Miksi muuttaa ulkomaille?

by Annika

Koska blogini on sekä matkablogi, että ulkosuomalaisuudesta kertova blogi, tänne löydetään monesti eri tyyppisillä ulkosuomalaisuuteen liittyvillä hakusanoilla. Ulkomaille muutto lienee monenkin suomalaisen mielessä, etenkin nyt pimeän ja loputtomalta tuntuvan talven kynnyksellä -Itsellänikin se on vielä mielessä, vaikka ulkomailla jo olenkin! Satuin vain muuttamaan alueelle, jossa tulee aina pirusti lunta ja vaikka talvi ei ole yhtä valoton ja pitkä kuin Suomessa, kyllähän tässä vielä parannettavaa olisi. Mutta siis takaisin aiheeseen; ulkomaille muuttoon. Halusin jakaa oman tarinani ja rohkaista muitakin.

Lähtisinkö ulkomaille?

Jos siellä ruudun takana joku miettii, lähteäkö ulkomaille asumaan, töihin, opiskelemaan tai mitä vaan, niin minä sanon, että ehdottomasti! Monelle tämä asia tuntuu olevan vähän joko tai juttu jostain syystä. Sitä joko muuttaa ulkomaille eikä koskaan mene takaisin Suomeen, tai sitä pysyy Suomessa eikä koskaan mene minnekään. Mutta eihän se niin ole, lentolippuja kun voi ostaa myös ulkomailta Suomeen. Eri asia on sitten se, haluaako enää palata ja siihen kannattaa ehkä varautua, että vastaus saattaa olla, että ruoho oli todellakin vihreämpää aidan toisella puolen. Itse en 21-vuotiaana Skotlantiin muuttaessani tiennyt, etten enää palaisi Suomeen asumaan, mutta aavistelin ja vähän toivoinkin, että niin kävisi. Pikkuhiljaa se tuli aina vain itselle selvemmäksi ja ajan myötä ihmiset lopettivat kyselemisen siitä, milloin palaan Suomeen.

OPEN

Vanha minä vs uusi minä

Parasta ulkomaille muutossa on minusta itsestä oppiminen. Kliseisesti sanottuna löysin itseni vasta uuteen maahan, kaupunkiin ja kulttuuriin muuttaessa. Ympärilläni ei ollut ennakko-odotuksia siitä, mitä minun tulisi tehdä, kaikki totutut normit olivat kadonneet. Sain olla niin sanotusti kuka tahansa, koska kukaan ei tuntenut minua, kukaan ei olettanut, että käyttäytyisin tietyllä tavalla. Tämä oli uskomattoman virkistävä ja mukaansatempaava tunne. Sain olla kuka tahansa, mutta olin oma itseni -vain vähän eri versio kuin ennen. Ennakkoluulottomampi,vapaampi, rohkeampi, puheliaampi. Olen muuttanut kerran jos toisenki uuteen maahan ja kulttuuriin yksin, mutta edelleen koen olevani se tyttö, joka muutti Skotlantiin ja siellä vasta heräsi huomaamaan, kuka oikeasti oli. Se aikaisempi versio minusta, joka olin Suomessa asuessa, on haalea muisto, enkä osaa enää edes kuvitella itseäni ennen ulkomaille muuttoa. Muistan vain sen kaipuun matkustamaan ja sinne mystiseen paikkaan; “ulkomaille”.

'Ajan myötä kyselyt milloin palaan Suomeen loppuivat.' Miksi muuttaa ulkomaille? Click To Tweet

Ruusuilla tanssimista ja piikkien pistelyä

Ulkomaille muutto on päätös, jota en ole katunut en päivääkään. Mutta, ulkomailla asuminen ei aina ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Kun Briteissä pankki tahtoo kaasuyhtiön laskun varmistuksena osoitteesta ja kaasuyhtiö vaatii pankkitiliä, jotta voi ostaa palveluita, siinä ei aina naurata. Tai kun opiskelujen jälkeen ensimmäinen council tax pätkähtää postista, alkaa kuumeisesti miettiä, mistä saan kasaan yli 1000 puntaa? Tai kun Kanadassa hammaslääkärin laskut ovat kolmen-neljänsadan huitteilla, pelkästä tarkastuskäynnistä. Entä mistä saan matkavakuutuksen, kun en ole viimeisen kuuden kuukauden aikana asunut Suomessa, mutta en ole palaamassa siihen maahan, josta olen lähdössä? Ja entäs sitten kun KELAlta tulee se kirje, joka jämäkästi ilmoittaa, ettet ole enää Suomen sosiaaliturvan piirissä, niin sitä on “vieraan” maan armoilla, tunsipa sen hetkisen maan sosiaaliturvajuttuja tai ei. Miten eläke kertyy Briteissä, Kanadassa, Australiassa? Pitäiskö sen eteen tehdä jotain?

OPEN (2)

Ulkomailla asumisessa on aina paljon säätämistä ja stressaamista, mutta omalla kohdalla ainakin ne hyvät puolet päihittivät nuo suuressa mittakaavassa mitättömiltä tuntuvat, joskin aikanaan kovasti stressiä aiheuttaneet asiat. Eli ylämäkiä ja alamäkiä on varmasti luvassa, päättipä olla Suomessa tai ulkomailla. Koti-ikäväkin voi iskeä ja se on ihan OK. Nuorena ulkomaille muutto kasvattaa kyllä ihan omalla tavallaan ja varmasti muuttaa vähän jo varttuneemmankin maailmankuvaa.

Ylpeä suomalainen maastamuuttaja

Maailmankuvista puheenollen, joskus törmään mielestäni kummalliseen kysymykseen “No mikä Suomessa on vikana, kun pitää ulkomaille mennä?”. Minusta tämä on ihan absurdi kysymys! Eihän Suomessa varsinaisesti mitään vikaa ole, eikä se, ettei tahdo asua Suomessa tarkoita sitä, että olisi jotenkin kotimaanvihaaja. Itse olen ainakin kovin ylpeä suomalaisuudestani ja siitä että sain kasvaa ja varttua juuri Suomessa. Kyllä, mielestäni sanonta “on lottovoitto syntyä Suomeen” on totta joka sana. Mutta ei se silti tarkoita, etteikö Suomea ja suomalaisuutta arvostaisi, vaikkei sinne jäisikään loppuelämäksi. Ehkäpä se on joillekin hankala ymmärtää, miksi joku haluaisi pois Suomesta. Minulle on puolestaan kummallinen asetelma, jos joku paluumuuttaa Suomeen ulkomailla vietetyn ajan jälkeen. En siis tarkoita lyhyitä opiskeluvaihtoja, vaan useiden vuosien ulkomailla asumisen jälkeen. Mutta niinhän se on, kaikki ei ymmärrä kaikkea, enkä itsekään. Ja se on ihan OK sekin. Pääasia, että tekee niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.

OPEN (4)

 

'Nuorena ulkomaille muutto kasvattaa ihan omalla tavallaan' - Tarinoita Maailmalta Click To Tweet

En tiedä mistä lie tupsahti tällainen tekstitulva, pisti vain mietityttämään tuo ulkomailla asumisen syvin olemus. Olisi muuten mielenkiintoista kuulla Suomeen palanneilta ulkomaan asukeilta, jos sellaisia ruudun takaa löytyy!

Saattaisit tykätä myös näistä

20 comments

Annika November 19, 2013 - 1:17 am

Yksi vaikeimmista asioista ulkomaille muutossa on tuo ainainen kysely “koska tulet Suomeen?”. Usein olen vasta lentokoneestä päässyt ulos kun joku jo kysyy “koska tulet seuraavan kerran kotiin?”. Ymmärrän toki, ettei kukaan tarkoita mitään pahaa, mutta mua se rupee aina ahdistamaan. Tottakai on ihanaa käydä Suomessa ja olla suomikotona, mutta asia on niin kinkkinen kun tuntuu pahalta, jos ei joka lomalle lennä sinne ja pysy monta viikkoa. Aina kysytään myös Suomen vikoja kun pitää ulkomaille lähteä. Kai ne on eniten ne ihmiset, jotka ei ole vastaavia ulkomaan eloja eläneet. Muutama kaveri jopa alkuaikoina Skotlantiin muuttaessa ihmetteli, että enkö tosiaan viihdy heidän kanssaan kun pitää ulkomaille lähteä. Whaaaat? Ihan kuin se olisi joko/tai. Hyvä teksti, pisti ittekin miettimään juttuja. Vielä en ole onneksi sosiaaliturvasta lentänyt ulos.. tai asia taitaa olla tällä hetkellä käsittelyssä. Huoh.

Reply
Annika November 19, 2013 - 6:42 pm

No älä muuta sano, noista vierailukysymyksistä tulee kyllä itsellekin ahdistava olo. Ja etenkin kun vielä Suomessa ollessa kysellään, että no “Milloin tulet seuraavan kerran, niin kuin pidemmäksi aikaa?” Voi kun lomia olisi, niin voisin tulla useammankin, mutta näillä Kanadan kolmella vuosilomaviikolla ei paljoa juhlita. Ymmärrän kyllä, että tätä on hankala ymmärtää, miksi reissaisin jonnekin muualle, kun voisin Suomeenkin mennä lomalle. Paitsi että se ei oikeastaan ole lomailua ollenkaan..:P Ja hyvänen aika, johan oli kysymys tuo, että etkö viihdy kavereiden kanssa kun pitää ulkomaille paeta!! Just hankalintahan se oli jätää ne kaverit…

Reply
Mari November 19, 2013 - 1:32 am

Kylläpä osui ja upposi tämä teksti omalle kohdalle! Siinä vaiheessa, kun pelkät ulkomaan reissaamiset ei enää riitä, vaan jatkuvasti odottaa pääsevänsä pois Suomesta, herää aina se kysymys, olisiko parempi asua kokonaan ulkomailla. Kiperiä kysymyksia, pistit mut taas miettimään asiaa! 🙂

Reply
Annika November 19, 2013 - 6:44 pm

Arvelinkin, että tämä saattaisi kolahtaa kohdilleen siellä 😉 Kohta alkaa sadella postauksia aiheella “Miksi kannattaa muutta etelä-Suomesta Ottawaan” ja muita kohdeiskuja 😀 Mutta kiva kun sain taas sut miettimään tätä ikuisuuskysymystä. Never too late!

Reply
Kea November 19, 2013 - 6:22 am

Mä oon asunu ulkomailla nyt kolmessa otteessa. Rakastan käydä ja olla ulkomailla, nykyään lähinnä vaan Jenkeissä. Mutta vanhemmiten oon oppinu itsestäni sen, että home is where the heart is, ja tällä hetkellä mun elämä menee pitkälti mun rakkaan koiran mukaan. Ehkäpä koira onkin tällä hetkellä se pääsyy miksen voisi lähteä ulkomaille asumaan, koska joissakin maissa on todella tiukat roturajoitteet, jotka koskee juuri nimenomaan mun koiraa. Lisäsyitä on jo poisluovutettu green card ja vielä kirsikkana kakun päällä matkahaluton poikaystävä, joka on siinä mielessä mun täysi vastakohta… Ja syitä miksi muutin aikanaan Alaskasta eron jälkeen takaisin Suomeen oli monta, mutta ehkä päällimmäisinä olivat raha-asiat ja viisumiongelma. Ja ne on isoja ongelmia ne, ainakin Jenkeissä. Lisäks 30 000 asukkaan kaupunki, josta ei mene tietä ulos olisi myös voinut olla ongelma mun eksän kannalta. Ei olla eron jälkeen törmätty kuin kaksi kertaa, joista toisella kerralla hän ei edes suvainnut tervehtiä… siitä voi jo päätellä paljon.

Suomessa on nyt hyvä olla, ainakin tässä elämässä minkä olen paluun jälkeen itselleni rakentanut. On sopivassa suhteessa kaupunkia, ulkoilua, harrastuksia, viihdettä ja ystäviä. Ja tottakai matkoja. Karkeasti kärjistäen voisin kuitenkin sanoa, että vihaan suomalaisten negatiivista perusluonnetta. Se jos mikä on asia, jonka vuoksi voisin muuttaa täältä vaikka heti pois. Toisaalta tykkään siitä, että käytännön asiat toimii, on kelvollinen sosiaaliturva ja politiikka/kulttuuri ei vaikuta mun päivittäiseen elämään ja mun elämäntapoihin, kuten joissain paikoissa. Kinkkinen juttu, ja kieltämättä asia jota mietin usein. Hyvä postaus ja keskustelun avaus!

Reply
Annika November 19, 2013 - 6:58 pm

Kiva kun kommentoit, juuri tällaisia kommentteja toivoin paluumuuttajilta! Mulla oli koirat melkein se syy, että jäin Suomeen, niin kummalta kuin se monelle voi kuulostaakin. Mutta tajusin, että vaikka Suomessa asuisinkin, niin kaksi koiristani jäisivät vanhemmilleni joka tapauksessa, koska ne oli koko elämänsä asuneet maalla, jossa ne saivat tulla ja mennä pihalle niin kuin tykkäsivät. Nuorin koiristani, joka oli eniten nimenomaan minun koira, eikä ns. perhekoira, se oli kyllä kova paikka jättää. Meinasin sen viedä Skotlantiin mukanani, mutta järkeilin, että ei se olisi Eetulle kovin kivaa muuttaa maalta ja muiden koirien luota kaupunkiin ja kerrostaloon. Lopulta oli vain tehtävä päätös ja lähdin. Eetu odottelee edelleen aina kotikotona, kun menen käymään ja voi jestas miten ihana sitä on nähdä!!!! Mutta se on kyllä tyytyväisempi siellä, kuin olisi ollut minun matkassa. Ja minä olen tyytyväisempi täällä, kuin Suomessa. Elämä on kompromisseja, vaikkei ne aina helppoja olekaan.

Raha- ja viisumiasiat ovat kyllä todella kinkkisiä. Eurooppaan opiskelemaan lähteminen oli lastenleikkiä, eikä Australiakaan kovin paha, mutta Kanadassa loppui kyllä leikit ja oli pakko sitoutua monella eri tapaa (siis rahallisesti ja yhteen maahan). Ja oleskelulupahakemukset ne stressiä vasta aiheuttavatkin! Mutta siitäkin selvittiin ja nyt on homma hanskassa vihdoin.

Hyviä pointteja toit Suomesta esille, siellä on todellakin monet asiat jos ei nyt parempia niin ainakin helpompia. Ja toisaalta, jos siellä on ns jokin syy tai toinenkin olla ja on mahdollisuus irtautua arjesta matkoilla jne, niin miksei se toimisi sekin. Vielä kun vesijohtoveteen saisi jotain positiivisuusainetta 😉 Vaikka onneksi omasta kaveripiiristä löytyy kyllä paljon matkaavia ja muutenkin avarakatseisia ihmisiä, että harvemmin tarvii suomalaisten negatiivisuuden kanssa pähkäillä täältä käsin!

Reply
Nancy November 19, 2013 - 8:54 am

Nyt kyllä tuli omia tuntojakin niin paljon että pakko kompata! Se on hyvä aina hieman vaikeampina hetkinä lukea tällaisia juttuja niin muistaa, miksi sieltä Suomesta onkaan lähtenyt. Onhan se Suomi ihana, mutta…

Tällä hetkellä ulkomailla lähinnä ahdistaa säätäminen ja sellainen turvaverkon puuttuminen. Ja tietysti nuo puuttuvat lääkäriedut sun muut. Mutta kyllä siellä Suomessa ahdistaisi varmaan enemmän 🙂 Aika kultaa muistot – ei sinne kuitenkaan hetkittäisestä ikävästä huolimatta ehkä osaisi enää palata.

Reply
Annika November 19, 2013 - 7:01 pm

Totista totta tuo turvaverkon puuttuminen, se on kyllä haaste. Euroopassa opiskellessa sitä tunsi vielä olevansa osa Suomessa rakennettua turvaverkkoa, kun opintotuki rullasi jne. Mutta sitten kun KELA potki pois, niin sitä on sen senhetkisen maan armoilla! Ja säätämistähän se vaatii, olipa missä päin maailmaa hyvänsä. Aika kultaa muistot juu, mulla on vuosi ollut sellainen hyvä väli käydä Suomessa, ja sitten sitä voikin taas odottaa seuraavaan vuoteen ja odotella sitä tunnetta, että pitäiskö käydä Suomessa taas… 🙂

Reply
Maria November 25, 2013 - 5:59 pm

Moikka ja kiitos mahtavasta postauksesta (ja blogista!), itse painiskelen vähä samojen juttujen kanssa jatkuvasti, tosin toiseen suuntaan: odotan että saan yliopiston pakettiin jotta voi alkaa suunnitella Suomesta muuttamista 🙂 Kanada (ja Jenkit) on ollu jo pitkään haaveissa muuttomielessä, paljon etenkin Jenkeissä reissanneena oon rakastunut molempiin maihin. Kanadaan taitaa kuitenkin olla ihan hippasen realistisempaa saada oleskelu-/työlupa järjestymään? Vaikka masentavan monimutkaista varmasti sinnekin. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta! Oliskin siis ihan huippua kuulla jotain konkreettisia vinkkejä sinne muuttamisen suhteen ja mitä kaikkea siinä prosessissa pitäis muistaa. Onko sulla tietoa miten hankalaa on työllistyä jo ennen sinne muuttoa, jos on plakkarissa yliopistotutkinto (FM)?

Mukavaa joulun odotusta sinne rapakon taakse 🙂

Reply
Annika November 25, 2013 - 8:41 pm

Heippa Maria, ja kiitos ihanasta kommentista 🙂 Uskon kyllä hyvin, että Pohjois-Amerikka houkuttelee 😉 Uskoisin joo, että Kanadaan onnistuu oleskelu-tai tyälupa helpommin kuin Yhdysvaltoihin, vaikka ei helppoa kyllä ole tännekään. Kannattaa tsekata Cimon ja Allianssin vaihdot, etenkin kun olet vielä opiskelija -Joskus nuo ohjelmat toimivat myös vastavalmistuneille. Esimerkiksi Suomen suurlähetystöön otetaan harjoittelijoita Cimon kautta, mutta en tiedä tarkemmin heidän vaatimuksistaan. Työllistyminen täällä on varmaan osittain ihan sattuman kauppaa, mutta varmasti vaikuttaa millä alalla olet opiskellut ja ollut töissä. Immigration Canadan (http://www.cic.gc.ca/english/index-can.asp=) sivuilta löytyy lista, jossa mainitaan mitä ammatteja tällä hetkellä tarvitaan. Suosittelen myös tsekkaamaan Immigration foorumin, jos et sitä ole vielä löytänyt (http://www.canadavisa.com/canada-immigration-discussion-board/index.php). Siellä on paljon infoa ja kokemuksia eri viisumeista ja työluvista jne. Kysy toki jos tulee vielä jotain mieleen 🙂 Mukavaa joulunodotusta sinnekin!

Reply
Biene June 18, 2014 - 1:31 pm

Espoosta poikaystäväni kanssa Keski-Eurooppaan ja 5 vuotta myöhemmin saman miehen kanssa ja kaksosvauvat mahassa takaisin Espooseen. Paluumuuton syynä aviomieheni säännölliset työmatkat, jolloin olisin ollut yksin kahden vauvan kanssa. Nyt ystäväni ja veljeni sai samaan aikaan ensimmäisen lapsensa, kuin minä omani ja siten tukiverkosto oli todellakin muuton arvoinen. Sain apua omalta äidiltäni, joka töidensä jälkeen tuli auttamaan minua arjessa.

Elämäntilanteissa on aina eri syitä miksi joku tekee niin tai näin. Kiitollinen olen ulkomaan vuosista ja kiitollinen myös Suomessa asumisesta. Ystävissäni tai sukulaisissani ei ole perusnegatiivisiä, mutta työssäni sellaisia päivittäin kohtaan.
Hyvää jatkoa sinulle!

Reply
Annika July 7, 2014 - 7:53 am

Hupsista kun on meinannut mennä kommenttisi ohitse, kun olin reissussa juuri tuohon aikaan! Kiva kun siis kommentoit Biene 🙂
Kuulostaa kyllä, että olisi ollut aika rankkaa olla uusi äiti ilman tukiverkkoa, vielä kaksosten kanssa! Vaikka oli se varmasti aika rankkaa ihan Suomessakin..! Mukava kuulla, että sun paluumuutto on mennyt sujuvasti ja että on kiva olla Suomessakin taas 🙂

Reply
Terhi July 7, 2014 - 4:03 am

Moikka, olen muutaman kerran käynyt jo lukemassa blogiasi, mutta nyt viimeistään oli pakko kommentoidakin 🙂 Mulla on jokseenkin erilainen ajatusmaailma, vaikkakin ihan hyvin ymmärrän myös sinun näkökulmasi ja tahtosi elää ulkomailla.
Asun tällä hetkellä Aasiassa, tarkoitus olla täällä yhteensä kolme vuotta (ainakin). SItä ennen olen asunut työn puolesta Euroopassa kahdessa eri maassa. Ja aina ajatus on ollut, että Suomeen on palattava, ehdottomasti. Nyt, pidemmän ulkomailla asumisen jälkeen olen edelleen samaa mieltä kuin ennenkin, eli Suomi on kotimaani ja sinne tahdon aina takaisin.

Olen enemmän kuin avoin ajatukselle, että muutan taas muutaman vuoden kuluttua sitten Suomesta jonnekin muualle esim. pariksi-kolmeksi vuodeksi kerrallaan, mutta sitten taas takaisin Suomeen. Minulla on juuret todella vahvasti siellä, ja koen myös elämisen kaukana perheestäni välillä todella raskaaksi. Silti nautin uuteen maahan muuttamisesta ja uusista asuinmaista kulttuureineen, ruokineen, tuttavuuksineen kaikkineen. Ehkä yksi asia, mikä tämänhetkisessä ulkomailla asumisessa harmittaa, on se ulkopuolisuuden tunne, josta on mahdotonta päästä eroon, sillä ulkomaalaisuuteni tulee esille tietysti ulkonäön vuoksi jo kilometrin päästä. Sen vuoksi minua kohtaan on (ja tulee aina olemaan) tietty varauksellisuus ja ennakkoasenteet, sekä hyvässä että pahassa. Ja omalla kohdallani tuo todennäköisesti estäisi sen täydellisen kotiutumisen, mikäli haluaisin täällä pysyvästi asua.

Eli minä olen juurikin se outolintu, joka ulkomaan vuosien jälkeen haluaa aina palata kotisuomeen; edes hetkeksi, ennenkuin lähtee taas uuteen seikkailuun 🙂

Reply
Annika July 7, 2014 - 7:57 am

Moi Terhi, kiva kun kävit ja kommentoit! 🙂 Tuo sun kuvaava muutama vuosi Suomessa ja muutama ulkomailla ei kuulosta yhtään hullummalta, jos on mahdollista työn puolesta jne. Vaikka rankkaa se varmasti on muuttaa tiheästi ja jättää aina kaverit ja tukiverkosto taakse. Uskon kyllä että länkkärinä Aasiassa on hieman erilaista olla kuin miljoonien maahanmuuttajien Kanadassa!
Mutta hei meitähän on moneksi, tärkeintä että löytää sen mitä itse haluaa tehdä elämässään 🙂

Reply
Eija / Vailla pysyvää osoitetta August 5, 2014 - 1:17 pm

Musta tuntuu, että en itse välttämättä oppinut itsestäni uutta, kun muutin ulkomaille, mutta opin kyllä käyttäytymään ja kommunikoimaan uuden kulttuurin vaatimalla tavalla, ja se oli älyttömän hyödyllinen kokemus. 🙂 Samalla myös opin paljon Suomesta ja suomalaisuudesta, kun pääsin katsomaan asioita vähän kauempaa ja näin, miten asiat muualla tehdään.

Mua myös ihmetyttää tuo “mikä Suomessa on vikana” -kysely, varsinkin koska tuntuu, että kritisoin Suomea huomattavasti vähemmän kuin kotimaassa asuvat kaverini. Suomihan on ihan mahtava maa, mutta minkä sille voi, että uteliaisuudesta haluaa kokea muutakin! Mielelläni asuisin melkein missä vaan maassa (sotatantereita lukuun ottamatta), ja nykyään ongelma onkin enemmän se, etten tiedä mihin asettuisin vai asettuisinko mihinkään.

Reply
Tuikku August 13, 2014 - 12:49 pm

Ihan huikee tää blogi! Mä opiskelen toista vuotta matkailua nyt (tai alkaa toka vuosi) ja jotenkin oon aika varma, että päädyn ulkomaille hommiin. Nyt mietinkin kuumeisesti mihin kannattaisi hakea ensi kesäksi harjoitteluun? Oon miettiny Saksaa ja Espanjaa. Molempia osaan puhua, mutta tietenkin Saksaa paremmin, koska olen opiskellut siitä vuosia. Jos irtoo ideoita, niin otan vastaan ilmomielin! Englantia osaan myös hyvin btw. 🙂 Oon jo 30-vee ja uudelleen kouluttautumassa ja ainakaan tällä hetkellä mikään ei pitele mua Suomessa. Aina kun olen käynyt kavereilla Saksassa, toivoisin, että voisin jäädä sinne… 2kk oon asunu Saksassa joskus nuorempana kaverilla ja se oli ihan mahtavaa. Hyvää kesän jatkoa ja syksyn odotusta!

Reply
Annika August 13, 2014 - 6:37 pm

Kiitos Tuikku! Harjoittelupaikkoja kannattaakin kyllä etsiä huolella, niistä voi olla kovastikin hyötyä opiskelujen jälkeen tai vaikka oparia varten. Espanjassa ja Saksassa on matkailua ont tietysti kovasti ja itse oon molempiin maihin yhteydessä melkein päivittäin vaellus-ja pyöräilymatkojen tiimoilta, joten matkanjärjestäjistä ei ainakaan pitäisi pula olla, jos sen tyyppinen harjoittelu kiinnostaa. En suosittele harjoittelua matkatoimistossa, koska ne ovat aikalailla kuolemassa pois niin kuin varmasti tiedät. Suosittelisin siis nimenomaan matkanjärjestäjiä, jotka organisoivat esim. pyörämatkoja jne. Tai lentokenttiähän on joka puolella, jos lentohommat kiinnostavat..Jos itse saisin lähteä harjoitteluun jonnekin, niin menisin ehdottomasti jonkun kaupungin/alueen/maan matkailujärjestölle harjoitteluun 🙂 Mukavaa kesän jatkoa sullekin!

Reply
Susanna May 1, 2018 - 12:34 pm

Moikka!
Törmäsin tähän blogi textiin ihan vahingossa mutta täytyy sanoa että on tosi mielenkiintoista luettavaa.
Asuin itse 5vuotta jenkeissä (Nyc),elämäni parhaimmat vuodet ikinä! Well, kaikki ei ihan putkeen menny,tulin raskaaksi ja samaan aikaan ero. Mietin pitkään vaihtoehtoja mitä tekisin, mutta kallistuin sitten palaamaan takaisin Suomeen (tukiverkko ja helpompi elämä yh äitinä).
Nyt Suomessa asuneena 7v haaveilen jatkuvasti pois muuttoa Suomesta. Minuun vaikuttaa suuresti Suomen kylmä ja harmaa sää sekä kesä on ihan liian lyhyt jos lainkaan. Myös negatiivinen ilmapiiri aika monella tavoin ahdistaa. En pidä Suomalaisesta juomakulttuirista myöskään enkä juhli vappua tai juhannusta (johon liittyy tämä ylen paltillinen juominen, no thanks). Muuten elämä “toimii”hyvin kun kasvattaa lasta täällä. Pähkäilen jatkuvasti tämän asian kanssa…kauanko pystyn vielä olemaan täällä. Lapsen kanssa yksin on vaan niin hankala muuttaa varsinkin ulkomaille…
Mukavia hetkiä kaikille reissaajille!

Reply
Rosa December 30, 2019 - 4:47 am

Ymmärrän täysin tuon kommentin siitä, että voi ikäänkuin määritellä itsensä uudelleen muuttaessaan uuteen ympäristöön, tehdä ns.paremman version itsestään juuri sellaisena kuin itse haluaa ilman menneisyyden tai esim. aiempien ihmissuhteiden painolasteja. Itse olen kovasti nauttinut sen aikaansaamasta vapauden ja irrallisuuden tunteesta asuessani Italiassa ja USAssa pariinkin otteeseen. Varsinkin pieniltä paikkakunnilta tulevat ihmiset ymmärtävät varmasti erityisen hyvin tämän puolen asiassa. Lisäksi uuteen ympäristöön muuttaminen yksin ja siellä selviytyminen antaa valtavasti itseluottamusta, jota ei ympäristö Suomessa useinkaan tue.

Näkemys ulkomailla ja vastaavasti Suomessa asumisesta varmaan vaihtelee elämänvaiheittain ja iän myötä. Niin kauan kuin on terve ja sen verran nuori että jaksaa vaikeuksiakin niin ne tuntuvat pieniltä ja hyvät puolet vastaavasti voimakkaamilta. Toisaalta taas mikään ei ole niin yksinäistä kuin esim.sairastaa ilman sosiaalista turvaverkkoa kaukana läheisistä. Lapset taas kannattaa tehdä Suomessa maailman parhaiden perhe-etujen vuoksi. Nykyinen puolisoni on asunut yli puolet elämästään ulkomailla, ympäri maailmaa, lyhempiä ja pidempiä aikoja, ja jäämässä nyt Suomeen tavattuamme. Tosin ulkomaille muuttaminen joksikin aikaa ei olisi poissuljettu vaihtoehto kummallekaan. USAssa ihanaa oli se dynaaminen yrittämisen meininki ja sosiaalisuus, tosin siellä myös negatiiviset puolet ovat rajuimpia jollei menekään hyvin, juuri se turvaverkon puute ja se että kaikki on tehtävä ns.totaaliuupumuksen kautta, sekä itseäni ympäristövastuullisena haittaa eniten sikäläinen piittaamattomuus globaalista vastuusta ja autokeskeinen kulttuuri, sekä isot sosiaaliset erot jotka juontavat epäoikeudenmukaisuuden politiikasta ja johtavat tietynlaiseen epävakauteen ja turvattomuuteen. Tätä samaa on monessa muussakin maassa. Jos vielä jonnekin muuttaisin, todennäköisesti Eurooppaan sellaiseen maahan, jossa arvot vastaavat mahd.lähelle omiani ja josta olisi lyhyt matka huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmista.

Myös tuon suomalaisen negatiivisuuden tunnistan ja se turhauttaa, samoin on ärsyttänyt juopumiskeskeinen alkoholikulttuuri, joka tosin on mielestäni murtumassa. Moni asia on täällä kuitenkin hyvin ja tekee elämisestä helppoa, joskus harmittaakin että ihmiset siitä huolimatta valittavat koko ajan ja ajautuvat helposti jonkinlaiseen näköalattomaan tilaan, vaikka mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Itselle käy helposti samoin kun ympäristö ruokkii sitä. USAsta paluun jälkeen masennuin itsekin, kun putosin tyhjän päälle hetkeksi.

Kuvaan kustakin maasta vaikuttaa tietenkin tosi paljon se mitä on tekemässä. Työttömänä ja rahattomana tulee varsin eri kuva kuin hyväpalkkaisessa työssä jossa viihtyy, tai unelma-alaa opiskellessa, sosiaaliset kuviotkin hoituvat lähestulkoon itsestään.

Avartavaa toki aina on asua jossakin toisessa maassa, varsinkin itsekseen, jolloin on suorastaan pakko rakentaa verkostoja jo selviytymisen kannalta, ja samalla tulee hienoja, elämää rikastuttavia kohtaamisia. Mutta se mihin jää, voi olla sattuman kauppaa.

Reply
Kotimaan muuttolintu January 3, 2020 - 9:39 am

Kiinnostaa, ahdistaa ja pelottaa jo ulkomaille muuton ajatteleminenkin. Kommentoijista kaikki ovat olleet niitä reissaajia ja kulttuurista kiinnostuneita. Minä taas… Haluaisin asua kauniissa paikassa, jossa olisi pääsääntöisesti valoisaa, sade ja lumikaan ei haittaa jos ei olisi aina harmaata ja epävakaista. Nyt tammikuussa vettä sataa ja aurinkoa ei ole näkynyt viikkoihin kun vilaukselta. Ei se ihme ole, että täällä alkaa valittaa ja negatiivisuus pesiytytyy pintaan

Olen kahden lapsen äiti tyttö 4,5v sekä poika vauva 3kk. Mutta ennen kaikkea olen sellaisen ihmisen puoliso, joka päivittäin kipuilee sen kanssa että asuu väärässä maassa. Hän kaipaa valoa, sosiaalisia iloisia ihmisiä (suomessakin ystävystyy helpoiten ulkomaalaisten kanssa) ja ihan vaan mahdollisuutta nähdä maailmaa.

Minä taas. Saan miltei näppylöitä, jos altistun vieraskieliseen seuraan. Pakenen kotoa, jos miehelle tulee ulkomaalaisia vieraita ja ahdistun suuresti jos he tulevat yllätyskäynnille. Miksi, en osaa sanoa. Ihania ihmisiä ei siinä mitään. Ulkomailla tykkäsin käydä ennen lasten syntymää, mutta lähinnä ihan perus turistimatkoilla tai sukulaisten luona. Siskoni asuu Israelissa ja serkku Englannissa. Näiltä reissuilta tulen iki onnellisena kotiin, koska minulle kotiin paluu on paras osa matkaa. Mutta luulen että tilanne olisi eri, jos minulla olisi ihan oma paikka ja reviiri siellä ulkomailla. Omia tavaroita ja touhuja, enkö olisi ns. Jonkun nurkissa.

Eksyin tähän blogiin koska haluan haastaa itseäni ja edes teoriassa selvittää voisiko minusta ikinä mitenkään olla lähtijäksi. Tiedän että se olisi rakkaalle miehelleni suuri myönnytys. Tuntuu kurjalta olla hänen unelmiensa esteenä. Mutta yhteinen unelma se ei valitettavasti ole. Minä haluisin omakotitalon suomesta ja asettua aloilleni ennen kuin tyttö aloittaa koulunsa.

Onko muilla kokemuksia lähdöstä puolison matkaan?

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.