Moikka! Mä olen Nisu, 5kk. Musta on kuulemma kyselty äiskältä tosi paljon (kuulemma jossain matkabloggaajien tapaamisessakin olin illan puheenaihe), joten minäpä kerron mitä kuuluu!
Olen tosi reipas koiranpentu ja tosi rohkea. Paitsi sitten kun tosi isot koirat alkaa leikkimään mun kanssa, sitten tykkään kellahtaa selälleen. Koska you know, selällään on kiva makoilla ja katsella maailmanmenoa. Olen myös aika kaksikielinen, mutta välillä leikin etten ymmärä mitään kieltä mitä mulle puhutaan. Osaanhan mä istua käskystä, mutta joskus on aika hauskaa vain olla tekemättä mitään ja katsoa minkä reaktion se aiheuttaa. Osaan myös mennä maate, kieriä ja ryömiä. Seuraamistakin mulle on koitettu opettaa, mutta se on niin tylsää, etten tee sitä muulloin kuin väsyneenä. Tai jos luvassa on kuivattua jamssia, sitten teen mitä vaan! Tykkään myös chillata sohvalla.
Haluaisin olla ulkona koko ajan, mutta joskus siellä on tosi kylmä. Sitten tassuja palelee ja kellahdan tarvittaessa kyljelleen makaamaan, jos mua ei heti nosteta syliin ja kanneta sisälle asti. On muuten hei tosi kiva katella maisemia, kun on sylissä lenkillä. Sain myös villapaidan, joka oli ensin ihan OK, mutta nyt se ei musta oikein istu enää. Eilen tein kaikkeni ettei sitä laitettaisi päälle ja JES voitin! Hah. Never putting that on again. Yrittäkööt vaan.
Joskus ulkona myös tulee vettä, mikä ei oo yhtään kivaa, koska saan monesti sisälläkin vesiruiskun, jos teen jotain mitä en muka saisi. Niin kuin syön paperia roskiksesta. Joku meillä heittää ihan koko ajan täysin hyvää paperia roskiin! Koitan syödä sitä minkä ehdin ettei se menis hukkaan, mutta monesti sitä tullaan sitten kiskomaan kurkusta asti pois, eli kai ne sit haluaakin pitää sen? Tosi epäselvää.
Kasvaminen on tosi rankkaa. Oon ihan väsynyt ja nyt vähän allapäin, kun mulle on tullut uusia hampaita. Yhtäkkiä niitä vaan alko lähteen kun leikin, joten hyvä vaan että tulee uudet tilalle, olisin laittanut reklamaation noista kestämättömistä muuten.
Oon myös tosi söpö. Kaikki niin sanoo lenkillä, ihan oikeasti. Saan juoksijatkin pysähtymään ja jutteleen, etenkin kun hypin takatassuilla ja viuhdon etutassuilla AINA kun näen jonkun juoksemassa. Musta niin vaan kuuluu tehdä. Arvostaisin kyllä kovasti, jos joku huomais kuinka komea komistus olen, sen sijaan että söpöksi sanottaisiin. Mutta noh, eikai se söpö niin paha ole.
Ok, nyt nukuttaa! Moikka moi, palataan taas joskus myöhemmin!
20 comments
Ei ihme, että juoksijatkin pysähtyvät tuollaisen söpöläisen edessä :).
Vielä vain kun saisin tämän söpöläisen itse juoksemaan nätisti ilman hyppimistä, jotta voisin sen joskus ottaa seuraksi lenkille 😀
Voi että, on se niin suloinen 🙂 Ihana teksti!
Kiitos! Ei tuon touhuja kyllä kyllästy katseleen ihan helpolla! 🙂
Hän on niin suloinen!
Nisu kiittää!
Ihana. Javalla oli aiemmin ihan samanlainen kaveri kuin Nisu, sen nimi oli Nixi… sitten sen siniseen silmään tuli kasvain, ja Nixi nukkui pois. On nuo sheltit kyllä sööttejä. Toi kuva missä Nisu makaa selällään sohvalla on ihan paras!
Voi ei, olipas Nixillä ikävä kohtalo ;( Mutta on nämä aika lutusia ja niin nättejä! Onko mitään söötimpää, kuin nukkuva koiranpentu?
Eiiiiiiiii!! Mä en kestä 😀
Hahaa, en minäkään 😀 Töissäkin piti tulla tätä postausta katteleen 😀
Voi että kun Nisu on söpö! Ja ihana teksti! Ja ihana tuo kuva missä se köllöttää sohvalla! Kaikki on niin ihanaa tässä postauksesta 🙂
Kiitos, ihanaa on myös kun kommentoit 😀
<3 <3 <3
Aamen 🙂
Aaaaaws. Sulin. <3
Minäkin, joka päivä! On se vaan niin söpö otus!
Ihana
🙂
Onko koira double-merle?
Ei ole, ne on kiellettyjä täälläkin vaikka Pohjois-Amerikassa onkin enemmän sallittuja väriyhdistelmiä, mitä Suomessa. Nisun emä on mustavalkoinen ja isä merle.