Tällä viikolla oli kiva olla Ottawassa. Tunsin itseni jotenkin enemmän paikalliseksi kuin yleensä, vaikka en kyllä tiedä mistä tämä äkillinen ottawalaistuminen ilmaantui tässä vaatimattoman parin vuoden täälä asumisen jälkeen. Ehkä talvipakkaset saivat vihdoin yliotteen pääkopastani, sillä loppuviikosta tein jo suorastaan merkillisiä tekoja.
Tällä viikolla tuli käytyä usemmassakin kahvilassa, ehkä tämä dollareiden syytäminen paikallisiin yrityksiin onkin osasyynä tuohon paikallistunteeseen. Eräänä aamuna meillä alkoi työpäivä oikein mukavasti työkaverin power point showlla sen tammikuisesta (työ)matkasta Myanmariin. Tätä aamua täytyi siis varustautua lämpimällä chai latella ja voi olihan sillä hyviä matkatarinoita ja upeita kuvia näytettävänä! Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kohteelta, joskin vähän kiistanalaiseltakin. Mutta vaikuttaa olevan, että sieltä saa mahataudin lähes takuuvarmasti. Joten ehkä se ei vielä ihan seuraava kohde ole.
Ja näistä kahveista (puhun kahveista, mutta oikeasti en kyllä edes juo kahvia vaan chai latteja, eli teetä) pitää nyt kyllä sen verran kommentoida, että olen Starbucksissa tottunut maksamaan sen reilun 4 dollaria siitä juomasta, mutta ihan tavallinen tee sielläkin on sentään vain parin dollarin luokkaa. Niinpä sain kyllä nuoresta iästäni huolimatta sydämentykytyksiä, kun menin testaamaan lounastunnilla erästä viihtyisää kahvilaa toimiston lähellä ja tilasin ihan tavallisen teen. Myyjä sanoi kyllä hinnan, mutta en niin ajatellut että paljonko se oli, joten maksoin 5 dollarin setelillä. Ja sain vain 35 senttiä takaisin!! Kiskurihintoja, sanon minä. Starbuckshan on suorastaan halpispaikka tähän hipsterimestaan verrattuna
Paikallisuutisiakin on tullut seurattua, sillä toinen Ottawan yliopistoista ei vain ole voinut pysyä poissa otsikoista (yrityksistä huolimatta). Viikon sisällä Ottawan yliopistosta on ilmennyt kaksi seksuaalissävytteistä skandaalia, joista molemmissa oli mukana asianajajat sun muut, mutta vain toinen (yliopiston lätkätiimin jäseniä epäillään raiskauksesta pelimatkalla) on edelleen tutkinnan alaisena. Ja nämä otsikot tuli juuri parhaiksi tähän aikaan, kun valmistuvat lukiolaiset miettivät minne hakisivat opiskelmaan..auts. Eipä käy kateeksi tuon yliopiston viestintä-ja markkinointihenkilöstöä!
Perjantaina oli ensimmäinen “lämmin” (lähes nollakeli) päivä ja minäkin suorastaan villiinnyin sen verran, että luistelin töistä kotiin! Se oli vähän sellainen now or never tilanne, kun nyt näyttäisi että -20 pakkaset ovat ehkä ohitse, eli Rideaun kanaali ei kauaa ole luistelukelpoinen ja pitihän tämä Ottawan klassikko työmatka testata. Adam luisteli keskustaan ja toi mullekin luistimet ja siinä me sitten liideltiin jäätä (ja sohjoa) pitkin auringon laskiessa noin viitisen kilometriä lähes suoraan kotiovelle. Täällä on siis ihan aikuisten oikeasti paljon ihmisiä, jotka luistelevat töihin tuota kanaalia pitkin kylmälläkin säällä, niin kauan kuin jää on kunnossa, eli pari kuukautta. True story & only in Ottawa.
Viikonloppu meni leppoisissa merkeissä viinin ja vähän herkuttelunkin merkeissä. Adam teki perjantaina banaanileipää (pakko myöntää että englanninkielinen nimi banana bread kuulostaa paljon paremmalta!) ja mä kehittelin pieniä suklaatryffeleitä lauantaina. Ja perjantaina tein löytöjä lounastunnilla! Käyn yleensä samassa viinikaupassa työpaikan vieressä (siis viininhakua vartenhan lounastunnit ovat) ja alkoi jo naurattaan, kun myyjä toi näytteitä näytteiden jälkeen eteen, kun tosiaan oli tuota työpäivääkin jäljellä. Maistelin siinä sitten neljät eri viinit läpi ja kerrankin yllätin sekä itseni että myyjän ostamalla jotain muuta kuin sitä perinteistä.
Sittenpä se on viikonloppu mennyt siivoillessa ja haaveillessa, eli tällä osastolla sitä perinteistä sitten. Bongasin Pinterestistäaika huikean idean, joka on ehkä ollut mielessäni jo pelottavan kauan. Mitäs tuumatte tästä:
10 comments
Kuulostaa kyllä makeelta luistella kotiin töistä 😀 Rideaun kanaali on huikea, siellä mekin käytiin yks päivä luistelemassa ja maistelemassa Beaver tailseja. Nam.
Joo piti ihan sen takia luistella, että voin sanoa tehneeni sen! Yksi työkaveri on luistellut jo hyvän aikaa töihin, varmaan noin kuukauden verran jos oli alle 30 pakkasta. Mut se onkin vähän sporttisempaa mallia, nyt kun ei voi enää luistella niin se käy lounastauolla juoksemassa tunnin. Jotkut sitä jaksaa 😀
Aika hauska työmatka luistimilla! Ja kiva tatskaidea! Voisi olla hauska aina käydä värittämässä ne paikat joissa on käynyt…se olisi sellainen ikuisuustatskaprojekti 😉
Joo oli itse asiassa aika kiva luistella! Ehkä pitä ensi talvena muistaa tämä ja kokeilla sitä aikaisemmin kuin tyyliin talven viimeisenä luistelupäivänä 😀 Joo ihan sama tatskan täyttöidea kävi mielessä, mutta monet maat on niin pieniä, että en tiedä menisikö se ihan suttuisaksi. Mutta tollaisenaankin olis musta aika kiva 🙂
Oon itekkin kuolannut tuollaista tatskaa! En kyllä välttämättä uskaltaisi ottaa, pelkään piikkejä ihan sikana. Kartta olisi kyllä aivan mahtava 🙂
Tuo on minusta kyllä aivan ihana idea, ja kun se on tollainen ääriviivajuttu vain, niin se on kivan naisellinenkin. Tosin aloin tätä ajattelemaan jo ihan isommassa mittakaavassakin; tälläinen olisi hieno olla seinällä! Meillä olis just yksi tyhjä valkoinen seinä, jolle vois laittaa tollasen ääriviivakartan…Karttoja vaan joka puolelle 🙂
Ihan kuin olisin nähnyt sellaisen koko selän kartan vast’ikään ja siinä olis se mies sit värittäny niitä paikkoja joissa on käyny. Hyvä idea todellakin. Siis tuossa pienemmässä mittakaavassa 🙂 Itselläkin haluttaisi jotain merkkiä ottaa nahkaan, mutta se piikin saaminen ihoon ei oikein houkuta.
Itse tykästyin niin Hortoniin, etten oikeastaan alun (vuosi sitten) jälkeen oikein Starbucksiin mennyt kuin vahingossa. Roll-upin kanssa jo muutama kupponen teetä tullut juotua siellä :)) Kahvia kun en juo ollenkaan (hullu suomalainen).
Oi, koko selkäkin olisi ideatasolla siisti, mutta en kyllä itselleni uskaltaisi! Mä haluaisin jotain jalkapöytään, mahtuskohan tuo kartta jalan päälle..Mulla on yks tatska ennestään jalassa, eikä se kyllä sattunut ollenkaan, ihme kyllä! Mutta mulla onkin korkea kipukynnys.
Ahahah, true Canadian loves Tim Hortons..Toivottavasti se ei ole vaatimus kansalaisuuden saamiseen, muuten voi mulle käydä köpelösti 😀
Löysin sen karttakuvan, josta tuolloin aikaisemmin mainitsin. Tai siis yritän löytää karttaa jossa näkyisi kaikki maat joissa puhutaan englantia (ei siis virallisena kielenä, vaan missä voi käyttää englantia) niin satuin törmäämään uudestaan tähän kuvaan: http://theperiphery.areavoices.com/files/2013/10/map-of-world-cool-9.jpg
Oo, miten kivannäköinen! Iso, mutta kiva. Näinkin just yksi päivä eräässä kahvilassa jollain tytöllä tuollaisen ääriviivakartan selässä, eli oli tosin paljon pienempi kuin tuo, mutta silti tosi kivan näköinen..Minä jatkan haaveilua täällä..:)