Etelämantereen matkani alkoi ja loppui Port Stanleysta, Falklandinsaarilta. Tämä kahden pääsaaren ja satojen pikkusaarien ryhmä sijaitsee aika tarkalleen keskellä ei mitään eli lähes 500km Argentiinan rannikosta itään päin. Maantieteellisesti Falklandinsaaret ovat osa Etelä-Amerikkaa, mutta ne kuuluvat Iso-Britannialle. Argentiinalaisten mukaan saaret kuuluvat heille, mutta virallisesti ne ovat osa Iso-Britanniaa ja paikalliset puhuvatkin rempseällä brittiaksentilla.
Falklandinsaaret ovat luonnoltaan aika karuja, siellä ei kasva kovinkaan moni asia ja saaret ovatkin enimmäkseen tundraa ja subantarktista kasvillisuutta. Näkemäni puut pystyin laskemaan yhden käden sormilla ja suurilta osin maisemat olivat kuin Skotlannista!
Paitsi ne pingviinit. Kalliotöyhtöpingviinit, englanninkieliseltä nimeltään rock hopper penguins, ovat yksi huvittavimmista pingviinilajeista pitkine keltaisine kulmakarvoineen ja ne kyllä muistuttivat minua siitä, että nyt ei olla entisillä kotiseuduilla vaan jossain ihan muualla. Kalliotöyhtöpingviinejä asuu Falklandin saarilla tuhansia ja useimmat yhdyskunnat ne jakavat massiivisten albatrossien kanssa.
Falklandinsaaret ovat koti myös patagonianpingviineille ja kuningaspingviineille, joista jälkimmäiset olivat kerrassaan uskomaton näky. Niitä ei ollut kuin ehkä noin 12, mutta lähes metrin korkuiset elegantin näköiset otukset olivat unohtumaton, ja itselleni täysin odottamaton, näky.
En ole kovinkaan kiinnostunut linnuista, ellei ne sitten ole eksoottisen näköisiä, värikkäitä papukaijoja, mutta laivan ympärillä liitelevät uhanalaiset kuningasalbatrossit tekivät kyllä vaikutuksen! Laivalta katsottuna ne näyttivät minulle lähinnä lokeilta (sori ornitologit!), mutta kun opin että niiden siipien väli on yli 3 metriä, aloin bongaamaan niitä vähän eri asenteella. Falklandinsaarilla niitä ei tosin tarvinnut varsinaisesti bongata, sillä niitä oli pesimässä joka puolella ja opin, että olinkin keskellä yhtä maailma suurinta albatrossiyhdyskuntaa.
Albatrossien poikaset olivat, jos mahdollista, pörröisempiä kuin shetlanninlammaskoirani Nisu pentuna. Kooltaan poikaset olivat kuitenkin lähes samankokoisia kuin aikuinen Nisu ja aikuiset painavatkin saman verran, eli noin 9kg. Olin vissiin ollut matkalla liian kauan, kun linnut toivat koiran mieleen 😀
Seikkailtuani kolme viikkoa lumisella ja jäisellä Etelämantereella, tuntuivat Falkandinsaaret ensialkuun trooppisilta vihreine kukkuloineen ja hiekkarantoineen. Etelämantere tarjoaa hyvin kapean väriskaalan (valkoista, sinistä, harmaata ja niiden eri sävyjä), joten verrattain värikästä West Point Islandia lähestyttäessä saari suorastaan häikäisi. Trooppista tunnelmaa ei yhtään vähentänyt se, että kumiveneellä rantaan kruisaillessa veneen ympärillä loikki ja leikki parvi delfiinejä.
Lämpötilat Falklandinsaarilla tosin eivät ole kovin trooppisia ja sekin oli muistutus siitä, että olin jossain kauempana. Täytyy kyllä sanoa, että Falklandinsaaret yllättivät positiivisesti, sillä en tiennyt niistä juuri mitään etukäteen. Ajattelin, että ne olivat vain se Etelämantereen matkan alku-ja loppupaikka, mutta minusta ne voisivat olla ihan mielenkiintoinen kohde itsessäänkin, jos sattuu olemaan lähistöllä. Tosin “lähistöllä” on aika laaja käsite näiden saarien suhteen, sen verran eristäytyneitä ne ovat! Jos Falklandinsaaret kiinnostavat matkakakohteena, kannattaa kurkata myös Vaihda Vapaalle-blogista kokemuksia!
1 comment
En minäkään pidä itseäni minään lintubongarina, mutta tuonne voisin kyllä mennä milloin vain juuri lintujen takia, pingviinit nyt vaan on niin huikeita ja kyllä noita albatrossejakin mielellään tuijottelisi!
Mä olen viime aikoina alkanut haaveilemaan ihan älyttömästi Falklandinsaarista ja Etelä-Georgiasta etenkin noiden pingviinien takia, mutta tähän mennessä kaikki vastaantulleet matkustusvaihtoehdot ovat olleet niin järjettömän hintaisia, että se on vähän jarruttanut haaveilua. Joku päivä vielä tuonne kyllä menen, mutta onneksi siihen asti voi ihailla näitä kuvia ja lukea muiden kokemuksia!