistamaan tuota.

Reply
Annika July 25, 2014 - 9:28 pm

Kiitos Eija! Great minds think alike, vai mites se meni 😉 On se yllättävän hankalaa, kun unelmat muuttuvatkin matkan varrella. Mutta ainahan voi mieltänsä muuttaa, vaikka mua hieman kaivelee se, että halusin akateemisen uran mutta en sitä saanut, mutta nyt en sitä ehkä enää haluakaan. Mutta olisi se silti ollut kiva 😀 Mutkikkaaksi menee 😉

Reply
Jerry / Pako Arjesta July 28, 2014 - 2:03 am

Jostain syystä en nyt keksi tähän hirveästi sanottavaa, koska itselläkin on ollut monia samanlaisia ajatuksia, mutta ratkaisut uupuvat :P. Mutta erinomaista pohdintaa! Sen sentään voin sanoa, että yleisesti ottaen juurikin nämä “urat” eivät todellakaan ole parhaita vapauden kannalta. Yrittäjyys voi olla todella rankkaa, mutta yleensä se on myös todella palkitsevaa. Ja toisaalta itsehän sitä päättää kuinka rankkaa se on ;). Mutta saat täydet suositukseni yrittäjyyteen! 🙂

Reply
Annika July 28, 2014 - 8:27 am

Kiitos Jerry! Voi kun olisikin ne vastaukset jossain, niin olisi kaikki helpompaa! Nämä mun haaveilut on niin alkutekijöissä vielä, etten tiedä mihin tästä lähteä jatkamaan, joten jatkan pääni sisällä haaveilua 😀

Reply
Jerry / Pako Arjesta July 28, 2014 - 10:27 am

Jos et ole vielä lukenut Timothy Ferrissin 4 hour workweek kirjaa, lue se heti paikalla :)! Jos saat jostain apua tilanteeseesi niin siitä ;).

Ps. se on palkitsevampaa, kun ne vastaukset pitää kaivella jostakin ;).

Reply
Annika July 28, 2014 - 2:50 pm

Kas, enpä ole tuosta kirjasta kuullutkaan, kuulostaa kyllä lupaavalta nimen perusteella 😀 Ja totta, ei se olisi niin hienoa sitten kun sinne tavoitteeseen joskus pääsee, jos se olisi onnistunut aivan helposti 😉

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.