Ikäviä matkakokemuksia

by Annika

Matkan päällä ei aina mene suunnitelmien mukaan ja eteen tulee varmasti tilanteita, joihin ei mitenkään olisi voinut varautua. Osa tilanteista voi naurattaa jälkeenpäin, kun taas jotkut tilanteet jäävät sille “onneksi ei käynyt pahemmin”-osastolle. Itsellekin on ehtinyt matkoilla sattua ja tapahtua, mutta ei onneksi koskaan mitään kauhean vakavaa. Tässä siis pientä tarinointia niistä ei-niin-ihanista matkamuistoista, joita on vuosien varrella kertynyt!

– Yleensä en tule kovin helposti huonovointiseksi matkustaessa olipa kulkuväline laiva, juna, auto tai lentokone. Australiaan mennessä en kuitenkaan ihan päässyt perille asti ilman ongelmia, sillä viimeisellä lento-osuudella reitillä Helsinki-Lontoo-Hong Kong-Brisbane tulin kovin huonovointiseksi. Olimme juuri syöneet aamupalan koneessa ja lento oli tosi pomppuinen, ja olihan sitä lentomatkaakin vaihtoineen jo takana yli 30 tuntia. Vessajonossa seistessä päätti aamupalani suorittaa raamatullisen ylösnousemuksen. Kummasti muuten vessajono lyhenee ja ovet aukenee, kun käsi suun edessä sanoo taikasanat “Sorry, I think I am going to throw up”!
plane2

– Maateitse tapahtuvista rajanylityksistä oli puhetta jo Eeppiset mokailut-postauksessa ja samalla Lähi-Idän reissulla ylitin rajan kävellen Israelista Egyptiin. Tällä kertaa en ollut liikkeellä bussilla niin kuin Jordaniassa, vaan bussi jätti minut Israelin raja-aseman lähelle ja sieltä päästyä piti kävellä muistaakseni muutama sata metriä Egyptin raja-asemalle. Oli aikainen iltapäivä ja molemmat raja-asemat olivat todella hiljaisia. Egyptin raja-asemalta päästyä sen ulkopuolella odotteli läjä taksikuskeja innokkaana tarjoamassa kyytiä. Budjettimatkaajana olin kuitenkin suunnitellut ottavani läheiseltä bussiasemalta menopelin eteenpäin. Taksikuskit sanoivat, että viimeinen bussi on jo mennyt siltä päivältä, mutta en tietenkään uskonut heitä.

Kävin bussiasemalla toteamassa, että kuskit puhuivat ihan totta. Palasin takaisin ja onnekseni huomasin länsimaisen mieshenkilön rajalla ja tietenkin aloimme juttelemaan; hänkin oli suunnitellut ottavansa bussin. Emme olleet menossa samaan suuntaan, mutta siinä vaiheessa kun taksikuskit alkoivat vihjailemaan yhtä sun toistakin ja olivat oikein mielellään ottamassa yksinäisen naishenkilön kyytiinsä, ilmoitin ranskalaiselle reppureissaajakaverille, että ihan sama minne olet menossa minä tulen mukaan! En todellakaan aikonut lähteä yksin kenenkään paikallisen taksikuskin mukaan, kun heidän käytöksensä ei ollut kovin luottamusta herättävää.

Ja kuin onnen kantamoisena rajan ylitti vielä kolmaskin länkkäri, amerikkalainen tyttö, joka oli menossa samaan paikkaan kuin minä ja hän vieläpä puhui arabiaa! Määränpäänä oli Dahab, mutta kukaan taksikuskeista ei lähtenyt niin kauas (noin 3 tunnin ajomatka) enää iltapäivällä meitä viemään, mutta lopulta saimme yhden kuskeista viemään meidät suht kauas oikeaan suuntaan. Saavuimme pilkkopimeällä Nuweibaan, vuokrasimme amerikkalaistytön kanssa pienen pyöreän majan, jossa oli jumalattomasti hiekkaa ja pari patjaa lattialla. Aamulla heräsimme ja totesimme, että ei yhtään hullumpaa sittenkään: 

Egypt1
-Alun hankaluuksien jälkeen Egyptin matka kuitenkin parani huomattavasti päästyäni Dahabiin, jossa viihdyinkin noin viikon verran. Dahabissakin kuitenkin vähän sattui ja tapahtui, tällä kertaa snorklailemassa. Amerikkalainen matkatoverini oli jo jatkanut matkaansa ja hengailin pari päivää itsekseni snorklaillen ja sukelluskurssia käyden. Lähdin yksin snorklaamaan jonkun paikallisen korallinähtävyyden luo, jota en kuitenkaan ollut vedessä löytää.  Onneksi paikalla oli paikallinen snorklaaja, joka lähti näyttämään sen paikan mitä etsin.

Sinne uidessa snorklailukaverini katsoi suht lyhyitä hiuksiani kummallisen tarkkaan ja sanoi vähän kummasti, että “sun hiukset on aivan valkoiset”, johon minä tietenkin fiksusti vastasin, että “Juu onhan ne vaaleat, mutta ei ne nyt sentään aivan valkoiset!” Tämän jälkeen sain katseen, joka vähintääkin vihjaisi älykkyyteni olevan hiusvärini mukainen, ja snorklailuopas selvensi hieman jo hätääntyneenä “Ei vaan sulla on meduusa hiuksissa!!”. Suomalaisena en tietenkään uskonut ennen kuin näin mitään..Enkä kyllä lopulta nähnyt, mutta ennemminkin tunsin polttavan tunteen niskassani!

Jep, meduusa oli ystävällisesti hajonnut löllöksi hiuksiini. Itse en ollut itse asiassa sen kummemmin hätääntynyt, koska meni pari minuuttia ennen kuin tunsin mitään. Ystävällinen paikallinen yritti huuhtoa hiuksiani vedessä saaden käsiinsä meduusan jämiä myös. Noin parinkymmenen minuutin päästä meduusan jämät oli saatu pois ja pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa takaisin rantaan! Onneksi ei sattunut olemaan äkäisempi meduusa kyseessä, muistoksi sain vain pari kolmea viikkoa kestäneet näppylät niskaani.
dahab1
– Amsterdamissa olin taas yksin matkassa ja opiskelijan budjetillapa tietenkin, eli valitsin hostellista 8 hengen mixed dormin. Noh, niinhän siinä tietenkin kävi, että huoneessa oli 7 jätkää ja Annika. Tässä vaiheessa mietin, että oishan sen muutaman euroa voinut maksaa ekstraakin siitä tyttöjen dormista. Vai olikohan se edes saatavilla..En muista enää! Autuaasti olen unohtanut myös hostellin nimen, se oli kyllä semmoinen paikka että ei tarvitse uudelleen mennä, vaikka hinta olikin alhainen.Tämä nyt on näin jälkeenpäin ihan hauska muisto, eikä siinä poikaporukan keskellä mitenkään ongelmia tietenkään tullut. Mutta tämän jälkeen olen valinnut sen tyttöjen dormin! Ja btw, miksi niistä monesti veloitetaan paljon enemmän kuin mixed dormeista? Ihme rahastusta. Vaikka kuten tästä tarinasta käy ilmi, on niille kysyntääkin 😀

– Yksi hirveimmistä bussimatkoista oli lähes Jordanian läpi Aqabasta Ammaniin menevä bussi. Tiet olivat OK kunnossa enkä ollut pahoinvoiva, vaan syynä tähän hirveyteen oli bussi ja matkalaiset bussissa. Ajankohtana oli kesäkuu, eli lämpötilat huitelin jossain 30 asteen paremmalla puolella, eikä bussissa ollut ilmastointia. Ikkunat olivat tosi likaisia, tosin tarkemman tarkastelun jälkeen huomasin, ettei niistä osa ollut ikkunoita lainkaan, vaan teipattuja muoveja. Kaikkein kauheimman matkasta teki kuitenkin järkyttävän kuuman ilman lisäksi se, että ihmiset tupakoivat siellä!! Ja matkan kesto oli 5 tuntia, paitsi että bussi oli hajota ennen kuin päästiin perille, joten se venyi 6 tuntiin. Bussissa oli myös paljon lapsia, mutta se ei sauhuttelua hidastanut. Lähelläni istui perhe, jossa oli ehkä noin 5-6 vuotias tyttö. Tämä tyttö vietti melkein koko matkan lattialla istuen ja leikki tupakoivansa isänsä tupakan jämillä 🙁 Tosi kauhea näky, kun ihan lapsi vasta pitää tupakkaa suussaan.
petra

Tällaisia on mulle tullut vastaan, onko teillä jäänyt matkoilta yhtään ikäviä muistoja? Pitänee tehdä tämän postauksen vastapainoksi listaus parhaista matkakokemuksista, onneksi ne sentään ylittävät määrällään reilusti nämä muutamat ikävät muistot!

Saattaisit tykätä myös näistä

11 comments

Jenni Manninen December 1, 2013 - 10:39 pm

Voi herranen aika, en varmaan pysty enää matkustamaan mihinkään missä näkyy jotain katulapsia yms. kun ei tämän äitiksi tulon jälkeen pysty oikein mitään handlaan. Nään varmaan nyt tostakin painajasia. Mun huonoin kokemus on kyllä viimeksi kun lensin Suomesta Kanadaan lennot oli Oulu-Hki (yö siellä)-Lontoo-Vancouver ja olin siis yksin 11kk Lucyn kanssa ja Lontoon vaihto oli tiukka ja tottakai kaikki kassit piti purkaa ja lapsen kanssa kun matkustaa tarvii yhtä sun toista. En tietenkään sitten kerennyt sille jatkolennolle, Helsingin kone oli kyllä myös myöhässä, joten syy ei ollut minun. Mutta kun minulle siinä jonossa ilmoitettiin että kone on lähtenyt jo portilta. Purskahdin itkuun, ja Lucy toki oli jo tovin rääkynyt kauhessa höykkyytyksessä. Sain muute aika paljon extra sympatia palvelua siinä tilanteessa. Kyseessä oli tietenki just paras päivä jolloin Chad voi meitä tulla Vancouverista hakemaan ja ei ole tosiaan yleisin yhteys toi lon-van no eniveis minut buukattiin sitten parin tunnin päästä lähtevälle British Airwaysin lennolle, joka oli kyllä mukava yllätys koska en ole mikään Air Canada lover ja saatiin Lucyn kanssa syödä rauhassa lentokentällä ennen tuskaisen pitkää lentoa.

En tiiä enää oliko tuo lento mutta sama reissu oli kyseessä ja vauvan vaipan vaihto ei tosiaan ole mitenkään helppoa niissä vessoissa ja tietenki neiti pissassi justiisa kun se meni sitten joka paikkaan myös neitin hiuksiin, enkä tietenkään tuonut mukanani kuin uuden vaipan ja wipesit niin sain kyllä katseita kun kannoin alastonta neitiä takaisin paikalle, missä minulla oli tietenki vara vaatteet.

Ja meijän Rooman reissulla tulin kipeäksi, ja en ole ikinä tuntenut niin paljon myötätuntoa itkeville lapsille koneessa, koska tuntui että mun korvat räjähtää ja hki-oulu juna matka korkeassa kuumeessa oli kyllä yksi kauhu kokemus…

Nykyään kun aina matkustaa vaan nuitten terroreitten kanssa parempi aina varautua pahimpaan niin saattaa jopa positiivisesti yllättyä.

Reply
Annika December 2, 2013 - 6:37 pm

Sori, ei ollut tarkoitus aihettaa painajaisia! 🙂 Aika hurjan kuuloinen reissu sulla kyllä, ei käy kateeksi yksin lapsen kanssa matkustus!! Ja hyi että, korvakipu koneessa ois varmaan pahin 🙁 Mun huono olo meni sentäänn ohi heti kun sain aamupalan poistettua sisuksista, mutta pidemmän huonon olon tai sairauden kanssa olisi kyllä aika ikävää.

Reply
Laura December 2, 2013 - 10:37 am

Haha, tämä oli hauska postaus lukea! Silloin ei varmaan naurattanut mutta täytyy myöntää että mua ainakin nauratti näitä lukiessa 😀

Reply
Annika December 2, 2013 - 6:32 pm

No kyllä näille näin jälkeenpäin voi jo naureskella päätä puistaen..! Kaikkea sitä matkatessa aina käykin..:)

Reply
Soile December 2, 2013 - 12:51 pm

Huhhuh, toi meduusa-juttu oli aika hirveä, mä olisin varmaan hukkunut, jos joku olis sanonut mulle että sulla on meduusa päässä :-/
Mä menin busslilla Ammanista Petraan tammikuussa, me taas oltiin täysin jäässä, oli aamun ensimmäinen bussi ja kesti vaikka kuinka kauan ennenkuin bussi lämpeni siedettäväksi. En muista että kukaan olisi bussissa tupakoinut, mutta bussimatka oli muuten aika epämiellyttävä…

Reply
Annika December 2, 2013 - 6:35 pm

Mulla ei tullut mieleenkään, että punaisessa meressä mitään meduusoja olisi! Epäilin jo sen paikallisen miehen tarinaa, kun en tosiaant tuntenut mitään ensin ja ajattelin että no se vaan keksi jotain että pääsi mun lähelle 😀 Mullako suuret luulot itsestäni? 😀 Sun ja mun Jordanian bussikokemuksista voinee vetää sen johtopäätöksen, että bussimatkailu siellä päin sucks 😛

Reply
Soile December 3, 2013 - 12:32 pm

Todellakin 🙂

Reply
VeeraBianca December 3, 2013 - 12:51 pm

Tä oli mielenkiintonen aihe ja hyvin kirjotettu! Kuten aiemmassa kommentissa -hauskoja juttuja, mutta eivät varmaan aikanaan naurattaneet! Voisin tehdä vastaavan omaankin blogiin 🙂

Reply
Annika December 3, 2013 - 6:50 pm

Kiitos! Tee toki vastaava, haluan uskoa, ettei muillakaan aina mene ihan nappiin matkat 😀

Reply
sarrrri August 22, 2015 - 3:39 am

Mulle on sattunut joitakin tosi eeppisiä juttuja varsinkin Lattareissa, ja jotenkin tuntuu että ne aina vain lähtee eskaloitumaan ja aiheuttaa kauhean lumipalloefektin… 😀

Esimerkki: matkalla siskoni kanssa Perusta Ecuadoriin. Lensimme Limasta lähemmäs rajaa, ja tarkoitus oli jatkaa sieltä kohteeseen bussilla. Ensin lentokenttävirkailija rikkoi vahingossa siskoni passin siten, että siitä irtosi ensimmäinen sivu. Sitten kaksi eri taksia yritti ryöstää meidät heti ekan päivän aikana. Tämän jälkeen selvisi ettemme pääsisi suunnitellusta kohtaa rajasta yli, koska siellä oli joku mellakka meneillään. Lähdimme sitten yrittämään ylitystä toisesta paikasta, ja tällä raja-asemalla rikkinäisestä passista tuli tietysti ongelmia, jolloin ainoa ratkaisu oli rajavartioiden lahjominen. Matkaa jatkettiin bussilla, mutta jäimme tuntikausiksi jumiin vuorille maanvyörymän vuoksi. Ei tietenkään ollut mitään eväitä mukana edes. 😀 Pääsimme lopulta kohteeseen, ja ehdimme Galapagossaarten lennolle juuri ja juuri. Siskon passi kävi taas, koska ostin kaupasta pikaliimaa ja liimasin irronneen sivun kiinni.

Jälkeenpäin naurattaa, mutta tuolloin olin kyllä aika väsynyt ja monessa kohtaa myös aika peloissani.

Matkailu on ihanaa! ;D

Reply
Annika August 22, 2015 - 9:13 am

Voi elämä! Siis miten voikaan edes samalle reissulle mahtua noin paljon hässäkkää 😀 Mahtava matkatarina tuosta kyllä tuli näin jälkeen päin 😀

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.