Rasismi Kanadassa: Menneisyyden häpeä ja nykypäivän salaisuus

Puhun usein tästä adoptoidusta kotimaastani positiivisessa valossa ja onhan täällä paljon mitä kehua. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että se ei ole kuitenkaan koko totuus, etenkään historiallisessa kontekstissa. Rasismi Kanadassa ei elä vain historiankirjojen sivuilla, vaan valitettavasti se on osa nykypäivän Kanadaa.

Kipinänä tälle postaukselle on syksyllä suorittamani yliopistokurssi nimeltä Indigenous Canada, joka 12 viikon aikana perehdytti minut Kanadan alkuperäiskansojen historiaan. Disclaimer siis tähän väliin, tämä juttu käsittelee rasismia Kanadassa alkuperäiskansoihin liittyen, mutta se ei suinkaan ole ainoa rasismin muoto, joka on läsnä Kanadassa.

Kanadan historia hyvin tiivistettynä ja reilulla kädellä yleistettynä kulki kutakuinkin seuraavaa polkua: lukuisat eri alkuperäiskansat asuttivat Kanadan (ja Yhdysvaltojen) alueita tuhansia vuosia ennen kuin eurooppalaiset löysivät tämän mantereen. Kanadaa tulivat valloittamaan erityisesti britit ja ranskalaiset, mutta myös esimerkiksi hollantilaiset, ja heillä kaikilla oli hieman erilainen suhtautuminen alkuperäisasukkaisiin. Britit dominoivat Kanadaa eniten ja itse Kanadan valtio alkoi hiljalleen muodostua. Laajentumisen ja eurooppalaistumisen tiellä tosin oli usein alkuperäiskansat, heidän käytännöt, maat ja kulttuuri.

Disclaimer #2: Uskotte varmasti, että tämä on aihe, josta voisi kirjoittaa hyvin kattavasti. Tarkoituksenani oli kirjoittaa useammasta aiheesta eri ajanjaksoilta tässä postauksessa, mutta ensimmäisen osan kirjoitettuani ymmärsin, että nämä aiheet toimivat parhaiten sarjana eikä yhteen lumpattuna. Joten tässä siis rasismi Kanadassa-sarjan ensimmäinen osa, sisäoppilaitokset eli ‘the Canadian Indian residential school system’.

Sisäoppilaitokset tappoivat intiaanin lapsesta – joskus myös itse lapsen

Kuten monessa muussakin maanosassa, uskonto oli yksi ensimmäisistä asioista (tautien lisäksi), jota eurooppalaiset valloittajat alkoivat levittämään.

Alkuperäiskansojen  arvomaailma oli aina ollut (ja on edelleen) yhteisöllinen, oppiminen ja havainnot tapahtuvat pääsääntöisesti tarinoiden kautta, ja nämä tarinat kulkivat sukupolvelta toiselle. Eurooppalainen näkemys oppimiseen puolestaan perustuu siihen periaatteeseen, että jokin  ylempi taho (kirkko, koulu) sanovat tai määräävät mitä tulee tehdä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Suurempi ongelma eurooppalaisten kannalta oli kuitenkin se, että alkuperäiskansat eivät olleet uskonnollisia samalla tavalla, eivätkä tienneet kristinuskosta tuon taivaallista.

Kanadan eurooppalainen johtoporras (ei varsinaisesti hallitus, koska Kanada ei vielä ollut virallisesti oma maansa 1800-luvun alussa) päätti, että nämä sivistymättömät alkuperäiskansojen lapset ainakin on pelastettava ja saada mahdollisimman eurooppalaisiksi. Tavoitteena oli “to kill the indian in the child”, eli intiaanin tappaminen lapsesta. Ratkaisu tähän oli eräänlainen sisäoppilaitos (englanniksi residential schools), jota lähinnä katolinen (myös anglikaaninen) kirkko johti tavoitteena pyyhkiä pois kaikki alkuperäiskansojen kulttuurivaikutus ja tehdä lapsista sivistyneitä.

Brittiläinen Kolumbia 1885

Manitoba, 1890

Itse alkuperäiskansoilla ei ollut tähän mitään sananvaltaa: lain mukaan kaikkien 7-15 vuotiaiden piti osallistua tähän ja lapset vietiin väkisin kodeistaan ja kuljetettiin sisäoppilaitoksiin ympäri maata. Kokonaisuudesssaan Kanadassa toimi noin 130 sisäoppilaitosta, joka puolella maata. Ensimmäinen tällainen sisäoppilaitos aloitti toimintansa joko 1812 tai 1830 riippuen vähän mitä lähdettä uskoo. Kanadasta tuli virallisesti valtio vasta 1867, joten joka tapauksessa nämä koulut aloittivat toimintansa ennen Kanadan muodostumista.

Nämä kirkon vetämät koulut olivat hyvin yksilökeskeisiä, kilpailuhenkisiä ja lasten ei tullut ajatella itse mitään, vaan heille kerrottiin mitä tehdä. Kaikin puolin tämä oli täysin päinvastaista mihin nämä lapset olivat kasvaneet ja tottuneet. Koska alkuperäiskansojen lapset olivat toissijaisia ja vähempiarvoisia eurooppalaisten silmissä, koulujen asukkaat kärsivät seksuaalisesta hyväksikäytöstä, väkivallasta, myrkytyksistä, nälästä, kylmästä ja kaiken lisäksi vielä ‘lääketieteellisestä’ testeistä. Joistain kouluista on myös löytynyt sähkötuoleja. Arvioiden mukaan noin 150,000 lasta pakotettiin sisäoppilaitoksin sivistymään ja jopa 42% heistä kuolivat koulujen käsittelyssä.

Voisi miettiä, että eikö oikeasti kukaan ollut sitä mieltä, että nämä koulut eivät olleet aivan oikealla asialla. Oli siis toki heitä, eurooppalaisia siis, jotka vastustivat ja kyseenalaistivat näiden koulujen toiminnan, mutta heidät hiljennettiin monin tavoin, mm. työpaikan menettämisellä, ja ei sitä vastustusta koskaan ollut niin paljon, että toiminta olisi loppunut.

Saskatchewan, 1950

Ontario, 1958

Manitoba, 1946

Sisäoppilaitoksista selvinneet – ja heistä käytetään nimenomaan termiä “residential school survivor” – palautettiin koteihinsa kun he täyttivät 17 vuotta tai kun koulu sulki ovensa. Kun he palasivat oman yhteisönsä pariin, monet heistä eivät enää puhuneet omaa kieltään (sen puhuminen oli tiukasti kiellettyä sisäoppilaitoksissa), heillä ei ollut enää tietoisuutta omasta kulttuuristaan, eikä yhteyttä omiin perheenjäseniin, joista he olivat olleet erossa lähes koko siihenastisen elämänsä. Kun heistä sitten aikanaan tuli vanhempia, monet olivat hukassa eivätkä tienneet miten kasvattaa lapsia, koska heidän oma lapsuus oli ollut väkivaltainen ja traaginen kokemus. Ja näin näiden sisäoppilaitosten jäljet jäivät elämään sukupolvelta toiselle.

Nykypäivänäkin tämä näkyy mm. alkoholisimin ja huumeiden käytön muodossa, sekä siinä että huomattava osa Kanadan vankiloiden vangeista on alkuperäiskansojen jäseniä. Samoin alkuperäiskansojen lapset ovat yliedustettuina (eli siis heitä on huomattavasti enemmän kuin eurooppalaista tai muuta alkuperää olevia lapsia) sosiaalihuollon parissa. Muita yleisiä nykypäivän alkuperäisasukkaiden ongelmia ovat korkea työttömyys, alhainen koulutus ja perheväkivalta.

Ontario, 1960

Saskatchewan, 1973

Saatat miettiä siellä, että hyppäsin yhtäkkiä 1800-luvun alusta nykypäivään, tai että mitä tekemistä lähes 200 vuotta vanhoilla käytännöillä on nykypäivän ongelmien kanssa ja miten rasismi Kanadassa nykypäivänä tähän liittyy. Nämä sisäoppilaitokset, residential schools, aloittivat tosiaan toimintansa hyvin kauan sitten, kun maailma oli hyvin erilainen paikka. Se epämukava totuus kuitenkin on se, että Kanadan viimeinen, valtion rahoittama ‘residential school’ sulki ovensa vuonna 1996. Ja kyllä, tuossa on kaikki numerot oikeassa järjestyksessä. Eli kun minä olin tokaluokalla, Kanadassa oli vielä alkuperäiskansojen lapsia, jotka viettivät hyvin erilaisia kouluvuosia.

Jos englanninkieli taipuu jonkin verran, niin suosittelen katsomaan tämän lyhyen kertomuksen yhdeltä selviytyjältä, joka oli sisäoppilaitoksessa 70-luvulla. Todella pysäyttävä kertomus.

Tähän loppuun haluan vielä summata hieman sanastoa englanniksi, koska sanoilla on merkitystä ja kaikille Kanadaan matkaaville on tärkeää tietää, millaisia sanoja saa käyttää ja mitä ne oikeastaan tarkoittavat.

Ihan ensimmäiseksi ne kaksi sanaa, joita kenenkään paitsi alkuperäiskansan jäsenen itse halutessaan, EI tule käyttää: “indian” ja “eskimo”. Nämä ovat halventavia ilmauksia niin englanniksi kuin suomeksikin, älä käytä niitä. Järjestöt, brändit, urheiluseurat ovat kovaa vauhtia nimeämässä uudelleen tuotteita ja brändejä, joissa on käytetty näitä termejä.

Kanadan alkuperäisasukkaita voi kutsua englanniksi termillä indigenous peoples (huomaa monikko, eli ei people vaan peoples, kansat). Aboriginal on toinen kattotermi kaikille Kanadan alkuperäiskansoille, mutta se on termi, jonka eurooppalaiset ovat keksineet, kun indigenous on alkuperäiskansojen luoma termi ja sen takia parempi vaihtoehto. Indigenous on siis yleistermi kaikille alkuperäiskansoille, ja ne voidaan jakaa kolmeen eri lohkoon: Inuit, First Nations ja Métis. Inuit on pääasiassa Kanadan pohjoisosissa asuvat alkuperäiskansat ja First Nations viittaa muihin alkuperäiskansoihin, jotka eivät ole Inuit. Ja kolmantena Métis viittaa alkuperäiskansoihin, joiden perimässä on sekä alkuperäiskansoja että euroooppalaisia. Ja tietysti nämä kaikki sisältävät lukuisia eri kansoja, etenkin First Nations joka on isoin ryhmä.

Lisättäköön vielä, että nykyään Kanadan populaatiosta alkuperäisasukkaita on noin 5%, eli suurin piirtein 1,7 miljoonaa. Tämän postauksen kuvat on Library and Archives Canadan sivuilta ja sieltä löytyy paljon lisää kuvia, jos haluat nähdä esimerkiksi millaisia luokkahuoneet ja koulut olivat.

Tässä siis ensimmäinen osa rasismi Kanadassa -sarjaa. Eihän tämä  se mieltä nostattavin aihe ole, mutta silti mielestäni tosi tärkeä nostaa esille. Olkoon tämä nyt sitten mun velvollisuus kaksoiskansalaisena levittää tietoisuutta Kanadasta suomalaisille, niistä hyvistä ja huonoista jutuista.