Monet teistä tietävätkin, että viime vuoden kohokohtani monessa mielessä oli matka Etelämantereelle. Uskomaton ja ainutlaatuinen kohde ja nyt olen melkein jo päässyt yli kamalan laivamatkan jättämistä muistoista (linkkasinkin juuri Tarinoita Maailmalta Facebook sivulle videon jättiaalloista ja myrskystä, jonka kohtasimme).
Adam sen sijaan on matkaillut nyt parina kesänä aivan päinvastaisessa suunnassa, Kanadan pohjoisrannikolla alle 800km päässä Pohjoisnavalta. Olemmekin nyt sitten vertailleet kokemuksia Etelämanteerelta ja (melkein) Pohjoisnavalta ja sitä, ovatko nämä maailman ääripäät toistensa kaltaisia.
Siitä se ajatus sitten lähti… 😉 Tässä siis vertailua molemmista paikoista; minun kokemuksia Etelämantereelta ja Adamin kokemuksia Kanadan pohjoisosista. Ylimmäiset kuvat ovat Etelämantereelta ja alemmat Nunavutista.
Kokemuksia Etelämantereelta ja Kanadan pohjoisrannikolta
Molemmat kohteet ovat luonnollisesti todella kaukaisia, joten miten niihin oikein päästään? Mainitsinkin jo yllä, Etelämantereelle vie laiva, mutta Kanadan pohjoiseen vie lentokone, sitten pienempi potkurikone ja lopulta vielä helikopteri.
Etelämantere on tunnettu maailman kylmpimpänä, kuivimpana ja tuulisimpana mantereena ja näissäkin kesäaikaan otetussa kuvissa näkyy reilusti lunta ja jäätä. Osa Kanadan Nunavutin pohjoisosista on lumetonta, mutta kun mennään jäätiköille ja jäälautoille, niin lumesta ja jäästä ei ole puutetta sielläkään!
Yksi yllättävimpiä kokemuksia Etelämantereelta oli se, että en ollut juurikaan ajatellut siellä olevan niin paljon vuoria! Mutta niitä oli ihan joka puolella ja korkeita myös, tosin koko mantereen korkein vuori on vain reilu 4500m korkea. Myös Kanadan pohjoisrannikolla on vuoria, vaikka laajoja tasaisiakin alueita on välillä silmänkantamattomiin.
Mites sitten söpöysasteikko, eli eläimet? Tässä tapauksessa Etelämantereen pingviinit vienevät voiton, lähinnä siitä syystä, ettei Kanadan pohjoisrannikolla ole juuri elämää muutamaa lintua ja satunnaisia, piilottelevia hylkeitä lukuunottamatta. Eli toisin sanottuna se on niin pohjoisessa, ettei jääkarhutkaan vaivadu sinne asti! Adam vietti muutaman päivän Resolute Bayssa, joka on noin 1000km etelään niiden leiripaikasta ja siellä olikin vähän enemmän elämää, muun muassa söpö naaliperhe!
Ja sitten vielä loppuun kuvat itse seikkailijoista – Jospa seuraavalle reissulle lähdettäis jopa yhdessä 😀 Kohteesta ei ihan vielä ole tarkkaa tietoa, mutta vois vaihteeksi kokeilla jotain vähemmän jäistä.
38 comments
Eihän noista nyt voi valita, et kumpaan lähtisi! 😀 Molemmat ne on jossain vaiheessa elämää pakko nähdä, lisätäänpä siis “to do” listalle 😛 Mahtavat on maisemat kummassakin ääripäässä näköjään ja varmasti aivan huimat kokemukset!
No älä muuta sano, mä menisin takaisin Etelämantereelle ja mielelläni pyrähtäisin tuolla pohjoisessakin!
Pingut vie heittämällä voiton, joten Etelämantereelle tietty! Ja onhan sinne vähän helpompi päästäkin. 😀
Joo Etelämantereen eläimet on huomattavasti ystävällisempiä kuin pohjoisessa (sudet, jääkarhut jne). Etelämantere siis vie voiton eläinosastolla 😀
Oltiin tulossa viikko sitten Lontoosta kotiin ja käveltiin Helsinki-Vantaalla kohti meidän Rovaniemen lennon porttia. Tiesin, ettei Markku kotiin palatessa halua muuta kuin kotia ja siltä uusien reissujen kärttäminen siinä vaiheessa on pelkkää kiusaamista, mutta koitin silti!
Kysyin siltä että jos pitäis tästä nyt heti lähtiä johonki niin mihin se lähtis. Kuulemma Etelämantereelle, mutta ei mihinkään muualle 😀
Haha eikä, aika hyvä 😀 Olisit vain ottanut nokan kohti Ushuaiaa saman tien! Ja reissuilta palatessahan on just hyvä suunnitella uusia reissuja 😉
Etelämanner on unelmana eikä tää auttanut nyt sitä kaipuuta ollenkaan! Mielenkiintoinen postaus 🙂
Kiitos Sandra! Etelämanner on kyllä huikea paikka, siitä ei pääse yli eikä ympäri 🙂
Kanadan arktiset osat olen nähnyt lentsikan ikkunasta. Huippiksen jälkeen seuraava merkki ihmisasutuksesta tuli joskus Orjajärvillä. Mun exälläni oli outo pakkomielle Ellesmeren saareen, joten varmasti siellä tekisi mieli käydä, tai ehkä sittenkin Etelämantereella, koska Etelämantereella ei ole hyttysiä! Pingujakin olen nähnyt luonnossa vasta kaksi ja ne olivat jotenkin letargisia. Tietysti pohjoisen erikoisuutena taas on eskimokulttuurit ja niiden rohkeutta koittelevat mässyt. Etelämanner taas on kulttuuriltaan paljon köyhempi.
No nää pohjoisen kuvat on juurikin Ellesmeren saarelta, vaikuttaa olevan mielenkiintoinen paikka! Mutta oikeassa olet kyllä siinä että Etelämanner ei ole kulttuurikohde lainkaan, se menee täysin luontomatkailun puolelle!
Nuo napa-alueet ovat kyllä sen verran huikeita kohteita, että mahtavaa päästä lukemaan niistä. Itsellä kun tuskin tulee sinne koskaan suunnistettua… Etelämanner saisi ehdottomasti oman ääneni!
Onhan ne aikamoisia kohteita molemmat, mutta onneksi niiden väliin mahtuu paljon hienoja paikkoja myös 🙂
Nää on kyllä molemmat niin kerran elämässä -kohteita, että voi haave sentään! Ton maailman suloisimman pingviinikuvan myötä vaaka kyllä kallistuisi aavistuksen enemmän Etelämantereelle, jos nyt pitäisi näistä toinen valita 🙂
Näiden myötä on hyvä jatkaa haaveilua, vaikka vähän lämpöisemmistäkin kohteista!
Ei sais pistää tällaisia kuvia blogiin! 😀 Mä oon jo kauan haaveillut matkasta Etelämantereelle, ja joskus kyllä aion toteuttaa sen. Miksei myös tonne Kanadan pohjoisosaan voisi matkustaa. Aivan ihanan näköistä, ja pingviinit on niin söpöjä! <3
Pingviinit on kyllä maailman söpöimpiä, olen samaa mieltä 😀
Etelämanner olis mun valinta. Ei tosin kovin todennäköistä, että kumpaakaan tulee mentyä, kun halajan enemmän lämpöä kuin lunta.
Haha minäkin ajattelin, että tykkään lämmöstä, mutta jotenkin noi viileämmät kohteet viehättää 😀
Etelä-Manner olisi valinta, mutta ei Pohjoinen jää kuin pienen jäälautan mitalla toiseksi 🙂
Upeita kuvia ja mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen. Itseä tuo Etelä-Manner on kiehtonut jo pidemmän aikaa. Siitä tulee kyllä luettua mielellään jokainen juttu mikä vastaan tulee.
Kiitos Rami! Mä en koskaan ollut oikein ehtinyt edes Etelämantereesta haaveilla, kun tulikin tilaisuus mennä – Nyt haaveilen kyllä jo paluureissusta!
Nyt on kylmää kyytiä! Tosi mielenkiintoista. Mua jostain syystä houkuttaisi enemmän nuo pohjoisen maisemat, vaikka kaikki muut kallistuvatkin Etelämantereen puolelle. Tänne Brasiliaan lentäessä ihailin lentokoneesta Grönlantia, ja kyllähän sinnekin tekisi joskus mieli!
Nuo on ihan käsittämättömän hienoja kohteita. Minä valitsisin pohjoisen ihan sen takia, että en uskoisi selviäväni siitä etelän laivamatkasta. Huh!
Vautsi vau. Ihan lähitulevaisuudessa en usko noihin kohteisiin pääseväni, mutta jos valinta tulisi, niin sitten tuonne Etelä-Mantereelle! Mihin vuodenaikoihin olitte ja millaiset lämpötilat olivat?
Etelämantereen kausi on marraskuusta maaliskuuhun ja mä olin heti kauden alussa noin puolivälissä marraskuuta 🙂
Aivan huimia paikkoja! Kyllä varmaan munkin valinta Etelä-Mantereeseen kohdistuisi. Ehkä vielä jonain päivänä…:)
Ehkä sittenkin Antarktikselle, joskin Draken salmen ylitys ja todennäköinen merisairaus niinä vuorokausina vähän hillitsee intoa. Äskettäin luin yhdestä maabongarista (Lee Abbamonte), joka oli käynyt paitsi Etelä- myös Pohjoisnavalla! Ei ollut helppoa!
http://meriharakka.net/2016/04/23/matka-pohjoisnavalle/
Mulle on jääneet noi sun Etelämantereen blogipostaukset tosi hyvin mieleen. Se kaamea laivamatka ja ne ihanat pingviinit! Enpä toista tiedä, joka olisi siellä käynyt. Upeaa varmasti, mutta miettisin kyllä kahdesti, ennen kuin lähtisin, jos siihen joskus olisi mahdollisuus. Se laivamatka ei ihan hirveesti houkuta…
Kanadan pohjoisrannikko puolestaan – joo! Vaikuttaa helpommin saavutettavalta. Kanadaa pitäisi muutenkin ehdottomasti kiertää. Vielä joskus!
Etelä taitaisi olla minunkin valintani. Mutta se laivamatka… Mä en kauheasti fiilaile edes tavallisia risteilyjä, saati sitten sellaisia horrormatkoja, heh. Taitaa mun eksoottiset kaipuut suuntautua ennemmin lämpimiin kohteisiin vaikka nämäkin upealta näyttää. 🙂
Etelä-mantereelle minäkin menisin mielummin, vaikka sinne onkin hankalampi päästä!
Ihan vaan tuskin uskallan sanoa ääneen unelmointia mutta kyllä olisi maailman siisteintä, jos voisi käydä kummassakin. Siitä huolimatta, että kumpikin tuntuu olevan hiukan hankalasti tavoitettavissa.
Annika, mä olen niin kade sun Etelämantereen reissulle. Tai no, en sille laivamatkalle mutta kaikelle muulle 🙂 Etelämantere on siis mun suosikki, tosin kyllä mä tuonne pohjoiseenkin voisin lähteä.
Mulle kelpaisi kumpikin kohde! Tosin jos aivan pakko olisi valita, niin sitten Etelämanner, se on omissa mielikuvissa vielä eksoottisempi. Mun mielestä on jotenkin kieroa, että viihdyn lämmössä ja auringossa ja vihaan pakkasta, mutta arktinen luonto taas vetää mua puoleensa ihan mielettömästi 😀 Kumpaankin noista paikoista on joskus pakko päästä.
Lähtisin Etelämantereelle. Sitten voisi joskus päästä sanomaan, että on käynyt kaikilla mantereilla 😉 Muuten nuo jäiset kohteet ei ole korkeimmalla paikalla sankolistalla, suuntaan yleensä mieluummin nimenomaan sinne missä on mahdollisimman lämmin 🙂 Mutta jos mahdollisuus joskus tulee, niin ehdottomasti lähden, ehkä nuo pingut on sen laivamatkan arvoisia!
Upeat on matkakohteet. Varmasti ikimuistoisia kokemuksia! Tuo pieni lentokone tuossa kuvassa vaan saattaisi pelottaa minut pois, sen verran herkästi tulen pahoinvoivaksi.
Nämä näyttää mun makuuni aika arktisilta kohteilta, mutta kyllähän noita pingviinejä olis aika hienoa nähdä joskus! 🙂
Jos nyt pitäisi valita, niin Etelämanner. Mutta onneksi ei pidä, sillä kummallekin pääseminen vaikuttaa ihan liian hankalalta ja vaaralliselta. Keikkuvat laivat tai pienen lentokoneet eivät ole mun juttu.Mielummin katselen vain toisten ottamia kuvia : D
Upeita paikkoja ja etenkin nuo pingviinit ja muut eläimet kiinnostaisivat, mutta matka taitaa kummassakin tapauksessa olla niin rankka (ja kallis!), etten ole ainakaan heti varaamassa matkaa kummallekaan navalle :).
Etelämanner kuulostaa enemmän minun jutulta – tosin en ole varma että jääkö vain haaveeksi sillä laivat ja pienet lentokoneet eivät ole ihan oma juttu. Ihanaahan näistä on lukea ja varsinkin ihailla teidän ihanien reissajien kokemuksia 🙂 Ehkä joskus minäkin…?