Mitä kuuluu! Ja mihin hei katosi blogien tavalliset jutut?

by Annika
shetlanninlammaskoira

Muistatteko silloin ehkä noin 5-10 vuotta sitten, kun blogeissa oli ihan tavallisia juttuja?  Sellaisia, joissa kerrottiin mitä nyt kuuluu, vaikkei kuulunutkaan mitään ihmeellisiä. Itse olen näköjään postannut Nisusta ja syksyn olemattomuudesta (vuonna 2015) ja siitä, että kutsuin kavereita kylään ja että IKEAsta pitäisi hakea glögit ennen kuin on liian myöhäistä (vuonna 2014). Tämä glögiasia on muuten nytkin ajankohtainen, joulukuun 12., enkä olen vielä hakenut glögiä – jaiks.

Se pointtihan siis mitä tässä yritän esittää, on se, että se on juuri tuollaiset vähän ilmanaikaiset arkipostaukset, jotka itselle herättää muistoja ja tunteita ja niitä voi hymysuin lueskella näin jälkeenpäin, on niitä itselle rakkaimpia juttuja – ihan kuin lukisi vanhaa päiväkirjaa. Eihän nämä postaukset jälkeenpäin tosin ketään muuta kiinnosta, ja kukaan ei niitä enää vuosien päästä lue tai löydä (niitä kun ei ole kirjoitettu SEO mielessä), mutta ihmeesti niitä vain luettiin ja kommentointiin silloin kun ne julkaistiin! Ja minne muuten hävisi blogien kommentointi? Se on siirtynyt ihan kokonaan Facebookiin, tai supistunut tykkäykseksi tai reaktioksi Facebookissa.

Sitten jossain välissä nämä “päiväkirjablogit” joko lopettivat päivittymisen, tai vastaavasti lähtivät vähän tarkoituksellisempaan ja ammattimaisempaan suuntaan, omani mukaan lukien. Kirjoittelin yhä vähemmän niitä turhanpäiväisiä kuulumisia, ja enemmän persoonattomia postauksia siitä, millainen on ympäristöystävällinen hotelli, missä on Euroopan parhaat vaellusreitit ja mitkä on New Yorkin parhaat nähtävyydet. Ei sillä, hyviä postauksiahan nämä on, ja niitä luetaan edelleen, ne kun oli kirjoitettu hakusanat ja Googlen näkyvyys mielessä.

Ei ihmekään, että oma kiinnostukseni sekä lukea blogeja ja kirjoittaa omaani on vähän lässähtänyt. Jos selailen viimeisen parin vuoden postauksiani taaksepäin, niin ei siellä kovin montaa sellaista postausta ole, joita haluaisin lukea uudelleen fiilistellen postauksessa koettuja tunteita tai kokemuksia.

Pöh. Tämän haluan muuttaa! Tätä menoahan mulla ei ole mitään dokumentoituna vuosien ajalta ihan tavallisesta arjesta, vain matkoista ja kohokohdista. Ja herttinen, en ole tainnut pitää kameraakaan kädessä kuulkaa pitkään aikaan! Siitä syytän kyllä puhelimen hyvälaatuista kameraa, mutta silti. Haastan saman tien itseni ottamaan tämän postauksen kuvat kameralla, olkoonkin että ulkona on täysin harmaata ja jääsadetta tänään luvattu koko päiväksi.

Eli siis sanoisinko, että tuumasta toimeen!

Mitä kuuluu?

Ai että mitäkö kuuluu nykyään?  No itse asiassa ei yhtään hullumpaa! On ihanaa, että joulu on parin viikon päästä. Kuusen (aidon tietysti) toin Adam toi sisälle jo marraskuun lopussa ja näin joulukuun puolivälissä se ei edelleenkään pudota neulasia. En tiedä miksi Suomessa tai ainakin meillä kotona aina odotettiin aaton aattoon ennen kuin kuusi tuotiin sisälle? Nuohan kestää kuukausitolkulla!

xmas santa

Koronan myötä olen tehnyt töitä kotoa käsin maaliskuusta lähtien ja se on ihan parasta. En kaipaa toimistoa tippaakaan, mulle kotitoimisto on aivan paras vaihtoehto. Ja kun keväällä kirjoittelin koronan pilaamista Eurooppaan muuttosuunnitelmista ja arvioin, että en palaa pitkään aikaan töihin, olinkin väärässä. Olin lomautettuna noin 6 viikkoa ja sitten pääsin takaisin töihin Ottawa Tourismille, mutta eri hommiin kuin ennen. Olin ennen business events tiimissä, mutta liikematkailu ja konferenssit on kyllä sen verran huonossa jamassa vielä pitkään, että mut siirrettiin väliaikaisesti eri hommiin.

Ja vitsi mikä onnenkantamoinen se oikeastaan olikaan, löysin itseni nimittäin paljon mielenkiintoisemmasta roolista projektihommista. Uusi väliaikainen pomoni kannusti minua ottamaan project management -kurssin yliopistolla ja siinähän se syksy menikin opiskellessa töiden ohessa. Syksyä kuitenkin varjosti aika paljon se, että matkailuala yleisesti on aika vaakalaudalla, ja en ollut lainkaan varma jatkuisivatko työni joulun jälkeen, vai tulisiko työpaikallani enemmän lomautuksia.

Tällä viikolla tuli kuitenkin hyviä uutisia; työt jatkuu sekä itselläni, että kaikilla työkavereilla! Tämä on paitsi aivan uskomattoman positiivista, niin myös erittäin onnekasta, sillä monet kollegani muista matkailumarkkinointijärjestöistä ovat menettäneet työnsä. Mun väliaikaisesta työstä tuleekin mun täysiaikainen uusi työ, mistä olen erittäin innoissani! Saan jopa itse päättää tittelini ja mietin, että olisko se Strategy & Project Specialist vai Project & Change Management Specialist vai mikä. Jotain projekteihin viittaavaa kuitenkin.

xmas ornament

Ja mitäs vielä. Tässähän tuntuu, että pitää koko kesän ja syksyn kuulumiset kertoa yhdeltä istumalta. Niin hei, juoksin siis aikuisten oikeesti syyskuussa puolimaratonin!! Kotoa työskentely ja joustavat työajat johtivat siihen, että päivästä löytyi aikaa juoksemiselle ja muistin taas, että sehän onkin aika kivaa. Ja sitten jossain välissä kesää päätin, että nyt on aika toteuttaa se tavoite, josta aina olen vain hyvin etäältä haaveillut ja ilmoitin sekä Adamin, että itseni puolimaratonille. Toki koronan takia se juostiin ilman väkijoukkoja ja itse valitulla reitillä, mutta virallinen kisa se oli silti. Ja yllätin vähän itsenikin juoksemalla aikaan 2h 15min! Tavoitteena oli päästä alle 2,5 tuntiin ja sehän alittui reippaasti. Tämä olkoon vuoden suoritukseni!

Nyt kelit on sen verran liukkaat, kylmät ja märät, että olen siirtynyt kuntosalin puolelle huhkimaan, kun en halua menettää talven aikana nykyistä kuntotasoani, ja haluan ensi keväänä juosta toisen puolimaratoonin. Ja siis ihan vain oman asuinrakennukseni kuntosalilla käyn, nyt koronan vuoksi kun nuo julkiset kuntosalit on välillä kiinni.

IMG_6818

Nisun suosikkitapa viettää sateista lauantai-iltaa

Tämä lauantai-ilta menee harmaasta ilmasta riippumatta – tai ehkä siitä johtuen – trooppisten cocktailien parissa. Normaalisti me ei olla kovin cocktail-ihmisiä, mutta jotenkin tämä joulu tarvii vähän juhlavuutta myös drinkkeihin. Kehiteltiin sellainen rommi-appelsiinimehu-jäätynyt mango ja ananas-sekoitus, jossa kaikki ainekset heitetään blenderiin ja tuloksena on tosi herkullinen ja raikas drinkki. Tosin mietittiin juuri, että pitäiskö haastaa itsemme olemaan ilman minkäänlaista viiniä, siideriä tai cocktaileja koko ensi vuoden. Hmm. Aika näyttää otetaanko tämä haaste vastaan!

En tiedä jaksoiko tätä paatosta kukaan lukea, mutta olipahan kuitenkin kiva kirjoittaa, ihan vaikka vaan itelle! Ihanaa joulunodotusta teille kaikille, jotka jaksoi lukea loppuun asti 🙂

 

Saattaisit tykätä myös näistä

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.