Nicaraguan matkan viimeinen stoppi ennen Costa Ricaan palaamista oli San Juan del Sur, länsimaalaisten suosima biitsiparatiisi. Ei pala aidointa Nicaraguaa, mutta ihan kiva rentoutumispaikka joka tapauksessa ja ilmeisen hyvä mesta kaikille surffauksesta kiinnostuneille.
San Juan del Sur on lähellä Costa Rican rajaa (noin tunnin päässä), joten se on monien matkaajien ensimmäinen etappi Nicaraguassa ja siitä olisikin ollut hyvä aloittaa maan tutkiminen. Meidän reissulla se oli kuitenkin Nicaraguan viimeinen paikka ja ehkä sen takia mulle jäi vähän lässähtänyt kuva siitä paikasta. Älkää siis käsittäkö väärin, San Juan del Sur (joka nyt tästä edes tunnetaan lyhenteestä SJDS, koska sormethan tässä väsyy tuota nimeä näppäilessä) on tosi rento paikka, pieni kylä Tyynenmeren rannalla, viihtyisiä rantaravintoloita koko rantaviivan verran ja hyvä valikoima hotelleja ja hostelleja. Mutta kun olin jo nähnyt Granadan värikkään kaupungin sekä Isla de Ometepen maalaistunnelmat, niin SJDS tuntui ihan liian länsimaiselta ja epäaidolta.
SJDS on Nicaraguan bilepaikka, joten senkään takia se ei oikein sytyttänyt. Mutta bilettäjille siellä on ilmeisen paljon mahdollisuuksia, halpoja viinaksia ja ravintola-kahviloita jotka tarjoavat “hangover special” jokaisena viikonpäivänä. Tässä paikassa näkee myös monennäköistä menijää, eniten kuitenkin ihan perusbackpackereitä, joista kaikki eivät olleet edes krapulassa. Mikä oli itsellekin saavutus, kun mehukkaat pina coladat maksoivat alle kaksi euroa! Parhaimmalla diilillä niitä sai kaksi 2.5€ hintaan.
Mutta eihän tätä paikkaa nyt voi ihan kokonaan sivuuttaa, koska siellä on niitä paljon kaivattuja hiekkarantoja. Minä olin vallan tyytyväinen ihan kaupungin edustalla olleseen pikkubiitsiin (siitä on jo aikaa kun olen biitsillä ollut, joten kriteerit ei ole kovin korkealle asetettuja), mutta puolen tunnin automatkan päässä olisi kuulemma ollut aivan tolkuttoman hienoja hiekkarantoja ja oivia surffipaikkoja. Jos vielä menisin takaisin, niin tsekkaisin ehkä jotain rantoja ja majoitusta kauempana SJDS:stä, vaikka itse kylässä majoittuminen oli kyllä kätevää monien ravintoloiden läheisyyden vuoksi.
Rantaravintoloissa oli monissa paikoissa mukavia 2 for 1 cocktails- tarjouksia, jotka yllättäin houkuttelivat auringolaskun aikaan. Auringonlaskut San Juan del Surissa olivat kyllä vertaansa vailla ja reissun parhaat auringonlaskut tuli kyllä nähtyä täällä. Ranta oli yleensä mukavan hiljainen, eikä siellä näkynyt kuin pari kaupustelijaa, jotka jatkoivat matkaansa kun vähän päätään pudisti. Joten kaiken kaikkiaan hyvinkin rento paikka ja kyllähän sinne kelpasi hetkeksi pysähtyä.
Oltiin muuten Marin kanssa kerran jos toisenkin kieli solmussa ja saatiin paikannimet sekaisin, sillä San Juan del Surin lisäksi Nicaraguasta löytyy San Jose del Sur (isla de Ometepellä) ja Costa Rican pääkaupunki on San Jose. Meillä meni onnellisesti Juanit ja Joset sekaisin monta kertaa 😀
Matkakuumetta voi käydä nostattamassa tuttuun tapaan Instagram Travel Thursday tempauksen järjestäjien sivuilla: Kaukokaipuu, Running With Wild Horses ja Destination Unknown. Allekirjoittanutta voi seurailla Instamaailmassa Ankkuliini -nimimerkin takaa.
24 comments
Ihanan näköinen rantapaikka! Se on ihan totta, että moni paikka menettää merkityksensä kun on nähnyt jo jotain parempaa. Matkailu avartaa 🙂
Oli se kyllä nätti paikka 🙂 Mut uusille Nicaraguan vierailijoille suosittelen aloittamaan täältä ja äimistymään sitten enemmän matkan varrella 🙂
Mä en voi sanoa muuta kun vau, vau ja vau. Upeita kuvia!
Kiitos Nella! Hiekkaranta + palmut yhdistelmä on usein kovin kuvauksellinen 🙂
Allekirjoitan kyllä nuo fiilikset! Kuulostaa tosi tutulta. Matkailu avartaa (: Mutta onhan siellä kyllä nättiä! Vau,
Matkailu avartaa totta tosiaan! Mutta oon silti oikein tyytyväinen, että siellä tuli käytyä, muuten se olisi jäänyt harmittamaan. Ja kohta varmasti aika kultaa muistot ja oon menossa täysillä takaisin 😀
Voi elama ja kevat, mina kylla niin toivoisin etta olisin tuolla rannoilla nyt, oli se sitten miten turistia tahansa 😀 Nayttaa niin ihanalta! Ja mielellani viela haluaisin yhden pina coladan kateen 🙂
No älä muuta sano Laura! Juuri tuo oli itselläkin mentaliteetti siellä. Kun kerran talvea on lähdetty pakoon, niin parempi löhötä siellä biitsillä 😀
Aivan täydellisen näköinen lomaparatiisi!
Kyllähän siellä sai mukavasti lomafiiliksen ja ei tavinnut talvea paljon ajatella 🙂
Aivan paratiisipaikalta näyttää, ainakin nuo auringonlaskut! Tuo kolmas kuva on aivan mahtava. Mutta ymmärrän kyllä, miksi se ei ehkä iskenyt edellisten paikkojen jälkeen..
Kiitos Annika! On se kyllä tähän normaaliarkeen lumen keskellä verrattuna paratiisi 🙂 Mutta Nicaraguassa on niiiin paljon nähtävää, että tämä tuntui kaiken mahtavuuksien jälkeen ihan “tavalliselta”. Kyllä on taas asiat mallillaan, jos näitä maisemia voi sanoa tavallisiksi…:D Matkailu on pop 🙂
Ihana fiilis välittyy noista kuvista! 🙂
Kiitos Jenna! 🙂
Pina colada näyttää tässä ihanan raikkaalle, vaikka se usein on vähän liiankin kermainen. Kauniita auringonlaskuja! 🙂
Heidi nuo pina coladat oli aivan täydellisiä! Olis varmaan ollut mikä tahansa muukin juoma noissa maisemissa..:)
On kyllä upean näköistä! Matkan aloituspaikaksi voisi muutenkin sopia hyvin vähän turistisempi paikka, jolloin ensimmäiset päivät voisi rentoutua ja lähteä sitten kevein mielin seikkailemaan niihin mielenkiintoisempiin paikkoihin. Tai ainakin nyt viime reissulla Meksikossa oli ihan kiva lentää turistiseen Playa del Carmeniin ja Cancúniin ja kärsiä jetlag rennosti rannalla. Sieltä olisi sitten hyvin voitu jatkaa matkaa aidompaan Meksikoon mikä meiltä kyllä jäi nyt välistä, mutta tiedetään tämä sitten seuraavalla reissulla 🙂
Oot Teea ihan oikeassa, olis ollut hyvä aloittaa kevyesti jostain vähän turistisemmasta paikasta mistä me aloitettiin. Tulee kulttuurishokkikin sitten vähän asteittain eikä kerralla heitetä kylmään veteen 😀
Näin perjantain kunniaksi rupesin unelmoimaan noista suussasulavista piña coladoista, nam nam! Ne ja auringonlaskun kattelu hyvässä seurassa, mitäs sitä muuta tarviikaan <3
Aivan totta Mari 🙂 Noita pina coladoja olis kyllä kiva saada omastakin baarista kehitettyä. Mutta taitaa puuttua se tuorepuristettu ananasmehu alkajaisiksi..
Nuo ovat kyllä aivan MIELETTÖMIÄ auringonlaskukuvia! Me käytiin juuri Uuden-Seelannin länsirannikolla bongailemassa auringonlaskuja myös, mutta ne olivat kyllä huomattavasti “miedompia” 🙂 Ja Pina Colada auringossa ei olisi ollenkaan huono idea…
Kiitos Satu! Auringonlaskuissa meren rannalla on kyllä sitä jotain. Eikä nuo juomat yhtään pahenna asiaa 🙂
Usein tuntuu siltä että reissun viimeinen ei enää jaksa innostaa… ehkä se on jonkinlainen reissuähky, mutta kyllä rannoissa ja auringonlaskuissa on silti puolensa. Ja Pina Colada on mun lempparijuoma! Muistan joskus nauttineeni niitä kuin liukuhihnalla Las Vegasin poolialueella kesäkuun 45-asteen helteillä. 🙂
Näitä kuvia katsoessa minuakin alkaa kutkuttamaan pienoinen rantaloma, mutta silti mulle käy useimmiten niin, että vuorimaisemat vie loppujen lopuksi reissusuunnitelmia tehdessä voiton.
Pina coladoita liukuhihnalta kuulostaa aikas hyvältä 😉 Sun pitää Kea ettiä joku kohde missä on sekä rantoja, että vuoria suurin piirtein samoilla seuduilla 🙂