35 vuotta ja viisi viisautta

Siinähän kävi sillä tavalla, että täytin 35 vuotta alkuvuodesta. 35! Nyt en ole enää ‘kolmenkympin alkupuolella’ kuten olen tähän asti sanonut. Onko tämä nyt sitten suuri virstanpylväs? Onko päällä kauhea stressi siitä mitä olen saavuttanut tai mitä olisi pitänyt saavuttaa ja suorittaa tähän ikään mennessä?

No ei kyllä. Tuntuu ihan samalle, kuin olisin 25-vuotias, joten mikäs tässä on oikeastaan muuttunut. Lisäksi en ole koskaan kuulunut niihin, jotka asettavat (tietoisesti tai tahtomattaan) perinteisiä tavoitteita, esimerkiksi talon ostamisen, perheenlisäyksen tai naimisiinmenon suhteen.  Yksi yliopistoaikainen kaverini oli luonteeltaan hyvin suorituskeskeinen ja hänen tavoitteena oli mennä naimisiin, hankkia ensimmäinen lapsi ja tietty virkanimike kaikki alle 30-vuotiaana ja tämä aiheutti sille ihan oikeaa stressiä. Juonipaljastus: kaverini ei toteuttanut mitään  noista asettamassaan aikataulussa.

Minä kuulun enemmän niihin ihmisiin, jotka haluaisi vastata perinteiseen työhaastatteluissa toistuvaan kysymykseen “missä näet itsesi viiden vuoden päästä” suurin piirtein näin:

Viiden vuoden päästä?! No en edes tiellä millä mantereella olen viiden vuoden päästä, en toivottavasti enää nyt ainakaan tällä samalla.

Tai siis näinhän minä vastaankin, jos osaa lukea rivien välistä: “toivon, että olen uusien haasteiden parissa ja että olen oppinut ja kehittynyt paljon“. Siitäpä ilmainen työhaastatteluvinkki sitä kaipaaville, olkaa hyvät.

Road tripillä Kanadan halki

Rehellisyyden nimissä on mainittava, että joskus tulee mietittyä pitäisikö sitä kenties asettua aloilleen? Ostaa vaikka talo tai asunto… ja suurinpiirtein noin pitkälle voin seurata tätä ajatusta, ennen kuin iskee ahdistus siitä, että olisin jumissa, sidottuna yhteen paikkaan ja isoon lainaan. Ehkä sitten joskus vanhempana. En nimittäin aikuisten oikeasti keksi paikkaa mistä voisin ostaa talon. En siis osaa edes nimetä manteretta. Keksin kyllä pitkän listan syitä miksi en ostaisi asuntoa monestakin paikasta.

Huolimatta siitä, että en ole seurannut niitä perinteisiä polkuja (= muiden odotuksia), niin olen silti aika tyytyväinen siihen, mihin olen päätynyt. Älä käsitä väärin, on paljon mitä en ole vielä selvittänyt (pysyvän asuinpaikan lisäksi mm. se mitä haluaisin tehdä työkseni), mutta olen silti päätynyt ihan mielenkiintoisiin tilanteisiin ja paikkoihin näinä 35 vuotena. Kun lähdin 21-vuotiaana Suomesta Skotlantiin, en olisi ikinä kuvitellut että minusta tulisi joskus Kanadan kansalainen! Kuitenkin, jos en olisi ottanut sitä ensimmäistä askelta ja lähtenyt Skotlantiin, niin en olisi päätynyt Kanadaankaan.

En nyt tohdi vielä julistaa olevani vanha ja viisas, mutta jos jotain olen tässä 35 ikävuoteen mennessä saavuttanut niin jälkiviisautta nyt ainakin. Ehkä myös vähän perspektiiviä. Ja muuten myös kiitollisuutta sitä 21-vuotiasta Annikaa kohtaan, sillä oli rohkeutta lähteä, ja lähes loppumaton innostus. Toisaalta, omaan kyllä edelleen kyvyn innostua jostain asiasta hetkessä ja ihan täysillä. Villejä ideoita tulee harva se viikko, edelleen.

Hmm… Mihin seuraavaksi?

Ajattelin jakaa viisi viisautta, jotka ovat jollain tapaa ohjanneet elämääni tähän asti, tai jotka olen oivaltanut tässä vuosien varrella. Meinasin ensin listata niitä 35 kappaletta, mutta niin viisas en sentään kuitenkaan ole. Ja ne olisivat kumminkin olleet vain hieman erilaisia versioita näistä viidestä.

1. Jos haluat muuttaa unelmat todeksi, tee suunnitelma.

Kuka tahansa voi unelmoida ja vaikka kuinka hienoista asioista. Se mikä erottaa haaveilijat ja haaveiden toteuttajat toisistaan, on se, että näistä jälkimmäiset ymmärtävät, että haaveiden toteuttaminen vaatii toimintaa. Jos haaveet jättää haaveiden tasolle, niin sinne ne jäävätkin. Jos haaveet nostaa tavoitteeksi, niin ne etenevät todellisuudeksi. Vast’ikään haastattelemani Tahitilla veneilevä Meira Tabell summasi osuvasti senkin, että haaveiden toteuttajat keskittyvät esteiden sijasta mahdollisuuksiin. Unelmien toteuttamisen suhteen pitää olla vähän oman elämänsä projektipäällikkö.

Ja koska rakastan lainauksia, tässäpä viisautta T.E Lawrencelta, noin 100 vuoden takaa:

All men dream, but not equally. Those who dream by night in the dusty recesses of their minds, wake in the day to find that it was vanity: but the dreamers of the day are dangerous men, for they may act on their dreams with open eyes, to make them possible.

2. Koskaan ei ole oikea aika

“Sitten kun osaan filmata paremmin, aloitan Youtuben”. “Sitten kun olen hankkinut enemmän kokemusta, alan yrittäjäksi”. “Sitten kun kaikki asiat on järjestyksessä ja täydellisesti linjassa, niin sitten aloitan”. Huokaus, tämä on valitettavasti elämäni tarina. Tätä yritän edelleen iskostaa tajuntaani: koskaan ei ole täydellinen aika, aina on parannettavaa eikä se lopu ikinä. Koska täydellistä hetkeä ei ole tulossa, parempi alkaa tekemään NYT.

Olen muun muassa suunnitellut Youtube-kanavan aloittamista jo vuosia. Olen katsonut lukemattomia määriä videoita ja läpikäynyt kursseja aiheesta, olen suunnitellut lukuisia videoita ja strategiaa. Voisin varmaan jo kohta kouluttaa muitakin Yoututesta. En vaan ole saanut sitä ensimmäistä omaa videoita julkaistua. Koska siinä olisi niin paljon parannettavaa. Arvatkaa kuinka paljon toivon, että olisin aloittanut 2017 niin kuin aioin?

Ja tähän liittyen viisaus, josta tykkään kovasti:

You don’t have to be great to start, but you do have to start to be great. 

3. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia

Kun sain yliopisto-opintoni päätökseen, se tuntui eräänlaiselta ajanjakson lopulta. Nyt se oppiminen sitten loppui, aika tehdä töitä!

Eihän se kuitenkaan ihan noin mene, sillä oikeasti koskaan ei ole liian myöhäistä oppia tai opiskella. Mahdollisuuksia laajentaa osaamista ja ymmärtämistä tulee ihan jatkuvasti vastaan, jos hoksaa pitää silmät auki ja tarttuu tilaisuuksiin. Tämän olen oivaltanut etenkin nyt nykyisessä työpaikassani, joka arvostaa ammatillista kehittymistä ja kannustaa oppimaan lisää. Työpaikan innoittamana olen syventynyt mm. hotellialan dataan sen analysoimiseen, projektien johtamiseen, Kanadan alkuperäiskansojen historiaan ja LGTBQ+ yhteisöjen huomioimiseen matkailualalla.

Tästä on myös ollut hyvänä muistutuksena Adam, joka palasi yliopiston penkille maisterintutkintoa tekemään 38-vuotiaana, ja on sen myötä saanut ihan mielettömästi paitsi kokemusta, niin myös kokemuksia, ja työmahdollisuuksia.

Koronan sivuvaikutuksia, vaikken sitä ole sairastanutkaan: Venähtäneet hiukset!

4. Aina voi ottaa ensimmäisen askeleen

Tätä en ole itse asiassa tietoisesti oppinut, vaan se on tullut ihan valmiiksi asennettuna. Tämä on se mentaliteetti, mikä vei minut muun muassa alunperin Skotlantiin. Ajattelin nimittäin, että no ainahan voin hakea yliopistoon Skotlantiin, ei sinne tarvitse mennä vaikka pääsisikin. Voi ottaa sen ensimmäisen askeleen ja sitten vasta miettiä, että ottaako sen seuraavan.

Samoin olen hakenut työpaikkaan, joka oli 5000km päässä ja aikalailla yli osaamistasoni. Ainahan sitä nimittäin voi laittaa hakemuksen menemään – jos sieltä ei kuulu vastausta, niin ei tarvitse miettiä sitä sen enempää. Jos taas kiinnostusta löytyy, niin sitten voi suostua ensimmäiseen haastatteluun ja sitten vasta miettiä, vaikuttaako se edes hyvältä työpaikalta. Ja niin edelleen. Tämä työpaikkani muuten vei minut Etelämantereelle ja ympäri Kanadaa.

Tämä mentaliteetti vei minut myös Lähi-Itään vapaaehtoiseksi, mikä oli sekin aika elämää muokkaava kokemus. Tässä tapauksessa näin netissä ilmoituksen guest housesta, jotka hakivat vapaaehtoisia. Ajattelin, että no laitanpa viestiä olisiko heillä tarvetta minun taidoilleni ja jos on, niin sitten vasta mietin, että lähtisinkö.

5. Uskalla poiketa tallatulta polulta, vaikka olisit ainoa joka niin tekee

No mitä ne muutkin ajattelee. No eihän kukaan muu niin tee. No en tunne ketään muuta joka …. Kuulostaako tutulta? Tunnen lukuisia henkilöitä, joiden suusta tämän tyyppisiä lausahduksia tulee usein. Suurimmaksi osaksi olen onnistunut välttämään tämän tyyppisen ajattelutavan, mutta joskus se hiipii ajatuksiin, etenkin jos olen epävarma jostain.

Totuushan on kuitenkin se, että niillä kuuluisilla muilla ei ole mitään väliä. Joskus pitää uskaltaa seurata sitä omaa polkua, koska mitä väliä niillä muilla oikein on?

People who say it cannot be done should not interrupt those who are doing it

Tässäpä niitä, mietteitä ja jonkin asteen viisauksia vuosien varrelta, ja varmasti myös ohjenuoraksi tuleville vuosille. Olen tyytyväinen voidessani sanoa, että suurella mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea on vielä edessä sen seuraavan kulman takana.