Leijonaa mä metsästän… Lähetämmekö tietämättämme leijonia tapettaviksi?

Lion1

Tämän lastenlaulun sanat ovat varmasti monille tuttuja kouluvuosilta, mutta valitettavasti tuo rallatus leijonan metsästämisestä on totta edelleen. Leijonanmetsästys on myös täysin laillista muun muassa Etelä-Afrikassa ja kuten arvata saattaa, se on hyvin rahakasta bisnestä. Monen Afrikan matkaajan must do-listalla on leijonanpentujen kanssa telmiminen tai ehkä jopa aikuisten leijonien kanssa kävely leijonafarmeilla. Mutta hetkonen, mitä tekemistä näillä nyt on keskenään?

Tarhametsästyksestä ei voi selvitä hengissä

Sanon nyt heti alkuun, ei varmaan kenenkään yllätykseksi, että leijonanmetsästys on minusta jo aikansa elänyt juttu ja minusta nyt vaan on ylipäätään typerää tappaa eläimiä vain saadakseen niiden päät seinälle. Mutta voiko olla vielä jotain typerämpää? Valitettavasti voi, ja opin tämän kun opin mitä termi ‘canned lion hunting‘ pitää sisällään. Canned, purkitettu. Totuus ei ikävä kyllä ole kaukana tuosta. Enää ei siis riitä pelkästään se, että leijonia metsästettäisiin luonnosta, vaan niitä metsästetään aidatulla alueella. Miten raukkamaisia nämä ah niin suuret metsästäjät voivat olla? Ajetaan autolla aseiden tai nuolien kanssa “jäljittäen” leijonia, joilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä pakoon. Ei minkäänlaista.

save the lion

Kuva: Jacalyn Beales CACH Scotland

Tarhametsästyksessä haluamansa leijonan voi varata etukäteen kuvien perusteella, niin tietää minkälaista seinänkoristetta sitä lähtee tappamaan. Metsästysturistit pullean lompakon kanssa tulevat monista maista, etenkin Ranskasta, Saksasta ja Yhdysvalloista, mutta myös Suomesta. Meidänkin lintukodostamme löytyy firma, joka organisoi metsästysmatkoja ympäri maailmaa. Leijonan hinnan saa kysymällä, mutta monista muista eläimistä on hinnat valmiina nettisivuilla. Zeebran saa käydä ampumassa reilulla tonnilla, kirahvin hinta näyttäisi olevan 4500€ ja  paviaanit lähtee vaivaisella 150€:lla. Löysin myös kertomuksen suomalaisten miesten leijonankaatoreissusta, kuvien kera. En voi kuin todeta, etten ikinä tule ymmärtämään tätä. Tällä hetkellä eläintenraatojen tuominen EU:n alueelle on laillista, tosin viime kuussa kiellettiin maahantuonti läntisen Afrikan maista, joissa leijonia on luonnossa enää noin 400 yksilöä.

Mistä näitä leijonia oikein tulee?

Mistä ihmeestä nämä leijonat sitten pyydystetään näihin aidattuihin metsästyksiin? Niinpä, erittäin hyvä kysymys, etenkin kun villileijonien määrä on laskussa ympäri Afrikan manteretta (lähde: Lion Aid ja National Geographic), viimeisen puolen vuosisadan aikana leijonamäärien sanotaan pudonneen 50%.

lions 2

Kuva: CACH

Toisenlaisia kokemuksia leijonien kanssa voi kokea lukuisilla leijona- ja villieläinfarmeilla, joita on pelkästään Etelä-Afrikassa 160 (lähde: Earth Island Journal). Näillä farmeilla kasvatetaan leijonia ja nämä ovat myös paikkoja, joissa voi paijata pieniä pentuja ja napata leijonaselfien. Usein tarjolla on myös kävelyretkiä, joissa pari farmin työntekijää kävelyttää isompia, mutta silti nuoria leijonia ja ottaa turisteja mukaan (maksusta toki). Koska näissä paikoissa kasvatetaan leijonia, voisi olettaa että tässä olisi ratkaisu pieneneviin leijonamääriin, mutta valitettavasti totuus on toisenlainen ja kovasti samanlainen kuin tiikereillä.

Näillä leijonafarmeilla, jotka myös ovat suosittuja vapaaehtoistyöpaikkoja, on aina paljon pentuja sekä nuoria leijonia, mutta vain muutama naaras ja yksi tai kaksi urosleijonaa. Kun asiaa ajattelee, niin eikö ole mielenkiintoista että suurin osa farmeista noudatta samaa kaavaa; aina paljon pentuja ja nuoria leijonia, mutta vain muutama aikuinen. Missäs ne aikuisiksi kasvaneet pennut sitten ovat? Elävätkö ne villeinä luonnossa? Farmit vastannevat yleisimmin, että ne vapautetaan luontoon tai että ne menevät hyviin koteihin. Arvaatte varmaan ettei tämä ole koko totuus tai totuus ollenkaan.

lion3

Kuva: CACH

Minne ne leijonat oikein menevät?

Eläinsuojelujärjestöt ja leijonien suojelua elämäntyönään tekevät yksityishenkilöt ovat yksimielisiä siitä, ettei vankeudessa kasvaneita leijonia päästetä tai voi päästää takaisin luontoon. Miten ne voisivatkaan siellä elää, kun ne ovat koko ikänsä olleet ihmisten kasvattamia? Surullinen asian laita on se, että suurin osa turistien paijaamista pienistä pehmoisista leijonanpennuista myydään toistenlaisten turistien tapettavaksi.

Voiko tämä olla totta? Mitä todisteita tästä sitten on? Voiko leijonilla todellakin olla näin surkea kohtalo? Sekä etelä-afrikkalaiset että kansainväliset eläintensuojelujärjestöt, mukaanlukien Suomen Eläinsuojeluyhdistys, ovat dokumentoineet tätä ilmiötä laajasti, mutta jos luulet, että nämä ovat puolueellisia kannanottoja ja kaipaat eri näkökulmaa, niin viime marraskuussa CBC:n 60 Minutes ohjelman haastattelussa Lion Parkin (yksi kuuluisimmista leijonatiloista Etelä-Afrikassa) pitäjä kertoi myyneensä isoiksi kasvaneet leijonat tarhametsästykseen. Siinä se, totuus tekijän suusta.

Ovatko sitten kaikki paikat, joissa leijonanpentuja saa paijata, pahoja? Born FreeCampaign Against Canned Hunting, Lion Rescue järjestöt kaikki sanovat kyllä; leijonanpentujen kanssa poseeraminen on jo itsessään huonoksi pennuille ja ne päätyvät lähes poikkeuksetta metsästettäviksi. Born Free järjestön sivuilla on sydäntäsärkevä video, jossa autolastillinen metsästäjiä tarkkailee naarasleijonaa, joka ei näytä pelkäävän ihmisiä lainkaan, mikä ei yllämainitut argumentit huomioonottaen ole lainkaan erikoista. Leijona istahtaa puun alle ja kierähtää selälleen, osoittaen että on täysin huoleton ihmisten läheisyydessä. Sitten metsästäjä osoittaa jousen leijonaa kohti ja lähettää nuolen tappaen ihmisiin luottaneen leijonan. Voiko olla suurempaa vääryyttä?

cute cub

Kuva: Jacalyn Beales, CACH Scotland

Mitä me voimme tehdä?

Afrikkaan matkaavien turistien ja vapaaehtoistyöntekijöiden suurin tavoite on varmasti nähdä villieläimiä, se on itsellänikin pääsyy miksi haluan joskus vielä Afrikan mantereelle matkustaa. Vaikka tällaisista kamalista asioista, kuten tarhametsästyksestä, oppiminen ei ole mitenkään mieltä ylentävää, haluan painottaa että on paljon mitä me matkaajat voimme tehdä leijonien hyväksi.

Campaign Against Canned Hunting on listannut sivuillaan ohjeita leijonaystävälliseen ja eettiseen matkailuun ja ne kuuluvat kaikessa lyhykäisyydessään näin:

1. Pidättäydy leijonanpentujen hoivaamisesta. Ymmärrä, että kun paijaat leijonanpentua tuet samalla tarhametsästystä.

2. Sama pätee kaikkiin muihinkin villieläimiin ja läheiseen kontaktiin niiden kanssa.

3. Todellinen ‘turvapaikka’ (sanctuary) ei koskaan teetä pentuja vankeudessa ja tämän takia siellä ei pitäisi olla pentuja lainkaan.

4. Älä usko naiivisti Etelä-Afrikan matkailutoimiston esitteitä, jotka mainostavat pentujen paijausta ja leijonakävelyitä, elefanttiratsastuksia jne. Etelä-Afrikan hallitus markkinoi ja tukee tarhametsästystä. Sinun ei silti tarvitse olla osallisena julmuuteen.

5. On olemassa monia upeita kohteita, joissa voit tutustua leijoniin eettisesti. Sivuilla on listattu sekä eettiset matkanjärjestäjät että vapaaehtoisjärjestöt.

Lisäksi Volunteers in Africa Beware facebook sivulla on pitkä lista vapaaehtoistyöpaikoista, jotka toimivat eläinten parhaaksi niitä vahingoittamatta.

we put them there

Koska tiesin jokunen aika sitten tästä aiheesta verrattain vähän, otin yhteyttä Campaign Against Canned Hunting järjestön perustajaan Beverley Pervaniin. Oletin, että vetoomus EU:n päättäjiin olisi hyvä keino tehdä jotain asian hyväksi ja löysinkin monta linkkiä tähän liittyen. Kysyin Beviltä mikä näistä olisi paras linkki ja organisaatio ja vastaus oli, että vetoomukset eivät auta, ne ovat melkein yhtä tyhjän kanssa. Mitä me voimme sen sijaan tehdä, on katkaista rahavirta epäeettisille villieläintiloille.  Hän kannusti ottamaan yhteyttä vapaehtoisjärjestöihin ja matkailualan yrityksiin, jotka tarjoavat näitä epäeettisiä aktiviteetteja ja pyytää heitä boikotoimaan näitä kohteita. Lisäksi tietysti käytetään omilla matkoillamme rahamme eettisiin paikkoihin. Jos pentujen paijaamisesta ei enää tulekaan jatkuvaa rahavirtaa, on tämä aktiviteetti siten hyödytön -ei kannata enää teettää lisää pentuja, jotka päätyvät metsästysmuistoiksi.

Toinen keino vähentää tarhametsästystä ja hidastaa eläinten sukupuuttoon kuolemista on kieltää ‘metsästysmuistojen’ tuominen EU:n alueelle ja tästä aiheesta heillä onkin tapaaminen Brysselissä kesällä. Toivottavasti sieltä saadaan jotain konkreettisia ideoita ja keinoja! Tässä vielä video Campaign Against Canned Hunting järjestön toiselta perustajalta tästä aiheesta ja vähän muustakin.

 Lisätietoa

Tästä aiheesta on paljon tietoa saatavilla englanniksi ja tarhametsästystä vastaan tehdään paljon kampanjointia itse asiassa juuri nyt. Tänä viikonloppuna ympäri maailmaa on meneillään Global March for Lions kymmenissä kaupungeissa ympäri maailmaa. Suomessa ei tänä vuonna ole marssia, mutta ehkä ensi vuonna joku innostuisi järjestämään?

The Guardian artikkeli 

Campaign Against Canned Hunting nettisivusto. CACH:in päämajaa ja Skotlannin alatoimistoa on kiittäminen tämän postauksen kuvista!

Born Free järjestö, keskittyy myös muihin villieläimiin

Africa Geographic artikkeli Big John leijonan kohtalosta

Suomen eläinsuojeluyhdistyksen kannanotto metsästykseen Afrikassa

Claws Out – Kahden tytön viime kuussa avattu nettisivu, jossa he kertovat vapaaehtoistyöstä paikassa, joka paljastuikin tarhametsästystä tukevaksi

Tärkeää eettisen matkailun asiaa siis taas tällä kertaa. Kerron tästä, en sen takia että haluan muille saarnata kuinka matkustaa, vaan sen takia, etten itsekään tiennyt leijonanpentujen hellimisen ja tarhametsästyksen yhtydestä. Kun suunnittelin vapaaehtoistöitäni Lähi-Idässä, yksi vaihtoehtoinen paikka oli mennä vapaaehtoiseksi leijonatilalle kävelyttämään kissaeläimiä, koska en tiennyt paremmin. Nyt tiedän ja tekin tekin tiedätte. Ollaan siis parhaan kykymme mukaan eettisiä matkaajia ja jätetään leijonanpennut paijaamatta.

12 Comments

  • Wau kun olet tehnyt hyvän taustatyön ja ottanut aiheesta kattavasti selvää! Tämä on aihe, jota on tullut pohdittua ilta jos toinenkin. Lyhyesti sivusinkin sitä sarvikuonojen salametsästyksestä kertovassa postauksessani. Aihe kammoksuttaa. On niin vaikea ymmärtää miten joku VOI haluta tappaa näitä eläimiä. Itse kun haluaa vain ihailla niitä ja niiden näkeminen vapaana luonnossa on parasta mitä tiedän. Toivoisin, että trophyjen tuominen EU:n alueelle kiellettäisiin. Ymmärrän metsästyksen lihan vuoksi. Vapaana eläneen eläimen liha on paljon eettisempää kuin pienessä karsinassa eläneen possun. En kuitenkaan ymmärrä metsästystä pelkän huvin vuoksi. Aiheeseen liittyy vielä sekin ikävä puoli, että usein paijattavaksi ja tapettavaksi kasvatetut leijonat ovat vielä hyvin sisäsiittoisia.

    Kuten niin monen muunkin asian kohdalla myös tämän suhteen pitäisi kuitenkin myös ottaa paikalliset ihmiset huomioon ja luoda heille mahdollisuuksia saada elantoa muualta. Tällä hetkellähän esim. WWF ei ole täysin tarhametsästystä vastaan, koska se luo työpaikkoja paikallisille. http://www.hs.fi/matka/a1409572968579
    Elina | Vaihda vapaalle recently posted…Risteilykevät Royal Caribbeanin kanssaMy Profile

    • Annika says:

      Innoistuin hieman tutkimaan tätä tosiaan ja halusin ehdottomasti jakaa linkit ja lähteet, ettei tätä pidetä vain eläintenystävän vaahtoamisena. Kaikenmoinen salametsästys on niin turhauttavaa, eikö ihmiset oikeasti mieti tai välitä pätkääkään, että kohta ei ole leijonia saati sarvikuonoja luonnossa ollenkaan? Minäkin toivoisin, että trophyjen tuominen kiellettäisiin, se hidastaisi lähes takuuvarmasti tätä ‘leijonateollisuutta’.
      Tuosta sisäsiittoisuudesta minäkin luin, mutta en sisällyttänyt sitä tähän kun olisi tullut tosi tosi pitkä postaus. Mutta ymmärsin, että nimeomaan valkoisia leijonia jalostetaan ja ne ovat usein täysi sisäsiittoisia ja luonnossa oikeasti harvinaisia. Yksi merkki epäilyttävästä paikasta oli kuulemma juuri valkoisten (siis eihän ne oikeasti täysin valkoisia ole, vaan tosi vaaleita) leijonien suuri määrä.
      Luin tosi mielenkiintoisen artikkelin, jossa mainittiin tuosta työllisyydestä, ja oltiin tultu siihen tulokseen ettei metsästys työllistäkään niin paljon kuin kuvitellaan, summa oli reilusti alle prosentti, tyyliin 0,03%. Tätä verrattiin matkailualaan, joka voisi työllistää huomattavasti enemmän ja pitkäkestoisemmin. Mieleeni jäi etenkin slogan “shoot lions with a camera, not with a gun”.

  • Ihailtavaa taustatyötä ja viitseliäisyyttä meidän kaikkien tietoisuuden kartuttamiseksi! 🙂
    Virpi/ Täynnä tie on tarinoita recently posted…MATKABLOGGAAJAN KOTONAMy Profile

  • Kiitos jälleen kerran hyvästä tekstistä!

    Mä olin jo tietoinen, että nuo metsästettävät leijonat on ihan kesyjä, mutten osannut aavistaa että toiminta on näin järjestelmällisen raakaa.
    Toisaalta sitä kuitenkin osaa odottaa vaikka mitä kamaluuksia ihmisen taholta eläimiä kohtaan. Mulla on aika simppeli ajatus, joka tuntuu pätevän eläinten kohtelussa: “jos eläimestä saadaan isoa rahallista voittoa, niin usein peli on likaista”. Pätee niin tehotuotantoon sekä tuotantoeläimiin, pentutehtailuun, koe- eläimiin ja harrastuseläimiin yms.

    • Annika says:

      Ole hyvä ja kiitos kuin luit ja kommentoit! Mun pitää myöntää, että tämä oli mulle ilmiönä uusi, ennen meidän firman kestävän matkailun johtaja siitä mainitsi kerran. Ihan hyvä linjaus tuo jos eläimistä saa voittoa, niin homma ei välttämättä ole hyvää. Keksin tähän kuitenkin jo muutaman poikkeuksen, esimerkiksi ratsastuksen. Hevonen saa siinä tarvitsemaansa liikuntaa, jos kyseessä on esim ratsastustunti niin siitä tulee tuloja, jotka menevät eittämättä hevosen suuhun jne. Mutta yleislinjauksena tuo sun lause on hyvä!

  • Tää hupimetsästys on ihan järkyttävää, ja kaikki muukin eläinten hyväksikäyttöön liittyvä matkailu. Mietin usein, että täytyy olla järjiltään, jos osallistuu tämän kaltaisiin aktiviteetteihin. Turistilla ei usein edes ole mitään hajua eläinten kohteluun ja kohtaloihin liittyvistä karmeuksista; siliteltävät villieläimet ovat tosiaan raskaasti huumattuja ja monet “elephant sanctuary”-paikat itse asiassa silti rääkkäävät elefanttejaan järjestämällä mm. ratsastusta, jota norsujen heikko, notko selkä ei kestä. Tässähän ihan kiukustuu!
    Saana / Always Abroad recently posted…Colours and vintage on Brick LaneMy Profile

    • Annika says:

      Minä en kyllä myöskään ymmärrä hupimetsästystä, etenkään uhanalaisten eläimien (joita leijonatkin nykyään ovat). Ja siksipä minä näistä aiheista kirjoittelenkin, jotta ne tavoittaisivat mahdollisimman monta matkaajaa, jotka eivät välttämättä ole asiaa lainkaan ajatelleet. Tieto on voimaa!

  • Soile says:

    Järkyttävää! En ollut edes kuullut tuommoisesta.

    Itse kun olin viime viikonloppuna kamelivaelluksella, niin mietin juuri näitä asioita, sun edelliseen eläinpostaukseen liittyen. Yksi syy miksi ratsastin vain 3 tuntia (toki ei ainut syy!) kahden päivän reissusta, oli että mua rupes vaivaamaan että kärsiikö kamelit. Nimittäin aina kun kameleille laitettiin satulat selkään, piti ne kauheaa meteliä. Mutta rauhoittuivat kyllä heti kun ratsastaja oli selässä.
    Soile recently posted…Kamelivaelluksella osa 1My Profile

  • Annika says:

    Tämä oli todella hyvä postaus ja pointit varsinkin siitä että olet tehnyt upean taustatyön etkä pelkästään kirjoittanut tunnepohjalta.

    Mulle erittäin mielenkiintoinen postaus myös siinä mielessä, että olen paijannut leijonanpentuja Johannesburgissa, mikä oli erittäin ristiriitainen kokemus. Tai ainakin jälkikäteen ajateltuna. Etelä-afrikkalainen ystäväni vei minut siis paikkaan missä hänen ystävänsä oli töissä nimenomaan eläintenhoitajana. Näin Johannesburgin matkan aikana nimenomaan paljon näitä mainoksia leijonapuistoista jotka saivat oloni epämiellyttäväksi – se ei voisi olla eettistä. Lähdin kuitenkin ystäväni mukaan sillä kyseessä ei ollut mikään näistä tunnetuista eläinpuistoista.

    Itse en myöskään silloin tiennyt canned hunting-ilmiön laajuudesta ja ehkä naiivisti uskoin (uskon?) että on olemassa myös hyviä leijonanhoitajia. Ensimmäinen luonnollinen kysymys mikä heräsi oli tietenkin tuo että missä aikuiset leijonat ovat. Tässä paikassa eli myös laajalla alueella aikuisten leijonien lauma ja meille kerrottiin kuinka niitä ruokitaan tavalla minkä pitäisi “matkia” luonnossa ruokailua/metsästystä – jos tällainen edes on mahdollista. Syy miksi leijonia ei kuitenkaan päästetä vapauteen, tai miksi niitä ylipäätään kasvatettaisiin vankeudessa, oli heidän mukaansa salametsästys. Ottaen huomioon kuinka monessa Afrikan maassa leijonat kuolevat sukupuuttoon salametsästyksen takia, kuulosti selitys uskottavalta.

    Paikan päällä ollessani koin siis jossain määrin että tilanne oli ok. Ehkä myös naiviisti ajattelin että nämä henkilöt jotka ovat näin eläinrakkaita eivät voisi tehdä työtä joka johtaisi eläinten tappamiseen. Toisaalta, on vaikea asettua paikallisten ihmisten saappaisiin, jos muuta työtä ei olisi tarjolla niin voisiko olla mahdollista että eläinrakas ihminen luopuisi jossain määrin eettisyydestään…?

    Sun pointti on kuitenkin myös mun mielestä oikea, eli kannattaisi kokonaan jättää leijonanpentujen hoivaaminen väliin jos sellainen mahdollisuus turistille tarjoutuu. Ehkä jälkikäteen ajateltuna tekisin toisin, vaikka paikalla ollessani sain paljon tietoa enkä ole maksanut leijonien paijaamisesta.

    • Annika says:

      Kiitos! Halusin ehdottomasti faktoja peliin jo senkin takia, että tämä asia oli minullekin uusi. Uskon minäkin, että ihan varmasti on olemassa hyviä eläintenhoitajia! Luulen, että ongelma on lähinnä siellä johtotasolla, jossa päätetään leijonien kasvattamisesta vankeudessa ja siitä, minne ne eläimet sitten isompana päätyvät. On myös olemassa oikeasti vastuullisia paikkoja, joissa leijonia kasvatetaan (koska villit leijonat käyvät vähiin) ja näissä paikoissa niitä kasvatetaan myös geneettisesti oikein, eli ei sisäsiittoisesti tarkoituksena saada mahdollisimman vaalea pentue jne.

      Tuo salametsästys argumentti kuulostaa ihan sopivalta, mutta toisaalta jos niitä ei vapauteta niin miksi niitä pidetään…Varmaankin lajin hengissä pitämiseksi, mutta vankeudessa kuitenkin, joten onhan se vähän ristiriitaista. Tuo sun paikka missä kävit vaikuttaa ainakin paremmalta kuin monet mistä luin, joten et sinä mitää kaikkein kamalinta ole varmasti tukenut ja niin kuin sanoitkin, niin rahallista voittoahan tuosta ei tullut.

      Yksi tosi mielenkiintoinen henkilö, juurikin eläinrakas leijonanhoitaja on Kevin Richardson, joka oli tuossa pahamaineisessa Lion Parkissa töissä aiemmin, mutta lopulta osti yli 20 leijonaa ne pelastaakseen surullisemmalta kohtalolta. Nyt hänellä on oma tila, jossa leijonat ja muut eläimet elävät isolla alueella, mutta vankeudessa koska ne ovat vankeudessa syntyneetkin, eivätkä pärjäisi ilman ihmisen apua. Se on siis yksi näistä ehdottomasti suositeltavista kohteista Etelä-Afrikassa (http://www.lionwhisperer.co.za/#).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

CommentLuv badge