Kanadan kansalaisuus – Nyt se on totta!

by Annika

Rakkaussuhteeni Kanadan kanssa on kestänyt jo lähes vuosikymmenen. Nyt saavutin tässä suhteessa huipun, nimittäin  tänä kesänä minulle suotiin Kanadan kansalaisuus. Koska moni teistä lukijoista ei varmasti ole seurannut tätä blogia viimeisen vuosikymmenen ajan (blogi on todellakin jo 11 vuotta vanha…!!) ajattelin hieman kerrata miten tähän onnelliseen tilanteeseen päädyin.

kanadan kansalaisuus

Minä opiskelijana Québecissä 2009

Kanadan kansalaisuus – Matkani aivan alusta lähtien

Olen asunut Kanadassa nyt jo 8 vuotta + 1 vuoden Québecissä ennen tänne pysyvästi muuttamista. Alun perin tulin Kanadaan siis vaihto-oppilaana vuodeksi Lavalin yliopistoon Québeciin. Siellä opiskelin ranskan kieltä ja Québecin kulttuuria ja historiaa 12 kuukautta. Québeciin muutto oli suhteellisen helppo lupien puolesta, koska oma yliopistoni Skotlannissa auttoi toki järjestelyissä. Québecissä tapasin Adamin, jonka kanssa olemme kulkeneet yhtä matkaa maailmalla sieltä lähtien.

Québecin vuoden jälkeen palasin Skotlantiin vuodeksi ja sieltä muutaman kuukauden Australiassa vietetyn kuukauden jälkeen palasin taas Kanadaan, tällä kertaa Ottawaan. Tämä oli marraskuussa 2011 ja silloin oli vielä suomalaistenkin mahdollista saada väliaikainen työlupa Ruotsin ja Kanadan välisen sopimuksen kautta. Tämä oli siis eräänlainen working holiday-sopimus ja ruotsalaiset olivat niin kivoja, että antoivat omista luvistaan vuosittain noin 30 lupaa suomalaisille. Tämä käytäntö loppui tosin aika pian sen jälkeen kun sain omani, valitettavasti.

Kanadan kansalaisuus

Kanadaa juhlimassa Ottawassa 2013

Väliaikaisella työluvalla täällä ollessani hain lähes saman tien pysyvää oleskelulupaa, eli permanent residency-statusta. Tämä hakemus oli aika työläs, sillä hain sitä niin sanotulla sponsorship-periaatteella, eli Adam pystyi kanadalaisena sponsoroimaan minut perheenjäsenenään. Tähän täytyi todistaa jos jonkinlaista suhteemme aitoudesta aina Adamin taloudelliseen tilanteeseen. Tuosta hakuprosessista olen kirjoittanut enemmän tässä postauksessa ja tässä postauksessa kirjoittelen vielä viimeisistä vaatimuksista luvan saatuani. Pysyvää oleskelulupaa odottelin 8 kuukautta, mikä ei sinänsä ollut paha aika ollenkaan, kun sain tehdä töitä tuolla väliaikaisella työluvalla.

Sain pysyvän oleskeluluvan siis jo alkuvuodesta 2013, joten vitkuttelin kyllä kansalaisuuden hakemisen kanssa aika kauan! Alun perin minulla piti olla pysyvä oleskelulupa muistaakseni 3-4 vuotta ennen kansalaisuuden hakemista, mutta sittemmin säännöt ovat muuttuneet löyhemmiksi tuo aika on nykyään lyhyempi. Toisaalta eroa pysyvällä oleskeluluvalla ja kansalaisuudella ei loppupeleissä ole paljoa; äänestyslupa kansallisissa vaaleissa ja Kanadan passi.

Biking

Pyöräilemässä Nova Skotiassa 2014

Kanadan kansalaisuuden hakeminen

Kanadan kansalaisuus on paljon helpompi saavuttaa kuin pysyvän oleskeluluvan hakeminen. Hakemisen helppoudesta kirjoitin jo aiemmin täällä. Täytin simppelin kansalaisuushakemuksen elokuun loppupuolella 2018 ja lokakuussa sain vahvistuksen, että hakemukseni on otettu käsittelyyn.

Helmikuun 2019 alkupuolella sain tiedon, että hakemus näyttää olevan ok ja sain kutsun kansalaisuustestiin, joka olisi sitten maaliskuun 2019 alkupuolella. Kansalaisuustestiä varten piti opiskella noin 60-sivuinen kirjanen Kanadan historiasta ja nykypäivästä, provinsseista, maan ja provinssien hallituksista, vaalisysteemeistä, Kanadan taloudesta ja niin edelleen. Itse testissä oli vain 20 monivalintakysymystä, jotka eivät olleet vaikeita, mutta monia en olisi tiennyt ilman tuon kirjasen lukemista. Matkustin testiä varten Squamishista Vancouveriin ja sain täydet pisteet. Samalla kerralla tarkistettiin myös jo lähettämäni dokumentit ja selattiin Suomen passejani läpi (vanhaa ja nykyistä).

kanadan kansalaisuus

Telttailemassa Brittiläisessä Kolumbiassa 2017

Muistin onneksi mainita tuon testin yhteydessä, että haluan kansalaisuusseremoniani tapahtuvan Ottawassa, sillä olimme muuttamassa takaisin. Toukokuun 2019 puolivälissä sainkin sitten kutsun seremoniaan toukokuun viimeinen päivä. Itse seremoniassa oli kaikkiaan 80 muutakin uutta kanadalaista ja heidän läheisiään. Tuomari, joka ei hänkään ollut syntyperäinen kanadalainen, kävi läpi seremonian ja piti pari puhetta, mutta seremonian pääosa oli valan ääneen lausuminen.

Itse vala kuuluu seuraavasti – Kanadalla on siis edelleen vahvat sitten Englantiin:

I swear that I will be faithful and bear true allegiance to Her Majesty Queen Elizabeth the Second, Queen of Canada, Her Heirs and Successors, and that I will faithfully observe the laws of Canada, and fulfil my duties as a Canadian citizen.

Tämän jälkeen laulettiin Oh Canadaa eli Kanadan kansallislaulua sekä englanniksi että ranskaksi ja haettiin kukin vuorollaan oma kansalaisuussertifikaatti. Ja voilá, minusta tuli kanadalainen!

Kanadan passia sain hakea heti pari päivää seremonian jälkeen ja se tulikin jo parissa viikossa postissa. Nyt minulla on siis sekä sininen että punainen passi, joista valita! Kahdella passilla matkustamista pääsenkin testaamaan hyvin pian, sillä Suomen matka odottaa jo ihan nurkan takana. Pian siis kerron lisää siitä, millaista on matkustaa kaksoiskansalaisena!

Saattaisit tykätä myös näistä

3 comments

timokytta July 13, 2019 - 10:46 pm

Onnittelut siis! 🌹

Reply
Annika July 14, 2019 - 4:18 am

Kiitos kovasti Timo!

Reply
35 vuotta ja viisi viisautta | Tarinoita Maailmalta February 27, 2021 - 9:24 pm

[…] lähdin 21-vuotiaana Suomesta Skotlantiin, en olisi ikinä kuvitellut että minusta tulisi joskus Kanadan kansalainen! Kuitenkin, jos en olisi ottanut sitä ensimmäistä askelta ja lähtenyt Skotlantiin, niin en […]

Reply

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.