Koiran sanotaan olevan ihmisen paras kaveri ja vannoutuneena koiraihmisenä allekirjoitan tämän sataprosenttisesti. Kun aikalailla tasan vuosi sitten päätimme, että meille oli aika tulla nelijalkainen kaveri niin tiesin, että koiran tulisi olla tarpeeksi sporttinen, että sen kanssa voi ulkoilla vaikka koko päivän, mutta myös sopivan kokoinen, että sen kanssa voi jakaa teltan.
Jos ette ole koskaan ajatelleet telttaretkeilyä koiran kanssa, niin kurkatkaa hyvän tähden Camping With Dogs Instagram-tiliä. Se kyllä kääntää mukavuudenhaluiset kissaihmisetkin koiran kanssa telttailijoiksi, trust me.
Pari viikonloppua sitten kävimme siis ekalla telttareissulla Nisun kanssa ja voi että oli pieni koira tyytyväinen! Toinen sai ensinnäkin juosta leiripaikalla sydämensä kyllyydestä (no, silloin kuin lapsilaumat olivat muualla), mitä se ei citykoirana pääse kovin paljon tekemään.
Lisäksi noin viiden tunnin juoksentelu metsässä taisi olla tuolle pojalle unelmien täyttymys tavallisten max. puolentoista tunnin yhtämittaisen lenkin sijaan. Patikan alkumatkasta Nisu juoksenteli vapaana hyvän aikaa, kun ei muita patikoijia näkynyt ja olihan se tyytyväinen. Paimenkoirana se ei koskaan kovin kauas mennyt ja välillä se pyörähti takimmaisen kävelijän takana tarkastamassa että kaikki on ok.
Ja itse telttailuhan on jatkuvaa ulkonaoloa, joten Nisu tykkäsi, se nimittäin haluaisi aina olla ulkona pidempään. Energiaa tuntui olevan vielä patikan jälkeenkin vähän juoksennella, mutta kun päästiin telttaan niin väsyhän sille tuli. Lisäksi Nisu taisi olla salaa tyytyväinen, että se sai nukkua niin lähellä meitä, kun se ei normaalisti (enää) saa nukkua sängyssä. Sen oma patja oli teltassa mukana, mutta väliinhän se tuli nukkumaan tietysti.
Meidän reissu oli ihan vain parin yön telttareissu, mutta olisi ihana tehdä pidempikin retki. Yllättävän hyvin onnistuttiin pakkaamaan aikalailla kaikki mitä tuli tarvittua, vaikka kyseessä olikin ensimmäinen tällainen reissu.
Mitä kannattaa ottaa mukaan telttaretkelle koiran kanssa?
Harja & kampa – Erittäin olennaisia, jos kyseessä on pitkäkarvainen koira ja ajankohtana syksy, Nisu nimittäin oli aikamoinen lehtimagneetti. Tiheällä kammalla voi käydä turkkia läpi punkkien ja muiden ötököiden varalta, joita ei onneksi löytynyt meidän reissulla yhtään.
Deodorantti – Kyllä, olen ihan tosissani 😉 Pitkäkarvainen koira tietysti haiskahtaa märälle koiralle, mikä ei välttämättä ole kaikkien suosituin eau de dog, etenkään pienessä teltassa. Meidän leirintäalueella vesi tuli pumpattavasta kaivosta, joten varsinaista juoksevaa vettä ei ollut tassujen tai mahakarvojen pesemiseen. Pari suihkausta hajuja hallitsevaa hoitoainetta (meillä käytössä tämä, en tosin tiedä onko Suomesta saatavilla) ja koira tuoksuu huomattavasti raikkaammalle.
Tassupyyhe – Tokihan ne tassut ja mahanaluskarvat pitää kuivata pyyhkeeseen ja meillä pyyhe toimi myös autossa laattauspyyhkeenä – Ensimmäinen pidempi road trip oli aika rankka kokemus, mutta paluumatka meni aivan nukkuessa, onneksi!
Juomapullo – Siis toki oma ruoka- ja vesikulho pitää olla mukana, mutta liikkeellä ollessa olen huomannut nämä juomapullot aivan verrattomiksi kapistuksiksi. Automatkalla juoma-astiana toimi ihan vain pahvinen kahvimuki, jonka pystyi hyvin laittamaan siihen cup holderiin autossa, vaikkei se tyhjä ollutkaan.
Valjaat – Me vaihdettiin Nisu loppukesästä valjaisiin pannan sijaan, koiranparan suureksi mielipahaksi. Parit valjaat piti käydä läpi, ennen kuin löytyi mukava malli, josta Nisu ei koita kieriä pois tai juokse sohvapöydän alle karkuun. Mun kauhukuvissa Nisu tippuu jonnekin, mistä se pitää nostaa pois, joten valjaat on parempi vaihtoehto kuin panta turvallisuussyistäkin. Tiedä sitten kuinka todennäköinen tuollainen tapahtuma oikeasti olisi 😉 Valjaat kuitenkin tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta tuolle touhutoopelle.
Maakoukku – Huh, pitipä kauan googlettaa monella kielellä, ennen kuin löysin oikean nimen! Maakoukku, siis sellainen iso metalliruuvi, joka pusketaan maahan ja johon voi laittaa hihnan kiinni. Meillä ei tätä vielä ole, mutta tämä olisi ollut tosi hyödyllinen. Onneksi tällä kertaa oli puita leirintäalueella, mutta ensi kertaa varten laitetaan kyllä tämä.
Tuleeko teille mieleen vielä jotain, mitä kannattaisi olla mukana? Olen vähän leikitellyt idealla hankkia sellaiset kantolaukut Nisulle, kantakoot omat naminsa ja kakkapussinsa retkellä, hah. Kerran koitin kaupassa sille päälle niitä ja voin kertoa, että sen ensireaktio ei ollut lupaava..Mutta tottumuskysymys se varmasti on!
Jos matkailu koiran kanssa kiinnostaa, niin suosittelen Metallia Matkassa -blogia, jossa on reissattu muun muassa Lapissa koiran kera, sieltä saa hyvin tuntumaa Suomen matkailuun ja retkeilyyn nelijalkaisen kaverin kanssa. Vaihda Vapaalle blogissa puhutaan myös koiriin ja eläimiin liittyvistä aiheista, viimeisimpänä muun muassa Kathmandun kulkukoirista, kannattaa tsekata!
10 comments
Voi kun söpöjä kuvia Nisusta! Koirakuume senkun vain kasvaa…
Nisu kiittää! Onneksi koirakuume on sellainen kuume, että sen ottaa mielellään 🙂
Voi mikä ihanuus! Meidän koira on siitä helppo, että karva on lyhyttä ja siten kuivuu nopeasti eikä kerää roskia ja lehtiä. Vapaana mäyräkoiraa ei kuitenkaan voi pitää, kun metsästyskoirana se saattaa saada jostain pupusta vainun ja lähteä sille tielleen. Metsässä hän kuitenkin aivan selvästi on aina onnellisimmillaan, ja siksi onkin hyvä että ihan tässä meidän kodin lähellä on kävelymatkan päässä metsä/ulkoilualue, jonne pääsee tarpomaan. Oikein käy sääliksi, kun välillä näkee koiria tekemässä tarpeitaan asfaltille keskellä Helsingin keskustaa. 🙁 😀
Kiitos kommentista! Ah, lyhytkarvainen koira olisi kyllä aika mainio retkikumppani, mutta tuo pysyy ainakin lämpimänä ja lämmittää muakin jos tarvii 😀 Nisu ei onneksi juuri metsän elukoita jahtaa (tai mistä minä tiedän, ei se ole nähnyt ku oravia…), mutta (juoksevia) lapsia ja aikuisiakin se mielellään paimentaisi, minkä takia se on kotioloissa aina kiinni. Se ei vaan käsitä, että lapset ei ole koiria, eikä niiden perään saa juosta tai päälle hyppiä.
Heh, Nisu ei sentään niin citykoira ole, että se asfaltille osaisi tarpeensa tehdä, puskaan sitä pitää piiloutua tai ainakin nurmikolle 😀
Oikein kiva postaus! Tunnustaudun kyllä melko epätelttailijaksi 😀 Liputan pidempien päiväretkien puolesta. Nisu ilmeisesti nukkui yön kuin tukki? Mun koirat ei ole koskaan nukkuneet öitä teltassa, mutta joten ajattelisin, että ne voisi helposti reagoida ympäriltä kuuluviin ääniin, kun ovat kovia vahtimaan.
Hyviä vinkkejä olet kerännyt mitä kannattaisi ottaa telttaretkelle koiran kanssa mukaan. Jos oikein haluaisi pelata varman päälle, lisäisin tuohon vielä ehkä pienen ensiapupakkauksen (meillä on sellainen vaikka taskuun mahtuva malli) ja puruluun. Koirien deodorantista en ollut ennen kuullutkaan, mutta kieltämättä sellaiselle olisi joskus käyttöä 😀
Kiitos Elina! Päiväretketkin on mun mielestä jees, mutta on kiva vaan lässähtää paikoilleen patikan jälkeen sen sijaan, että ajaisi kotiin. Tokihan sitä voisi hotelliinkin mennä, täällä ainakin on aika kivasti koiraystävällisiä hotelleja.
Nisu nukkui kyllä tosi sikeästi, molempina öinä se hypähti kerran haukahtamaan. Joku onneton nimittäin juoksi meidän teltan vierestä (varmaan vessaan matkalla), toivottavasti ainakin säikähti kun yhtäkkiä alkoi murina ja haukkuminen pimeässä metsässä täysikuun aikaan 😀
Totta tosiaan, ensiapupakkaus pitäisi meidänkin laittaa parempi. Nyt oli matkassa vaan ihmisten ensiapu muutamalla koiratarvikkeella varustettuna ja tietty tarkistettiin, että missä on lähin eläinlääkäri jos tarvii.
Ja siis tuo deodorantti on periaatteessa vain turkkiin jätettävä hoitoaine, joka hallitsee hajuja, suosittelen 😀
Hei tosi kiva postaus ja kiitos linkkauksesta:)
Koiran ensiapulaukku kannattaa muistaa pakata retkille mukaan. Jos tulee pientä haaveria, niin metsän keskellä voi ensiavuksi laittaa sidettä ja puhdistaa jne. ennen kuin pääsee lekuriin! Lisäksi meillä on huomioliivi ollut mukana, niin näkee missä pieni nelijalkainen viipottaa jos sitä pitää vapaana.
Me tarvitaan tuollainen maakoukku. Ollaan nyt jo jonkun verran telttailtu Luumun kanssa ja joka kerta kirotaan, ettei ole sitä tullut vielä hankittua. Leirintäalueilla kun ei oikein voi pitää vapaana.
Luumu muuten osaa juoda suoraan pullosta 😀 Kun vaan kaataa, se osaa juoda sitä valuvaa vettä siitä. Se on ollut helpottava taito kun ollaan retkeilemässä tai muuten vaan lenkillä helteisellä säällä, ei tarvitse raahata erillistä kippoa mukana. Tosin tuollainen pullo, jossa on juoma-astia valmiiksi, on myös kätevä.
Kiitos ja olepa hyvä 🙂 Mielelläni linkkaan, etenkin kun koiramatkailusta puhuvia blogeja ei taida kovin montaa ollakaan!
Hyvä pointti sullakin tuosta ensiapulaukusta ja huomioliivikin on varmasti hyödyllinen! Tosin Nisu yleensä poikkeaa värinsä takia ympäristöstä, mutta teilläkin kun on ruskea koira niin mistäpä sitä ruskan seasta löytää 😀
Hahah tuo on kyllä hyvä taito osata juoda suoraan pullosta! Mä luulen, että Nisu tajuais ehkä sen idean, mutta vettä menis silti paljon hukkaan. Tai sitten se luulis, että on suihkun aika ja juoksis karkuun …!
Ihania kuvia blogissa ja instagramissa 😀 Koirat on kyllä niin herttasia, kun ne kulkee ihmisen mukana joka paikkaan <3
Jos kissan kanssa yrittäis mennä telttailemaan, niin se varmaan raapisi telttakankaan rikki ja tekisi mielenosoituspissat kaupanpäälle makuupussiin 😀 Kissan ja ihmisen suhde on vähän niinkuin ylijumala ja nöyrä palvelija, ja arvaat varmaan missä asemassa mä olen tässä suhteessa 😀 Kissat <3 (+kaikki eläimet)
Kiitos Tiina! Koira todellakin on ihmisen paras ystävä, ei siitä mihinkään pääse 🙂 Vaikka myönnettäköön, että mekin vähän pelättiin että mitenhän meidän ohuen ohuen teltan kanssa käy, jos Nisu päättää alkaa tassuilla sitä raapimaan. Ei se onneksi alkanut 😀
Kissat on kyllä nekin huvittavia olentoja, mutta joo nuo roolit on vähän eripäin kuin koirilla 😀