Mulla meinaa olla vieläkin vähän pää pyörällä reissun jälkeen ja tuntuu että olisi niin paljon kirjoitettavaa, etten edes tiedä mistä aloittaisin. Alusta lienee helpoin?
Eli meidän vaellus alkoi Ranskan alppikylästä, Chamonixista, joka on vallan söpö paikka, joskaan ei sitä aidointa Ranskaa, sillä englantia kuulee joka puolella. Chamonix saa oman postauksensa myöhemmin, joten loikkaan suoraan vaelluspoluille kohti Sveitsiä.
Mont Blancin ympäri on olemassa hyvä reittiverkosto, joten jos jotakuta kiinnostaa lähteä noihin maisemiin seikkaileen niin se onnistunee vallan loistavasti itsenäisestikin. Reittivaihtoehtoja on yleensä 1 tai 2, helpompi ja vaativampi, tosin meille tuo jälkimmäinen ei ollut vaihtoehto kun ne haastavammat reitit olivat lumen peitossa näin alkukaudesta.
Yleensä päivät menivät yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaavalla ‘mäkeä ylös, ylös ylös huipulle asti ja sitten alas toiselta puolen’. Meidän päivät olivat lyhimmillään 12 kilometriä pituudeltaan ja pisimmillään taisi olla 20km, mikä ei kuulosta pahalta ollenkaan. Mutta kun vuorilla kun ollaan, niin se ei ollut ihan tasaista taaplaamista ja yleensä korkeuseroa oli noin 700-1100 metriä eli useimpina päivinä aloitettiin matka n. 1200-1700 metrin korkeudelta ja päädyttiin 2500 metrin korkeuteen jossain vaiheessa päivää, ennen laskeutumista alemmas majoitusta varten.
Omasta mieleestä hauskimpia olivat ne päivät jolloin aamupalaa nautittiin Sveitsissä, lounasta toinen jalka Sveitsin puolella ja toinen Italiassa ja illallista nautittiin tukevasti Italian puolella. Maiden rajalla oli yleensä vain iso kivi merkkaamassa maan vaihtumista, kiven toisella puolen luki Sveitsi ja toisella puolen Italia. Huomattavasti helpomaa, kuin muualla maailmassa.
Matkamme kulki reittiä Chamonix (Ranska) – Le Tour (Ranska) – Trient (Sveitsi) – La Fouly (Sveitsi) -Champex/Arpette (Sveitsi)- Courmayeur (Italia)- Les Chapieux (Ranska). Koska oli vaeltamisen alkukausi, osa poluista oli vielä lumen peitossa ja pari kertaa tuli vastaan täysin veden valloittama reitti – onneksi oli vedenpitävät kengät!
Suurimmaksi osaksi kuitenkin polut olivat hyviä ja voin kertoa, että asfaltilla kävely tuntuu muuten aivan hirveältä päivän luonnonpolkujen tallaamisen jälkeen.
Vaeltajan elämä oli suurimmaksi osin ihanan simppeliä. Aamulla ylös ja aamupalalle (jotka olivat poikkeuksetta patongin palasia ja muroja. Valkoisen leivän yliannostus tuli koettua moneen kertaan!), sitten kengät jalkaan ja reppu selässä kohti päivän polkuja.
Kun tuli nälkä, otettiin retkikeitin esille ja tehtiin lounasta maisemia ihaillen ja sitten matka jatkui taas. Yleensä saavuimme illan majapaikkaan vähän ennen illallista ja huoneen saamisen jälkeen istuimme ruokasaliin muiden vaeltajien kanssa odottaen ruoan ilmestymistä nenän alle.
Illalla monesti vielä mietittiin vähän seuraavan päivän reittiä, mutta siinäpä se oli päiväohjelma ennen nukkumaan menoa.
Ok, ihan joka päivä ei mennyt noin stressittömällä kaavalla, mutta taidan jättää matkan takkuilut ihan omaan postaukseensa ja kerron tätä tarinaa ruusunpunaisten lasien läpi. Ja kaikenlaiset ongelmanpoikaset kyllä unohtuivat näitä maisemia katsellessa joka tapauksessa!
Täällä Ottawassa on helleaalto (eli perus Ottawan kesä) ja koko viikon on ollut suurinpiirtein 28 astetta lämmintä ja se kai jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti. Joten tämä neito lähtee nyt ulos, ehkäpä haalimaan rusketusta tai vaihtoehtoisesti hengailemaan varjoisaan paikkaan. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
16 comments
Tosi upeita maisemia. Sitten kun muutetaan syksyllä Ranskaan, niin täytyy alkaa suunnittelemaan vaellusreittejä 🙂
Ai niin, luinkin jostain että teillä on mielenkiintoiset suunnitelmat edessä!! Ranskassa oon jonkin verran muuallakin tallustanut polkuja pitkin, siellä on kyllä tosi monia alueita tutkia. Tiiättekö jo minne päin Ranskaa olette muuttamassa?
Kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselta reissuvaihtoehdolta! Olitteko te siis itsenäisesti noita polkuja tallaamassa? Oliko ne jotenkin merkitty selkeästi vai luotitteko täysin karttaan? Toi kuulostaa myös että oli varmasti aika rankkojakin päiviä jos oli pitkiä matkoja ja nousuja – oletko sitä mieltä että sellainen peruskuntoinen tallaaja pärjäisi tuolla? Sori, paljon kysymyksiä mutta alkoi nyt vähän kiinnostaa tuollainen reissu 🙂
Laura tää oli tosi huippu reissu! Ja sitä voi tosiaan kustomoida hyvin, siis mennä joko koko Tour de Mont Blancin (10-11 päivää) tai lyhemmän pätkän ja aloittaakin voi mistä alueen kaupungista vain (suosittelen kuitenkin Chamonixin aluetta tai Courmayeuria Italiassa). Me oltiin ns puoli-itsenäisesti tallaamassa, me järkättiin laukkujen kuljetus majatalosta toiseen, joten kävelimme vain päiväreppujen kanssa mikä on tietenkin huomattavasti helpompaa, kuin raahata yli 10 kiloa mukana. Myös majoitukset oli etukäteen järkätty ja ne kannattaakin olla, sillä tuo on tosi suosittu alue etenkin heinä-elokuussa ja majoituspaikkoja ei aina ole laaja valikoima. Ohjeina meillä oli mun työpaikan reittiohjeet, 2 karttaa ja Tour du Mont Blanc -kirja. Kartta on siis ihan semmonen mitä saa ostettua karttakaupastakin, tosin ne reitit on kyllä merkittyjäkin aika hyvin. Välillä oli pidempää pätkää, ettei ollut mitään kylttejä ja silloin pystyi kartasta tarkastamaan, että onhan suunta oikea. Peruskuntoinen tallaaja pärjää varmasti, mä koetin valmistautua tähän reissuun urheilemalla n 3 kertaa viikossa ja ihan hyvin se riitti 🙂
Okei, kiitti näistä, kuulostaa kyllä hyvältä…. Pitääkin ehkä ruveta miettimään tälläistäkin reissuvaihtoehtoa!
Olepas hyvä, kerron mielelelläni lisätietoja 🙂
Olepas hyvä, kerron mielelelläni lisätietoja 🙂
Miten korkealla te parhaimmillaan tallasitte? Vaikuttiko se kuntoon tai kävelytahtiin? Kuulostaa tosi hyvältä lomavaihtoehdolta 🙂
Kokeimmillaan oltiin 2537m muistaakseni. Useimpina päivinä mentiin n. 2500 asti ja sitten sieltä tultiin alemmas. Eli tämä ei vielä vaikuta kuntoon tai kävelytahtiin, kun 2500m on vasta se korkeus jonka yläpuolella altitude sickness voi alkaa oireilemaan. Jos oltais oltu yli 3000 metrin, niin sitten olisi saattanut olla toinen juttu 🙂 Me käytiin päiväseltään ennen vaellusta melkein 4000 metrin korkeudessa ja siellä huomasi, että ilma on kyllä ohuempaa 😀 Suosittelen tätä kyllä lomavaihtoehdoksi!!
Okei, hyvä tietää. Muistelin vaan, kun voin oikein huonosti aikoinaan Pohjois-Chilessä, mutta nyt tarkistin että silloin tosiaan oltiin yli 4000 metrissä, joten ei ihmekään 🙂
Hahah, no ei ihan samoissa korkeuksissa olla tuolla kuin Chilessä joten sinne vaan 🙂
Upeita maisemia! Kyllä tuolla kelpasi varmasti vaellella.
p.s. Voisitko lähettää sen helleaallon tänne Suomeen?
Menisin kyllä mielelläni takaisin! Ja muuten mielelläni heittäisin tätä lämpöä sinnekin..kello on 7 sunnuntai-aamuna ja tuskailen, että kohta on liian kuuma lähteä lenkille, joten pakko lähteä pian 😀
Kieltämättä melko makean näköisiä maisemia! 😉 Mua kiinnostais itseäkin lähtä hirveästi vaeltamaan ja tuollaisessa ympäristössä kelpais kieltämättä tallailla polkuja kilometri jos toinenkin, mutta näin täysin vaellusneitsyenä täytynee ehkä harkita uran aloittamista jostain vähän helpommasta kohteesta – esimerkiksi Kuusamon Karhunkierroksesta… 😀
Hei en mäkään Laura ennen tätä reissua ollut tehnyt tuollaista monen päivän vaellusta! Tuolla alueella voi mennä myös oppaan ja ryhmän kanssa, siellä on paljon järjestäjiä ja voi suositellakin paria 😉 Meillä tää itse-opastettu toimi vallan hyvin, vaikka muutaman kerran oli reitti vähän hakusessa. Suurin bonus oli kuitenkin että meidän matkatavarat kuljetettiin majoitusten välillä, joten emme kantaneet kuin päiväreppua mukana. Näin paljonkin porukkaa täyden, ison rinkan kanssa ja huh heijaa ei kyllä käynyt kateeksi. Toki telttailu tuolla olisi varmasti ihan oma kokemuksensa..Mut majatalot on lämpimiä ja sieltä saa ruokaa 😀
Tuo matkatavaroiden kuljetuksen järjestyminen on kyllä takuulla auttanut todella paljon vaelluksen toteuttamisessa ja raskaiden rinkkojen raahaamisen sijaan ootte päässeet keskittymään täysillä siihen keskeisimpään, eli itse vaeltamiseen ja maisemien ihailuun! Kuulostaa siis varsin hyvältä vaihtoehdolta 🙂