Kanadan arktiset alueet ovat upeita ja maisemat siellä jäätiköineen, jääkarhuineen ja sarvivalaineen ovat kuin toisesta maailmasta. Kuitenkin kun miettii näiden kylien sijaintia ja sitä, kuinka eristäytyneitä ne ovat muusta Kanadasta ja siellä vallitsevia sääoloja, niin on hankala olla miettimättä, että kuka ajatteli joskus, että tämäpä on kelpo paikka asutukselle? Vastaus tähän on itse asiassa Kanadan pääministeri. Ja sinne muuttaneet inuiitit? He eivät muuttaneet sinne vapaaehtoisesti.
Tässä postauksessa jatkan Rasismi Kanadassa-sarjaa kertomalla kylmän sodan aikaisesta inuiittien pakkosiirrosta hyvin kauas Kanadan pohjoiseen asuttamaan kyliä, joita ei ehkä pitäisi olla edes olemassa. Näiden kylien, Resolute Bay ja Grise Fjord, alku on synkkä ajanjakso Kanadan lähihistoriassa, josta kiistely on jatkunut ihan lähivuosiin asti. Edellinen Rasismi Kanadassa postaus käsitteli alkuperäiskansojen historiaa ja ‘sivistämistä’.
Nykyään Resolute Bay, jonka inuktitutinkielinen nimi ᖃᐅᓱᐃᑦᑐᖅ tai Qausuittuq, tarkoittaa paikkaa ilman auringonnousua, on koti hieman alle 200 ihmisille. Se on myös yksi maailman kylmimmistä asutetuista paikoista, jonka vuoden keskilämpötila on -15.7 astetta. Vertauksen vuoksi esimerkiksi Rovaniemen vuoden keskilämpötila on 1.8 astetta. Resolute Bay on Kanadan toiseksi pohjoisin asutettu paikka. Kanadan pohjoisimman kylän tittelin saa Grise Fjord, inuiittien kielellä ᐊᐅᔪᐃᑦᑐᖅ tai Aujuittuq, joka tarkoittaa paikkaa, joka ei sula koskaan. Siellä on noin 130 asukasta ja vuoden keskilämpötila on hieman kylmempi kuin Resolute Bayssa, -16.3 astetta. Vertauksen vuoksi Ottawan vuoden keskilämpötila on 6.9 astetta. Kumpaankaan kylään ei pääse teitä pitkin, koska minnepä ne tiet veisivät?
Resolute Bay
Kylmän sodan vallitessa, vuonna 1953, Kanadan hallitus oli huolissaan maan pohjoisista alueista, jotka olivat asuttamattomia ja suhteellisen lähellä Venäjää sekä Yhdysvaltoja (Alaskaa), jos maapalloa katsoo suoraan ylhäältä päin. Niinpä Kanadan hallitus ajatteli lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla, siirtäen vapaaehtoisia Québecin pohjoisosista noin 2000km pohjoisemmas. Nämä ‘vapaaehtoiset’ ‘halusivat’ lähteä kodeistaan, koska siellä oli jo liian täyttä, metsästys ei ollut suotuisaa ja asuinolot olivat huonot. Ja he ‘halusivat’ muuttaa pohjoisemmas elämään maan antimilla, eikä olla riippuvaisia hallituksen tuista ja avustuksista. Ajankohta kylmän sodan aikaan oli ihan puhdasta sattumaa!
No joo, huomasitte toivottavasti sarkasmin rivien välistä. Inuiittien itsensä ja ihmisoikeusjärjestöjen laatimien raporttien mukaan lähteminen ei ollut vapaaehtoista. Hieman alle sata inuiittia lastattiin laivaan lupauksella paremmista elinoloista, runsaista metsästysmahdollisuuksista, sekä kahden vuoden määräajasta jonka jälkeen he voisivat palata takaisin koteihinsa. Laivamatkalla pohjoiseen he saivat tietää, etteivät he pysyisi yhdessä vaan laivan matkustajat laitetaan kahteen eri paikkaan, kauas toisistaan, Resolute Bayhin ja Grise Fjordiin. Ylläolevassa kartassa Resolute Bay on vasemmalla ja Grise Fjord oikean puolen nuolen osoittamassa paikassa. Nuolien alkupaikka on näiden perheiden alkuperäinen sijainti pohjoisessa Québecissä.
Perheet kohtasivat paitsi uuden ekosysteemin, jossa he eivät osanneet metsästää, niin myös 24-tuntisen yön talvella ja 24-tuntisen päivän kesällä. Heille ei myöskään jätetty lähellekään tarpeeksi ruokaa tai porontaljoja elämiseen ja asuintelttojen pystyttämiseen. Sekä Resolute Bay, että Grise Fjord ovat erittäin karua maaperää, jossa mikään ei kasvaisi vaikka ilmasto olisikin lämpimämpi. Runsaat metsästysmahdollisuudet eivät nekään olleet totta. Ajan myötä siirretyt inuiitit oppivat maitovalaiden reitit, ja oppivat pyytämään niitä selviytyäkseen. Kahden vuoden määräaika tuli ja meni, eikä laivaa paluumatkaa varten näkynyt. Näistä paikoista ei tänä päivänäkään pääse pois muuten kuin lentämällä tai laivalla, joten sieltä ei niin vaan lähdetty mihinkään.
Grise Fjord
Lopulta paluukyyti tuli, noin 34 vuotta myöhemmin kuin luvattiin, vuonna 1989. Kanadan hallitus viimein taipui $10 miljoonan oikeusjutun, huonon julkisuuden ja median painostamana ja järjesti palauttamisen halukkaille takaisin Québecin pohjoisosiin. Voitte kuvitella, että paljon ehti tapahtua reilussa 30 vuodessa. Suurin osa paluumuuttajista oli vanhempaa ikäpolvea, ja heitä oli vain 40. Loput, nuoremmat sukupolvet, jäivät pohjoiseen.
Vuonna 1990 komitea vaati hallitukselta anteeksipyyntöä siirretyille inuiiteille, korvausta sekä tunnustusta Resolute Bayn ja Grise Fjordin asukkaiden roolista Kanadan itsenäisyydessä. Vastauksena tähän oli laajalti kritisoitu raportti, joka vapautti hallituksen syyllisyydestä väittäen, että inuiitit lähtivät vapaaehtoisesti ja että heidät siirrettiin parempiin oloihin pois huonoista ekonomisista ja sosiaalista oloista. Kanadan Ihmisoikeuskomissio puolestaan vastasi vuonna 1991, että siirtojen taustalla oli selkeästi huoli pohjoisten rannikkoalueiden kuulumisesta Kanadalle, ja että hallitus oli rikkonut lupauksensa palautuksista kahden vuoden jälkeen.
Resolute Bay
Kanadan hallitus kieltäytyi pyytämästä anteeksi, mutta myönsi kuitenkin että he kärsivät kovista oloista ja menetyksistä siirtojen alkuvuosina. 1996 hallitus loi myös $10 miljoonan dollarin rahaston siirretyille henkilöille – jos he tunnustivat, että hallitus toimi hyvän asian puolesta, kunniallisesti ja inuiittien hyvinvointi mielessä.
Viimein, vuonna 2010 – 57 vuotta pakkosiirtojen jälkeen – Kanadan hallitus pyysi anteeksi pakkosiirretyiltä perheiltä heidän kohtaaman epäinhimillisen kohtelun ja kärsimyksen vuoksi.
The Government of Canada deeply regrets the mistakes and broken promises of this dark chapter of our history and apologizes for the High Arctic relocation having taken place. We would like to pay tribute to the relocatees for their perseverance and courage…The relocation of Inuit families to the High Arctic is a tragic chapter in Canada’s history that we should not forget, but that we must acknowledge, learn from and teach our children. Acknowledging our shared history allows us to move forward in partnership and in a spirit of reconciliation.
Kanadalla on aika pitkä historia alkuperäiskansojen kaltoinkohtelussa, mikä on viime vuosina johtanut moniin anteeksipyyntöihin hallituksen puolesta, kun on vihdoin ymmärretty, että on tehty isoja virheitä. Toki se on aina helpompaa pyytää anteeksi muiden virheitä vuosikymmeniä myöhemmin, mutta symbolisesti sillä lienee kuitenkin jonkin verran vaikutusta, vaikka eihän sanat voi muuttaa historiaa tai edes parantaa nykypäivän oloja.
Kanadan asenneongelmat alkuperäisasukkaisiin liittyen eivät kuitenkaan ole pelkkää historiaa, vaikka näissä kahdessa postauksessa olenkin puhunut vuosisatoja ja vuosikymmeniä vanhoista asioista. Seuraavassa sarjan postauksessa siirryn puhumaan nykypäivästä, sillä valitettavasti ongelmat eivät ole vuosien aikana kadonneet, virallisista anteeksipyynnöistä huolimatta.
P.S Tämän postauksen kuvat Resolute Baysta ja Grise Fjordista on Adamin työreissuilla otettu, se kun reissaa pohjoisessa aina kesäisin työn puolesta. Jos kuvat ja kertomukset Nunavutista ja Kanadan pohjoisesta kiinnostaa, niin kannattaa tsekata nämä aiemmat postaukset.