Nyt jos koskaan kiinnostaa kurkistaa muiden seikkailuihin, kun monet meistä ovat linnoittautuneet kotiin ja pitäytyvät lähiseudun matkailussa. Toisilla se koti on täällä kerrostalossa talvisessa Ottawassa, toisilla vähenevän päivänvalon Suomessa, ja sitten kolmansilla se koti on purjevene Ranskan Polynesiassa. Jep.
Tänään meinaan tarjota teille tarinan siitä, miten elämästä voi tehdä hyvin omannäköistä ja miltä se oikeastaan sitten näyttää, kun oikeasti toteuttaa niitä haaveita, eikä vain jää jahkailemaan.
Lähetin nykypäivän pullopostia paratiisiin, eli siis laitoin Instassa DM-viestiä Tabellin Meiralle, joka miehensä Sami Tabellin kanssa todellakin asuu purjeveneessä Tahitin kupeessa. Sain pariskunnan kiinni ja nettiyhteyden päähän Rangiroan atollilta, joka on kasuaalisti maailman toiseksi suurin atolli. Instagramista jos etsit Saippuakuplaunelma-tilin, niin näet lisää tämänkin jutun kuvituksessa käytettyjä paratiisimaisemia, jotka ovat ihan sitä perusarkea Meiralle ja Samille (toimituksen huomautus, tämän kirjoitushetkellä Ottawassa sataa kaatamalla vettä ja on noin 2 astetta lämmintä. Ah, perusarkea ja lähimatkailua).
View this post on Instagram
Tämä on tarina ihan tavallisen oloisesta neljänkympin molemmin puolin olevasta pariskunnasta, joka päätti toteuttaa haaveensa; muuttaa ulkomaille ja matkustaa pitkäaikaisesti. Se ei tapahtunut sormia napsauttamalla eikä silmänräpäyksessä, mutta ei siihen kyllä lottovoittoa tai muuta onnen kantamoistakaan vaadittu.
Helpointa olisi ollut jäädä Suomeen,
Meira vastaa kysyessäni purjehdusidean syntymisestä ja sen toteuttamisprosessista. Suomessa olisi ollut suhteellisen selvä kaava; Meira olisi jatkanut menestyksekkään ja mieleisen parturikampaamonsa pyörittämistä, Sami olisi jatkanut kirjailijan työtään, kaverit olisivat olleet lähellä ja arkikin niin helppoa. Nyt maailman toisella puolella kauppareissut vievät puoli päivää ja toteutuvat vaihtelevalla menestyksellä, tiskit ja pyykit pestään käsin, rajatonta nettiä ei ole lähimaillakaan, eikä sähköä tai vettä voi niitäkään tuhlata huolettomasti.
Ranskan Polynesian palmurantoja. Kuva: Meira / Sami Tabell.
Paljon matkustelleet ja 18-vuotta yhteiseloa viettäneet Meira ja Sami huomasivat, että mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän kaukokaipuu on jatkuvasti läsnä. Useamman vuoden mittaisen suunnitteluprosessin aikana asiat alkoivat kuitenkin loksahdella paikoilleen ja lähtö alkoi hahmottua.
Kun päätöksen lähtemisestä sai oikeasti tehtyä tuli sellainen sisäinen rauha; näinhän tämän kuuluukin mennä. Lähteminen vain yksinkertaisesti tuntui oikealle. Jotenkin sitä uskoo, että kun oikeasti kuuntelee itseään niin se oma polku löytyy.
Elämäntapamuutos ja sen suunnittelu vei noin viisi vuotta kokonaisuudessaan. Vastaus siihen, mikä on parasta tässä uudessa seikkailullisessa elämäntavassa on Meiralla valmiina;
Se, että ei ole tunnetta siitä, että eläisi oravanpyörässä. Aikatauluttomuus. Tunne siitä, että et tiedä mitä huomenna tapahtuu.
Sateenkaaria ja merimaisemia. Kuva: Meira / Sami Tabell.
Tammikuun 2020 puolivälissä Meira ja Sami saapuivat Tahitille, ja helmi-maaliskuun vaihteessa he olivat ylpeitä 41-jalkaisen (noin 12.5 metrisen) Hunter-merkkisen purjeveneen omistajia. Malaika-nimisestä veneestä löytyy kaikki tarvittava; kaksi makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, olohuone/ keittiö-yhdistelmä, pari jääkaappia sekä pakastin. Myös purjehtijoille olennainen vedentekolaite löytyy – sillä saa merivedestä makeaa vettä juotavaksi. Ohjaamo on tilava, ja lisäksi sieltä löytyy grilli, joka onkin ollut päätoiminen kokkailuväline lämpötilojen ollessa molemmin puolin 30 astetta.
Pariskunnan purjehdustaustasta kysyttäessä Meira myöntää, että sitä ei ollut kovinkaan paljon; kahdeksan päivän mittainen purjeduskurssi Kreikassa ja muutamia viikonlopun mittaisia purjehduksia ystävien veneillä.
Olimme siis täysin aloittelijoita tänne saapuessamme ja tarkoitus olikin opetella täällä omalla veneellä opettajan johdolla.
Ja näinhän he juuri tekivätkin, ja purjehtivat nyt jo kaksistaan polynesialaisen tähtitaivaan alla.
Meira ja Sami tiesivät odottaa uuden elämäntavan erilaisuutta, ovathan maalla asunnossa ja merellä veneessä asuminen täysin vastakkaisia elämäntapoja. Yhdeksi uudeksi asiaksi Meira nimeää jatkuvan sään tarkkailun ja säiden armoilla olemisen niin hyvässä kuin pahassakin. Kun kelit ovat suotuisat, tuntuu kuin eläisi satumaisessa paratiisissa. Huonon sään vallitessa taas pysytellään veneen sisätiloissa ja nukkuminenkin voi olla hankalaa veneen keikkuessa ankkurissa.
Englanninkielisen sananlaskun mukaan purjehtijoiden suunnitelmat piirretään hiekkaan laskuveden aikaan, ja se vaikuttaa olevan totta Meirankin puheiden mukaan. Tarkkojen aikataulujen ja niissä pitäytymisen suhteen kannattaa höllätä, sillä jos sää muuttuu radikaalisti, niin se voi hyvin muuttaa päivän tai parinkin huolella tehdyt suunnitelmat. Sään puolesta saa aina olla valppaana ja pitää olla valmis toimimaan lyhyelläkin varoajalla. Kaikki tämä on Meiran mielestä kuitenkin sen arvoista:
Silti elämä täällä on ihanaa ja vapaa-aikaa on enemmän. On myös ihanaa, että voi vaikka pulahtaa omasta kodista snorklaamaan kilpikonnien kanssa, sekä nähdä aurinko joka päivä ja ihan vaan olla ulkona.
Nämäkin voivat olla niitä arkimaisemia. Kuva: Meira / Sami Tabell.
Minua itseäni kiinnostaa kovasti se, miten ihmiset oikein toteuttavat haaveitaan, sillä on niin monia, joilla se haaveilu jää ihan vain sille tasolle, eikä koskaan etene oikeaksi mahdollisuudeksi, saatika todellisuudeksi. Kysyin Meiralta haaveiden toteuttamisesta, johon hän totesi, että he ketkä haaveita toteuttavat keskittyvät esteiden sijasta mahdollisuuksiin. Jos jotain oikeasti haluaa, niin ongelmille löytyy kyllä ratkaisut. Lisäksi ei saa unohtaa sitä, että haaveiden toteuttaminen vaatii oikeasti paljon suunnittelua ja selvittelyä – ja se on paljon työläämpää kuin haaveilu. Sitä haavetta pitää haluta toteuttaa tosissaan, ettei luovuta kesken kaiken. Omaa elämänmuutosta ja haaveen toteuttamisprosessiaan Meira summaa vielä näin:
Elämä oli hyvää, mutta silti meistä molemmista tuntui koko ajan sille, että jotain puuttuu. Jääminen ei ollut enää vaihtoehto. Ajattelimme, että aina voi palata ja eipä tarvi sitten vanhana harmitella, että miksi ei lähdetty ja kokeiltu.
Lisää Meiran ja Samin tarinoita paratiisista voit lukea Saippuakuplaunelma-blogista sekä Instagramista samalla nimellä. Suosittelen! ♥