Kanadan arktinen pohjoinen -Millaista on maailman laidalla?

Millaista on maailman laidalla, kirjaimellisesti? Niin pohjoisessa, että matkaa pohjoisnavalle on vähemmän kuin lähimpään asutettuun alueeseen? Onko siellä vuoria vai tasaista, lunta vai hiekkaa, onko siellä edes minkäänlaista elämää, kasvillisuuttakaan?

Tiesitkö, että 75% prosenttia Kanadan asukkaista, itseni mukaanlukien, asuu 200 kilometrin päässä Yhdysvaltojen rajalta? Kun ottaa huomioon, että Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin maa, jossa asukkaita on vain 35 miljoonaa (vrt. pienemmässä Yhdysvalloissa on reilu 300 miljoonaa), niin pistää mietityttämään mitä Kanadan pohjoisosissa sitten oikein onkaan? Adam vietti kuukauden noin sadan kilometrin päässä Kanadan pohjoisimmasta pisteestä ottamassa selvää.

Jos Kanadan pohjoisosista ei tule mieleen muuta kuin jääkarhuja ja jäätiköitä, et ole yksin. Suurin osa kanadalaisistakaan ei tiedä millaista elämä on esimerkiksi Nunavutissa tai mitä siellä edes on. Adam kuvaili matkaansa Ottawasta Resolute Bayhin ja sieltä eteenpäin asuttamattomille alueille kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Suurkaupungin hälinä vaihtui hetkellisesti 250 asukkaan Resolute Bayn kylään, Kanadan toiseksi pohjoisimpaan. Väestö oli pääasiassa inuiitteja ja puita ei ollut mailla halmeilla, ei pensaita, ei edes ruohikkoa. Lentokenttä siellä sentään oli, tosin turvatarkastus oli täysin tuntematon juttu.

Tämä paikka oli kuitenkin vain pakollinen stoppi matkan varrella ja Adamin matka jatkui itse asiassa noin 1000km pohjoisempaan hieman pienemmällä koneella ja sieltäkin välillä pohjoisemmas helikopterilla.

Tässä vaiheessa voikin sitten miettiä, että mikä itu oikeasti on mennä noin pohjoiseen, muuta kuin mieletön uteliaisuus. Ja ketkäpä olisivat uteliaampia kuin tiedemiehet, jotka vaikka telttailevat kuukauden jäisissä olosuhteissa tieteen nimissä! Mutta mitä siellä Kanadan laidalla sitten oli, paikassa, josta matkaa pohjoisnavalle on vain 800km?

Adamin vastaus oli järjestyksessä kiviä, jäätä, lunta, vuoria, jäätiköitä sekä vettä (kaiken sen jään alla). Hiljaisuutta ja auringonvaloa. Miltä tämä kaikki sitten näyttää? Aika upealta, sanoisin!

Leiri kellui muutaman metrin paksuisen jään päällä ja matkaa merenpohjaan oli mittausten mukaan 400 metriä. Todennäköisyys siihen, että nämä seikkailijat tallasivat paikoissa, jossa kukaan ei ole oikeasti koskaan kävellyt oli aika suuri. Noille korkeuksille ei ole asiaa muilla kuin tieteilijöillä, joita niitäkin on siellä käynyt vuosien mittaan vain kourallinen.

Jotain elämääkin siellä sentään on, pientä kasvillisuutta ja eläimiä, jotka koittavat tehdä parhaansa parin kuukauden kasvukauden aikana. Adamin ryhmälle sattui tosi hyvä tuuri säiden puolesta, vain muutamana päivänä oli sumuista, mikä luokin aivan erilaisen tunnelman.

Mitäpä tuumaatte, melkoiset maisemat, eikö? Kyllä kai tuolla telttaisi hetken aikaa, tosin kuukausi voisi olla allekirjoittaneelle vähän liikaa. Näitä kuvia on vielä aivan älyttömästi, joten todennäköisesti jossain välissä teen toisenkin kuvapostauksen Kanadan pohjoisosista. Jos teillä tulee jotain kysymyksiä mieleen Adamille niin kertokaa ihmeessä niin välitän eteenpäin ja koostan niistä postauksen.

Nyt kun saatiin tuntumaa arktisista matkoista, niin huomenna maanantaina 10. elokuuta on Twitterissä taas #matkachat kello 20:00 Suomen aikaa ja aiheena nimenomaan arktiset matkat – Jos olet Twitterissä niin tule mukaan!! Täältä voipi kurkata vielä lisäohjeistusta twitterchattiin.